Iskander -ohjukset http://vilenin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133796/all Thu, 11 Oct 2018 15:25:48 +0300 fi Venäjä rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan <p>Suomessa monet ajattelevat, etteivät ydinaseet kosketa meitä. Ne ovat suurvalta-aseita, jotka koskevat vain suurvaltoja emmekä voi niihin juurikaan vaikuttaa.</p><p>Suomessa ei ole ydinaseita, joten tuskinpa tänne Venäjäkään ydinasein hyökkää, on monen mielipide. Ydinaseiden muodostama sotilaallinen pelote on Suomessa asia, josta ei parane keskustella. Sama poliittinen kulttuuri on myös Ruotsissa, muttei esimerkiksi Nato-maa Norjassa.</p><p>Tuo ydinaseisiin liittyvä edellä kuvattu ajatusmaailma on Suomen ja Ruotsin kohdalla väärä. Väitän, että se on täysin väärä kylmän sodan jälkeisessä nykymaailmassa. Suomi ja Ruotsi eivät ole eivätkä elä ydinaseettomassa lintukodossa.</p><p>Sotilasstrategissa Venäjä erottelee laajuuden suhteen kolme eri konfliktiryhmää. Nämä ryhmät ovat paikallinen konflikti, alueellinen konflikti ja laajamittainen konflikti. Venäjän sotilasstrategia jakautuu siis laajuuskäsityksessä kolmeen osaan.</p><p>Ydinaseet kuuluvat Venäjän jokaiseen kolmeen konfliktiryhmään, siis jo paikalliseen konfliktiin. Suomessa johtavana ajatusmallina on vielä vallalla Neuvostoliiton ja Naton harjoittama kylmänsodan aikainen konfliktimalli, jossa ydinaseet kuuluivat vain laajamittaiseen konfliktiin, maailmanlaajuiseen ydinsotaan, jota torjuttiin ydinaseiden kauhun tasapainolla.</p><p>Kauhun tasapainoa ei enää ole olemassa. Sitä ei ole haluttu enää olevan olemassa. Ennen kaikkea Venäjä ei ole sitä enää halunnut olevan olemassa.</p><p>Tuo vanhentuneesta ydinsota-ajatusmallista pitäisi Suomessa päästä eroon. Ajatusmalli vääristää Suomen sotilaallista varautumista. Myös Nato-maiden piirissä on maita, jotka katselevat ydinaseiden nykyaikaa vielä kylmän sodan aikaisin silmin.</p><p>Venäjän sotilasstrategissa ydinaseet kuuluvat siis todellakin kaikkeen kolmeen konfliktiryhmään: paikalliseen konfliktiin, alueelliseen konfliktiin ja laajamittaiseen konfliktiin.</p><p>Esimerkki paikallisesta konfliktista on Itä-Ukrainan sota ja Krimin niemimaan valloitus. En määrittele noita tapahtumia alueelliseksi sodaksi vaan paikalliseksi. Sen sijaan Syyrian sota on alueellinen sota. Venäjä luokittelee kyseiset konfliktit vastaavasti.</p><p>Kuinka sitten Venäjä käytti ydinaseitaan hyväkseen Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan valloituksessa? Eihän niitä ole käytetty!</p><p>Ydinaseiden päätehtävä sotilasstrategiassa on estää ja voittaa potentiaaliset viholliset käyttämättä ydinaseita. Ydinaseiden tehtävä on siis muodostaa uhkaa.</p><p>Krimin niemimaan valloituksessa Venäjä tiesi, että konventionaalisissa aseissa se ei pärjäisi Nato-maille eikä etenkään Yhdysvalloille.</p><p>Venäjä teki Natolle ja Nato-maille selväksi heti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Krimin valloituksen ollessa käynnissä, että Venäjä on tarvittaessa valmis käyttämään ydinaseita, jos Nato puuttuu asiaan.</p><p>Naton ulkoministerit kokoustivat sunnuntaina 2.3.2014 hammasta purren puoli päivää todetakseen, ettei Nato voi puuttua sotilaallisesti Krimin tilanteeseen. Venäjän A2/AD-strategia (anti-access and area denial) toimi täydellisesti teorian mukaan. Venään kykeni ydinaseuhkalla pitämään Naton konfliktin ulkopuolella.&nbsp; Sotilaallisten toimien sijaan länsi iski Venäjää vastaan taloudellisilla toimilla, talouspakotteilla siis.</p><p>Venäjän ydinasestrategiassa ydinaseilla on myös rooli estää konfliktin laajeneminen sen alkuvaiheessa. Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita tai valmis uhkaamaan niiden käytöllä jo konfliktin alkuvaiheessa. On olemassa englanninkielinen termi &ldquo;<em>the escalate to de-escalate</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Kylmän sodan aikaan verrattuna Venäjä on laskenut ydinaseiden käytön mahdollisuuden konfliktissa alhaiselle tasolle. Tällä Venäjän harjoittamalla ydinasepolitiikalla on erityistä merkitystä maille, jotka eivät kuulu Euroopassa Natoon ja sitä kautta ydinasesuojan piiriin. Näitä maita ovat mm. Ukraina, Suomi ja Ruotsi.</p><p>Suomessa ja Ruotsissa on synnytetty harhakuvitelmaa, että tiivis yhteistyö konventionaalisissa aseissa Naton kanssa lisäisi maiden turvallisuutta. Lisää kyllä, mutta ei ratkaisevassa merkityksessä suhteessa Venäjän päätöskykyyn tehdä interventio ja ottaa vaikkapa Ahvenanmaa haltuun strategisena haitantekona.</p><p>Venäjän logiikka on siis: &rdquo;<em>Otimme tämän pienen kaistaleen teiltä haltuumme ja jos yritätte vastarintaa tai vallata takaisin aluetta, olemme valmiit käyttämään ydinaseita teitä vastaan. Piste.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä vastustaa Suomen, Ruotsin ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä henkeen ja vereen juuri sen takia, että maat pääsisivät Nato-jäsenyydellä ydinaseasesuojan alle. Tuo on se pohjimmainen peruskysymys Venäjälle maiden Nato-jäsenyyksissä. Toinen pohjimmainen peruskysymys Venäjälle Suomen Nato-jäsenyydessä on kuuluminen Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan ja yhteiseen sotilasjohtoon kollektiivisesti muiden Nato-maiden kanssa.</p><p>Ydinaseasesuojan alla olevalle maalle ei voi tehdä sitä, mitä suojan ulkopuolella olevalle maalle voi tehdä. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä Nato-maita ja voidaan puhua jo 29+2-Natosta, Venäjä voi tehdä edelleen sekä Suomelle että Ruotsille &rdquo;Ukrainat&rdquo;: Venäjä voi tehdä aseellisen konfliktin jommankumman tai molempien maiden alueelle ja viestittää Nato-maille selväksi, että jos Nato tulee väliin, Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita. Tuon tyyppisen Venäjän ilmoituksen jälkeen sotilaallinen auttamishalukkuus Suomea tai Ruotsia kohtaan olisi vähäistä. EU-puolustuksen perään haikailijoiden on syytä myös&nbsp;muistaa,&nbsp;ettei EU ole&nbsp;mikään ydinasevoima.</p><p>Ydinaseiden käytöllä presidentti Putin on pelotellut Suomen ja presidentti Niinistön henkihieveriin niin, ettei Suomi Niinistön johdolla edes harkitse Nato-jäsenyyttä tällä hetkellä. Ydinaseet ovat siis tehokkaita uhkausvälineitä.</p><p>Olen lukuisissa kirjoituksissa esittänyt, että Euroopan harmaan alueen maat ovat turvallisuusriskejä. Kolme keskeisintä turvallisuusriskimaata ovat Suomi, Ruotsi ja Ukraina, jotka ovat kiinni Venäjässä. Nämä maat eivät kykene vaikka kuinka suurella konventionaalisella aseiden määrällä estämään Venäjää luomaan paikallista konfliktia Itä-Ukrainan sotaa vastaavasti, jolloin Venäjä pääsisi uhkaamaan Naton auttavaa väliintuloa ydinaseilla.</p><p>Itä-Ukrainan sota toimii niin kuin Venäjä on sen suunnitellut toimivan: Nato ei puutu sotilaallisesti, kun Venäjä on tehnyt Natolle selväksi ydinaseiden käytön mahdollisuuden. Suomi ja Ruotsi eivät ole tosiasiallisesti Ukrainaa kummemmassa asemassa niin kauan kun ne eivät Naton ydinasesuojan alla. Tämän takia Venäjälle Naton täysjäsenyys on ratkaiseva tekijä, eivät Suomen ja Ruotsin solmimat poliittista tahtotilaa osoittavat puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä blogikirjotuksessa jatko on tarkoitettu niille, joita sotilasasiat ja ennen kaikkea Venäjän sotilaalliset varustelutoimet kiinnostavat ammattinsa tai harrastuksensa puolesta.</p><p>Jatkokirjoitus liittyy ydinaseisiin ja Venäjän sotilaallisiin toimiin Pohjois-Atlantilla sekä arktisella alueella. Venäjä on nyt 2010-luvulla laajentanut voimakkaasti sotilaallisia toimia Pohjois-Atlantilla uudelleen kylmän sodan jälkeen. Venäjä on nyt 2010-luvulla aloittanut sotilaallisen varustautumisen myös arktisella alueella. Venäjä on kiihdyttänyt ydinasevarusteluaan.</p><p>Noilla Venäjän toimilla Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella on suuri merkitys myös Suomen turvallisuuteen. Paljon suurempi kuin Ukrainan tapahtumilla. Tämä pitäisi Suomessa ymmärtää. Ei olla vielä alkuunkaan ymmärretty. Uhkakuvia ei osata asettaa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Höpötellään tosimielellä venäläisten kiinteistöostoista Turun saaristossa suurimpana mahdollisena uhkakuvana.</p><p>Norjassa, koko Skandinaviassa ja myös Suomen alueella 25.10.-23.11.2018 pidettävä Naton Trident Juncture 2018 (<a href="https://www.act.nato.int/tj18"><u>TRJE18</u></a>) -suursotaharjoitus on osaltaan Naton vastaus Venäjälle sen pohjoisen varustelutoimissa, mutta vain osaltaan. Suomessa ja Ruotsissa ei ehkä ole osattu ajatella laajempaa kuviota, mihin harjoitus liittyy, ja hyvä niin. Jos Suomessa olisi kyetty hahmottamaan laajempi kuvio, tuskin olisimme lähteneet mukaan harjoitukseen.</p><p>Tämän blogikirjoituksen jatko on uuvuttavan pitkä ja melko yksityiskohtainen. Lukeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jotka eivät synny ilman todellisesta mielenkiintoa kirjoituksen käsittelemään asiaan. Näitä henkilöitä ei ole montakaan kymmentä Suomessa.</p><p>Jatkokirjoituksen yksi avainmäärite on <em>bastion defense concept</em>. Määritteelle ei ole suomenkielistä vastinetta. Kyse on merivoimien strategiasta. Kyse on Venäjän merivoimien strategiasta. Bastion-sanaa ei pidä sotkea Venäjän Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmään, joita Venäjä parhaillaan rakentaa rannikoilleen. Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä voi olla osa ja yleensä onkin osa em. Venäjän merivoimien strategiaa.</p><p>Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmiä (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-692.html"><u>К-300 Бастион</u></a>) Venäjällä on kahta eri tyyppiä, joista K-300P Bastion-P (К-300П &quot;Бастион-П&quot;) on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjusjärjestelmä ja K-300S Bastion-S (К-300С &quot;Бастион-С&quot;) ohjussiiloja käyttävä ohjusjärjestelmä.</p><p>Käytän jatkossa bastion defense concept -merivoimastrategiasta lyhennettä BDC-strategia, joka on täysin vain minun oma keksimä suomenkielinen määrite. Bastion on puolestaan alue, jolla valtio BDC-strategiaansa harjoittaa. Bastion-alue ei suinkaan koostu vain valtion - tässä tapauksessa Venäjän - aluevesistä vaan myös kansainvälisistä vesistä.</p><p>BDC-strategiassa kyse on alueella toimivan merivoiman pyrkimys hallita merialuetta täysin tai vähintään osittain. Hallintaan pyritään sotilaallisin keinoin pinta-aluksilla, sukellusveneillä, lentoaluksilla, sensoreilla, rannikkopuolustusjärjestelmillä jne.</p><p>Ulkopuolisten sotavoimien pääsy Bastion-alueelle pyritään estämään tarpeen vaatiessa ja niin päätettäessä kaikin mahdollisin &rdquo;laillisin&rdquo; keinon tekemällä vastapuolen olo mahdollisemman hankalaksi häirinnällä ja muutoin. Kyse on siis siitä, kenellä on avaimet ja voimavarat merialueen hallintaan. Häirinnästä hyvä esimerkki on venäishävittäjien uhittelut Yhdysvaltojen sota-aluksia kohtaan Itämerellä ja Mustallamerellä.</p><p>Bastion-alue ja BDC-strategia merivoimiin liittyen sai alkunsa jo 1960-luvulla Neuvostoliiton toimista, joista enemmän seuraavassa luvussa.</p><p>Nyt 2010-luvulla Venäjän Pohjois-Atlantin ja Jäämeren Bastion-alueet on esitetty kuvassa 1 (lähde Norjan hallitus, <a href="https://www.regjeringen.no/globalassets/departementene/fd/dokumenter/unified-effort.pdf"><u>Unified Effort, Norvegian security and defence policy 16.7.2015</u></a>).</p><p>Kuvassa tummemmalla harmaalla alueella Venäjä pyrkii alueen täydelliseen sotilaalliseen kontrolliin (<em>ambition to control</em>) ja vaaleammalla harmaalla alueella Venäjällä on pyrkimys estää sotilaallinen pääsy alueelle tai alueella olo (<em>ambition to denial</em>). Vaaleampi harmaa alue on aluetta, jolla Venäjä pyrkisi tämän kirjoituksen ensimmäisessä luvussa jaotellusti laajassa alueellisessa konfliktissa tai laajamittaisessa konfliktissa estämään esimerkiksi yhteydet Pohjois-Amerikasta Skandinaviaan ja pohjoisen Eurooppaan.</p><p>Venäjä pyrkii aina - siis myös rauhan aikana - varmistamaan, että sen Muurmanskin alueelle sijoitut sukellusveneet pääsevät kulkemaan maailman merille vapaasti. Venäjä pyrkii pitämään merivoimillensa ja ilmavoimillensa Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta kulkuyhteyden aina Hollannin rannikolle saakka.</p><p>Tummempaan harmaan Bastion-alueeseen kuuluvat Norjan ja Suomen pohjoisimmat osat. Alueet, jotka tällä hetkellä ovat sotilaallisia tyhjiöitä. Norjalla ja Suomella ei ole alueella sotavoimaa käytännössä ollenkaan.</p><p>On huomattava, että esimerkiksi Skandinaviaa koskevan konfliktin Venäjä laskee alueelliseksi, ei laajamittaiseksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Palataan historiassa lyhyesti ja pintapuolisesti 50 vuoden taakse 1960-luvun jälkipuolelle. Neuvostoliiton BDC-strategia ja Bastion-alue pohjoiseen syntyivät tuolloin.</p><p>Neuvostoliitto oli tehnyt poliittisen päätöksen, että Neuvostoliitosta pitää tulla merien suurvalta. Haaveena oli merivoimien ylivalta, joka käyttää laivastoa ja ennen kaikkea sukellusveneitä Neuvostoliiton maailmanlaajuisen strategian keskeisenä elementtinä.</p><p>Neuvostoliitto kehitti ja rakensi 1960-luvun jälkipuolella Naton koodaamana Yankee-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%90_%C2%AB%D0%9D%D0%B0%D0%B2%D0%B0%D0%B3%D0%B0%C2%BB"><u>Налим</u></a>, <a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/list.htm"><u>проект 667A</u></a> ja <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%90_%C2%AB%D0%9D%D0%B0%D0%B2%D0%B0%D0%B3%D0%B0%C2%BB"><u>Навага</u></a>,<a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/list.htm"><u> проект 667АУ</u></a>) ja ensimmäiset Delta-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%91_%C2%AB%D0%9C%D1%83%D1%80%D0%B5%D0%BD%D0%B0%C2%BB"><u>Мурена</u></a>, <a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667B/list.htm"><u>проект 667Б</u></a>) strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet vastauksena Yhdysvaltain George Washington -luokan (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_George_Washington_(SSBN-598)"><u>SSBN-598</u></a>) Polaris-ohjuksilla (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/UGM-27_Polaris"><u>UGM-27 Polaris</u></a>) varustetuille sukellusveneille.</p><p>Kyseessä oli ensimmäisistä todellista Neuvostoliiton ydinkärjellisistä ballistista <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Submarine-launched_ballistic_missile"><u>SLBM</u></a>-ohjuksista ydinpelotteena. Yhdysvallat oli Polaris-ohjuksilla ollut muutaman vuoden Neuvostoliittoa edellä. Ensimmäinen Polaris otettiin käyttöön vuonna 1961.</p><p>Sotilaallisesti ratkaiseva sysäys Neuvostoliiton toiminnalle Delta-luokan 667B-sukellusveneprojektissa oli Polaris-ohjusten lisäksi Yhdysvaltojen rakentama <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/SOSUS"><u>SOSUS</u></a>-sensorilinja (Sound Surveillance System) Grönlannin, Islannin Iso-Britannian välille (ns. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GIUK_gap"><u>GIUK-käytävä</u></a>). Neuvostoliitto oli pitkään tietämätön hyvin salassa pidetystä sensorilinjasta, jonka alkuversion Yhdysvallat rakensi jo 1950-luvun alkupuolella.</p><p>Sensorilinjan avulla Yhdysvallat siis tiesi, milloin neuvostoliittolaissukellusveneet ylittivät GIUK-käytävän Atlantille. Neuvostoliiton uuden ballistisen R29-ydinohjuksen (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0-29"><u>Р-29</u></a>) 7 700 kilometrin kantomatkan ansiosta sukellusveneet voivat jäädä Neuvostoliiton rannikkovesille Barentsin- ja Norjanmerille, joita Neuvostoliitto alkoi kehittää Bastion-alueiksi uudella merivoimien strategialla.</p><p>Murmanskin alueesta tuli Neuvostoliiton sotilaallisen meristrategian keskuspaikka. Murmanskin etuja olivat sukellusveneliikenteen mahdollistavat riittävän syvät kalliovuonot, joiden ansiosta sukellusvenesatamat voitiin rakentaa mantereen suojiin.</p><p>Yhdysvallat on nyt kylmän sodan jälkeen uudistamassa rapistuneita vedenalaisia sensoriverkkoja ja muuta vedenalaista sukellusveneiden havainnointikykyä huomioiden Venäjän uudelleen alkanut ja kasvava sotilaallinen aktiivisuus merten syvyyksissä (<a href="https://thediplomat.com/2016/11/us-navy-upgrading-undersea-sub-detecting-sensor-network/"><u>The Diplomat 4.11.2016</u></a>). Ensimmäiset Natoa huolestuttaneet &rdquo;kaapeliyhteenotot&rdquo; merten syvyyksissä ovat jo tapahtuneet (<a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/nato-fears-heighten-russian-submarines-activity-undersea-data-cables-north-atlantic-a8126681.html"><u>Independent 23.11.2017</u></a> ja <a href="https://nordic.businessinsider.com/russia-increased-naval-activity-threatening-undersea-cables-2017-12"><u>Business Insider 24.12.2017</u></a>).</p><p>Nato ei aluksi 1960-luvulla reagoinut Neuvostoliiton uuteen BDC-strategiaan. Asiaa ei otettu vakavasti. Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät eivät noteeranneet Neuvostoliiton luoman uuden uhkan merkittävyyttä Naton ammattisotilaiden huomautuksista huolimatta. Neuvostoliitto sai melko vapaasti varustaa Kuolan niemimaan ympäristön merialueita Bastion-alueeksi niin, että uudet strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet saivat varsin vapaan oleskelun hyvillä laukaisupaikoilla.</p><p>Skandinavian niemimaalla oli suuri merkitys läpi koko kylmän sodan vuosien ja etenkin kylmän sodan alkuaikoina, koska Yhdysvaltain ydinasein varustetut pommittajat kulkivat ja oli suunniteltu kulkemaan Skandinavian niemimaan pohjoisosien yli Neuvostoliiton keskiosiin. Itse asiassa koneet saattoivat lentää - ja lensivätkin - myös Suomen Lapin yli.</p><p>Yhdysvallat oli sijoittanut lentotukialuksia Norjanmerelle ja Pohjanmerelle suojelemaan näitä ydinpommittajia. Skandinavian niemimaan suuri sotilaallinen merkitys Yhdysvalloille aina 1960-luvun alkupuolelle selviää hyvin myös jonkin aikaa sitten avautuneen CIA-arkiston monesta Skandinaviaa koskevasta dokumentista (<a href="https://www.cia.gov/library/readingroom/"><u>CIA Library</u></a>). Olen käsitellyt joitain Ruotsia ja Suomea koskevia CIA-dokumentteja kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237362-cia-asiakirja-yhdysvallat-pelkasi-suomen-luisuvan-itablokin-satelliitiksi"><u>US-blogi 23.5.2017</u></a>).</p><p>Ajan myötä pitkäkantoiset ballistiset ydinohjukset korvasivat ydinpommittajalennot ja Skandinavian merkitys väheni, mutta oli edelleen vahvana läpi koko kylmän sodan. Ruotsi oli liitetty Yhdysvaltain johtamaan Nato-rintamaan turvamaan Norjan ja Tanskan selustaa. Kautta koko kylmän sodan ajan Yhdysvaltain keskeinen huoli Pohjolassa oli Neuvostoliiton maainterventio Suomen ja Ruotsin Lapin läpi aina Skandinavian niemimaan eteläkärkeen saakka.</p><p>Eurooppalainen Nato heräsi hitaasti Neuvostoliiton muodostamaan uuteen mereltä puhaltavaan uhkaan. Mielessä ensisijaisena uhkana oli Neuvostoliiton panssarivyörytys läpi Keski-Euroopan. 1960-luvun puolivälissä Naton neuvoa antavissa ryhmässä (Atlantic Policy Advisory Group, <a href="http://archives.nato.int/atlantic-policy-advisory-group-2"><u>APAG</u></a>) määriteltiin Naton pohjoiselle sivustalle (the northern flank) - siis Skandinavialle - kolme sotilaallista tarkoitusta:</p><ul><li><p>ehkäistä ja kontrolloida Neuvostoliiton laivaston pääsyä pohjoisesta lauhkeille vesille</p></li><li><p>toimia perustana vastatoimille ja vastahyökkäykselle mukaan lukien sukellusvenetorjunta</p></li><li><p>toimia sijaintinsa puolesta havaitsijana ja varoittajana Neuvostoliiton mahdollisista hyökkäystoimista</p></li></ul><p>Nato ei kuitenkaan reagoinut poliittisella tasolla vielä vuosiin Neuvostoliiton ballistisilla ohjuksilla varustettuihin ohjussukellusveneisiin. Muutos Natossa tapahtui vasta vuonna 1967, kun Neuvostoliitolla oli jo ensimmäiset Yankee-luokan sukellusveneet valmistumassa (<a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/k137/k137.htm"><u>К-137 &quot;Ленинец&quot;</u></a> 6.11.1967). &nbsp;No, noistakin ajoista Nato pääsi ryvettymättä yli.</p><p>Edellä kirjoitettu on huomioitava myös, kun Neuvostoliitto alkoi puhua 1960-luvulla Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä. Neuvostoliitto sai taitavasti Suomen ja Kekkosen ydinaseriisunnan agitaattoriksi, vaikka Suomessa oli tuolloin myös käsityksiä, että tuolla tavoin toimiessaan Suomi kykeni välttämään YYA-sopimuksen konsultaatiot. Nuo käsitykset olivat vääriä eivätkä kestä yksityiskohtaisempaa tarkastelua.</p><p>Murmanskin alueen sotilaallisen merkityksen kasvaessa, Neuvostoliiton mielenkiinto myös Suomen Lappia kohtaan vahvistui 1960-luvun jälkipuolella: &rdquo;<em>Kekkonen tarjosi suuria osia Lapista Neuvostoliitolle</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5802133"><u>Yle 13.9.2017</u></a>).</p><p>Lapin menetys olisi ollut Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle katastrofaalinen.</p><p>Puhuttaessa Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, kyse Neuvostoliitolle oli osaltaan - ja suurelta osaltaan - Murmanskin alueesta, joka oli saanut uusien sukellusveneiden ja ballististen ydinohjusten myötä uuden merkityksen.</p><p>Osaltaan kyse oli myös Norjasta, jonka kalliouumeniin varastoitiin runsaasti asevarustusta mukaan lukien ohjuksia. Kyseiset ohjukset olivat varustettavassa myös ydinkärjillä. Neuvostoliittoa ärsytti 1960-luvulla Bodøn kallioluoliin varastoidut yhdysvaltalaiset lyhyen kantaman <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/MGR-1_Honest_John"><u>MGR-1 Honest John</u></a> -ohjukset, jotka olivat varustettavissa pienillä ydinlatauksilla (<a href="https://www.nrk.no/dokumentar/xl/anlegg-96-1.11799591"><u>NRK, Anlegg 96, 15.2.2015</u></a>). Neuvostoliito ei kokenut Murmanskin aluetta turvatuksi ja ydinaseeton Pohjola oli yksi toimintaväline.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>NATO will need to respond effectively to Russia&#39;s return to the North</em> A<em>tlantic</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Naton on reagoitava tehokkaasti Venäjän paluuseen Pohjois-Atlantille</em>&rdquo;</p><p>Oheinen oli otsikko The Royal United Services Institute (<a href="https://rusi.org/"><u>RUSI</u></a>) -tutkimuslaitoksen sivuilla maaliskuussa 2017 (<a href="https://rusi.org/publication/whitehall-papers/nato-and-north-atlantic-revitalising-collective-defence"><u>RUSI 6.3.2017</u></a>). Kirjoitus hyvä ja kannattaa käydä lukemassa (kirjoitus ei kuitenkaan ole vapaasti luettavissa).</p><p>Nato on nyt vähän samassa tilanteessa kuin 1960-luvulla pohjoisen sivustan suhteen. Venäjän toimet pohjoisessa ja arktisella alueella ovat huolestuttavia kuten 1960-luvulla.</p><p>Mittavien varustelutoimien lisäksi Venäjä on tehnyt provokatiivisia sotilaallisia toimia erityisesti Norjaa vastaan, jotka ovat saaneet myös Yhdysvalat huolestumaan.</p><p>&ldquo;<em>Russian submarines are prowling the Atlantic, testing our defences, confronting our command of the seas, and preparing the complex underwater battlespace to give them an edge in any future conflict.</em>&rdquo; (<a href="https://www.usni.org/magazines/proceedings/2016-06/fourth-battle-atlantic#footnotes"><u>U.S. Naval Institute 6-2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä Yhdysvaltain laivaston Välimerellä olevan 6. laivaston entinen komentaja James G. Foggo III. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sukellusveneet hiiviskelevät Atlantilla, testaavat puolustustamme, uhmaavat merten määräysvaltaa ja valmistelevat monimutkaista vedenalaista taistelutilaa antamaan heille selkänojaa tulevissa konflikteissa.</em>&quot;</p><p>Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa, jotta saa käsitystä Venäjän sukellusvenetoiminnalla kasvattamasta uhkasta.</p><p>&ldquo;<em>Russia has quietly but significantly increased its submarine presence throughout the North Atlantic, leading to a return of Cold War levels of tension.</em>&rdquo; (<a href="https://www.businessinsider.com/russian-submarine-activity-in-atlantic-highest-since-cold-war-2016-2?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T"><u>Business Insider 3.2.2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä Naton vara-amiraali Clive Johnstone. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjä on hiljaisesti, mutta merkittävästi lisännyt sukellusvenetoimintaa koko Pohjois-Atlantin alueella, minkä seurauksena sotilaallinen jännitys on noussut kylmän sodan tasolle.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>There is now more reported activity from Russian submarines than we&#39;ve seen since the days of the Cold War</em>&rdquo; (<a href="https://www.businessinsider.com/us-to-reopen-submarine-hunting-base-in-iceland-2016-2?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T"><u>Business Insider 11.2.2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä puolestaan Naton amiraali Jeremy Bender. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sukellusveneiden toimista on raportoitu enemmän kuin kylmän sodan aikaan.</em>&rdquo;</p><p>Muutama esimerkki lehtiotsikkoina Venäjän Bastion-alueella tai Norjaa vastaan tekemistä sotilaallisista toimista viime aikoina pohjoisilla merillä:</p><p>&rdquo;<em>Russian forces exercised attack on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille</em>&rdquo;) (<a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/"><u>AldriMer.no 18.10.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russland: Svalbard kan utløse krig</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjä: Huippuvuoret voi laukaista sodan</em>&rdquo;) (<a href="https://www.aldrimer.no/russisk-fd-svalbard-kan-utlose-krig/"><u>AldriMer.no 4.10.2017</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway says Russia&#39;s mock attack on Vardø radar troubles stability in the north</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Norja sanoo, että Venäjän hyökkäysharjoitus Vardøn tutkaa vastaan järkyttää pohjoisen alueen vakautta</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/oslo-such-behavior-does-not-promote-good-neighborly-relations"><u>The Barents Observer 13.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian submarines are prowling around vital undersea cables. </em><em>It&rsquo;s making NATO nervous.</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/gdpr-consent/?destination=%2Fworld%2Feurope%2Frussian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous%2F2017%2F12%2F22%2Fd4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html%3Fhpid%3Dhp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%253Ahomepage%252Fstory%26utm_term%3D.5bd9a524b338&amp;utm_term=.41cd3e9cbe7c#_blank"><u>The Washington Post 2.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa</em>&rdquo;) (<a href="https://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian military instructors plan to&nbsp;land on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille</em>&rdquo;)<u> (</u><a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/04/russian-military-instructors-plan-land-svalbard#_blank"><u>The Barents Observer 7.4.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Former defense chief sees a serious Russian threat against Norway&rsquo;s Finnmark region</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Entinen puolustusjohtaja näkee Venäjän vakavan uhkan Norjan Finnmarkin alueelle</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/09/former-norwegian-defense-chief-sees-serious-russian-threat-against-norways-finnmark"><u>The Barents Observer 19.9.2018</u></a>).&nbsp;</p><p>Vastaavia otsikkoja löytyy viime vuosilta pilvin pimein.</p><p>Kuvassa 2 on esitetty venäläisen Tupolev Tu-16 strategisen yliäänipommittajan tavanomainen lento Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Norjan rannikkoa myötäillen Venäjän Bastion-alueelta aina Hollannin rannikolle saakka. Kyseinen kuvassa 2 esitetty lento tapahtui 15.1.2018.</p><p>Tupolev Tu-16 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa <strong>68&deg;09&#39;08.8&quot;N 33&deg;27&#39;35.6&quot;E</strong> (<strong>68.152440, 33.459882</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B009&#039;08.8%22N+33%C2%B027&#039;35.6%22E/@68.1528279,33.4529901,4636m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDAxJzUyLjEiTiAzM8KwMjUnMTguNiJF!3b1!8m2!3d69.031134!4d33.421832!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.1524396!4d33.4598823?hl=fi"><u>Google-map-1</u></a>, &nbsp;joka on myös mm Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Olenogorskin sotilaslentokentän ydinasevarasto noin 20 kilometrin päässä oleva Bolšoe Ramozeron ydinasevarasto, josta enemmän seuraavissa luvuissa. Merivoimien hallussa oleva Olenogorskin lentokenttä on nimenomaan tarkoitettu raskaille pommittajille jo kylmän sodan ajoista lähtien, koska sen kiitorata on edelleen Kuolan niemimaan lentokentistä pisin, 3,5 kilometriä.</p><p>Jos pommittajat varustetaan ydinasein, uusien varastojen valmistuttua lastaus voi tapahtua myös Severomorsk-1-lentotukikohdasta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BE%D0%BC%D0%BE%D1%80%D1%81%D0%BA-1_(%D0%B0%D1%8D%D1%80%D0%BE%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%BC)"><u>Североморск-1</u></a>), <strong>69&deg;01&#39;52.1&quot;N 33&deg;25&#39;18.6&quot;E</strong> (<strong>69.031134, 33.421832</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B001&#039;52.1%22N+33%C2%B025&#039;18.6%22E/@69.0324571,33.4271754,4471m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d69.031134!4d33.421832?hl=fi"><u>Google-map-2</u></a>.&nbsp; Kyseiseen kenttään liittyvä Okolnaja Guban uusi ydinasevarasto on muutaman kilometrin päässä. Okolnaja Guba on puolestaan kiinni Štšukozeron asevarastoalueessa.</p><p>Merivoimien hallinnoimaan Severomorsk-1-lentotukikohtaan liittyvät ydinasevarastot ovat samoja kuin sukellusveneille ja niistä enemmän seuraavissa luvuissa. Kuvaan 2 merkityn pommittajalennon lähtökenttä oli tällä kertaa Severomorsk-1. Severomorskissa on yhteensä kolme sotilaslentokenttää (Severomorsk-1, Severomorsk-2 ja Severomorsk-3).</p><p>Vuoden 2017 syksyllä Venäjän Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle.</p><p>Yhdysvallat ja Norja ovat jo osaltaan reagoineet Venäjän kasvavaan sotilaalliseen uhkaan Pohjois-Atlantilla. Osa toimista on saatettu julkisuuteen, muttei kaikkea:</p><p>&rdquo;<em>Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää</em>&rdquo;) (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD#_blank"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>U.S. military returns to Iceland</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland#_blank"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta</em>) (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/#_blank"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Norjalle uusi huippututka vahtimaan Venäjän liikkeitä</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-8776770"><u>Yle 31.3.2016</u></a>). Norja ja Nato saivat tutkauusinnan päätökseen Vardøssa tämän vuoden alkupuolella (<a href="https://www.nrk.no/finnmark/lokalbefolkningen-raser-mot-feilinformasjon-om-ny-topphemmelig-radar-1.13901790"><u>NRK Finnmark 13.2.2018</u></a>) ja Venäjä simuloi hyökkäystä tuliterää tutkaa vastaan tutkan tuhoamiseksi heti sen valmistumisen jälkeen (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/oslo-such-behavior-does-not-promote-good-neighborly-relations"><u>The Barents Observer 13.3.2018</u></a>). Venäjä lienee maalittanut myös Suomen puolella Lapissa olevat kiinteät kaukovalvontatutkat.</p><p>Kun arvioidaan Venäjän muodostamaa kasvavaa uhkaa pohjoisessa ja arktisella alueella, kyse on ensiksi ydinaseista, toiseksi ydinaseista ja kolmanneksi ydinaseista.</p><p>Venäjä kasvattaa ydinasearsenaalia voimalla. Uuden START-sopimuksen mukaan sekä Yhdysvaltojen että Venäjän olisi pitänyt rajoittaa käyttöön otettujen strategisten ydinkärkien määrää 1550:een 5.2.2018 mennessä. Vuodesta 2015 Venäjä on lisännyt käyttöönotettujen ydinkärkien lukumäärää. Keväällä 2017 lukumäärä oli jo 215 ydinkärkeä START-sopimuksen enimmäisrajan yläpuolella. Venäjä on kasvattanut ja kasvattaa edelleen ydinaseistustaan erityisesti Kuolan niemimaalla.</p><p>Venäjän muuttuneen ydinasekäyttäytymisen seurauksena myös Yhdysvallat on muuttanut ydinasestrategiaansa. Uusi strategia satasivuisena asiakirjana julkaistiin viime helmikuussa (<a href="https://media.defense.gov/2018/Feb/02/2001872886/-1/-1/1/2018-NUCLEAR-POSTURE-REVIEW-FINAL-REPORT.PDF"><u>Nuclear Posture Review 2018</u></a>). Strategiassa erityisesti pienellä latauksella varustettujen taktisten ydinaseiden käyttö on määritelty uudelleen ja käyttökynnystä on alennettu.</p><p>Kohtalokasta ovat Venäjän täysin hallinnassa olevat merialueet Bastion-alueena, jotka on esitetty kuvassa 1 tummempana harmaana sekä myös Venäjän osittain hallinnassa olevat alueet, jotka on merkitty kuvassa 1 vaaleampana harmaana. Näillä alueilla Venäjän sukellusveneillä on melko vapaa oleskelu lyhyellä iskuetäisyydellä Keski-Euroopan kaupungeista.</p><p>Seuraavissa luvuissa käsittelen melko yksityiskohtaisesti Venäjän Murmanskin alueella olevat kaikki Pohjoisen laivaston ydinasevarastot mukaan lukien uudet ja vielä rakenteilla olevat varastot.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjän Pohjoisen laivaston käytössä on kaksi kolmasosaa Venäjän merialueen ydinaseista, loput ovat Tyynenmeren laivastossa.</p><p>Venäjän pohjoinen laivasto kokonaisuudessaan vuoden 2018 alun tilanteen mukaan sisältäen pinta-alukset ja sukellusveneet sekä myös joukko-osastot on luetteloitu blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo;. Yksityiskohtaiset luettelot ovat kirjoituksen lopun &rdquo;<em>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</em>&rdquo; -väliotsikon alla (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>Läntisten tietolähteiden mukaan Venäjällä on Kuolan niemimaalla viisi paikkaa, jonne se on varastoinut ydinohjuksia Pohjoisen laivaston (Северного Флота, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Сф ВМФ России</u></a>) käyttöön. Monelle alueelle on varastoitu myös mm. konventionaalisia ohjuksia.</p><p>Joissakin lähteisissä on nimetty vain neljä paikkaa, mutta tällöin vierekkäiset Okolnaja Guba ja Štšukozero on käsitelty yhtenä varastointipaikkana, joka on sinänsä oikein, koska vain toiseen paikkaan liittyy kallioon louhittu ydinaseluola.</p><p>Vanha kylmän sodan aikaan suljettuna sotilaskaupunkina tunnettu Zaozjorsk (Заозёрск, Zaozyorsk) on ollut myös vanha ydinaseiden säilytyspaikka 1960-luvulta lähtien, mutta ei tiettävästi enää muutoin kuin alueella sijaitsevan Zapadnaja Litsan suhteen. Zaozjorsk tunnetaan historiassa myös nimellä Severomorsk-7 (Североморск-7) ja Murmansk-150 (Мурманск-150). Monet Kuolan niemimaan ydinasesäilytyspaikat tunnetaan myös muilla nimillä, joten karttakoordinaatit ovat ratkaisevia.</p><p>Nuo viisi paikkaa ovat:</p><ul><li><p>Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhiyevo), <strong>69&deg;15&#39;02.5&quot;N 33&deg;21&#39;26.5&quot;E</strong> (<strong>69.250688, 33.357366</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2509778,33.3562294,784m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-3</u></a></p></li><li><p>Okolnaja Guba (Окольанья Губа, Okolnaya Bay), <strong>69&deg;05&#39;29.5&quot;N 33&deg;29&#39;44.7&quot;E</strong> (<strong>69.091535, 33.495739</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B005&#039;29.5%22N+33%C2%B029&#039;44.7%22E/@69.0930845,33.494303,889m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.0915351!4d33.4957389?hl=fi"><u>Google-map-4</u></a></p></li><li>Štšukozero (Шукозеро, Shcukozero), <strong>69&deg;06&#39;58.8&quot;N 33&deg;31&#39;29.0&quot;E</strong> (<strong>69.116342, 33.524709</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B006&#039;58.8%22N+33%C2%B031&#039;29.0%22E/@69.1155823,33.5078788,2245m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x44342279f02ad63b:0x30f9e6e5dc08deec!2sOzero+Shukozero!3b1!8m2!3d69.0775!4d33.5983333!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.1163421!4d33.5247091?hl=fi"><u>Google-map-5</u></a></li><li>Bolšoe Ramozero (Большое Рамозеро, Bolshoya Ramozero), <strong>68&deg;14&#39;34.8&quot;N 33&deg;52&#39;01.6&quot;E</strong> (<strong>68.243008, 33.867102</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B014&#039;34.8%22N+33%C2%B052&#039;01.6%22E/@68.2448591,33.8619484,2272m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.2430083!4d33.8671018?hl=fi"><u>Google-map-6A</u></a> sekä <strong>68&deg;15&#39;30.1&quot;N 33&deg;50&#39;36.6&quot;E</strong> (<strong>68.258363, 33.843499</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B015&#039;30.1%22N+33%C2%B050&#039;36.6%22E/@68.2586312,33.8416458,448m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.258363!4d33.8434985?hl=fi"><u>Google-map-6B</u></a></li><li><p>Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Nerpicha), <strong>69&deg;25&#39;25.6&quot;N 32&deg;21&#39;30.1&quot;E </strong>(<strong>69.423781, 32.35835</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7</u></a></p></li></ul><p>Oheisten paikkojen sijainnit on esitetty kuvassa 3.</p><p>Tarkasti ottaen englanninkielinen nimi Nerpicha (Западная Лица Zapadnaja Litsa, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7</u></a>), käsitti itse asiassa kaikkiaan viisi&nbsp; eri meritukikohtaa, jotka ovat varsinainen Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Zapadnaya Litsa, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7A</u></a>), Vidjajevo (Видяево, Vidyayevo, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B019&#039;04.9%22N+32%C2%B047&#039;49.7%22E/@69.3249381,32.7992809,2141m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434436ea2a63149:0xada24e710140b84e!2sVidjajevo,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4,+184372!3b1!8m2!3d69.3181658!4d32.7998549!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.3180174!4d32.7971498?hl=fi"><u>Google-map-7B</u></a>), Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhievo, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;07.9%22N+33%C2%B018&#039;57.0%22E/@69.2533786,33.2807494,4184m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200907!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2521848!4d33.3158391?hl=fi"><u>Google-map-7C</u></a>), Severomorsk (Североморск, Severomorsk, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B004&#039;17.4%22N+33%C2%B025&#039;22.7%22E/@69.0735319,33.4106887,4017m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!2sSeveromorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4!3b1!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.0715082!4d33.4229624?hl=fi"><u>Google-map-7D</u></a>) ja Gremiha (Гремиха, Gremikha, entinen Йоканьга, Jokanga, <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B004&#039;00.0%22N+39%C2%B028&#039;00.0%22E/@68.0687825,39.4540537,2675m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d68.066667!4d39.466667?hl=fi"><u>Google-map-7E</u></a>).</p><p>Nimet ovat hankalia, koska ne ovat muuttuneet historian saatossa ja samoilla paikoilla voi olla monta eri nimeä. Kylmän sodan aikaan suljetuilla sotilaskaupungeilla oli vielä omat nimensä.&nbsp; Kaupunkipiirikunnan ja kaupungin samannimisyys osaltaan voi aiheuttaa myös sekaannusta.</p><p>Nerpicha on tässä yhteydessä yhtä kuin suomenkielinen Zapadnaja Litsa (Западная Лица), koska ydinohjusvarasto on siellä 69&deg;25&#39;25.6&quot;N 32&deg;21&#39;30.1&quot;E -karttapisteessä ja koska tukikohta on Venäjän Pohjoisen laivaston tärkein sukellusvenetukikohta Zaozjerskin (Заозёрск, 69&deg;24&#39;15.5&quot;N 32&deg;26&#39;59.6&quot;E, 69.4043, 32.4499, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B024&#039;15.5%22N+32%C2%B026&#039;59.6%22E/@69.4065486,32.4273945,2252m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d69.4043!4d32.4499?hl=fi"><u>Google-map-8</u></a>) vanhan suljettuna sotilasalueena tunnetun kaupunkipiirikunnan alueella. Западная Лица -tukihohdan sukelluvenesatamien kooodinaatit ovat <strong>69&deg;26&#39;14.6&quot;N 32&deg;25&#39;17.0&quot;E</strong> (<strong>69.437386, 32.421389</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B026&#039;14.6%22N+32%C2%B025&#039;17.0%22E/@69.4380114,32.4193159,714m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI0JzE1LjUiTiAzMsKwMjYnNTkuNiJF!3b1!8m2!3d69.4043!4d32.4499!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4373864!4d32.4213889?hl=fi"><u>Google-map-9</u></a> &nbsp;ja <strong>69&deg;26&#39;02.1&quot;N 32&deg;21&#39;36.1&quot;E</strong> (<strong>69.433927, 32.360019</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B026&#039;02.1%22N+32%C2%B021&#039;36.1%22E/@69.4343931,32.3630086,1271m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4339265!4d32.3600193?hl=fi"><u>Google-map-10</u></a>. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto oli olemassa kylmän sodan aikaan Bolšoe Ramozeroa vastaavasti. Vanhan sotilaskaupunki Zaozjorskin alueella ydinaseet ovat siis tällä hetkellä Zapadnaja Litsassa.</p><p>Bolšoe Ramozero on puolestaan ainoa sisämaan ydinasevarastopaikka ja oli olemassa jo kylmän sodan aikaan. Paikka koostuu kahdesta erillisestä alueesta 6A- ja 6B-karttalinkkien mukaisesti, joissa toisessa (<strong>68&deg;15&#39;30.1&quot;N 33&deg;50&#39;36.6&quot;E</strong>) on kaksi erillistä sisäänkäyntiä maan alle ympäristöstä eristetyn alueen päissä. Kallion sisällä Bolšoe Ramozero lienee yhtenäinen ydinaseiden säilytyspaikka.</p><p>Bolšoe Ramozero palvelee lähinnä Olenogorskin sotilaslentokenttää ja siellä olevia Tupolev-pommittajia, jotka kiertelevät Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta aina Keski-Euroopan porteilla. Lentävästä pommittajasta ei voi päätellä, onko sen risteilyohjukset varustettu konventionaalisilla kärjillä vai ydinkärjillä. Sotilastiedustelun on tehtävä analyysi mahdollista pommittajan ydinaseista satelliittitietojen pohjalta jo lähtökentällä, kun pommittajaa lastataan.</p><p>Gadžijevo on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 100 kilometrin päässä Norjan rajasta. Okolnaja Guba on noin 175 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 105 kilometrin päässä Norjan rajasta. Štšukozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 110 kilometrin päässä Norjan rajasta. Bolšoe Ramozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 170 kilometrin päässä Norjan rajasta. Zapadnaja Litsa on noin 115 kilometrin päässä Suomen rajasta ja vain noin 55 kilometrin päässä Norjan rajasta.</p><p>Venäjän myös uudet sukellusveneiden ydinasevarastot ovat kiinni Suomen ja Norjan rajoissa. Kun puhutaan ydinaseista, reilu sata kilometriä on lyhyt matka. Suomen ja Norjan sekä myös Ruotsin on syytä olla huolissaan huomioiden Venäjän uudet linjaukset ydinaseiden käytössä. Valtiorajaan liittyvät ydinasevarastot ovat aina sotilaallinen turvallisuusriski naapurivaltioille. Ihan aina.</p><p>Varastoja Kuolan niemimaalla on aina ollut kylmän sodan ajoista alkaen, mutta nyt Venäjä lisää merellä käytettäviä ydinaseita varastoiden niitä yhä enemmän Kuolan niemimaalle. Varastoalueilla on satelliittikuvien perustella säilötty runsaasti myös konventionaalista ohjusvarustusta. Laajat varastoalueet ovat monikäyttöisiä, mihin viittaavat monet valitut rakenneratkaisut sekä kulkuyhteysratkaisut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä on meneillään vuonna 2010 alkanut asejärjestelmien kehittämisohjelma. Ohjelma on latinallisin kirjaimin lyhenteenä GPV-2020 (Государственная программа вооружений, ГПВ-2020).</p><p>Laivastossa ohjelman kärkihanke on ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen Borei-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_955_%C2%AB%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B5%D0%B9%C2%BB"><u>Борей</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-338.html"><u>проект 955</u></a>) ydinsukellusveneiden kehittäminen. Kyse on neljännen sukupolven ballististen ohjussukellusveneiden luokasta. Kahdeksasta suunnitellusta uudesta Borei-luokan veneestä on valmiina kolme ja viisi rakenteilla. Kahdeksasta ydinsukellusveneestä viisi tulee Tyynenmeren laivastolle ja kolme Pohjoiselle laivastolle.</p><p>Kolmen uuden Borei-luokan ydinsukellusveneen kotisatama on Gadžijevo. Joissakin lähteissä Okolnaja Guba nimettynä kotisatamaksi on väärä tieto, mutta ydinsukellusveneet voivat käyttää myös Okolnaja Gubaa satamanaan. Gadžijevossa tulevat olemaan kaikki kolme vuosina 2012-14 valmistuneet alukset: К-535 Юрий Долгорукий (aikaisempi nimi К-535 Санкт-Петербург), К-550 Александр Невский ja К-551 Владимир Мономах (<a href="http://russianships.info/podlodki/955.htm"><u>Russian ships.info</u></a>). Alusten tämän hetken todellisesta operatiivisesta käytöstä ei ole varmuutta, mutta luotettavana pidetyn Russian ships -sivuston mukaan Aleksander Nevskin (К-550 Александр Невский) ja Vladimir Monomahin (К-551 Владимир Мономах) käyttöönotto olisi tapahtunut jo 23.12.2013 ja 10.12.2014.</p><p>Borei-luokan ydinsukellusveneen tärkein ydinase on Bulava-ohjukset (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-416.html"><u>Д-30 / Р-30 / 3М-30 Булава</u></a>). Ohjus on järeä 16 tonnia painava ja 11,5 metriä pitkä ballistinen ydinohjus 9&nbsp;500 kilometrin kantomatkalla. Izvestijan mukaan Kuolan niemimaalle tullaan varastoimaan yhteensä 200 Bulava-ohjusta (<a href="https://iz.ru/news/562210"><u>Известия 11.12.2013</u></a>). Jo valmistuneet kolme sukellusvenettä voivat kantaa kerrallaan 16 ohjusta, uudet sukellusveneet 20 ohjusta. Ydinkärkiä 16 ohjuksessa on yhteensä 96 kappaletta. 200 ohjuksessa on siis yhteensä 1200 ydinkärkeä. Tuhovoimaa löytyy.</p><p>Raskaiden ja pitkien ohjusten siirto sukellusveneisiin edellyttävät sukellusvenesatamissa kunnon nostureita, joita Venäjä on nyt rakentanut tai uudistanut. Uusia tai uusittuja raskaalla nosturilla varustettuja satamalaitureita on Severomorskin vierellä Zapadnaja Litsan ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä <strong>69&deg;05&#39;32.1&quot;N 33&deg;27&#39;17.2&quot;E</strong> (<strong>69.092262, 33.454783</strong>), <a href="https://www.google.com/maps/place/Severomorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4/@69.0921815,33.4544127,355m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689"><u>Google-map-11</u></a> ja Gadžijevon ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä <strong>69&deg;15&#39;39.3&quot;N 33&deg;20&#39;32.6&quot;E</strong> (<strong>69.260916, 33.342386</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2610022,33.3414261,238m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-12</u></a>.&nbsp; Google-map-12:ssa on juuri sukellusvene nosturin alla satelliittikuvan ottohetkellä. Sukellusveneen ohjuslaukaisusolujen (&rdquo;cell&rdquo;) 16 säiliötä (&rdquo;canister&rdquo;) ovat nähtävissä. Kuvan sukellusveneessä on siis 16 ohjuslaukaisuputkea.</p><p>Toinen ballistisilla ydinohjuksilla varustettu ydinsukellusvenetyyppi, jonka kotisatamana on niin ikään Gadžijevo, on Tula tai Delta-IV Naton koodaamana (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83%D0%BB%D0%B0_(%D0%BF%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B0)"><u>К-114 Тула</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-703.html"><u>проект 667БДРМ</u></a>). Tula-luokan sukellusveneet ovat vanhoja, malli on kehitetty jo 1970-luvulla. Pohjoisella laivastolla on yhteensä kahdeksan Tula-luokan sukellusvenettä.</p><p>Gadžijevossa toimii 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), jonka edellä mainitut alukset on tarkemmin luetteloitu kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo;, kirjoituksen lopun &rdquo;<em>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</em>&rdquo; -väliotsikon alla (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pohjoisen laivaston viisi ydinasevarastoa ovat siis Gadžijevossa, Okolnaja Gubassa, Štšukozerossa, Bolšoe Ramozerossa ja Zapadnaja Litsassa. Tai oikeastaan neljä, jos Okolnaja Guba ja Štšukozero käsitetään yhdeksi varastopaikaksi.</p><p>Tarkastellaan aluksi vanhempia Bolšoe Ramozeron ja Zapadnaja Litsan varastoja sen jälkeen tarkemmin kahta tai kolmea uusinta juuri valmistunutta tai valmistumassa olevaa varastoaluetta, jotka ovat Gadžijevo sekä Okolnaja Guba ja Štšukozero.</p><p>Bolšoe Ramozerossa oleva vanhempi ydinasevarasto on esitetty kuvassa 4. Itseasiassa ydinasevarasto - tai paremminkin sen maanpäälliset osat - on kahdella erillisellä alueella ja suurempi alue on pitkulainen päissä olevilla käynneillä. Kuvassa 5 on esitetty yksi maanpäällinen osa kolmesta sekä rakennelmat, miten alue on erotettu ympäristöstä. Laajempi alue on erotettu maamuotoilulla ja kahdella korkealla aidalla, itse yhteys ydinaseluolaan maan alle on myös erottu muusta alueesta aitauksella.</p><p>On muistettava, että koko alue on avonaista sotilasaluetta. Jos ei erikseen tiedä, että maan alla on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa.</p><p>Olenogorskin sotilaslentokenttä on noin 20 kilometrin päässä ydinasevarastosta ja tuolle kentälle on sijoitettu mm. Kuolan Tupolev Tu-22 -pommittajat, jotka voidaan ladata ydinasein. Noita Tupolev-pommittajiin liitettäviä ydinaseita on käsitelty tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltojen ydinaseet luovat turvaa myös Suomelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250709-yhdysvaltojen-ydinaseet-luovat-turvaa-myos-suomelle"><u>US-Blogi 9.2.2017</u></a>). Pommittajien ydinaseita lienee varastoitu juuri tuonne Bolšoe Ramozeron varastoon.</p><p>Zapadnaja Litsan ydinasevarasto on esitetty kuvassa 6. Varasto on louhittu kallioon ja maanpäälliset osat ovat varsin huomaamattomia. Jos ei tiedä, että maan alla kallioon louhittuna on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto palvelee alussatamia, jotka on esitetty kuvassa 7. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on neljä sukellusvenettä, joista yksi on tunnistettava ja on Oscar II -luokan sukellusvene (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_949%D0%90_%C2%AB%D0%90%D0%BD%D1%82%D0%B5%D0%B9%C2%BB"><u>Антей</u></a>,&nbsp; <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-608.html"><u>проект 949А</u></a>).</p><p>Štšukozero ja Okolnaja Guba ovat vierekkäisiä varastoalueita Severomorskin vierellä. Kahden erillisen varastoalueet - etenkin Štšukozero - ovat laajoja ja ne on esitetty kuvassa 8 ja 9. Štšukozeron ja Okolnaja Guban keskinäinen välimatka on vain pari kilometriä ja ovat käytännössä liitettyjä. Štšukozero varastoalue on laajin rakenteilla olevista.</p><p>Štšukozeron ja Okolnaja Guban varastoalueet palvelevat Severomorskin satamalaiturien sukellusveneitä ja pinta-aluksia kuvan 10 mukaisesti. Kuvanottohetkellä satamassa on vain yksi sukellusvene. Kuvassa 11 on esitetty Okolnaja Guban varastoalueella taivasalla olevia ohjuksia - ilmatorjuntaohjuksia sekä muita konventionaalisia ohjuksia -, joita Venäjällä on tapana pinota kuin halkoja taivasalle.</p><p>Itse ydinohjukset ovat kallion sisällä luolissa, joiden kaksi suuaukkoa on kuvan 8 oikeassa alakulmassa (punaiset nuolet). Kallioon johtavia suuaukkoja on useita. Kalliovarastoaukoista ohjusten uuteen tai uudistettuun lastauslaituriin on alle kilometrin matka (<a href="https://www.google.com/maps/place/Severomorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4/@69.0921815,33.4544127,355m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689"><u>Google-map-11</u></a>). Todennäköisesti 11-12 metriä pitkät ja raskaat Bulava-ohjukset nostetaan kallioluolista kuvassa 8 esitettyjen lastaustaskujen kautta, mihin viittaa alueen aitajärjestelmät vartiotorneineen tai -mastoineen.</p><p>Gadžijevon ydinasevarastoja on esitetty kuvassa 12. Kuvassa osa asevarastoista on valmiita, osa rakennustyön alla. Kuvassa on 13 on esitetty yksittäinen kaksi valmistunutta varastoa. The Barants Observer -sivuston mukaan betoniseinien paksuus on suuruusluokaltaan noin yhden metrin luokkaa, varaston kattopintaan ulottuva maavalli suojaa maanpäällisiä osia. Rakentamistapa viittaa konventionaalisinten aseiden ammus- ja ohjusvarastoissa maavalleineen. Alue on aidattu kuten edellä mainitut muut alueet.</p><p>Kuvassa 14 on esitetty sisäänkäynnit kallioluoliin, joissa ydinaseet säilytetään. Sisäänkäynnit kallioluoliin aidataan aina erikseen. Kuvassa 15 on esitetty Gadžijevon alussatamat, joita varastoalue palvelee. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on seitsemän sukellusvenettä.&nbsp; Varastoista satamalaitureihin ja ohjusten lastauslaituriin on noin kilometrin matka (<a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2610022,33.3414261,238m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-12</u></a>).</p><p>Kuvassa 16 on esitetty, miten ydinaseita sisältävät alueet on aidattu nyt uusilla rakenteilla olevilla alueilla. Aitaus ei vaikuta meistä kummoiselta, mutta on muistettava, mistä sotilasalueesta on kokonaisuudessaan kysymys. Uusissa alueissa aitaus käsittää 2-3 erillistä aitaa välialueineen ja lisäksi aitavyöhykkeeseen liittyvän maastomuotoilun. Ydinasevarastojen suuaukot on erotettu muusta varastoalueesta erillisellä aitarakennelmalla. Vartiotorneja tai -mastoja on käytetty siellä, missä on sisäänmenot ydinaseita sisältäviin varastoihin. Kuvan 17 vartiotornit tai -mastot ovat Okolnaja Guban varastoalueelta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä ohjusmuotoiset sukellusveneisiin, pinta-aluksiin, pommittajien risteilyohjuksiin tai maavoimien pyörällä liikkuviin ohjausjärjestelmien ohjuksiin modifioidut ydinaseet eivät ole varastoituna niin kuin me lännessä uskomme tai näemme ydinaseita säilytettävän. Varastot voivat sijaita hyvinkin lähellä asutusta. Useimmat varastot ovat laajoja ja niiden alueille on varastoitu myös konventionaalista aseistusta, etenkin ohjuksia. Itse ydinaseet on aina kuitenkin sijoitettu louhittuihin kallioluoliin.</p><p>Nyt uusissa vuonna 2013 aloitetussa rakentamisessa varastoalueet on erotettu ympäristöstä kahdella tai kolmella erillisellä aitarakennelmalla ja siihen liittyvällä maastomuokkauksella, mutta käynti ydinaseiden kallioluolaan on vielä eristetty erikseen vastaavalla aitarakennelmalla. Kallioluolan suuaukon aitarakennelmaan on liitetty vartiotorneja tai -mastoja.</p><p>Lähtökohta: uusien ydinaseita sisältävien maanalaisten varastojen aitarakennelmat on Venäjällä varustettu vartiotorneilla tai -mastoilla, konventionaalisia aseita sisältävien varastojen ei.</p><p>Kuolan niemimaa on yksi tapaus Suomen ja Norjan rajassa kiinni olevana ydinasevarastona, mutta Suomelle ja Baltian maille toinen tapaus on Laukaa tai Ylä-Laukaa, venäläisittäin Луга. Laukaan tapaus on mielenkiintoinen.</p><p>Kirjoitin Venäjän Laukaaseen rakentamista uusista maanalaista asevarastoita blogikirjoituksen keväällä otsikolla &rdquo;<em>Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa"><u>US-blogi 3.4.2018</u></a>).</p><p>Kirjoituksessa käsiteltiin massiivisia maanalaisia varastorakennelmia, jotka Venäjä rakensi Laukaaseen samaan aikaan kuin Kuolan uusia ydinasevarastoja aloitettiin rakentaa muutama vuosi sitten. Varastot liittyvät osaltaan Iskander-ohjuksiin, mutta kysymys kuuluu, onko 20 hehtaarin varastoissa myös Iskander-ohjusten ydinkärkiä? Alueen koordinaattipiste on <strong>58&deg;44&#39;40.8&quot;N 29&deg;47&#39;35.8&quot;E</strong> (<strong>58.744663, 29.793264</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;40.8%22N+29%C2%B047&#039;35.8%22E/@58.7446658,29.7910753,604m/data=!3m2!1e3!4b1!4m14!1m7!3m6!1s0x46be372b4e93debb:0xd62f08a1e98411ac!2zWWzDpC1MYXVrYWEsIExlbmluZ3JhZGluIGFsdWUsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d58.740819!4d29.8505903!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d58.7446626!4d29.793264?hl=fi"><u>Google-map-13</u></a>.</p><p>Kysymykseen ei ole vielä varmaa ja varmennettua vastausta kuten Kuolan osalta, mutta vahvistamattomien tietojen perusteella Venäjä säilöö ydinkärkiä myös Laukaassa. Väitän siis, että Laukaaseen on sijoitettu Iskander-ohjusten ydinkärkiä. 58&deg;44&#39;40.8&quot;N 29&deg;47&#39;35.8&quot;E-karttapisteessä rakentamisen periaatteet ovat samat kuin Kuolan uusissa ydinasevarastoissa. Venäjä ei aseta vartiotorneja tai -mastoja kuin ydinaseita sisältäviin varastoalueisiin.</p><p>Iskander-ohjusten ydinkärjet ovat sellaisia, joilla Venäjä voisi vakavasti uhata Suomea, joka ei ole ydinasesuojan alla vastaavasti kuin Baltian maat. Suomi ei tällä hetkellä pysty vastamaan tuollaiseen uhkaan.</p><p>Laukaasta Iskander-ohjuspeitto yltää pitkälle Suomeen. Etäisyys Suomen rajalle on lyhimmillään hieman päälle 200 kilometriä ja lentoaika voidaan laskea vielä minuuteissa.</p><p>Venäjä ei tarvitse Suomen Nato-jäsenyyttä uhatakseen Suomea ydinaseilla. Venäjä uhkaa jo nyt, vaikka Suomi ei ole Naton jäsen. Arvioisin kuitenkin, että taktisesti ovela presidentti Vladimir Putin viestittänyt selvästi presidentti Sauli Niinistölle, että jos Suomi liittyy Natoon, Laukaan Iskander-ohjukset mahdollisine ydinkärkineen suunnataan myös Suomeen ikään kuin niitä ei jo olisi suunnattu. Tuo on saanut Niinistön pelokkaaksi, mikä on usein näkynyt hänen kasvoiltaan.</p><p>Jos joku ajattelee, ettei Venäjä voi uhata Suomea ydinaseilla vain Suomen ollessa Naton jäsenmaa, hän on täysin väärässä. Asia on juuri päinvastoin. Ydinasevalta käyttäytyy ydinasevaltaa vastaan toisin kuin ei-ydinasevaltaa vastaan. Nato-maat ovat siis Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian hallussa olevien ydinaseiden ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.</p><p>Laukaan raskaasti eristetty varastoalue on esitetty kuvassa 18. Alueen perusteelliset rakennelmat ja suojaukset on esitetty kuvassa 19. Aitaus, maavallitus ja vartiotornit. Perusteellisemmat kuin Kuolan niemimaalla ymmärrettävistä syistä. Alue on nimittäin kiinni Laukaan siviiliasutuksessa.</p><p>Kun Suomessa monet vannoutuneet pasifistit - kuten vaikkapa Erkki Tuomioja - puhuvat ydinaseista ja YK:n ydinasekieltosopimuksesta, miksi he eivät ole ollenkaan huolissaan Venäjän Suomen rajassa kiinni olevissa ydinaseista?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa monet ajattelevat, etteivät ydinaseet kosketa meitä. Ne ovat suurvalta-aseita, jotka koskevat vain suurvaltoja emmekä voi niihin juurikaan vaikuttaa.

Suomessa ei ole ydinaseita, joten tuskinpa tänne Venäjäkään ydinasein hyökkää, on monen mielipide. Ydinaseiden muodostama sotilaallinen pelote on Suomessa asia, josta ei parane keskustella. Sama poliittinen kulttuuri on myös Ruotsissa, muttei esimerkiksi Nato-maa Norjassa.

Tuo ydinaseisiin liittyvä edellä kuvattu ajatusmaailma on Suomen ja Ruotsin kohdalla väärä. Väitän, että se on täysin väärä kylmän sodan jälkeisessä nykymaailmassa. Suomi ja Ruotsi eivät ole eivätkä elä ydinaseettomassa lintukodossa.

Sotilasstrategissa Venäjä erottelee laajuuden suhteen kolme eri konfliktiryhmää. Nämä ryhmät ovat paikallinen konflikti, alueellinen konflikti ja laajamittainen konflikti. Venäjän sotilasstrategia jakautuu siis laajuuskäsityksessä kolmeen osaan.

Ydinaseet kuuluvat Venäjän jokaiseen kolmeen konfliktiryhmään, siis jo paikalliseen konfliktiin. Suomessa johtavana ajatusmallina on vielä vallalla Neuvostoliiton ja Naton harjoittama kylmänsodan aikainen konfliktimalli, jossa ydinaseet kuuluivat vain laajamittaiseen konfliktiin, maailmanlaajuiseen ydinsotaan, jota torjuttiin ydinaseiden kauhun tasapainolla.

Kauhun tasapainoa ei enää ole olemassa. Sitä ei ole haluttu enää olevan olemassa. Ennen kaikkea Venäjä ei ole sitä enää halunnut olevan olemassa.

Tuo vanhentuneesta ydinsota-ajatusmallista pitäisi Suomessa päästä eroon. Ajatusmalli vääristää Suomen sotilaallista varautumista. Myös Nato-maiden piirissä on maita, jotka katselevat ydinaseiden nykyaikaa vielä kylmän sodan aikaisin silmin.

Venäjän sotilasstrategissa ydinaseet kuuluvat siis todellakin kaikkeen kolmeen konfliktiryhmään: paikalliseen konfliktiin, alueelliseen konfliktiin ja laajamittaiseen konfliktiin.

Esimerkki paikallisesta konfliktista on Itä-Ukrainan sota ja Krimin niemimaan valloitus. En määrittele noita tapahtumia alueelliseksi sodaksi vaan paikalliseksi. Sen sijaan Syyrian sota on alueellinen sota. Venäjä luokittelee kyseiset konfliktit vastaavasti.

Kuinka sitten Venäjä käytti ydinaseitaan hyväkseen Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan valloituksessa? Eihän niitä ole käytetty!

Ydinaseiden päätehtävä sotilasstrategiassa on estää ja voittaa potentiaaliset viholliset käyttämättä ydinaseita. Ydinaseiden tehtävä on siis muodostaa uhkaa.

Krimin niemimaan valloituksessa Venäjä tiesi, että konventionaalisissa aseissa se ei pärjäisi Nato-maille eikä etenkään Yhdysvalloille.

Venäjä teki Natolle ja Nato-maille selväksi heti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Krimin valloituksen ollessa käynnissä, että Venäjä on tarvittaessa valmis käyttämään ydinaseita, jos Nato puuttuu asiaan.

Naton ulkoministerit kokoustivat sunnuntaina 2.3.2014 hammasta purren puoli päivää todetakseen, ettei Nato voi puuttua sotilaallisesti Krimin tilanteeseen. Venäjän A2/AD-strategia (anti-access and area denial) toimi täydellisesti teorian mukaan. Venään kykeni ydinaseuhkalla pitämään Naton konfliktin ulkopuolella.  Sotilaallisten toimien sijaan länsi iski Venäjää vastaan taloudellisilla toimilla, talouspakotteilla siis.

Venäjän ydinasestrategiassa ydinaseilla on myös rooli estää konfliktin laajeneminen sen alkuvaiheessa. Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita tai valmis uhkaamaan niiden käytöllä jo konfliktin alkuvaiheessa. On olemassa englanninkielinen termi “the escalate to de-escalate”. 

Kylmän sodan aikaan verrattuna Venäjä on laskenut ydinaseiden käytön mahdollisuuden konfliktissa alhaiselle tasolle. Tällä Venäjän harjoittamalla ydinasepolitiikalla on erityistä merkitystä maille, jotka eivät kuulu Euroopassa Natoon ja sitä kautta ydinasesuojan piiriin. Näitä maita ovat mm. Ukraina, Suomi ja Ruotsi.

Suomessa ja Ruotsissa on synnytetty harhakuvitelmaa, että tiivis yhteistyö konventionaalisissa aseissa Naton kanssa lisäisi maiden turvallisuutta. Lisää kyllä, mutta ei ratkaisevassa merkityksessä suhteessa Venäjän päätöskykyyn tehdä interventio ja ottaa vaikkapa Ahvenanmaa haltuun strategisena haitantekona.

Venäjän logiikka on siis: ”Otimme tämän pienen kaistaleen teiltä haltuumme ja jos yritätte vastarintaa tai vallata takaisin aluetta, olemme valmiit käyttämään ydinaseita teitä vastaan. Piste.

Venäjä vastustaa Suomen, Ruotsin ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä henkeen ja vereen juuri sen takia, että maat pääsisivät Nato-jäsenyydellä ydinaseasesuojan alle. Tuo on se pohjimmainen peruskysymys Venäjälle maiden Nato-jäsenyyksissä. Toinen pohjimmainen peruskysymys Venäjälle Suomen Nato-jäsenyydessä on kuuluminen Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan ja yhteiseen sotilasjohtoon kollektiivisesti muiden Nato-maiden kanssa.

Ydinaseasesuojan alla olevalle maalle ei voi tehdä sitä, mitä suojan ulkopuolella olevalle maalle voi tehdä. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä Nato-maita ja voidaan puhua jo 29+2-Natosta, Venäjä voi tehdä edelleen sekä Suomelle että Ruotsille ”Ukrainat”: Venäjä voi tehdä aseellisen konfliktin jommankumman tai molempien maiden alueelle ja viestittää Nato-maille selväksi, että jos Nato tulee väliin, Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita. Tuon tyyppisen Venäjän ilmoituksen jälkeen sotilaallinen auttamishalukkuus Suomea tai Ruotsia kohtaan olisi vähäistä. EU-puolustuksen perään haikailijoiden on syytä myös muistaa, ettei EU ole mikään ydinasevoima.

Ydinaseiden käytöllä presidentti Putin on pelotellut Suomen ja presidentti Niinistön henkihieveriin niin, ettei Suomi Niinistön johdolla edes harkitse Nato-jäsenyyttä tällä hetkellä. Ydinaseet ovat siis tehokkaita uhkausvälineitä.

Olen lukuisissa kirjoituksissa esittänyt, että Euroopan harmaan alueen maat ovat turvallisuusriskejä. Kolme keskeisintä turvallisuusriskimaata ovat Suomi, Ruotsi ja Ukraina, jotka ovat kiinni Venäjässä. Nämä maat eivät kykene vaikka kuinka suurella konventionaalisella aseiden määrällä estämään Venäjää luomaan paikallista konfliktia Itä-Ukrainan sotaa vastaavasti, jolloin Venäjä pääsisi uhkaamaan Naton auttavaa väliintuloa ydinaseilla.

Itä-Ukrainan sota toimii niin kuin Venäjä on sen suunnitellut toimivan: Nato ei puutu sotilaallisesti, kun Venäjä on tehnyt Natolle selväksi ydinaseiden käytön mahdollisuuden. Suomi ja Ruotsi eivät ole tosiasiallisesti Ukrainaa kummemmassa asemassa niin kauan kun ne eivät Naton ydinasesuojan alla. Tämän takia Venäjälle Naton täysjäsenyys on ratkaiseva tekijä, eivät Suomen ja Ruotsin solmimat poliittista tahtotilaa osoittavat puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa.

                                                                                 ****

Tässä blogikirjotuksessa jatko on tarkoitettu niille, joita sotilasasiat ja ennen kaikkea Venäjän sotilaalliset varustelutoimet kiinnostavat ammattinsa tai harrastuksensa puolesta.

Jatkokirjoitus liittyy ydinaseisiin ja Venäjän sotilaallisiin toimiin Pohjois-Atlantilla sekä arktisella alueella. Venäjä on nyt 2010-luvulla laajentanut voimakkaasti sotilaallisia toimia Pohjois-Atlantilla uudelleen kylmän sodan jälkeen. Venäjä on nyt 2010-luvulla aloittanut sotilaallisen varustautumisen myös arktisella alueella. Venäjä on kiihdyttänyt ydinasevarusteluaan.

Noilla Venäjän toimilla Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella on suuri merkitys myös Suomen turvallisuuteen. Paljon suurempi kuin Ukrainan tapahtumilla. Tämä pitäisi Suomessa ymmärtää. Ei olla vielä alkuunkaan ymmärretty. Uhkakuvia ei osata asettaa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Höpötellään tosimielellä venäläisten kiinteistöostoista Turun saaristossa suurimpana mahdollisena uhkakuvana.

Norjassa, koko Skandinaviassa ja myös Suomen alueella 25.10.-23.11.2018 pidettävä Naton Trident Juncture 2018 (TRJE18) -suursotaharjoitus on osaltaan Naton vastaus Venäjälle sen pohjoisen varustelutoimissa, mutta vain osaltaan. Suomessa ja Ruotsissa ei ehkä ole osattu ajatella laajempaa kuviota, mihin harjoitus liittyy, ja hyvä niin. Jos Suomessa olisi kyetty hahmottamaan laajempi kuvio, tuskin olisimme lähteneet mukaan harjoitukseen.

Tämän blogikirjoituksen jatko on uuvuttavan pitkä ja melko yksityiskohtainen. Lukeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jotka eivät synny ilman todellisesta mielenkiintoa kirjoituksen käsittelemään asiaan. Näitä henkilöitä ei ole montakaan kymmentä Suomessa.

Jatkokirjoituksen yksi avainmäärite on bastion defense concept. Määritteelle ei ole suomenkielistä vastinetta. Kyse on merivoimien strategiasta. Kyse on Venäjän merivoimien strategiasta. Bastion-sanaa ei pidä sotkea Venäjän Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmään, joita Venäjä parhaillaan rakentaa rannikoilleen. Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä voi olla osa ja yleensä onkin osa em. Venäjän merivoimien strategiaa.

Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmiä (К-300 Бастион) Venäjällä on kahta eri tyyppiä, joista K-300P Bastion-P (К-300П "Бастион-П") on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjusjärjestelmä ja K-300S Bastion-S (К-300С "Бастион-С") ohjussiiloja käyttävä ohjusjärjestelmä.

Käytän jatkossa bastion defense concept -merivoimastrategiasta lyhennettä BDC-strategia, joka on täysin vain minun oma keksimä suomenkielinen määrite. Bastion on puolestaan alue, jolla valtio BDC-strategiaansa harjoittaa. Bastion-alue ei suinkaan koostu vain valtion - tässä tapauksessa Venäjän - aluevesistä vaan myös kansainvälisistä vesistä.

BDC-strategiassa kyse on alueella toimivan merivoiman pyrkimys hallita merialuetta täysin tai vähintään osittain. Hallintaan pyritään sotilaallisin keinoin pinta-aluksilla, sukellusveneillä, lentoaluksilla, sensoreilla, rannikkopuolustusjärjestelmillä jne.

Ulkopuolisten sotavoimien pääsy Bastion-alueelle pyritään estämään tarpeen vaatiessa ja niin päätettäessä kaikin mahdollisin ”laillisin” keinon tekemällä vastapuolen olo mahdollisemman hankalaksi häirinnällä ja muutoin. Kyse on siis siitä, kenellä on avaimet ja voimavarat merialueen hallintaan. Häirinnästä hyvä esimerkki on venäishävittäjien uhittelut Yhdysvaltojen sota-aluksia kohtaan Itämerellä ja Mustallamerellä.

Bastion-alue ja BDC-strategia merivoimiin liittyen sai alkunsa jo 1960-luvulla Neuvostoliiton toimista, joista enemmän seuraavassa luvussa.

Nyt 2010-luvulla Venäjän Pohjois-Atlantin ja Jäämeren Bastion-alueet on esitetty kuvassa 1 (lähde Norjan hallitus, Unified Effort, Norvegian security and defence policy 16.7.2015).

Kuvassa tummemmalla harmaalla alueella Venäjä pyrkii alueen täydelliseen sotilaalliseen kontrolliin (ambition to control) ja vaaleammalla harmaalla alueella Venäjällä on pyrkimys estää sotilaallinen pääsy alueelle tai alueella olo (ambition to denial). Vaaleampi harmaa alue on aluetta, jolla Venäjä pyrkisi tämän kirjoituksen ensimmäisessä luvussa jaotellusti laajassa alueellisessa konfliktissa tai laajamittaisessa konfliktissa estämään esimerkiksi yhteydet Pohjois-Amerikasta Skandinaviaan ja pohjoisen Eurooppaan.

Venäjä pyrkii aina - siis myös rauhan aikana - varmistamaan, että sen Muurmanskin alueelle sijoitut sukellusveneet pääsevät kulkemaan maailman merille vapaasti. Venäjä pyrkii pitämään merivoimillensa ja ilmavoimillensa Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta kulkuyhteyden aina Hollannin rannikolle saakka.

Tummempaan harmaan Bastion-alueeseen kuuluvat Norjan ja Suomen pohjoisimmat osat. Alueet, jotka tällä hetkellä ovat sotilaallisia tyhjiöitä. Norjalla ja Suomella ei ole alueella sotavoimaa käytännössä ollenkaan.

On huomattava, että esimerkiksi Skandinaviaa koskevan konfliktin Venäjä laskee alueelliseksi, ei laajamittaiseksi.

                                                                                 ****

Palataan historiassa lyhyesti ja pintapuolisesti 50 vuoden taakse 1960-luvun jälkipuolelle. Neuvostoliiton BDC-strategia ja Bastion-alue pohjoiseen syntyivät tuolloin.

Neuvostoliitto oli tehnyt poliittisen päätöksen, että Neuvostoliitosta pitää tulla merien suurvalta. Haaveena oli merivoimien ylivalta, joka käyttää laivastoa ja ennen kaikkea sukellusveneitä Neuvostoliiton maailmanlaajuisen strategian keskeisenä elementtinä.

Neuvostoliitto kehitti ja rakensi 1960-luvun jälkipuolella Naton koodaamana Yankee-luokan (Налим, проект 667A ja Навага, проект 667АУ) ja ensimmäiset Delta-luokan (Мурена, проект 667Б) strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet vastauksena Yhdysvaltain George Washington -luokan (SSBN-598) Polaris-ohjuksilla (UGM-27 Polaris) varustetuille sukellusveneille.

Kyseessä oli ensimmäisistä todellista Neuvostoliiton ydinkärjellisistä ballistista SLBM-ohjuksista ydinpelotteena. Yhdysvallat oli Polaris-ohjuksilla ollut muutaman vuoden Neuvostoliittoa edellä. Ensimmäinen Polaris otettiin käyttöön vuonna 1961.

Sotilaallisesti ratkaiseva sysäys Neuvostoliiton toiminnalle Delta-luokan 667B-sukellusveneprojektissa oli Polaris-ohjusten lisäksi Yhdysvaltojen rakentama SOSUS-sensorilinja (Sound Surveillance System) Grönlannin, Islannin Iso-Britannian välille (ns. GIUK-käytävä). Neuvostoliitto oli pitkään tietämätön hyvin salassa pidetystä sensorilinjasta, jonka alkuversion Yhdysvallat rakensi jo 1950-luvun alkupuolella.

Sensorilinjan avulla Yhdysvallat siis tiesi, milloin neuvostoliittolaissukellusveneet ylittivät GIUK-käytävän Atlantille. Neuvostoliiton uuden ballistisen R29-ydinohjuksen (Р-29) 7 700 kilometrin kantomatkan ansiosta sukellusveneet voivat jäädä Neuvostoliiton rannikkovesille Barentsin- ja Norjanmerille, joita Neuvostoliitto alkoi kehittää Bastion-alueiksi uudella merivoimien strategialla.

Murmanskin alueesta tuli Neuvostoliiton sotilaallisen meristrategian keskuspaikka. Murmanskin etuja olivat sukellusveneliikenteen mahdollistavat riittävän syvät kalliovuonot, joiden ansiosta sukellusvenesatamat voitiin rakentaa mantereen suojiin.

Yhdysvallat on nyt kylmän sodan jälkeen uudistamassa rapistuneita vedenalaisia sensoriverkkoja ja muuta vedenalaista sukellusveneiden havainnointikykyä huomioiden Venäjän uudelleen alkanut ja kasvava sotilaallinen aktiivisuus merten syvyyksissä (The Diplomat 4.11.2016). Ensimmäiset Natoa huolestuttaneet ”kaapeliyhteenotot” merten syvyyksissä ovat jo tapahtuneet (Independent 23.11.2017 ja Business Insider 24.12.2017).

Nato ei aluksi 1960-luvulla reagoinut Neuvostoliiton uuteen BDC-strategiaan. Asiaa ei otettu vakavasti. Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät eivät noteeranneet Neuvostoliiton luoman uuden uhkan merkittävyyttä Naton ammattisotilaiden huomautuksista huolimatta. Neuvostoliitto sai melko vapaasti varustaa Kuolan niemimaan ympäristön merialueita Bastion-alueeksi niin, että uudet strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet saivat varsin vapaan oleskelun hyvillä laukaisupaikoilla.

Skandinavian niemimaalla oli suuri merkitys läpi koko kylmän sodan vuosien ja etenkin kylmän sodan alkuaikoina, koska Yhdysvaltain ydinasein varustetut pommittajat kulkivat ja oli suunniteltu kulkemaan Skandinavian niemimaan pohjoisosien yli Neuvostoliiton keskiosiin. Itse asiassa koneet saattoivat lentää - ja lensivätkin - myös Suomen Lapin yli.

Yhdysvallat oli sijoittanut lentotukialuksia Norjanmerelle ja Pohjanmerelle suojelemaan näitä ydinpommittajia. Skandinavian niemimaan suuri sotilaallinen merkitys Yhdysvalloille aina 1960-luvun alkupuolelle selviää hyvin myös jonkin aikaa sitten avautuneen CIA-arkiston monesta Skandinaviaa koskevasta dokumentista (CIA Library). Olen käsitellyt joitain Ruotsia ja Suomea koskevia CIA-dokumentteja kirjoituksessa otsikolla ”CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi” (US-blogi 23.5.2017).

Ajan myötä pitkäkantoiset ballistiset ydinohjukset korvasivat ydinpommittajalennot ja Skandinavian merkitys väheni, mutta oli edelleen vahvana läpi koko kylmän sodan. Ruotsi oli liitetty Yhdysvaltain johtamaan Nato-rintamaan turvamaan Norjan ja Tanskan selustaa. Kautta koko kylmän sodan ajan Yhdysvaltain keskeinen huoli Pohjolassa oli Neuvostoliiton maainterventio Suomen ja Ruotsin Lapin läpi aina Skandinavian niemimaan eteläkärkeen saakka.

Eurooppalainen Nato heräsi hitaasti Neuvostoliiton muodostamaan uuteen mereltä puhaltavaan uhkaan. Mielessä ensisijaisena uhkana oli Neuvostoliiton panssarivyörytys läpi Keski-Euroopan. 1960-luvun puolivälissä Naton neuvoa antavissa ryhmässä (Atlantic Policy Advisory Group, APAG) määriteltiin Naton pohjoiselle sivustalle (the northern flank) - siis Skandinavialle - kolme sotilaallista tarkoitusta:

  • ehkäistä ja kontrolloida Neuvostoliiton laivaston pääsyä pohjoisesta lauhkeille vesille

  • toimia perustana vastatoimille ja vastahyökkäykselle mukaan lukien sukellusvenetorjunta

  • toimia sijaintinsa puolesta havaitsijana ja varoittajana Neuvostoliiton mahdollisista hyökkäystoimista

Nato ei kuitenkaan reagoinut poliittisella tasolla vielä vuosiin Neuvostoliiton ballistisilla ohjuksilla varustettuihin ohjussukellusveneisiin. Muutos Natossa tapahtui vasta vuonna 1967, kun Neuvostoliitolla oli jo ensimmäiset Yankee-luokan sukellusveneet valmistumassa (К-137 "Ленинец" 6.11.1967).  No, noistakin ajoista Nato pääsi ryvettymättä yli.

Edellä kirjoitettu on huomioitava myös, kun Neuvostoliitto alkoi puhua 1960-luvulla Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä. Neuvostoliitto sai taitavasti Suomen ja Kekkosen ydinaseriisunnan agitaattoriksi, vaikka Suomessa oli tuolloin myös käsityksiä, että tuolla tavoin toimiessaan Suomi kykeni välttämään YYA-sopimuksen konsultaatiot. Nuo käsitykset olivat vääriä eivätkä kestä yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

Murmanskin alueen sotilaallisen merkityksen kasvaessa, Neuvostoliiton mielenkiinto myös Suomen Lappia kohtaan vahvistui 1960-luvun jälkipuolella: ”Kekkonen tarjosi suuria osia Lapista Neuvostoliitolle” (Yle 13.9.2017).

Lapin menetys olisi ollut Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle katastrofaalinen.

Puhuttaessa Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, kyse Neuvostoliitolle oli osaltaan - ja suurelta osaltaan - Murmanskin alueesta, joka oli saanut uusien sukellusveneiden ja ballististen ydinohjusten myötä uuden merkityksen.

Osaltaan kyse oli myös Norjasta, jonka kalliouumeniin varastoitiin runsaasti asevarustusta mukaan lukien ohjuksia. Kyseiset ohjukset olivat varustettavassa myös ydinkärjillä. Neuvostoliittoa ärsytti 1960-luvulla Bodøn kallioluoliin varastoidut yhdysvaltalaiset lyhyen kantaman MGR-1 Honest John -ohjukset, jotka olivat varustettavissa pienillä ydinlatauksilla (NRK, Anlegg 96, 15.2.2015). Neuvostoliito ei kokenut Murmanskin aluetta turvatuksi ja ydinaseeton Pohjola oli yksi toimintaväline.

                                                                                 ****

NATO will need to respond effectively to Russia's return to the North Atlantic

Vapaasti suomennettuna:

Naton on reagoitava tehokkaasti Venäjän paluuseen Pohjois-Atlantille

Oheinen oli otsikko The Royal United Services Institute (RUSI) -tutkimuslaitoksen sivuilla maaliskuussa 2017 (RUSI 6.3.2017). Kirjoitus hyvä ja kannattaa käydä lukemassa (kirjoitus ei kuitenkaan ole vapaasti luettavissa).

Nato on nyt vähän samassa tilanteessa kuin 1960-luvulla pohjoisen sivustan suhteen. Venäjän toimet pohjoisessa ja arktisella alueella ovat huolestuttavia kuten 1960-luvulla.

Mittavien varustelutoimien lisäksi Venäjä on tehnyt provokatiivisia sotilaallisia toimia erityisesti Norjaa vastaan, jotka ovat saaneet myös Yhdysvalat huolestumaan.

Russian submarines are prowling the Atlantic, testing our defences, confronting our command of the seas, and preparing the complex underwater battlespace to give them an edge in any future conflict.” (U.S. Naval Institute 6-2016).

Noin varoitti Venäjästä Yhdysvaltain laivaston Välimerellä olevan 6. laivaston entinen komentaja James G. Foggo III. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sukellusveneet hiiviskelevät Atlantilla, testaavat puolustustamme, uhmaavat merten määräysvaltaa ja valmistelevat monimutkaista vedenalaista taistelutilaa antamaan heille selkänojaa tulevissa konflikteissa."

Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa, jotta saa käsitystä Venäjän sukellusvenetoiminnalla kasvattamasta uhkasta.

Russia has quietly but significantly increased its submarine presence throughout the North Atlantic, leading to a return of Cold War levels of tension.” (Business Insider 3.2.2016).

Noin varoitti Venäjästä Naton vara-amiraali Clive Johnstone. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjä on hiljaisesti, mutta merkittävästi lisännyt sukellusvenetoimintaa koko Pohjois-Atlantin alueella, minkä seurauksena sotilaallinen jännitys on noussut kylmän sodan tasolle.

There is now more reported activity from Russian submarines than we've seen since the days of the Cold War” (Business Insider 11.2.2016).

Noin varoitti Venäjästä puolestaan Naton amiraali Jeremy Bender. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sukellusveneiden toimista on raportoitu enemmän kuin kylmän sodan aikaan.

Muutama esimerkki lehtiotsikkoina Venäjän Bastion-alueella tai Norjaa vastaan tekemistä sotilaallisista toimista viime aikoina pohjoisilla merillä:

Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”) (AldriMer.no 18.10.2017).

Russland: Svalbard kan utløse krig” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjä: Huippuvuoret voi laukaista sodan”) (AldriMer.no 4.10.2017).

Norway says Russia's mock attack on Vardø radar troubles stability in the north” (vapaasti suomennettuna: ”Norja sanoo, että Venäjän hyökkäysharjoitus Vardøn tutkaa vastaan järkyttää pohjoisen alueen vakautta”) (The Barents Observer 13.3.2018).

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” (vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.”) (The Washington Post 2.12.2017).

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace” (vapaasti suomennettuna: ”RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa”) (Daily Mail 30.10.2014).

Russian military instructors plan to land on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille”) (The Barents Observer 7.4.2016).

Former defense chief sees a serious Russian threat against Norway’s Finnmark region” (vapaasti suomennettuna: ”Entinen puolustusjohtaja näkee Venäjän vakavan uhkan Norjan Finnmarkin alueelle”) (The Barents Observer 19.9.2018). 

Vastaavia otsikkoja löytyy viime vuosilta pilvin pimein.

Kuvassa 2 on esitetty venäläisen Tupolev Tu-16 strategisen yliäänipommittajan tavanomainen lento Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Norjan rannikkoa myötäillen Venäjän Bastion-alueelta aina Hollannin rannikolle saakka. Kyseinen kuvassa 2 esitetty lento tapahtui 15.1.2018.

Tupolev Tu-16 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa 68°09'08.8"N 33°27'35.6"E (68.152440, 33.459882), Google-map-1,  joka on myös mm Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Olenogorskin sotilaslentokentän ydinasevarasto noin 20 kilometrin päässä oleva Bolšoe Ramozeron ydinasevarasto, josta enemmän seuraavissa luvuissa. Merivoimien hallussa oleva Olenogorskin lentokenttä on nimenomaan tarkoitettu raskaille pommittajille jo kylmän sodan ajoista lähtien, koska sen kiitorata on edelleen Kuolan niemimaan lentokentistä pisin, 3,5 kilometriä.

Jos pommittajat varustetaan ydinasein, uusien varastojen valmistuttua lastaus voi tapahtua myös Severomorsk-1-lentotukikohdasta (Североморск-1), 69°01'52.1"N 33°25'18.6"E (69.031134, 33.421832), Google-map-2.  Kyseiseen kenttään liittyvä Okolnaja Guban uusi ydinasevarasto on muutaman kilometrin päässä. Okolnaja Guba on puolestaan kiinni Štšukozeron asevarastoalueessa.

Merivoimien hallinnoimaan Severomorsk-1-lentotukikohtaan liittyvät ydinasevarastot ovat samoja kuin sukellusveneille ja niistä enemmän seuraavissa luvuissa. Kuvaan 2 merkityn pommittajalennon lähtökenttä oli tällä kertaa Severomorsk-1. Severomorskissa on yhteensä kolme sotilaslentokenttää (Severomorsk-1, Severomorsk-2 ja Severomorsk-3).

Vuoden 2017 syksyllä Venäjän Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle.

Yhdysvallat ja Norja ovat jo osaltaan reagoineet Venäjän kasvavaan sotilaalliseen uhkaan Pohjois-Atlantilla. Osa toimista on saatettu julkisuuteen, muttei kaikkea:

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017).

Norjalle uusi huippututka vahtimaan Venäjän liikkeitä” (Yle 31.3.2016). Norja ja Nato saivat tutkauusinnan päätökseen Vardøssa tämän vuoden alkupuolella (NRK Finnmark 13.2.2018) ja Venäjä simuloi hyökkäystä tuliterää tutkaa vastaan tutkan tuhoamiseksi heti sen valmistumisen jälkeen (The Barents Observer 13.3.2018). Venäjä lienee maalittanut myös Suomen puolella Lapissa olevat kiinteät kaukovalvontatutkat.

Kun arvioidaan Venäjän muodostamaa kasvavaa uhkaa pohjoisessa ja arktisella alueella, kyse on ensiksi ydinaseista, toiseksi ydinaseista ja kolmanneksi ydinaseista.

Venäjä kasvattaa ydinasearsenaalia voimalla. Uuden START-sopimuksen mukaan sekä Yhdysvaltojen että Venäjän olisi pitänyt rajoittaa käyttöön otettujen strategisten ydinkärkien määrää 1550:een 5.2.2018 mennessä. Vuodesta 2015 Venäjä on lisännyt käyttöönotettujen ydinkärkien lukumäärää. Keväällä 2017 lukumäärä oli jo 215 ydinkärkeä START-sopimuksen enimmäisrajan yläpuolella. Venäjä on kasvattanut ja kasvattaa edelleen ydinaseistustaan erityisesti Kuolan niemimaalla.

Venäjän muuttuneen ydinasekäyttäytymisen seurauksena myös Yhdysvallat on muuttanut ydinasestrategiaansa. Uusi strategia satasivuisena asiakirjana julkaistiin viime helmikuussa (Nuclear Posture Review 2018). Strategiassa erityisesti pienellä latauksella varustettujen taktisten ydinaseiden käyttö on määritelty uudelleen ja käyttökynnystä on alennettu.

Kohtalokasta ovat Venäjän täysin hallinnassa olevat merialueet Bastion-alueena, jotka on esitetty kuvassa 1 tummempana harmaana sekä myös Venäjän osittain hallinnassa olevat alueet, jotka on merkitty kuvassa 1 vaaleampana harmaana. Näillä alueilla Venäjän sukellusveneillä on melko vapaa oleskelu lyhyellä iskuetäisyydellä Keski-Euroopan kaupungeista.

Seuraavissa luvuissa käsittelen melko yksityiskohtaisesti Venäjän Murmanskin alueella olevat kaikki Pohjoisen laivaston ydinasevarastot mukaan lukien uudet ja vielä rakenteilla olevat varastot.

                                                                                 ****

Venäjän Pohjoisen laivaston käytössä on kaksi kolmasosaa Venäjän merialueen ydinaseista, loput ovat Tyynenmeren laivastossa.

Venäjän pohjoinen laivasto kokonaisuudessaan vuoden 2018 alun tilanteen mukaan sisältäen pinta-alukset ja sukellusveneet sekä myös joukko-osastot on luetteloitu blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”. Yksityiskohtaiset luettelot ovat kirjoituksen lopun ”Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot” -väliotsikon alla (US-blogi 15.1.2018).

Läntisten tietolähteiden mukaan Venäjällä on Kuolan niemimaalla viisi paikkaa, jonne se on varastoinut ydinohjuksia Pohjoisen laivaston (Северного Флота, Сф ВМФ России) käyttöön. Monelle alueelle on varastoitu myös mm. konventionaalisia ohjuksia.

Joissakin lähteisissä on nimetty vain neljä paikkaa, mutta tällöin vierekkäiset Okolnaja Guba ja Štšukozero on käsitelty yhtenä varastointipaikkana, joka on sinänsä oikein, koska vain toiseen paikkaan liittyy kallioon louhittu ydinaseluola.

Vanha kylmän sodan aikaan suljettuna sotilaskaupunkina tunnettu Zaozjorsk (Заозёрск, Zaozyorsk) on ollut myös vanha ydinaseiden säilytyspaikka 1960-luvulta lähtien, mutta ei tiettävästi enää muutoin kuin alueella sijaitsevan Zapadnaja Litsan suhteen. Zaozjorsk tunnetaan historiassa myös nimellä Severomorsk-7 (Североморск-7) ja Murmansk-150 (Мурманск-150). Monet Kuolan niemimaan ydinasesäilytyspaikat tunnetaan myös muilla nimillä, joten karttakoordinaatit ovat ratkaisevia.

Nuo viisi paikkaa ovat:

  • Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhiyevo), 69°15'02.5"N 33°21'26.5"E (69.250688, 33.357366), Google-map-3

  • Okolnaja Guba (Окольанья Губа, Okolnaya Bay), 69°05'29.5"N 33°29'44.7"E (69.091535, 33.495739), Google-map-4

  • Štšukozero (Шукозеро, Shcukozero), 69°06'58.8"N 33°31'29.0"E (69.116342, 33.524709), Google-map-5
  • Bolšoe Ramozero (Большое Рамозеро, Bolshoya Ramozero), 68°14'34.8"N 33°52'01.6"E (68.243008, 33.867102), Google-map-6A sekä 68°15'30.1"N 33°50'36.6"E (68.258363, 33.843499), Google-map-6B
  • Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Nerpicha), 69°25'25.6"N 32°21'30.1"E (69.423781, 32.35835), Google-map-7

Oheisten paikkojen sijainnit on esitetty kuvassa 3.

Tarkasti ottaen englanninkielinen nimi Nerpicha (Западная Лица Zapadnaja Litsa, Google-map-7), käsitti itse asiassa kaikkiaan viisi  eri meritukikohtaa, jotka ovat varsinainen Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Zapadnaya Litsa, Google-map-7A), Vidjajevo (Видяево, Vidyayevo, Google-map-7B), Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhievo, Google-map-7C), Severomorsk (Североморск, Severomorsk, Google-map-7D) ja Gremiha (Гремиха, Gremikha, entinen Йоканьга, Jokanga, Google-map-7E).

Nimet ovat hankalia, koska ne ovat muuttuneet historian saatossa ja samoilla paikoilla voi olla monta eri nimeä. Kylmän sodan aikaan suljetuilla sotilaskaupungeilla oli vielä omat nimensä.  Kaupunkipiirikunnan ja kaupungin samannimisyys osaltaan voi aiheuttaa myös sekaannusta.

Nerpicha on tässä yhteydessä yhtä kuin suomenkielinen Zapadnaja Litsa (Западная Лица), koska ydinohjusvarasto on siellä 69°25'25.6"N 32°21'30.1"E -karttapisteessä ja koska tukikohta on Venäjän Pohjoisen laivaston tärkein sukellusvenetukikohta Zaozjerskin (Заозёрск, 69°24'15.5"N 32°26'59.6"E, 69.4043, 32.4499, Google-map-8) vanhan suljettuna sotilasalueena tunnetun kaupunkipiirikunnan alueella. Западная Лица -tukihohdan sukelluvenesatamien kooodinaatit ovat 69°26'14.6"N 32°25'17.0"E (69.437386, 32.421389), Google-map-9  ja 69°26'02.1"N 32°21'36.1"E (69.433927, 32.360019), Google-map-10. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto oli olemassa kylmän sodan aikaan Bolšoe Ramozeroa vastaavasti. Vanhan sotilaskaupunki Zaozjorskin alueella ydinaseet ovat siis tällä hetkellä Zapadnaja Litsassa.

Bolšoe Ramozero on puolestaan ainoa sisämaan ydinasevarastopaikka ja oli olemassa jo kylmän sodan aikaan. Paikka koostuu kahdesta erillisestä alueesta 6A- ja 6B-karttalinkkien mukaisesti, joissa toisessa (68°15'30.1"N 33°50'36.6"E) on kaksi erillistä sisäänkäyntiä maan alle ympäristöstä eristetyn alueen päissä. Kallion sisällä Bolšoe Ramozero lienee yhtenäinen ydinaseiden säilytyspaikka.

Bolšoe Ramozero palvelee lähinnä Olenogorskin sotilaslentokenttää ja siellä olevia Tupolev-pommittajia, jotka kiertelevät Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta aina Keski-Euroopan porteilla. Lentävästä pommittajasta ei voi päätellä, onko sen risteilyohjukset varustettu konventionaalisilla kärjillä vai ydinkärjillä. Sotilastiedustelun on tehtävä analyysi mahdollista pommittajan ydinaseista satelliittitietojen pohjalta jo lähtökentällä, kun pommittajaa lastataan.

Gadžijevo on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 100 kilometrin päässä Norjan rajasta. Okolnaja Guba on noin 175 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 105 kilometrin päässä Norjan rajasta. Štšukozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 110 kilometrin päässä Norjan rajasta. Bolšoe Ramozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 170 kilometrin päässä Norjan rajasta. Zapadnaja Litsa on noin 115 kilometrin päässä Suomen rajasta ja vain noin 55 kilometrin päässä Norjan rajasta.

Venäjän myös uudet sukellusveneiden ydinasevarastot ovat kiinni Suomen ja Norjan rajoissa. Kun puhutaan ydinaseista, reilu sata kilometriä on lyhyt matka. Suomen ja Norjan sekä myös Ruotsin on syytä olla huolissaan huomioiden Venäjän uudet linjaukset ydinaseiden käytössä. Valtiorajaan liittyvät ydinasevarastot ovat aina sotilaallinen turvallisuusriski naapurivaltioille. Ihan aina.

Varastoja Kuolan niemimaalla on aina ollut kylmän sodan ajoista alkaen, mutta nyt Venäjä lisää merellä käytettäviä ydinaseita varastoiden niitä yhä enemmän Kuolan niemimaalle. Varastoalueilla on satelliittikuvien perustella säilötty runsaasti myös konventionaalista ohjusvarustusta. Laajat varastoalueet ovat monikäyttöisiä, mihin viittaavat monet valitut rakenneratkaisut sekä kulkuyhteysratkaisut.

                                                                                 ****

Venäjällä on meneillään vuonna 2010 alkanut asejärjestelmien kehittämisohjelma. Ohjelma on latinallisin kirjaimin lyhenteenä GPV-2020 (Государственная программа вооружений, ГПВ-2020).

Laivastossa ohjelman kärkihanke on ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen Borei-luokan (Борей, проект 955) ydinsukellusveneiden kehittäminen. Kyse on neljännen sukupolven ballististen ohjussukellusveneiden luokasta. Kahdeksasta suunnitellusta uudesta Borei-luokan veneestä on valmiina kolme ja viisi rakenteilla. Kahdeksasta ydinsukellusveneestä viisi tulee Tyynenmeren laivastolle ja kolme Pohjoiselle laivastolle.

Kolmen uuden Borei-luokan ydinsukellusveneen kotisatama on Gadžijevo. Joissakin lähteissä Okolnaja Guba nimettynä kotisatamaksi on väärä tieto, mutta ydinsukellusveneet voivat käyttää myös Okolnaja Gubaa satamanaan. Gadžijevossa tulevat olemaan kaikki kolme vuosina 2012-14 valmistuneet alukset: К-535 Юрий Долгорукий (aikaisempi nimi К-535 Санкт-Петербург), К-550 Александр Невский ja К-551 Владимир Мономах (Russian ships.info). Alusten tämän hetken todellisesta operatiivisesta käytöstä ei ole varmuutta, mutta luotettavana pidetyn Russian ships -sivuston mukaan Aleksander Nevskin (К-550 Александр Невский) ja Vladimir Monomahin (К-551 Владимир Мономах) käyttöönotto olisi tapahtunut jo 23.12.2013 ja 10.12.2014.

Borei-luokan ydinsukellusveneen tärkein ydinase on Bulava-ohjukset (Д-30 / Р-30 / 3М-30 Булава). Ohjus on järeä 16 tonnia painava ja 11,5 metriä pitkä ballistinen ydinohjus 9 500 kilometrin kantomatkalla. Izvestijan mukaan Kuolan niemimaalle tullaan varastoimaan yhteensä 200 Bulava-ohjusta (Известия 11.12.2013). Jo valmistuneet kolme sukellusvenettä voivat kantaa kerrallaan 16 ohjusta, uudet sukellusveneet 20 ohjusta. Ydinkärkiä 16 ohjuksessa on yhteensä 96 kappaletta. 200 ohjuksessa on siis yhteensä 1200 ydinkärkeä. Tuhovoimaa löytyy.

Raskaiden ja pitkien ohjusten siirto sukellusveneisiin edellyttävät sukellusvenesatamissa kunnon nostureita, joita Venäjä on nyt rakentanut tai uudistanut. Uusia tai uusittuja raskaalla nosturilla varustettuja satamalaitureita on Severomorskin vierellä Zapadnaja Litsan ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä 69°05'32.1"N 33°27'17.2"E (69.092262, 33.454783), Google-map-11 ja Gadžijevon ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä 69°15'39.3"N 33°20'32.6"E (69.260916, 33.342386), Google-map-12.  Google-map-12:ssa on juuri sukellusvene nosturin alla satelliittikuvan ottohetkellä. Sukellusveneen ohjuslaukaisusolujen (”cell”) 16 säiliötä (”canister”) ovat nähtävissä. Kuvan sukellusveneessä on siis 16 ohjuslaukaisuputkea.

Toinen ballistisilla ydinohjuksilla varustettu ydinsukellusvenetyyppi, jonka kotisatamana on niin ikään Gadžijevo, on Tula tai Delta-IV Naton koodaamana (К-114 Тула, проект 667БДРМ). Tula-luokan sukellusveneet ovat vanhoja, malli on kehitetty jo 1970-luvulla. Pohjoisella laivastolla on yhteensä kahdeksan Tula-luokan sukellusvenettä.

Gadžijevossa toimii 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), jonka edellä mainitut alukset on tarkemmin luetteloitu kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”, kirjoituksen lopun ”Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot” -väliotsikon alla (US-blogi 15.1.2018).

                                                                                 ****

Pohjoisen laivaston viisi ydinasevarastoa ovat siis Gadžijevossa, Okolnaja Gubassa, Štšukozerossa, Bolšoe Ramozerossa ja Zapadnaja Litsassa. Tai oikeastaan neljä, jos Okolnaja Guba ja Štšukozero käsitetään yhdeksi varastopaikaksi.

Tarkastellaan aluksi vanhempia Bolšoe Ramozeron ja Zapadnaja Litsan varastoja sen jälkeen tarkemmin kahta tai kolmea uusinta juuri valmistunutta tai valmistumassa olevaa varastoaluetta, jotka ovat Gadžijevo sekä Okolnaja Guba ja Štšukozero.

Bolšoe Ramozerossa oleva vanhempi ydinasevarasto on esitetty kuvassa 4. Itseasiassa ydinasevarasto - tai paremminkin sen maanpäälliset osat - on kahdella erillisellä alueella ja suurempi alue on pitkulainen päissä olevilla käynneillä. Kuvassa 5 on esitetty yksi maanpäällinen osa kolmesta sekä rakennelmat, miten alue on erotettu ympäristöstä. Laajempi alue on erotettu maamuotoilulla ja kahdella korkealla aidalla, itse yhteys ydinaseluolaan maan alle on myös erottu muusta alueesta aitauksella.

On muistettava, että koko alue on avonaista sotilasaluetta. Jos ei erikseen tiedä, että maan alla on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa.

Olenogorskin sotilaslentokenttä on noin 20 kilometrin päässä ydinasevarastosta ja tuolle kentälle on sijoitettu mm. Kuolan Tupolev Tu-22 -pommittajat, jotka voidaan ladata ydinasein. Noita Tupolev-pommittajiin liitettäviä ydinaseita on käsitelty tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltojen ydinaseet luovat turvaa myös Suomelle” (US-Blogi 9.2.2017). Pommittajien ydinaseita lienee varastoitu juuri tuonne Bolšoe Ramozeron varastoon.

Zapadnaja Litsan ydinasevarasto on esitetty kuvassa 6. Varasto on louhittu kallioon ja maanpäälliset osat ovat varsin huomaamattomia. Jos ei tiedä, että maan alla kallioon louhittuna on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto palvelee alussatamia, jotka on esitetty kuvassa 7. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on neljä sukellusvenettä, joista yksi on tunnistettava ja on Oscar II -luokan sukellusvene (Антейпроект 949А).

Štšukozero ja Okolnaja Guba ovat vierekkäisiä varastoalueita Severomorskin vierellä. Kahden erillisen varastoalueet - etenkin Štšukozero - ovat laajoja ja ne on esitetty kuvassa 8 ja 9. Štšukozeron ja Okolnaja Guban keskinäinen välimatka on vain pari kilometriä ja ovat käytännössä liitettyjä. Štšukozero varastoalue on laajin rakenteilla olevista.

Štšukozeron ja Okolnaja Guban varastoalueet palvelevat Severomorskin satamalaiturien sukellusveneitä ja pinta-aluksia kuvan 10 mukaisesti. Kuvanottohetkellä satamassa on vain yksi sukellusvene. Kuvassa 11 on esitetty Okolnaja Guban varastoalueella taivasalla olevia ohjuksia - ilmatorjuntaohjuksia sekä muita konventionaalisia ohjuksia -, joita Venäjällä on tapana pinota kuin halkoja taivasalle.

Itse ydinohjukset ovat kallion sisällä luolissa, joiden kaksi suuaukkoa on kuvan 8 oikeassa alakulmassa (punaiset nuolet). Kallioon johtavia suuaukkoja on useita. Kalliovarastoaukoista ohjusten uuteen tai uudistettuun lastauslaituriin on alle kilometrin matka (Google-map-11). Todennäköisesti 11-12 metriä pitkät ja raskaat Bulava-ohjukset nostetaan kallioluolista kuvassa 8 esitettyjen lastaustaskujen kautta, mihin viittaa alueen aitajärjestelmät vartiotorneineen tai -mastoineen.

Gadžijevon ydinasevarastoja on esitetty kuvassa 12. Kuvassa osa asevarastoista on valmiita, osa rakennustyön alla. Kuvassa on 13 on esitetty yksittäinen kaksi valmistunutta varastoa. The Barants Observer -sivuston mukaan betoniseinien paksuus on suuruusluokaltaan noin yhden metrin luokkaa, varaston kattopintaan ulottuva maavalli suojaa maanpäällisiä osia. Rakentamistapa viittaa konventionaalisinten aseiden ammus- ja ohjusvarastoissa maavalleineen. Alue on aidattu kuten edellä mainitut muut alueet.

Kuvassa 14 on esitetty sisäänkäynnit kallioluoliin, joissa ydinaseet säilytetään. Sisäänkäynnit kallioluoliin aidataan aina erikseen. Kuvassa 15 on esitetty Gadžijevon alussatamat, joita varastoalue palvelee. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on seitsemän sukellusvenettä.  Varastoista satamalaitureihin ja ohjusten lastauslaituriin on noin kilometrin matka (Google-map-12).

Kuvassa 16 on esitetty, miten ydinaseita sisältävät alueet on aidattu nyt uusilla rakenteilla olevilla alueilla. Aitaus ei vaikuta meistä kummoiselta, mutta on muistettava, mistä sotilasalueesta on kokonaisuudessaan kysymys. Uusissa alueissa aitaus käsittää 2-3 erillistä aitaa välialueineen ja lisäksi aitavyöhykkeeseen liittyvän maastomuotoilun. Ydinasevarastojen suuaukot on erotettu muusta varastoalueesta erillisellä aitarakennelmalla. Vartiotorneja tai -mastoja on käytetty siellä, missä on sisäänmenot ydinaseita sisältäviin varastoihin. Kuvan 17 vartiotornit tai -mastot ovat Okolnaja Guban varastoalueelta.

                                                                                 ****

Venäjällä ohjusmuotoiset sukellusveneisiin, pinta-aluksiin, pommittajien risteilyohjuksiin tai maavoimien pyörällä liikkuviin ohjausjärjestelmien ohjuksiin modifioidut ydinaseet eivät ole varastoituna niin kuin me lännessä uskomme tai näemme ydinaseita säilytettävän. Varastot voivat sijaita hyvinkin lähellä asutusta. Useimmat varastot ovat laajoja ja niiden alueille on varastoitu myös konventionaalista aseistusta, etenkin ohjuksia. Itse ydinaseet on aina kuitenkin sijoitettu louhittuihin kallioluoliin.

Nyt uusissa vuonna 2013 aloitetussa rakentamisessa varastoalueet on erotettu ympäristöstä kahdella tai kolmella erillisellä aitarakennelmalla ja siihen liittyvällä maastomuokkauksella, mutta käynti ydinaseiden kallioluolaan on vielä eristetty erikseen vastaavalla aitarakennelmalla. Kallioluolan suuaukon aitarakennelmaan on liitetty vartiotorneja tai -mastoja.

Lähtökohta: uusien ydinaseita sisältävien maanalaisten varastojen aitarakennelmat on Venäjällä varustettu vartiotorneilla tai -mastoilla, konventionaalisia aseita sisältävien varastojen ei.

Kuolan niemimaa on yksi tapaus Suomen ja Norjan rajassa kiinni olevana ydinasevarastona, mutta Suomelle ja Baltian maille toinen tapaus on Laukaa tai Ylä-Laukaa, venäläisittäin Луга. Laukaan tapaus on mielenkiintoinen.

Kirjoitin Venäjän Laukaaseen rakentamista uusista maanalaista asevarastoita blogikirjoituksen keväällä otsikolla ”Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä” (US-blogi 3.4.2018).

Kirjoituksessa käsiteltiin massiivisia maanalaisia varastorakennelmia, jotka Venäjä rakensi Laukaaseen samaan aikaan kuin Kuolan uusia ydinasevarastoja aloitettiin rakentaa muutama vuosi sitten. Varastot liittyvät osaltaan Iskander-ohjuksiin, mutta kysymys kuuluu, onko 20 hehtaarin varastoissa myös Iskander-ohjusten ydinkärkiä? Alueen koordinaattipiste on 58°44'40.8"N 29°47'35.8"E (58.744663, 29.793264), Google-map-13.

Kysymykseen ei ole vielä varmaa ja varmennettua vastausta kuten Kuolan osalta, mutta vahvistamattomien tietojen perusteella Venäjä säilöö ydinkärkiä myös Laukaassa. Väitän siis, että Laukaaseen on sijoitettu Iskander-ohjusten ydinkärkiä. 58°44'40.8"N 29°47'35.8"E-karttapisteessä rakentamisen periaatteet ovat samat kuin Kuolan uusissa ydinasevarastoissa. Venäjä ei aseta vartiotorneja tai -mastoja kuin ydinaseita sisältäviin varastoalueisiin.

Iskander-ohjusten ydinkärjet ovat sellaisia, joilla Venäjä voisi vakavasti uhata Suomea, joka ei ole ydinasesuojan alla vastaavasti kuin Baltian maat. Suomi ei tällä hetkellä pysty vastamaan tuollaiseen uhkaan.

Laukaasta Iskander-ohjuspeitto yltää pitkälle Suomeen. Etäisyys Suomen rajalle on lyhimmillään hieman päälle 200 kilometriä ja lentoaika voidaan laskea vielä minuuteissa.

Venäjä ei tarvitse Suomen Nato-jäsenyyttä uhatakseen Suomea ydinaseilla. Venäjä uhkaa jo nyt, vaikka Suomi ei ole Naton jäsen. Arvioisin kuitenkin, että taktisesti ovela presidentti Vladimir Putin viestittänyt selvästi presidentti Sauli Niinistölle, että jos Suomi liittyy Natoon, Laukaan Iskander-ohjukset mahdollisine ydinkärkineen suunnataan myös Suomeen ikään kuin niitä ei jo olisi suunnattu. Tuo on saanut Niinistön pelokkaaksi, mikä on usein näkynyt hänen kasvoiltaan.

Jos joku ajattelee, ettei Venäjä voi uhata Suomea ydinaseilla vain Suomen ollessa Naton jäsenmaa, hän on täysin väärässä. Asia on juuri päinvastoin. Ydinasevalta käyttäytyy ydinasevaltaa vastaan toisin kuin ei-ydinasevaltaa vastaan. Nato-maat ovat siis Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian hallussa olevien ydinaseiden ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.

Laukaan raskaasti eristetty varastoalue on esitetty kuvassa 18. Alueen perusteelliset rakennelmat ja suojaukset on esitetty kuvassa 19. Aitaus, maavallitus ja vartiotornit. Perusteellisemmat kuin Kuolan niemimaalla ymmärrettävistä syistä. Alue on nimittäin kiinni Laukaan siviiliasutuksessa.

Kun Suomessa monet vannoutuneet pasifistit - kuten vaikkapa Erkki Tuomioja - puhuvat ydinaseista ja YK:n ydinasekieltosopimuksesta, miksi he eivät ole ollenkaan huolissaan Venäjän Suomen rajassa kiinni olevissa ydinaseista?

]]>
24 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan#comments Iskander -ohjukset Nato Turpo Venäjän uhka Ydinaseet Thu, 11 Oct 2018 12:25:48 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan
Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa <p>Tämä kirjoitus on tarkoitettu lähinnä sotilasasioista syvällisemmin kiinnostuneille. Kaikkien ei siis ole syytä edes yrittää lukea tätä blogikirjoitusta ja tuottaa itselle pettymystä ajan turhasta kuluttamisesta.</p><p>Venäjällä on lähialueillamme kaksi Iskander-ohjustukikohtaa, toinen on Laukaassa ja toinen Kaliningradissa. &nbsp;Suomessa käytetään Venäjän Laukaasta (Луга, Luga) suomalaisittain nimitystä myös Ylä-Laukaa, jolla olemme halunneet erottaa venäläisen kaupungin keskisuomalaisesta Laukaan kunnasta. Käytän tässä kirjoituksessa tuosta venäläiskaupungista nimitystä Laukaa.</p><p>Kolmas Iskander-ohjustukikohta Venäjän luoteiskolkkaan tulee kenties Petsamoon tai muualle Muurmanskin alueelle, jos on tullakseen ja jos Venäjä tulee käyttämään samaa toimintamallia kuin Kaliningradissa.</p><p>Käsittelin yhdessä aikaisemmassa blogikirjoituksessa (&rdquo;<em>Myös Venäjän strategiset sotilaskohteet on helppo selvittää tarkasti</em>&rdquo;, <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251205-myos-venajan-strategiset-sotilaskohteet-on-helppo-selvittaa-tarkasti"><u>US-blogi 21.2.2018</u></a>) Venäjän strategisia sotilaskohteita lähialueillamme ja myös Laukaassa olevia mielenkiintoisia uusia sotilaallisia rakennelmia, mutta tuolloin minulla ei ollut tiedossa rakennelmien varmaa käyttötarkoitusta. Kysymykseni tuolloin oli, onko noissa sotilaallisissa rakennelmissa ja rakennuksissa kyse Iskander-ohjuksista (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-240.html"><u>Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE</u></a>). Aikaisemmin Iskandereja vastaavat ohjukset Venäjällä olivat Totška-ohjuksia (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-191.html"><u>9К79 Точка - SS-21 SCARAB</u></a>).</p><p>Olen nyt saanut Venäjältä muutamalta venäläisille sotilassivustoille kirjoiltavilta blogisteilta varmistuksen, että kyse noissa Laukaan uusissa rakennelmissa on Iskander-ohjustukikohdasta sekä suuresta asevarastosta, jotka Venäjä on muutama vuosi sitten rakentanut. Laukaassa Iskander-ohjuksia on toki ollut hieman pitempään vuodesta 2011.</p><p>Käytän tässä blogissa <em>Iskander-ohjustukikohta</em> -termiä, vaikka kyseessä olisi itseasiassa vain Iskander-ohjuslaukaisujärjestelmien sekä itse ohjusten varastoinnista ja laukaisupaikoista. Ohjuksia hallinnoivien sotilasyksikköjen kasarmit voi sijaita myös muualla kuin Iskander-ohjustukikohdassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong>Laukaan </strong><strong>Iskander-ohjustukikohta</strong></p><p>Laukaan Iskander-ohjustukikohtaan ja asevarastoihin liittyvät kuvat 1, 2, 3, 4 ja 5. Kuvat löytyvät myös nettisivuilta (<a href="https://yandex.ru/maps/10876/luga/?ll=29.804920%2C58.747794&amp;z=17&amp;l=sat"><u>kuva 1</u></a>, <a href="https://yandex.ru/maps/10876/luga/?ll=29.805540%2C58.748371&amp;z=19&amp;l=sat"><u>kuva 2</u></a>, <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;49.2%22N+29%C2%B048&#039;04.7%22E/@58.744458,29.7912832,496m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d58.747!4d29.8013056"><u>kuva 3</u></a>, <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;49.2%22N+29%C2%B048&#039;04.7%22E/@58.7445282,29.7863148,309a,35y,90h,39.37t/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d58.747!4d29.8013056"><u>kuva 4</u></a> ja <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;49.2%22N+29%C2%B048&#039;04.7%22E/@58.7624005,29.789341,396a,35y,90h,39.35t/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d58.747!4d29.8013056"><u>kuva 5</u></a>).</p><p>Laukaan Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on <strong>58</strong><strong>&deg;44&#39;51.9&quot;N 29&deg;48&#39;16.2&quot;E</strong> (58.747742, 29.804506).</p><p>Etäsyys Suomen rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään noin 450 kilometriä ja Helsinkiin noin 630 kilometriä. Etäisyys Viron rajalle on noin 240 kilometriä ja Tallinnaan noin 600 kilometriä. Mikäli kohteita haluttaisiin maalittaa Suomeen laajemmin, tulisi liikkuvia laukaisuyksikköjä siirtää lähemmäksi Suomen rajaa.</p><p>Laukaan Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 26. ohjusprikaati, sotilasyksikkö 54006 (26-я ракетная бригада tai 26-я ракетная Неманская Краснознаменная орденов Суворова, в/ч 54006). Ohjusprikaatin kasarmitukikohdan sijainti (silmämääräinen painopiste) on <strong>58&deg;44&#39;46.0&quot;N 29&deg;49&#39;09.0&quot;E</strong> (58.746111, 29.819167) ja osoite Marsalkka Odintsovin katu, Laukaa, 188233 Leningradin alue (188233, Ленинградская Обл., г. Луга, ул. Маршала Одинцова).</p><p>Venäjällä oli myös Laukaasta käsin hallinnoitu varalaukaisupaikka Karjalankannaksella Vaskelan (Васкелово) Nenimäen kylässä (Ненимяки), mutta sitä ei ole käytetty pitkään aikaan eikä siellä tiettävästi ole enää Iskander-kalustoa. Sen sijaan Vaskelan lähialueella 1544. ohjusilmatorjuntarykmentillä (<strong><em>1544-й ЗРП</em></strong>) on S-300/S-400-ilmatorjuntaohjusyksikkö koordinaattipisteessä <strong>60&deg;16&#39;46.1&quot;N 29&deg;43&#39;36.5&quot;E</strong> (60.279477, 29.726805).</p><p>Laukaan Iskander-laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti satelliittikuvasta mitattuna noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa kahdeksasta hallista muodostuu yli 9 000 m2.</p><p>Koko alueen koko on noin 450 metriä x 230 metriä (karkeasti siis hieman yli 10 hehtaaria). Jokaisen hallin koordinaatit ovat <strong>58&deg;44&#39;49.2&quot;N 29&deg;48&#39;04.7&quot;E</strong> (58.746997, 29.801305), <strong>58&deg;44&#39;49.4&quot;N 29&deg;48&#39;08.4&quot;E</strong> (58.747047, 29.802329), <strong>58&deg;44&#39;49.5&quot;N 29&deg;48&#39;11.9&quot;E</strong> (58.747085, 29.803311), <strong>58&deg;44&#39;49.6&quot;N 29&deg;48&#39;15.7&quot;E</strong> (58.747120, 29.804368), <strong>58&deg;44&#39;50.1&quot;N 29&deg;48&#39;18.9&quot;E</strong> (58.747244, 29.805245), <strong>58&deg;44&#39;50.7&quot;N 29&deg;48&#39;22.0&quot;E</strong> (58.747410, 29.806118), <strong>58&deg;44&#39;51.0&quot;N 29&deg;48&#39;24.4&quot;E</strong> (58.747504, 29.806788) ja <strong>58&deg;44&#39;51.6&quot;N 29&deg;48&#39;27.6&quot;E</strong> (58.747671, 29.807669).</p><p>Alueella on myös muita halleja, joista ainakin osa on pressupäällysteisiä ja jotka näkyvät kuvissa vihreäsävyisinä.</p><p>Kuvassa 2 on näkyvässä hallien vierellä yhteensä yhdeksän noin 13 metriä pitkää kulkuneuvoa, jotka todennäköisesti ovat joko SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja (ja/tai TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja) pituuden perusteella (noin 13 metriä). Vastaavasta kohdasta toisena ajankohtana otetussa kuvassa on vastaavan pituisia kulkunevoja yhteensä yksitoista kappaletta, joista kaksi on erityyppisiä ja ehkäpä siksi ohjusten TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja, koska osa ajoneuvojen päällysrakenteesta on harmaasävyisiä viitaten ohjusten suojapressuun (<a href="https://www.google.fi/maps/@58.7483977,29.8051176,212m/data=!3m1!1e3"><u>satelliittikuva</u></a>). Kulkuneuvotyyppejä ei voi tunnistaa tarkemmin satelliittikuvista. Jo näkyvissä oleva kulkuneuvolukumäärä on kuitenkin niin suuri, että sen perusteella voidaan päätellä ohjuslaukaisujärjestelmiä olevan alueella runsaslukuisesti.</p><p>Laukaisutukikohdan lounaispuolella on massiivinen maanalainen asevarasto, jonka koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat <strong>58&deg;44&#39;41.1&quot;N 29&deg;47&#39;36.4&quot;E</strong> (58.744745, 29.793443). Alueen koko on noin 470 metriä x 190 metriä ja siis noin 9 hehtaaria. Rakennelma on todella mielenkiintoinen maan alle johtavine ramppeineen, aitauksineen, suojamaavalleineen sekä ajoväylineen. Alueelta on suorat yhteydet Iskander-järjestelmien tukikohtaosuuteen. Asevarasto on laaja, eikä se ole vain esimerkiksi Iskander-ohjuksille tarkoitettu.</p><p>Laukaan tämän kirjoituksen kuvissa esitetyt sotilaalliset rakennukset ja rakennelmat Iskander-ohjustukikohtineen on rakennettu vuonna 2013.</p><p>Venäläisblogistit eivät osanneet varmuudella sanoa, mitä aseistusta maan alle on oikein varastoitu, mutta esittivät arviona, että noissa kuvassa 3 ja 4 esitetyissä maanalaisissa varastoissa olisi jopa mm. Iskander-ohjuksiin sopivat ydinkärjet - mitä epäilen - ja että varasto olisi läntisen sotilaspiirin &rdquo;ohjuskeskusvarasto&rdquo;. Venäjän ohjusvarastointi olisi siis tällöin osaltaan keskitetty eikä hajautettu. Edellä lausuttu on siis venäläisblogistien ilmaisema oletus ilman varmistusta. Alue on joka tapauksessa poikkeuksellisen vahvasti aidattu ja kulmissa on kameravartiotornit (4 kpl). Alue on valvottu kuin keskitysleiri kuunaan.</p><p>Alueella hieman kauempana on vielä myös toinen mielenkiintoinen maan alle ulottuva sotilaallinen rakennelma, joka on esitetty kuvassa 5. Paikka voisi olla esimerkiksi ohjusten laukaisupaikka mm. alueelle sijoitettujen kulkuneuvojen perusteella. Rakennelman koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat <strong>58&deg;45&#39;43.0&quot;N 29&deg;47&#39;43.4&quot;E</strong> (58.761939, 29.795397).</p><p>Tässä luvussa esitetyt Laukaata koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Suomen. Koordinaatit tulevat varmasti syötetyiksi myös Suomessa Hornetien AGM-158 JASSM-risteilyohjusjärjestelmiin.</p><p><strong>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta</strong></p><p>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohtaan liittyy kuva 6. Kuva löytyy myös nettisivuilta (<a href="https://www.google.fi/maps/@54.6497402,21.8221121,571m/data=!3m1!1e3"><u>kuva 6</u></a>).</p><p>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on <strong>54&deg;38&#39;57.2&quot;N 21&deg;49&#39;25.2&quot;E </strong>(54.649207, 21.823658).</p><p>Etäsyys Liettuan rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään vajaa 50 kilometriä ja Kaunasiin noin 140 kilometriä. Etäisyys Puolan rajalle on noin 40 kilometriä ja Varsovaan vajaa 280 kilometriä. Etäisyys Ruotsin rannikolle on noin 400 kilometriä.</p><p>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta vastaa Ruotsille suurin piirtein samaa kuin Laukaan tukikohta Suomelle erotuksena, että Venäjä voi siirtää Iskander-laukaisualustat maitse vaikka kiinni Suomen rajaan keskimäärin 40-70 kilometrin tuntinopeudella. Ruotsin kohdalla Itämeri tulee väliin.</p><p>Kaliningradin Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 152. kaartiohjusprikaati, sotilasyksikkö 54229 (152-я гвардейская ракетная бригада tai 152-я гвардейская ракетная Брестско-Варшавская орд. Ленина, в/ч 54229). Iskander-ohjustukikohdan sijainti on sama kuin kasarmitukikohdan sijainti, siis <strong>54&deg;38&#39;57.2&quot;N 21&deg;49&#39;25.2&quot;E </strong>(54.649207, 21.823658) ja osoite Leningradin katu, Tšernjahovsk, 238158 Kaliningradin alue (238158, Калининградская обл., г. Черняховск, Ленинградская ул.).</p><p>Kuten Laukaassa, myös Kaliningradissa laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa on siis yli 9 000 m2.</p><p>Koko alueen koko on noin 700 metriä x 350 metriä sisältäen myös kasarmirakennukset (karkeasti siis lähes 25 hehtaaria). Jokaisen varaston koordinaatit ovat <strong>54&deg;38&#39;56.0&quot;N 21&deg;49&#39;09.6&quot;E </strong>(54.648876, 21.819344), <strong>54&deg;38&#39;53.3&quot;N 21&deg;49&#39;11.0&quot;E</strong> (54.648149, 21.819716), <strong>54&deg;38&#39;54.5&quot;N 21&deg;49&#39;13.8&quot;E </strong>(54.648472, 21.820500), <strong>54&deg;39&#39;03.5&quot;N 21&deg;49&#39;29.8&quot;E </strong>(54.650984, 21.824931), <strong>54&deg;39&#39;01.9&quot;N 21&deg;49&#39;31.9&quot;E </strong>(54.650525, 21.825519), <strong>54&deg;39&#39;01.7&quot;N 21&deg;49&#39;37.7&quot;E </strong>(54.650474, 21.827135), <strong>54&deg;39&#39;03.4&quot;N 21&deg;49&#39;35.6&quot;E </strong>(54.650948, 21.826545) ja <strong>54&deg;39&#39;05.0&quot;N 21&deg;49&#39;33.4&quot;E </strong>(54.651401, 21.825937).</p><p>Alueella on myös toinen 152. kaartiohjusprikaatin laukaisu/harjoitusalue, jonka koodinaatit ovat <strong>54&deg;39&#39;03.5&quot;N 21&deg;57&#39;54.3&quot;E</strong> (54.650976, 21.965082).</p><p>Alueella ei ole havaittavissa maanalaisia asevarastoja.</p><p>Kyseinen Iskander-ohjustukikohta otettiin käyttöön syksyllä 2017 ja Iskander-ohjukset on nyt siis sijoitettu pysyväisluonteisesti, mutta käyttöönottoa ei ole saatettu loppuun (saataneen tämän vuoden kuluessa). Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa 2018 Kaliningradiin siirretyistä ohjuksista ja operatiivisesta toimintavalmiudesta (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005554066.html"><u>HS 5.2.2018</u></a>).</p><p>Venäjä aloitti Iskander-ohjusten siirron rahtilaivalla Pietarin läheltä Ust-Lugasta pitkin Itämerta Kaliningradiin samaan aikaan kuin uusien varastojen rakentaminen alkoi lokakuussa 2016 (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9217583"><u>Yle 7.10.2016</u></a>). Ohjukset on siirretty Laukaasta, joka sinänsä viittaa, että ohjuksia varastoidaan tuolla. Tätä ennen Venäjä oli tuonut Kaliningradiin Iskander-ohjuksia tilapäisesti, ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 2009 Zapad-harjoituksen yhteydessä. Tämän jälkeen Venäjä siirsi Iskander-ohjuksia tilapäisesti vuoden 2013 loppupuolella, jolloin ohjuksia olisi ollut yhteensä 48 kappaletta (<a href="https://www.bild.de/politik/ausland/politik-ausland/exklusiv-russland-stationiert-48-atomraketen-an-eu-grenze-33916120.bild.html"><u>Bild 19.12.2013</u></a>). Kyseinen siirto ei liittynyt vuoden 2013 Zapad-harjoitukseen.</p><p>Pressupäällysteisten Iskander-hallien rakentaminen Kaliningradissa alkoi lokakuussa 2016 ja kuvassa 6 näkyvät varastot valmistuivat ryhmittäin maaliskuuhun 2017 mennessä.</p><p>Tässä luvussa esitetyt Kaliningradia koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Ruotsin.</p><p><strong>Murmanskin alueen Iskander-ohjustarkastelu</strong></p><p>Venäjä toi ensikertaa Iskander-ohjuksien laukaisuyksikön Murmanskin alueella Petsamoon viime syksynä Zapad-harjoitusten yhteydessä (<a href="https://www.aldrimer.no/dette-er-missilsystemet-som-ble-plassert-ved-grensen/"><u>Aldrimer 7.3.2018</u></a>). Laukaisualusta ohjuksineen siirrettiin Laukaasta. Laukaisuasema oli sijoitettu 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Sijoituspaikan tarkka koordinaatti oli <strong>69&deg;30&#39;23.5&quot;N 31&deg;09&#39;13.5&quot;E</strong> (69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä.</p><p>Syksyisellä Iskander-laukaisuyksikkösijoituksella Venäjä viestii jotain. Kaliningradin perusteella Venäjä tulee ehkä sijoittamaan jossakin vaiheessa tulevaisuudessa Iskander-ohjuksia myös pohjoiseen Murmanskin alueelle. Kaliningradissa pysyvämpi tukikohta rakennettiin vajaan vuosikymmenen kuuluttua ensimmäisestä Zapad-harjoituksen yhteydessä tehdyssä väliaikaissiirrosta. Käykö samoin Murmanskin alueella? Tuleeko Murmanskin alueelle ensi vuosikymmenellä pysyvä Iskander-laukaisutukikohta ja jos tulee, miksi tulee?</p><p>Iskander-ohjus on hyökkäysase. Suomen ja Ruotsin ja Norjan sotilaslentotukikohdat Suomen Rovaniemellä (etäisyys noin 400 kilometriä), Ruotsin Jällivaarassa (etäisyys noin 500 kilometriä) ja Norjan Bodøssa (etäisyys noin 730 kilometriä) ovat kuitenkin kaukana Murmanskin alueen Iskander-ohjuksille. Rauhan oloissa ja konfliktin alkuvaiheessa Iskander-ohjuksille olisi melko vähänläisesti tuhottavaa. Myös Norjan tiedustelututka-asemat kuten vaikkapa Vesisaaren signaalitiedusteluasema tai Vardøn tutka olisi helpommin tuhottavissa muulla kuin Iskandereilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Sekä Laukaassa että Kaliningradissa Venäjällä on siis kahdeksan suurin piirtein samankokoista varastohallia, jossa Iskander-ohjusten laukaisuyksiköt ovat sisällä samoin kuin ohjukset. Laukaassa laukaisuyksikön kulkuneuvoja varastoidaan myös taivasalla, mistä kertoo samojen kulkuneuvojen näkyminen eriaikaisissa satelliittikuvissa (vrt. <a href="https://yandex.ru/maps/10876/luga/?ll=29.805540%2C58.748371&amp;z=19&amp;l=sat"><u>satelliittikuva 1</u></a> ja <a href="https://www.google.fi/maps/@58.7483977,29.8051176,212m/data=!3m1!1e3"><u>satelliittikuva 2</u></a>).</p><p>Lähimmät laukaisupaikat 13 metriä pitkille laukaisualustakulkuneuvoille ovat hallien vierellä muutamien kymmenien metrien päässä. Yksiköt ovat laukaisuvalmiudessa muutamassa minuutissa ja laukaisuprosessi olisi tehtävissä lyhimmillään alle puolessa tunnissa. Suomikaan ei siis saisi ennakkovaroitusta, kun ohjukset olisivat jo ilmassa.</p><p>Venäjä on noudattanut samanlaista rakentamistyyliä sekä Laukaassa vuonna 2013 että Kaliningradissa vuonna 2017. Itseasiassa jotkin rakentamistavat ovat lähtöisin jo 1960-luvulta, jos ei tuota ennenkin. Tällainen tapa on mm. suojata laukaisupaikka maavalleilla, joiden korkeus on kuitenkin rajallinen noin kolmen metrin ajoneuvokorkeuteen nähden. Laukaisuyksikköjä ei myöskään säilötä kalliosuojiin tai vastaavasti, kuten Suomessa kalliimmat laitteet on tapana suojata. Venäjän lähtee, että ilma- ja ohjustorjunnan on kyettävä suojaamaan myös Iskander-laukaisuyksiköt.</p><p>Sekä Laukaassa että Kaliningradissa ajoneuvot ajetaan varastoihin sivulta ja hieman päälle 50 metriä pitkillä sivuilla on yhteensä yhdeksän oviaukkoa, joten varastoon sopii yhdeksän ajoneuvoa yhteen riviin, jos lyhyempiä ajoneuvoja ei sijoiteta peräkkäin.</p><p>Kuinka paljon voi sopia Iskander-kalustoa kahdeksaan varastohalliin?</p><p>Iskander-M-ohjusten laukaisuyksikkö koostuu vähintään seuraavista kuudesta kulkuneuvoista (ks. kuva 7):</p><ul><li><p>SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvo, jolla voi olla nykyisin kaksi ohjusta kerrallaan (Самоходная пусковая установка, СПУ, 9П78-1, yleensä МЗКТ-7930)</p></li><li><p>TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvo, jolla voi olla kaksi ohjusta kerrallaan (Транспортно-заряжающая машина, ТЗМ, 9Т250/9Т250Э, yleensä МЗКТ-7930)</p></li><li><p>KŠM-komento- ja johtokulkuneuvo (Командно-штабная машина, КШМ)</p></li><li><p>MRTO-huolto- ja korjausajoneuvo (Машина регламента и технического обслуживания, МРТО, yleensä КАМАЗ)</p></li><li><p>PPN-tietojenvalmistelukeskuskulkuneuvo (Пункт подготовки информации, ППИ, 9С920, yleensä КАМАЗ 43101)</p></li><li><p>MŽO-ylläpitokulkuneuvo (Машина жизнеобеспечения, МЖО, yleensä КАМАЗ 43118)</p></li></ul><p>Ohjuslaukaisualustakulkuneuvon pituus on yli 13 metriä, leveys noin 3,1 metriä ja korkeus hieman yli 3,0 metriä. Varaston yhden oviaukon lohkoon sopii siis yksi tällainen kulkuneuvo. Laukaisuyksikön ohjusmäärä ohjustukikohdan ulkopuolella riippuu TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvojen määrästä, joihin ohjukset on varastoitu kuljetuksessa.</p><p>Lähtökohta siis on, että yksi laukaisuyksikkö muutamine ohjuksineen sopii helposti yhteen varastohallirakennukseen, jossa on yhdeksän oviaukkoa. Teoreettisesti siis kahdeksaan varastoon sopisi vähintään kahdeksan laukaisuyksikköä. Todellista määrää on samoin kuin ohjusten määrä on siviilin vaikea - jopa mahdoton - selvittää, mutta Laukaassa SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja vaikuttaisi kuvan 2 perusteella olevan kahdeksan tai yhdeksän kappaletta taivasalla. Asian selvitys ei ole helppo sotilastiedustelullekaan. Mitoituksessa lähtökohdaksi otetaan silloin mahdolliset enimmäismäärät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuinka Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia?</p><p>Tällä hetkellä Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia tuhoamalla ohjusten laukaisualustoja ja muita laukaisuun liittyviä kulkuneuvoja sekä ohjuslaukaisuun tarvittavia havainnointijärjestelmiä, esimerkiksi tutkajärjestelmiä.</p><p>Torjunta edellyttää toimintaa Venäjän alueella. Siis vähintään risteilyohjuksien laukaisuja Venäjän ilmatilaan.</p><p>Suomi on hankkinut Horneteihin AGM-158 JASSM-risteilyohjuksia. Koeammunta Yhdysvalloissa saatiin suoritettua vasta tänä keväänä (<a href="http://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/jassm-rynnakkoohjuksen-onnistunut-koeammunta-yhdysvalloissa"><u>Ilmavoimat 9.3.2018</u></a>) ja ohjukset eivät vielä ole operatiivisessa valmiudessa.</p><p>Suomen mahdollisuus on siis tuhota laukaisualustoja ja maanpäällisiä ohjusvarastoja noilla risteilyohjuksilla. Ongelmatonta se ei ole eikä se käy kuin elokuvissa. Ongelmia tuottaa Venäjän päällekkäinen tiukka ilmatorjunta ja etenkin päällekkäinen S300- ja/tai S-400-järjestelmiin perustuva ohjuspuolustus Suomen ja Laukaan välissä. Risteilyohjuksilla voidaan toki valita turvallisin reitti kohteeseen, joka ei ole suinkaan lyhin.</p><p>Karjalankannaksella Suomea lähin S-300- ja/tai S-400-ohjusten laukaisupaikka on Kivennavassa (Первомайское) koordinaattipisteessä <strong>60&deg;16&#39;45&quot;N&nbsp;29&deg;43&#39;40&quot;E </strong>(60.279167, 29.727778). Laukaisupaikka on Zelenogorskissa (Зеленогорск) ja Reshetnikovossa (Решетниково) toimivan 1488. (Punaisen lipun) ohjusilmatorjuntarykmentin (1488-й зенитный ракетный (Краснознамённый) полк, в/ч 03216) hallinnassa, joka <em>Venäjän aseet</em> -sivuston (<em>Оружие России</em>) mukaan olisi saanut käyttöönsä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän jo vuoden 2016 puolella (<a href="http://www.arms-expo.ru/articles/124/81261/"><u>Оружие России 11.12.2016</u></a>).</p><p>Leningradin alueella Stugi Krasnyjessä olevan 1544. ohjusilmatorjuntarykmentin (1544-й зенитный ракетный полк, в/ч 55584) tukikohta ja S-300-ohjusten laukaisupaikka ovat koordinaattipisteessä <strong>58&deg;12&#39;24&quot;N&nbsp;29&deg;3&#39;55&quot;E </strong>(58.206667, 29.065278). Laukaisupaikka on noin 260 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 310 kilometrin päässä Helsingistä. Kyseinen S-300-ohjusten laukaisupaikka vastaa myös Laukaan Iskander-ohjuslaukaisupaikan ilma- ja ohjustorjunnasta.</p><p>Myös Pietarin muu ilmapuolustus on tiukka. Venäjän havaintojärjestelmät tutkineen kattavat Suomen ilmatilaa melko tarkasti eikä esimerkiksi risteilyohjuslaukaisu jäisi huomaamatta. Venäjän tutkapisteet ovat selvitettävissä ja ne ovat varmasti Suomen tiedossa.</p><p>Suomi pystyisi tuhoamaan ohjuslaukaisujärjestelmiä myös lyhyen kantaman koordinaattiohjatuilla JDAM-pommilla (Joint Direct Attack Munition) ja keskipitkän kantaman JSOW-liitopommilla (AGM-154 Joint Standoff Weapon). JDAM olisi laukaistava läheltä alle 30 kilometrin päästä ja pitemmälle kantava JDAM-ER alle 80 kilometrin päästä - siis Venäjän puolelta joka tapauksessa. JSOW-liitopommilla kantama on 130 kilometriä, kun laukaisu tapahtuu 12 kilometrin korkeudesta. 12 kilometrin korkeudesta hävittäjä on helppo havaita. JSOW-liitopommikin siis pitäisi laukaista Venäjän puolelta, jos haluttaisiin tuhota Laukaan asevarastoja ja Iskander-ohjushalleja.</p><p>Suomi ei siis voi luottaa varmuudella siihen, että ohjuslaukaisualustat voitaisiin tuhota tuosta vain. Suomen seuraavilla hävittäjillä pitää olla kuitenkin parhaat mahdolliset häiveominaisuudet, mitä rahalla saa ja mitä länsimaista löytyy.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus on tarkoitettu lähinnä sotilasasioista syvällisemmin kiinnostuneille. Kaikkien ei siis ole syytä edes yrittää lukea tätä blogikirjoitusta ja tuottaa itselle pettymystä ajan turhasta kuluttamisesta.

Venäjällä on lähialueillamme kaksi Iskander-ohjustukikohtaa, toinen on Laukaassa ja toinen Kaliningradissa.  Suomessa käytetään Venäjän Laukaasta (Луга, Luga) suomalaisittain nimitystä myös Ylä-Laukaa, jolla olemme halunneet erottaa venäläisen kaupungin keskisuomalaisesta Laukaan kunnasta. Käytän tässä kirjoituksessa tuosta venäläiskaupungista nimitystä Laukaa.

Kolmas Iskander-ohjustukikohta Venäjän luoteiskolkkaan tulee kenties Petsamoon tai muualle Muurmanskin alueelle, jos on tullakseen ja jos Venäjä tulee käyttämään samaa toimintamallia kuin Kaliningradissa.

Käsittelin yhdessä aikaisemmassa blogikirjoituksessa (”Myös Venäjän strategiset sotilaskohteet on helppo selvittää tarkasti”, US-blogi 21.2.2018) Venäjän strategisia sotilaskohteita lähialueillamme ja myös Laukaassa olevia mielenkiintoisia uusia sotilaallisia rakennelmia, mutta tuolloin minulla ei ollut tiedossa rakennelmien varmaa käyttötarkoitusta. Kysymykseni tuolloin oli, onko noissa sotilaallisissa rakennelmissa ja rakennuksissa kyse Iskander-ohjuksista (Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE). Aikaisemmin Iskandereja vastaavat ohjukset Venäjällä olivat Totška-ohjuksia (9К79 Точка - SS-21 SCARAB).

Olen nyt saanut Venäjältä muutamalta venäläisille sotilassivustoille kirjoiltavilta blogisteilta varmistuksen, että kyse noissa Laukaan uusissa rakennelmissa on Iskander-ohjustukikohdasta sekä suuresta asevarastosta, jotka Venäjä on muutama vuosi sitten rakentanut. Laukaassa Iskander-ohjuksia on toki ollut hieman pitempään vuodesta 2011.

Käytän tässä blogissa Iskander-ohjustukikohta -termiä, vaikka kyseessä olisi itseasiassa vain Iskander-ohjuslaukaisujärjestelmien sekä itse ohjusten varastoinnista ja laukaisupaikoista. Ohjuksia hallinnoivien sotilasyksikköjen kasarmit voi sijaita myös muualla kuin Iskander-ohjustukikohdassa.

                                                                                        ****

Laukaan Iskander-ohjustukikohta

Laukaan Iskander-ohjustukikohtaan ja asevarastoihin liittyvät kuvat 1, 2, 3, 4 ja 5. Kuvat löytyvät myös nettisivuilta (kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5).

Laukaan Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on 58°44'51.9"N 29°48'16.2"E (58.747742, 29.804506).

Etäsyys Suomen rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään noin 450 kilometriä ja Helsinkiin noin 630 kilometriä. Etäisyys Viron rajalle on noin 240 kilometriä ja Tallinnaan noin 600 kilometriä. Mikäli kohteita haluttaisiin maalittaa Suomeen laajemmin, tulisi liikkuvia laukaisuyksikköjä siirtää lähemmäksi Suomen rajaa.

Laukaan Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 26. ohjusprikaati, sotilasyksikkö 54006 (26-я ракетная бригада tai 26-я ракетная Неманская Краснознаменная орденов Суворова, в/ч 54006). Ohjusprikaatin kasarmitukikohdan sijainti (silmämääräinen painopiste) on 58°44'46.0"N 29°49'09.0"E (58.746111, 29.819167) ja osoite Marsalkka Odintsovin katu, Laukaa, 188233 Leningradin alue (188233, Ленинградская Обл., г. Луга, ул. Маршала Одинцова).

Venäjällä oli myös Laukaasta käsin hallinnoitu varalaukaisupaikka Karjalankannaksella Vaskelan (Васкелово) Nenimäen kylässä (Ненимяки), mutta sitä ei ole käytetty pitkään aikaan eikä siellä tiettävästi ole enää Iskander-kalustoa. Sen sijaan Vaskelan lähialueella 1544. ohjusilmatorjuntarykmentillä (1544-й ЗРП) on S-300/S-400-ilmatorjuntaohjusyksikkö koordinaattipisteessä 60°16'46.1"N 29°43'36.5"E (60.279477, 29.726805).

Laukaan Iskander-laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti satelliittikuvasta mitattuna noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa kahdeksasta hallista muodostuu yli 9 000 m2.

Koko alueen koko on noin 450 metriä x 230 metriä (karkeasti siis hieman yli 10 hehtaaria). Jokaisen hallin koordinaatit ovat 58°44'49.2"N 29°48'04.7"E (58.746997, 29.801305), 58°44'49.4"N 29°48'08.4"E (58.747047, 29.802329), 58°44'49.5"N 29°48'11.9"E (58.747085, 29.803311), 58°44'49.6"N 29°48'15.7"E (58.747120, 29.804368), 58°44'50.1"N 29°48'18.9"E (58.747244, 29.805245), 58°44'50.7"N 29°48'22.0"E (58.747410, 29.806118), 58°44'51.0"N 29°48'24.4"E (58.747504, 29.806788) ja 58°44'51.6"N 29°48'27.6"E (58.747671, 29.807669).

Alueella on myös muita halleja, joista ainakin osa on pressupäällysteisiä ja jotka näkyvät kuvissa vihreäsävyisinä.

Kuvassa 2 on näkyvässä hallien vierellä yhteensä yhdeksän noin 13 metriä pitkää kulkuneuvoa, jotka todennäköisesti ovat joko SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja (ja/tai TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja) pituuden perusteella (noin 13 metriä). Vastaavasta kohdasta toisena ajankohtana otetussa kuvassa on vastaavan pituisia kulkunevoja yhteensä yksitoista kappaletta, joista kaksi on erityyppisiä ja ehkäpä siksi ohjusten TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja, koska osa ajoneuvojen päällysrakenteesta on harmaasävyisiä viitaten ohjusten suojapressuun (satelliittikuva). Kulkuneuvotyyppejä ei voi tunnistaa tarkemmin satelliittikuvista. Jo näkyvissä oleva kulkuneuvolukumäärä on kuitenkin niin suuri, että sen perusteella voidaan päätellä ohjuslaukaisujärjestelmiä olevan alueella runsaslukuisesti.

Laukaisutukikohdan lounaispuolella on massiivinen maanalainen asevarasto, jonka koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat 58°44'41.1"N 29°47'36.4"E (58.744745, 29.793443). Alueen koko on noin 470 metriä x 190 metriä ja siis noin 9 hehtaaria. Rakennelma on todella mielenkiintoinen maan alle johtavine ramppeineen, aitauksineen, suojamaavalleineen sekä ajoväylineen. Alueelta on suorat yhteydet Iskander-järjestelmien tukikohtaosuuteen. Asevarasto on laaja, eikä se ole vain esimerkiksi Iskander-ohjuksille tarkoitettu.

Laukaan tämän kirjoituksen kuvissa esitetyt sotilaalliset rakennukset ja rakennelmat Iskander-ohjustukikohtineen on rakennettu vuonna 2013.

Venäläisblogistit eivät osanneet varmuudella sanoa, mitä aseistusta maan alle on oikein varastoitu, mutta esittivät arviona, että noissa kuvassa 3 ja 4 esitetyissä maanalaisissa varastoissa olisi jopa mm. Iskander-ohjuksiin sopivat ydinkärjet - mitä epäilen - ja että varasto olisi läntisen sotilaspiirin ”ohjuskeskusvarasto”. Venäjän ohjusvarastointi olisi siis tällöin osaltaan keskitetty eikä hajautettu. Edellä lausuttu on siis venäläisblogistien ilmaisema oletus ilman varmistusta. Alue on joka tapauksessa poikkeuksellisen vahvasti aidattu ja kulmissa on kameravartiotornit (4 kpl). Alue on valvottu kuin keskitysleiri kuunaan.

Alueella hieman kauempana on vielä myös toinen mielenkiintoinen maan alle ulottuva sotilaallinen rakennelma, joka on esitetty kuvassa 5. Paikka voisi olla esimerkiksi ohjusten laukaisupaikka mm. alueelle sijoitettujen kulkuneuvojen perusteella. Rakennelman koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat 58°45'43.0"N 29°47'43.4"E (58.761939, 29.795397).

Tässä luvussa esitetyt Laukaata koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Suomen. Koordinaatit tulevat varmasti syötetyiksi myös Suomessa Hornetien AGM-158 JASSM-risteilyohjusjärjestelmiin.

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohtaan liittyy kuva 6. Kuva löytyy myös nettisivuilta (kuva 6).

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on 54°38'57.2"N 21°49'25.2"E (54.649207, 21.823658).

Etäsyys Liettuan rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään vajaa 50 kilometriä ja Kaunasiin noin 140 kilometriä. Etäisyys Puolan rajalle on noin 40 kilometriä ja Varsovaan vajaa 280 kilometriä. Etäisyys Ruotsin rannikolle on noin 400 kilometriä.

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta vastaa Ruotsille suurin piirtein samaa kuin Laukaan tukikohta Suomelle erotuksena, että Venäjä voi siirtää Iskander-laukaisualustat maitse vaikka kiinni Suomen rajaan keskimäärin 40-70 kilometrin tuntinopeudella. Ruotsin kohdalla Itämeri tulee väliin.

Kaliningradin Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 152. kaartiohjusprikaati, sotilasyksikkö 54229 (152-я гвардейская ракетная бригада tai 152-я гвардейская ракетная Брестско-Варшавская орд. Ленина, в/ч 54229). Iskander-ohjustukikohdan sijainti on sama kuin kasarmitukikohdan sijainti, siis 54°38'57.2"N 21°49'25.2"E (54.649207, 21.823658) ja osoite Leningradin katu, Tšernjahovsk, 238158 Kaliningradin alue (238158, Калининградская обл., г. Черняховск, Ленинградская ул.).

Kuten Laukaassa, myös Kaliningradissa laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa on siis yli 9 000 m2.

Koko alueen koko on noin 700 metriä x 350 metriä sisältäen myös kasarmirakennukset (karkeasti siis lähes 25 hehtaaria). Jokaisen varaston koordinaatit ovat 54°38'56.0"N 21°49'09.6"E (54.648876, 21.819344), 54°38'53.3"N 21°49'11.0"E (54.648149, 21.819716), 54°38'54.5"N 21°49'13.8"E (54.648472, 21.820500), 54°39'03.5"N 21°49'29.8"E (54.650984, 21.824931), 54°39'01.9"N 21°49'31.9"E (54.650525, 21.825519), 54°39'01.7"N 21°49'37.7"E (54.650474, 21.827135), 54°39'03.4"N 21°49'35.6"E (54.650948, 21.826545) ja 54°39'05.0"N 21°49'33.4"E (54.651401, 21.825937).

Alueella on myös toinen 152. kaartiohjusprikaatin laukaisu/harjoitusalue, jonka koodinaatit ovat 54°39'03.5"N 21°57'54.3"E (54.650976, 21.965082).

Alueella ei ole havaittavissa maanalaisia asevarastoja.

Kyseinen Iskander-ohjustukikohta otettiin käyttöön syksyllä 2017 ja Iskander-ohjukset on nyt siis sijoitettu pysyväisluonteisesti, mutta käyttöönottoa ei ole saatettu loppuun (saataneen tämän vuoden kuluessa). Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa 2018 Kaliningradiin siirretyistä ohjuksista ja operatiivisesta toimintavalmiudesta (HS 5.2.2018).

Venäjä aloitti Iskander-ohjusten siirron rahtilaivalla Pietarin läheltä Ust-Lugasta pitkin Itämerta Kaliningradiin samaan aikaan kuin uusien varastojen rakentaminen alkoi lokakuussa 2016 (Yle 7.10.2016). Ohjukset on siirretty Laukaasta, joka sinänsä viittaa, että ohjuksia varastoidaan tuolla. Tätä ennen Venäjä oli tuonut Kaliningradiin Iskander-ohjuksia tilapäisesti, ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 2009 Zapad-harjoituksen yhteydessä. Tämän jälkeen Venäjä siirsi Iskander-ohjuksia tilapäisesti vuoden 2013 loppupuolella, jolloin ohjuksia olisi ollut yhteensä 48 kappaletta (Bild 19.12.2013). Kyseinen siirto ei liittynyt vuoden 2013 Zapad-harjoitukseen.

Pressupäällysteisten Iskander-hallien rakentaminen Kaliningradissa alkoi lokakuussa 2016 ja kuvassa 6 näkyvät varastot valmistuivat ryhmittäin maaliskuuhun 2017 mennessä.

Tässä luvussa esitetyt Kaliningradia koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Ruotsin.

Murmanskin alueen Iskander-ohjustarkastelu

Venäjä toi ensikertaa Iskander-ohjuksien laukaisuyksikön Murmanskin alueella Petsamoon viime syksynä Zapad-harjoitusten yhteydessä (Aldrimer 7.3.2018). Laukaisualusta ohjuksineen siirrettiin Laukaasta. Laukaisuasema oli sijoitettu 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Sijoituspaikan tarkka koordinaatti oli 69°30'23.5"N 31°09'13.5"E (69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä.

Syksyisellä Iskander-laukaisuyksikkösijoituksella Venäjä viestii jotain. Kaliningradin perusteella Venäjä tulee ehkä sijoittamaan jossakin vaiheessa tulevaisuudessa Iskander-ohjuksia myös pohjoiseen Murmanskin alueelle. Kaliningradissa pysyvämpi tukikohta rakennettiin vajaan vuosikymmenen kuuluttua ensimmäisestä Zapad-harjoituksen yhteydessä tehdyssä väliaikaissiirrosta. Käykö samoin Murmanskin alueella? Tuleeko Murmanskin alueelle ensi vuosikymmenellä pysyvä Iskander-laukaisutukikohta ja jos tulee, miksi tulee?

Iskander-ohjus on hyökkäysase. Suomen ja Ruotsin ja Norjan sotilaslentotukikohdat Suomen Rovaniemellä (etäisyys noin 400 kilometriä), Ruotsin Jällivaarassa (etäisyys noin 500 kilometriä) ja Norjan Bodøssa (etäisyys noin 730 kilometriä) ovat kuitenkin kaukana Murmanskin alueen Iskander-ohjuksille. Rauhan oloissa ja konfliktin alkuvaiheessa Iskander-ohjuksille olisi melko vähänläisesti tuhottavaa. Myös Norjan tiedustelututka-asemat kuten vaikkapa Vesisaaren signaalitiedusteluasema tai Vardøn tutka olisi helpommin tuhottavissa muulla kuin Iskandereilla.

                                                                                        ****

Sekä Laukaassa että Kaliningradissa Venäjällä on siis kahdeksan suurin piirtein samankokoista varastohallia, jossa Iskander-ohjusten laukaisuyksiköt ovat sisällä samoin kuin ohjukset. Laukaassa laukaisuyksikön kulkuneuvoja varastoidaan myös taivasalla, mistä kertoo samojen kulkuneuvojen näkyminen eriaikaisissa satelliittikuvissa (vrt. satelliittikuva 1 ja satelliittikuva 2).

Lähimmät laukaisupaikat 13 metriä pitkille laukaisualustakulkuneuvoille ovat hallien vierellä muutamien kymmenien metrien päässä. Yksiköt ovat laukaisuvalmiudessa muutamassa minuutissa ja laukaisuprosessi olisi tehtävissä lyhimmillään alle puolessa tunnissa. Suomikaan ei siis saisi ennakkovaroitusta, kun ohjukset olisivat jo ilmassa.

Venäjä on noudattanut samanlaista rakentamistyyliä sekä Laukaassa vuonna 2013 että Kaliningradissa vuonna 2017. Itseasiassa jotkin rakentamistavat ovat lähtöisin jo 1960-luvulta, jos ei tuota ennenkin. Tällainen tapa on mm. suojata laukaisupaikka maavalleilla, joiden korkeus on kuitenkin rajallinen noin kolmen metrin ajoneuvokorkeuteen nähden. Laukaisuyksikköjä ei myöskään säilötä kalliosuojiin tai vastaavasti, kuten Suomessa kalliimmat laitteet on tapana suojata. Venäjän lähtee, että ilma- ja ohjustorjunnan on kyettävä suojaamaan myös Iskander-laukaisuyksiköt.

Sekä Laukaassa että Kaliningradissa ajoneuvot ajetaan varastoihin sivulta ja hieman päälle 50 metriä pitkillä sivuilla on yhteensä yhdeksän oviaukkoa, joten varastoon sopii yhdeksän ajoneuvoa yhteen riviin, jos lyhyempiä ajoneuvoja ei sijoiteta peräkkäin.

Kuinka paljon voi sopia Iskander-kalustoa kahdeksaan varastohalliin?

Iskander-M-ohjusten laukaisuyksikkö koostuu vähintään seuraavista kuudesta kulkuneuvoista (ks. kuva 7):

  • SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvo, jolla voi olla nykyisin kaksi ohjusta kerrallaan (Самоходная пусковая установка, СПУ, 9П78-1, yleensä МЗКТ-7930)

  • TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvo, jolla voi olla kaksi ohjusta kerrallaan (Транспортно-заряжающая машина, ТЗМ, 9Т250/9Т250Э, yleensä МЗКТ-7930)

  • KŠM-komento- ja johtokulkuneuvo (Командно-штабная машина, КШМ)

  • MRTO-huolto- ja korjausajoneuvo (Машина регламента и технического обслуживания, МРТО, yleensä КАМАЗ)

  • PPN-tietojenvalmistelukeskuskulkuneuvo (Пункт подготовки информации, ППИ, 9С920, yleensä КАМАЗ 43101)

  • MŽO-ylläpitokulkuneuvo (Машина жизнеобеспечения, МЖО, yleensä КАМАЗ 43118)

Ohjuslaukaisualustakulkuneuvon pituus on yli 13 metriä, leveys noin 3,1 metriä ja korkeus hieman yli 3,0 metriä. Varaston yhden oviaukon lohkoon sopii siis yksi tällainen kulkuneuvo. Laukaisuyksikön ohjusmäärä ohjustukikohdan ulkopuolella riippuu TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvojen määrästä, joihin ohjukset on varastoitu kuljetuksessa.

Lähtökohta siis on, että yksi laukaisuyksikkö muutamine ohjuksineen sopii helposti yhteen varastohallirakennukseen, jossa on yhdeksän oviaukkoa. Teoreettisesti siis kahdeksaan varastoon sopisi vähintään kahdeksan laukaisuyksikköä. Todellista määrää on samoin kuin ohjusten määrä on siviilin vaikea - jopa mahdoton - selvittää, mutta Laukaassa SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja vaikuttaisi kuvan 2 perusteella olevan kahdeksan tai yhdeksän kappaletta taivasalla. Asian selvitys ei ole helppo sotilastiedustelullekaan. Mitoituksessa lähtökohdaksi otetaan silloin mahdolliset enimmäismäärät.

                                                                                        ****

Kuinka Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia?

Tällä hetkellä Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia tuhoamalla ohjusten laukaisualustoja ja muita laukaisuun liittyviä kulkuneuvoja sekä ohjuslaukaisuun tarvittavia havainnointijärjestelmiä, esimerkiksi tutkajärjestelmiä.

Torjunta edellyttää toimintaa Venäjän alueella. Siis vähintään risteilyohjuksien laukaisuja Venäjän ilmatilaan.

Suomi on hankkinut Horneteihin AGM-158 JASSM-risteilyohjuksia. Koeammunta Yhdysvalloissa saatiin suoritettua vasta tänä keväänä (Ilmavoimat 9.3.2018) ja ohjukset eivät vielä ole operatiivisessa valmiudessa.

Suomen mahdollisuus on siis tuhota laukaisualustoja ja maanpäällisiä ohjusvarastoja noilla risteilyohjuksilla. Ongelmatonta se ei ole eikä se käy kuin elokuvissa. Ongelmia tuottaa Venäjän päällekkäinen tiukka ilmatorjunta ja etenkin päällekkäinen S300- ja/tai S-400-järjestelmiin perustuva ohjuspuolustus Suomen ja Laukaan välissä. Risteilyohjuksilla voidaan toki valita turvallisin reitti kohteeseen, joka ei ole suinkaan lyhin.

Karjalankannaksella Suomea lähin S-300- ja/tai S-400-ohjusten laukaisupaikka on Kivennavassa (Первомайское) koordinaattipisteessä 60°16'45"N 29°43'40"E (60.279167, 29.727778). Laukaisupaikka on Zelenogorskissa (Зеленогорск) ja Reshetnikovossa (Решетниково) toimivan 1488. (Punaisen lipun) ohjusilmatorjuntarykmentin (1488-й зенитный ракетный (Краснознамённый) полк, в/ч 03216) hallinnassa, joka Venäjän aseet -sivuston (Оружие России) mukaan olisi saanut käyttöönsä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän jo vuoden 2016 puolella (Оружие России 11.12.2016).

Leningradin alueella Stugi Krasnyjessä olevan 1544. ohjusilmatorjuntarykmentin (1544-й зенитный ракетный полк, в/ч 55584) tukikohta ja S-300-ohjusten laukaisupaikka ovat koordinaattipisteessä 58°12'24"N 29°3'55"E (58.206667, 29.065278). Laukaisupaikka on noin 260 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 310 kilometrin päässä Helsingistä. Kyseinen S-300-ohjusten laukaisupaikka vastaa myös Laukaan Iskander-ohjuslaukaisupaikan ilma- ja ohjustorjunnasta.

Myös Pietarin muu ilmapuolustus on tiukka. Venäjän havaintojärjestelmät tutkineen kattavat Suomen ilmatilaa melko tarkasti eikä esimerkiksi risteilyohjuslaukaisu jäisi huomaamatta. Venäjän tutkapisteet ovat selvitettävissä ja ne ovat varmasti Suomen tiedossa.

Suomi pystyisi tuhoamaan ohjuslaukaisujärjestelmiä myös lyhyen kantaman koordinaattiohjatuilla JDAM-pommilla (Joint Direct Attack Munition) ja keskipitkän kantaman JSOW-liitopommilla (AGM-154 Joint Standoff Weapon). JDAM olisi laukaistava läheltä alle 30 kilometrin päästä ja pitemmälle kantava JDAM-ER alle 80 kilometrin päästä - siis Venäjän puolelta joka tapauksessa. JSOW-liitopommilla kantama on 130 kilometriä, kun laukaisu tapahtuu 12 kilometrin korkeudesta. 12 kilometrin korkeudesta hävittäjä on helppo havaita. JSOW-liitopommikin siis pitäisi laukaista Venäjän puolelta, jos haluttaisiin tuhota Laukaan asevarastoja ja Iskander-ohjushalleja.

Suomi ei siis voi luottaa varmuudella siihen, että ohjuslaukaisualustat voitaisiin tuhota tuosta vain. Suomen seuraavilla hävittäjillä pitää olla kuitenkin parhaat mahdolliset häiveominaisuudet, mitä rahalla saa ja mitä länsimaista löytyy.

]]>
3 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa#comments Iskander -ohjukset Itämeren turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Tue, 03 Apr 2018 16:19:01 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa
Estääkö Venäjä Suomea hankkimasta pitkän kantaman ohjuksia? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215146-estaako-venaja-suomea-hankkimasta-pitkan-kantaman-ohjuksia <p><a href="http://www.mtcr.info/english/index.html"><u>MTCR</u></a>-sopimus (<strong>M</strong>issile <strong>T</strong>echnology <strong>C</strong>ontrol <strong>R</strong>egime) on sopimus, jolla rajoitetaan ohjustekniikan siirtymistä sopijamaista muihin maihin. Sopimus koskee ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia. Sopimuksen on tällä hetkellä allekirjoittanut yhteensä <a href="http://www.mtcr.info/english/partners.html"><u>34</u></a> maata mukaan lukien myös Yhdysvallat ja Venäjä. Vuonna 1987 alkunsa saaneeseen sopimukseen Suomi liittyi Neuvostoliiton hajoamisvuonna 1991, Venäjä puolestaan vuonna 1995. 80-sivuisen sopimuksen voimassa oleva päivitys on tarkasteltavissa <a href="http://www.mtcr.info/english/MTCR-TEM-Technical_Annex_2015-10-08_Current_version.pdf"><u>täältä</u></a>.</p><p>MTCR-sopimus ei luonteeltaan mikään valtiosopimus. Sopimus ei ole myöskään vaikkapa sitovaan rauhansopimukseen, ydinsulkusopimukseen tai liittolaissopimukseen verrattava; sopimus on luonteeltaan epävirallinen. Toisin sanoen sopimuksen noudattamatta jättäminen osoittaisi muille maille ensisijaisesti kyseisen maan muuttuneita sotilaallisia ja puolustuksellisia tarpeita. Esimerkiksi Suomen taholta sopimuksen ohjusrajoituskirjausten noudattamatta jättäminen osoittaisi lähinnä maahan kohdistuvien uhkakuvien muuttumista.</p><p>&nbsp;Sopimuksen kaksi merkittävintä lukua ovat 300 kilometriä ja 500 kilogramma.</p><p>Sopimus rajoittaa sopijamaissa sellaisten ohjusten ja rakettien käyttöä, jotka voivat kuljettaa yli 500 kilogramman taistelulatausta yli 300 kilometrin kantomatkalle <em>(&ge;300 km &quot;range&quot; and &ge;500kg &quot;payload&quot;</em>). Sopimus rajoittaa myös miehittämättömien lentoaluksien käyttöä (<strong>UAV</strong>-alus, <strong>U</strong>nmanned <strong>A</strong>erial <strong>V</strong>ehicle) samoin paino- ja kantomatkarajoituksin kuin ohjusten ja rakettien osalta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi osti vuonna 2012 Yhdysvalloista 70 kappaletta F/A-18D Hornet -hävittäjiin asennettavia pitkän kantaman ilmasta maahan laukaistavia AGM-158 <strong>JASSM</strong> -risteilyohjuksia (<strong>J</strong>oint <strong>A</strong>ir-to-<strong>S</strong>urface <strong>S</strong>tandoff <strong>M</strong>issile). Ostolupa Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen <a href="http://www.dsca.mil/"><u>DSCA</u></a>:n puollolla 31.10.2011 (DSCA:n tiedote löytyy <a href="http://www.dsca.mil/sites/default/files/mas/finland_11-37_0.pdf"><u>täältä</u></a>). Suomen puolustusministeriö valtuutti 1.3.2012 puolustusvoimat allekirjoittamaan kauppasopimuksen Lockheed Martinin kanssa (puolustusministeriön tiedote löytyy <a href="http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2012/suomi_hankkii_pitkan_kantaman_ilmasta-maahan_ohjusjarjestelman.4906.news"><u>täältä</u></a>). Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet ohjushankintaan 255 miljoonan dollarin arvosta, ja Suomi osti ohjuksia noin 145 miljoonalla eurolla. Suomi ei siis käyttänyt ostoluvan valtuutta kokonaisuudessaan.</p><p>Suomella oli jo vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa <a href="http://www.defmin.fi/files/240/2493_2161_Selonteko_2004_1_.pdf"><u>selonteossa</u></a> linjaus hankkia Hornet-hävittäjiin ilmasta maahan laukaistava risteilyohjusjärjestelmä. Yhdysvaltalaislähteiden mukaan selonteon mukaisesti Suomi halusi ostaa ensimmäisen kerran vuonna jo vuonna 2007 yhdysvaltalaisia JASSM-risteilyohjuksia.</p><p>Vaikka Suomen ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat aina olleet - kuten myös vuonna 2007 - hyvät, Yhdysvaltain ulkoministeriö sanoi tuolloin &rdquo;ei&rdquo; Suomelle. &rdquo;Ei&rdquo;-kirjaus löytyy yhdysvaltalaislähteistä ja nimenomaan ulkoministeriöstä, ei puolustusministeriöstä. Yhdysvallat ei ollut vielä tuolloin halukas myymään ohjuksia Suomeen.</p><p>Georgian sota elokuussa 2008 oli saanut Venäjän rajanaapurimaiden tapaan myös Suomen huolestuneeksi Euroopan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.</p><p>Vuoden 2008 jälkeen, kun Venäjän oli hyökännyt Georgiaan, sai Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos muutamaan kantoja myös sekä Natossa että Yhdysvalloissa.</p><p>Suomi toisti Yhdysvalloille pyyntönsä ostaa JASSM-ohjuksia, mutta tällä kertaa Suomella oli varalla kaiken kaikaan kaksi vaihtoehtoista risteilyohjusmallia odottamassa päätöstä. Vuonna 2012 Suomi vihdoin sai, mitä se halusi: JASSM-ohjukset.</p><p>Yhdysvallat on myynyt nyt JASSM-ohjuksia myös toiseen Venäjän rajanaapuriin Puolaan, jonka pohjoisrajan takana on yksi Euroopan suurimmista asekeskittymistä: Kaliningrad. Yhdysvallat on nyt myynyt</p><p>JASSM-ohjuksia niihin Itä-Euroopan maihin, joilla on vierellään Venäjän keskeisiä ohjusreservejä. Puolan kaupalle DSCA:n kongressikäsittelyyn menevä puolto on päivätty päivämäärälle 19.9.2014 (tiedote löytyy <a href="http://www.dsca.mil/major-arms-sales/poland-joint-air-surface-standoff-missiles-and-f-16-operational-flight-plan-upgrade"><u>täältä</u></a>) ja ohjushankinnan myyntivaltuudet Puolalle olivat 500 miljoonaa dollaria. Suomen tapaan Puola on allekirjoittanut MTCR-sopimuksen.</p><p>Puolustusvoimat on sittemmin hankkinut Horneteihin myös keskipitkän kantaman AGM-154 <strong>JSOW</strong>-liitopommeja (<strong>J</strong>oint <strong>S</strong>tand<strong>o</strong>ff <strong>W</strong>eapon) ja lyhyen kantaman <strong>JDAM</strong>-täsmäpommeja (<strong>J</strong>oint <strong>D</strong>irect <strong>A</strong>ttack <strong>M</strong>unition).</p><p>JASSM-risteilyohjuksen kantama on 370 kilometriä ja kokonaispaino 1&nbsp;021 kilogrammaa. Ohjuksen taistelulatauspaino 450 kilogrammaa. JASSM-ohjus ei siis ole MTCR-sopimuksen mukainen kantomatkan suhteen (kantomatka yli 300 kilometriä), sen sijaan taistelulatauksen painon mukaan on, koska räjähdepaino on alle 500 kilogrammaa. JASSM-ER -ohjuksen kantama on peräti 930&nbsp;kilometriä, mutta niitä Suomella ei tiettävästi ole ja tuskin niitä Suomelle edes myytäisiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi oli hankimassa vuonna 2012 maavoimille MGM-140B <strong>ATACMS</strong>-ohjuksia (M-39 Block 1A <strong>A</strong>rmy T<strong>ac</strong>tical <strong>M</strong>issile <strong>S</strong>ystem (T2K 7)) yhteensä 70 kappaletta. Ostolupa Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen <a href="http://www.dsca.mil/"><u>DSCA</u></a>:n puollolla 4.6.2012 (tiedote löytyy <a href="http://www.dsca.mil/sites/default/files/mas/finland_12-25_0.pdf"><u>täältä</u></a>). Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet ohjushankintaan 132 miljoonan dollarin arvosta, mutta Suomi ei ohjuksia ostanut.</p><p>Ohjukset olisi tarkoitettu Suomessa M270 MLRS -raketinheitinjärjestelmään. Suomeen kaavailtujen MGM-140B &ndash; Block IA ATACMS-ohjuksien kantomatka olisi ollut vähintään 165 kilometriä. MGM-140B &ndash; Block IA ATACMS-ohjuksien räjähdepaino (payload) olisi ollut 560 kilogrammaa eikä ohjus olisi ollut MTCR-sopimuksen mukainen painon osalta (räjähdepaino yli 500 kilogrammaa), kantaman osalta ei rajaa sen sijaan hätyyteltäisi lähimaillekaan. MGM-168 ATACMS-Block IVA -ohjuksilla voidaan päästä aina 300 kilometrin kantamaan, johon ohjusten valmistaja (Lockheed Martin) on rajoittanut kantomatkan juuri MTCR-sopimuksen perusteella, koska räjähdepaino on yli 500 kilogrammaa.</p><p>ATACMS-ohjusten sijaan puolustusministeriö teki alkuvuonna 2016 päätöksen ns. GMLRS-hankinnasta (puolustusministeriön tiedote löytyy <a href="http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=7650"><u>täältä</u></a>). Kysymys on Yhdysvalloista ostettavasta aluevaikutteisista <strong>GMLRS AW</strong> (<strong>G</strong>uided <strong>M</strong>ultiple <strong>L</strong>aunch <strong>R</strong>ocket <strong>S</strong>ystem <strong>A</strong>lternative <strong>W</strong>arhead) ja pistemaaliin vaikuttavista <strong>GMLRS UNITARY</strong> (<strong>G</strong>uided <strong>M</strong>ultiple <strong>L</strong>aunch <strong>R</strong>ocket <strong>S</strong>ystem <strong>Unitary</strong>) ampumatarvikkeista. Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen <a href="http://www.dsca.mil/"><u>DSCA</u></a>:n puolto kongressille 10.11.2015 (tiedote löytyy <a href="http://www.dsca.mil/sites/default/files/mas/finland_15-60.pdf"><u>täältä</u></a>).</p><p>Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet rakettihankintaan 150 miljoonan dollarin arvosta, ja Suomi osti ohjuksia noin 70 miljoonalla eurolla. GMLRS-rakettien kantama on vain 70 kilometriä ja räjähdepaino on vähäinen alle 100 kilogrammaa (200 paunaa), eikä siis hätyyttele lähellekään MTCR-sopimuksen kumpaakaan rajaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomella tulee ehdottomasti olla isku- ja tuhoamiskyky ennen kaikkea kiinteisiin mutta myös niihin liikkuviin raketin- ja ohjuslaukaisualustoihin, jotka voivat meitä uhata ja joista laukaistavien rakettien ja ohjusten kantomatka on pitkälle Suomen puolelle, - ja jopa yli 300 kilomeriä. Suomi voi tehokkaasti puolustautua vain tuhoamalla alustat ennen kuin ohjuksia alettaisiin laukaista enemmissä määrin Suomeen. Laukaistujen ohjusten tuhoaminen ilmassa on Suomelle Naton ulkopuolisena maana liian haasteellista. Suomella ei ole esimerkiksi PATRIOT-ohjuksia eikä meillä taida olla erityisemmin muutakaan ohjustentorjuntaohjuskalustoa.</p><p>Venäjän ohjusteknologia on pitkälle kehittynyttä ja Venäjällä on hyvä ohjusvarustus, mikä tuo suuria haasteita Suomen puolustamiselle. Venäläisen ohjusteknologian ja venäläisen kybernetiikan uranuurtaja oli suomalaissyntyinen Aksel Berg.</p><p>Venäjällä on sijoitettu Pietarin eteläpuolella oleva Lugan tukikohtaan Iskander-ohjuksia ja tykistöohjusprikaati. Iskander-ohjuksissa 9M72E-tyypin ohjuksella kantama on 280 kilometriä ja 9M72-tyypillä yli 400 kilometriä. Iskander-M-ohjuksien kantama on jo 500 kilometriä ja niitä on ollut sijoitettuna Lugaan tiettävästi kesästä 2014. Iskander M-ohjukset voidaan varustaa myös ydinkärjin. Venäjällä on toinen varalla oleva laukaisupaikka lähellä Viipuria, jonka Venäjä voi ottaa aktiivikäyttöön tarvittaessa.</p><p>Tverissä on puolestaan raketinheitinprikaati, mutta se on jo kaukana Suomen rajoista (etäisyys Suomesta noin 630 kilometriä). Stugi Krasnyjessä puolestaan ilmatorjuntaprikaati (etäisyys Suomesta noin 280 kilometriä).</p><p>Venäjä on sijoittanut Kuolaan sekä tiettävästi myös Pietarin ja Moskovan turvaksi kehittyneen S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, jonka kantama on noin 300 kilometriä, ja se pystyy tuhoamaan myös keskimatkan ballistisia ohjuksia. S-400 voi samanaikaisesti iskeä 36 kohteeseen 72 ohjuksella (kaksi ohjusta per kohde). S-400-järjestelmä on venäläisohjusteknologian tämän hetken terävintä kärkeä.</p><p>Murmanskin alueella on tällä hetkellä tiettävästi kaiken kaikkiaan kuusi ohjustukikohtaa. Vuoden 2015 loppuun mennessä Venäjän kymmenen ilmatorjuntarykmenttiä oli varustettu yhteensä 19 erillisellä S-400-ohjusyksiköllä. Vuoteen 2020 mennessä Venäjällä odotetaan olevan käytössään kaiken kaikkiaan 56 kappaletta S-400-yksiköitä.</p><p>Venäjällä on kehitteillä tällä hetkellä prototyyppiasteella oleva 600 kilometrin kantaman omaava S-500-ohjusjärjestelmä. Uuden S-500-järjestelmän käyttöönotto on uskottu tapahtuvan vuoden 2017 jälkeen.</p><p>Venäläismedia uutisoi laajasti 21.2.2016, että Venäjän Pohjoisen laivaston käyttöön Barentsin merelle on saatu kaksi edistyksellistä ja vaikeasti läpäistävissä olevaa K-300P Bastion-P (SSC-5) -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää. Järjestelmä on jo Krimin niemimaalla Mustallamerellä. Kyseinen järjestelmä tulee tiettävästi myös Itämeren ympäristöön niin, että se kattaa Baltian maat ja Suomen laajasti. Venäjän kahdenkymmenen Bastion-järjestelmän varustus on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2020 mennessä.</p><p>Kun katsotaan etäisyyksiä, Lugaan Suomen rajan läheisyydestä Virolahdelta on noin 230 kilometriä. Inarista Muurmanskiin on puolestaan noin 230 kilometriä. Virolahdelta Pietariin on noin 160 kilometriä. Suomi tarvitsee ja Suomella tulee olla siis ohjausjärjestelmiä, jonka kantama on vähintään noin 300 kilometriä, joka olisi vielä MTCR-sopimuksen mukainen 500 kilogramman räjähdepainorajoituksella.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vahvistamattomien lähteiden mukaan Venäjä olisi puuttunut Suomen pitkän kantaman ohjushankintoihin, ehkäpä myös osaltaan MTCR-sopimukseen vedoten. Toistaiseksi tuollaiset puheet ovat vielä vahvistamattomia huhupuheita, mutta toisaalta puolustusministeriö ei ole myöskään kiistänyt väitteitä.</p><p>Olen myös itse henkilökohtaisesti pyytänyt sähköpostilla useaan kertaan puolustusministeriöltä kannanottoa asiaan tuloksetta. Ministeriö ei ole suostunut vahvistamaan eikä kiistämään niitä julkisuudessa olleita kannanottoja, joiden mukaan Venäjä pyrkisi rajoittamaan - jopa estämään - Suomen ohjushankintoja ennen kaikkea kantomatkojen suhteen JASSM-risteilyohjushankinnan jälkeen. Kyse olisi nimenomaan kantomatkoista, ei räjähdepainosta.</p><p>Toistaiseksi ministeriötä ei siis ole tullut kannanottoja useista pyynnöistä huolimatta.</p><p>Hankintakaavailuissa mukana olleilla ATACMS-ohjuksilla puolestaan räjähdepaino olisi ylittänyt MTCR-sopimuksen mukaisen 500 kilogramman räjähdepainon (ATACMS-ohjuksien räjähdepaino on 560 kilogrammaa), ei kuitenkaan kantaman suhteen. ATACMS-ohjuksien 165 kilometrin kantamalla Suomen itärajalta ohjuksilla olisi juuri ja juuri yltänyt Pietarin porteille, mikä olisi voinut hermostuttaa Venäjää.</p><p>Oliko ATACMS-ohjuksien ostamatta jättäminen tosiasiallisesti Venäjästä johtuvaa, ja aikanaan puolustusministeriön ilmoittamat hankinnan tekemättä jättämistä koskevat syyt &rdquo;kalliista hinnasta&rdquo; ja &rdquo;ohjausjärjestelmän vanhanaikaisuudesta&rdquo; vain tekosyitä?</p><p>Olisi ymmärrettävää Venäjän kannalta, jos Venäjä pyrkisi rajoittamaan Suomelta sellaisia ohjushankintoja, joilla ylletään pitkälle Venäjän puolelle, jopa 300 kilometriin. Pietariin matka Suomesta on lyhimmillään hieman yli 150 kilometriä. Eikö Venäjä salli Suomen hankkia kuin sellaisia ohjuksia, joiden kantama on alle 100&ndash;150 kilometriä, ja joilla ei ylletä vaikkapa Pietariin?</p><p>Pyrkiikö Venäjä rajoittamaan Suomen ohjushankintoja ja onko Venäjä jo onnistunut niin, että ainoaksi pitkän kantaman ohjushankinnaksi jäi ilmavoimien JASSM-hankinta, ja maa- sekä merivoimat eivät enää voisi saada esimerkiksi pitkän kantaman risteilyohjuksia?</p><p>Puolustusministeriön olisi syytä julkisuudessa selventää, onko Venäjä pyrkinyt rajoittamaan Suomen yli 300 kilometrin kantaman tai jopa lyhyemmän jatkan, ja yli 500 kilogramman räjähdepainon ohjushankintoja esimerkiksi Suomen allekirjoittamaan MTCR-sopimukseen vedoten, vaikka kysymys olisi vain jommastakummasta rajoitteesta, kantamasta tai räjähdysainepainosta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> MTCR-sopimus (Missile Technology Control Regime) on sopimus, jolla rajoitetaan ohjustekniikan siirtymistä sopijamaista muihin maihin. Sopimus koskee ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia. Sopimuksen on tällä hetkellä allekirjoittanut yhteensä 34 maata mukaan lukien myös Yhdysvallat ja Venäjä. Vuonna 1987 alkunsa saaneeseen sopimukseen Suomi liittyi Neuvostoliiton hajoamisvuonna 1991, Venäjä puolestaan vuonna 1995. 80-sivuisen sopimuksen voimassa oleva päivitys on tarkasteltavissa täältä.

MTCR-sopimus ei luonteeltaan mikään valtiosopimus. Sopimus ei ole myöskään vaikkapa sitovaan rauhansopimukseen, ydinsulkusopimukseen tai liittolaissopimukseen verrattava; sopimus on luonteeltaan epävirallinen. Toisin sanoen sopimuksen noudattamatta jättäminen osoittaisi muille maille ensisijaisesti kyseisen maan muuttuneita sotilaallisia ja puolustuksellisia tarpeita. Esimerkiksi Suomen taholta sopimuksen ohjusrajoituskirjausten noudattamatta jättäminen osoittaisi lähinnä maahan kohdistuvien uhkakuvien muuttumista.

 Sopimuksen kaksi merkittävintä lukua ovat 300 kilometriä ja 500 kilogramma.

Sopimus rajoittaa sopijamaissa sellaisten ohjusten ja rakettien käyttöä, jotka voivat kuljettaa yli 500 kilogramman taistelulatausta yli 300 kilometrin kantomatkalle (≥300 km "range" and ≥500kg "payload"). Sopimus rajoittaa myös miehittämättömien lentoaluksien käyttöä (UAV-alus, Unmanned Aerial Vehicle) samoin paino- ja kantomatkarajoituksin kuin ohjusten ja rakettien osalta.

                                                                                        ****

Suomi osti vuonna 2012 Yhdysvalloista 70 kappaletta F/A-18D Hornet -hävittäjiin asennettavia pitkän kantaman ilmasta maahan laukaistavia AGM-158 JASSM -risteilyohjuksia (Joint Air-to-Surface Standoff Missile). Ostolupa Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen DSCA:n puollolla 31.10.2011 (DSCA:n tiedote löytyy täältä). Suomen puolustusministeriö valtuutti 1.3.2012 puolustusvoimat allekirjoittamaan kauppasopimuksen Lockheed Martinin kanssa (puolustusministeriön tiedote löytyy täältä). Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet ohjushankintaan 255 miljoonan dollarin arvosta, ja Suomi osti ohjuksia noin 145 miljoonalla eurolla. Suomi ei siis käyttänyt ostoluvan valtuutta kokonaisuudessaan.

Suomella oli jo vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa linjaus hankkia Hornet-hävittäjiin ilmasta maahan laukaistava risteilyohjusjärjestelmä. Yhdysvaltalaislähteiden mukaan selonteon mukaisesti Suomi halusi ostaa ensimmäisen kerran vuonna jo vuonna 2007 yhdysvaltalaisia JASSM-risteilyohjuksia.

Vaikka Suomen ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat aina olleet - kuten myös vuonna 2007 - hyvät, Yhdysvaltain ulkoministeriö sanoi tuolloin ”ei” Suomelle. ”Ei”-kirjaus löytyy yhdysvaltalaislähteistä ja nimenomaan ulkoministeriöstä, ei puolustusministeriöstä. Yhdysvallat ei ollut vielä tuolloin halukas myymään ohjuksia Suomeen.

Georgian sota elokuussa 2008 oli saanut Venäjän rajanaapurimaiden tapaan myös Suomen huolestuneeksi Euroopan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Vuoden 2008 jälkeen, kun Venäjän oli hyökännyt Georgiaan, sai Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos muutamaan kantoja myös sekä Natossa että Yhdysvalloissa.

Suomi toisti Yhdysvalloille pyyntönsä ostaa JASSM-ohjuksia, mutta tällä kertaa Suomella oli varalla kaiken kaikaan kaksi vaihtoehtoista risteilyohjusmallia odottamassa päätöstä. Vuonna 2012 Suomi vihdoin sai, mitä se halusi: JASSM-ohjukset.

Yhdysvallat on myynyt nyt JASSM-ohjuksia myös toiseen Venäjän rajanaapuriin Puolaan, jonka pohjoisrajan takana on yksi Euroopan suurimmista asekeskittymistä: Kaliningrad. Yhdysvallat on nyt myynyt

JASSM-ohjuksia niihin Itä-Euroopan maihin, joilla on vierellään Venäjän keskeisiä ohjusreservejä. Puolan kaupalle DSCA:n kongressikäsittelyyn menevä puolto on päivätty päivämäärälle 19.9.2014 (tiedote löytyy täältä) ja ohjushankinnan myyntivaltuudet Puolalle olivat 500 miljoonaa dollaria. Suomen tapaan Puola on allekirjoittanut MTCR-sopimuksen.

Puolustusvoimat on sittemmin hankkinut Horneteihin myös keskipitkän kantaman AGM-154 JSOW-liitopommeja (Joint Standoff Weapon) ja lyhyen kantaman JDAM-täsmäpommeja (Joint Direct Attack Munition).

JASSM-risteilyohjuksen kantama on 370 kilometriä ja kokonaispaino 1 021 kilogrammaa. Ohjuksen taistelulatauspaino 450 kilogrammaa. JASSM-ohjus ei siis ole MTCR-sopimuksen mukainen kantomatkan suhteen (kantomatka yli 300 kilometriä), sen sijaan taistelulatauksen painon mukaan on, koska räjähdepaino on alle 500 kilogrammaa. JASSM-ER -ohjuksen kantama on peräti 930 kilometriä, mutta niitä Suomella ei tiettävästi ole ja tuskin niitä Suomelle edes myytäisiin.

                                                                                        ****

Suomi oli hankimassa vuonna 2012 maavoimille MGM-140B ATACMS-ohjuksia (M-39 Block 1A Army Tactical Missile System (T2K 7)) yhteensä 70 kappaletta. Ostolupa Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen DSCA:n puollolla 4.6.2012 (tiedote löytyy täältä). Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet ohjushankintaan 132 miljoonan dollarin arvosta, mutta Suomi ei ohjuksia ostanut.

Ohjukset olisi tarkoitettu Suomessa M270 MLRS -raketinheitinjärjestelmään. Suomeen kaavailtujen MGM-140B – Block IA ATACMS-ohjuksien kantomatka olisi ollut vähintään 165 kilometriä. MGM-140B – Block IA ATACMS-ohjuksien räjähdepaino (payload) olisi ollut 560 kilogrammaa eikä ohjus olisi ollut MTCR-sopimuksen mukainen painon osalta (räjähdepaino yli 500 kilogrammaa), kantaman osalta ei rajaa sen sijaan hätyyteltäisi lähimaillekaan. MGM-168 ATACMS-Block IVA -ohjuksilla voidaan päästä aina 300 kilometrin kantamaan, johon ohjusten valmistaja (Lockheed Martin) on rajoittanut kantomatkan juuri MTCR-sopimuksen perusteella, koska räjähdepaino on yli 500 kilogrammaa.

ATACMS-ohjusten sijaan puolustusministeriö teki alkuvuonna 2016 päätöksen ns. GMLRS-hankinnasta (puolustusministeriön tiedote löytyy täältä). Kysymys on Yhdysvalloista ostettavasta aluevaikutteisista GMLRS AW (Guided Multiple Launch Rocket System Alternative Warhead) ja pistemaaliin vaikuttavista GMLRS UNITARY (Guided Multiple Launch Rocket System Unitary) ampumatarvikkeista. Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen DSCA:n puolto kongressille 10.11.2015 (tiedote löytyy täältä).

Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet rakettihankintaan 150 miljoonan dollarin arvosta, ja Suomi osti ohjuksia noin 70 miljoonalla eurolla. GMLRS-rakettien kantama on vain 70 kilometriä ja räjähdepaino on vähäinen alle 100 kilogrammaa (200 paunaa), eikä siis hätyyttele lähellekään MTCR-sopimuksen kumpaakaan rajaa.

                                                                                        ****

Suomella tulee ehdottomasti olla isku- ja tuhoamiskyky ennen kaikkea kiinteisiin mutta myös niihin liikkuviin raketin- ja ohjuslaukaisualustoihin, jotka voivat meitä uhata ja joista laukaistavien rakettien ja ohjusten kantomatka on pitkälle Suomen puolelle, - ja jopa yli 300 kilomeriä. Suomi voi tehokkaasti puolustautua vain tuhoamalla alustat ennen kuin ohjuksia alettaisiin laukaista enemmissä määrin Suomeen. Laukaistujen ohjusten tuhoaminen ilmassa on Suomelle Naton ulkopuolisena maana liian haasteellista. Suomella ei ole esimerkiksi PATRIOT-ohjuksia eikä meillä taida olla erityisemmin muutakaan ohjustentorjuntaohjuskalustoa.

Venäjän ohjusteknologia on pitkälle kehittynyttä ja Venäjällä on hyvä ohjusvarustus, mikä tuo suuria haasteita Suomen puolustamiselle. Venäläisen ohjusteknologian ja venäläisen kybernetiikan uranuurtaja oli suomalaissyntyinen Aksel Berg.

Venäjällä on sijoitettu Pietarin eteläpuolella oleva Lugan tukikohtaan Iskander-ohjuksia ja tykistöohjusprikaati. Iskander-ohjuksissa 9M72E-tyypin ohjuksella kantama on 280 kilometriä ja 9M72-tyypillä yli 400 kilometriä. Iskander-M-ohjuksien kantama on jo 500 kilometriä ja niitä on ollut sijoitettuna Lugaan tiettävästi kesästä 2014. Iskander M-ohjukset voidaan varustaa myös ydinkärjin. Venäjällä on toinen varalla oleva laukaisupaikka lähellä Viipuria, jonka Venäjä voi ottaa aktiivikäyttöön tarvittaessa.

Tverissä on puolestaan raketinheitinprikaati, mutta se on jo kaukana Suomen rajoista (etäisyys Suomesta noin 630 kilometriä). Stugi Krasnyjessä puolestaan ilmatorjuntaprikaati (etäisyys Suomesta noin 280 kilometriä).

Venäjä on sijoittanut Kuolaan sekä tiettävästi myös Pietarin ja Moskovan turvaksi kehittyneen S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, jonka kantama on noin 300 kilometriä, ja se pystyy tuhoamaan myös keskimatkan ballistisia ohjuksia. S-400 voi samanaikaisesti iskeä 36 kohteeseen 72 ohjuksella (kaksi ohjusta per kohde). S-400-järjestelmä on venäläisohjusteknologian tämän hetken terävintä kärkeä.

Murmanskin alueella on tällä hetkellä tiettävästi kaiken kaikkiaan kuusi ohjustukikohtaa. Vuoden 2015 loppuun mennessä Venäjän kymmenen ilmatorjuntarykmenttiä oli varustettu yhteensä 19 erillisellä S-400-ohjusyksiköllä. Vuoteen 2020 mennessä Venäjällä odotetaan olevan käytössään kaiken kaikkiaan 56 kappaletta S-400-yksiköitä.

Venäjällä on kehitteillä tällä hetkellä prototyyppiasteella oleva 600 kilometrin kantaman omaava S-500-ohjusjärjestelmä. Uuden S-500-järjestelmän käyttöönotto on uskottu tapahtuvan vuoden 2017 jälkeen.

Venäläismedia uutisoi laajasti 21.2.2016, että Venäjän Pohjoisen laivaston käyttöön Barentsin merelle on saatu kaksi edistyksellistä ja vaikeasti läpäistävissä olevaa K-300P Bastion-P (SSC-5) -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää. Järjestelmä on jo Krimin niemimaalla Mustallamerellä. Kyseinen järjestelmä tulee tiettävästi myös Itämeren ympäristöön niin, että se kattaa Baltian maat ja Suomen laajasti. Venäjän kahdenkymmenen Bastion-järjestelmän varustus on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2020 mennessä.

Kun katsotaan etäisyyksiä, Lugaan Suomen rajan läheisyydestä Virolahdelta on noin 230 kilometriä. Inarista Muurmanskiin on puolestaan noin 230 kilometriä. Virolahdelta Pietariin on noin 160 kilometriä. Suomi tarvitsee ja Suomella tulee olla siis ohjausjärjestelmiä, jonka kantama on vähintään noin 300 kilometriä, joka olisi vielä MTCR-sopimuksen mukainen 500 kilogramman räjähdepainorajoituksella.

                                                                                        ****

Vahvistamattomien lähteiden mukaan Venäjä olisi puuttunut Suomen pitkän kantaman ohjushankintoihin, ehkäpä myös osaltaan MTCR-sopimukseen vedoten. Toistaiseksi tuollaiset puheet ovat vielä vahvistamattomia huhupuheita, mutta toisaalta puolustusministeriö ei ole myöskään kiistänyt väitteitä.

Olen myös itse henkilökohtaisesti pyytänyt sähköpostilla useaan kertaan puolustusministeriöltä kannanottoa asiaan tuloksetta. Ministeriö ei ole suostunut vahvistamaan eikä kiistämään niitä julkisuudessa olleita kannanottoja, joiden mukaan Venäjä pyrkisi rajoittamaan - jopa estämään - Suomen ohjushankintoja ennen kaikkea kantomatkojen suhteen JASSM-risteilyohjushankinnan jälkeen. Kyse olisi nimenomaan kantomatkoista, ei räjähdepainosta.

Toistaiseksi ministeriötä ei siis ole tullut kannanottoja useista pyynnöistä huolimatta.

Hankintakaavailuissa mukana olleilla ATACMS-ohjuksilla puolestaan räjähdepaino olisi ylittänyt MTCR-sopimuksen mukaisen 500 kilogramman räjähdepainon (ATACMS-ohjuksien räjähdepaino on 560 kilogrammaa), ei kuitenkaan kantaman suhteen. ATACMS-ohjuksien 165 kilometrin kantamalla Suomen itärajalta ohjuksilla olisi juuri ja juuri yltänyt Pietarin porteille, mikä olisi voinut hermostuttaa Venäjää.

Oliko ATACMS-ohjuksien ostamatta jättäminen tosiasiallisesti Venäjästä johtuvaa, ja aikanaan puolustusministeriön ilmoittamat hankinnan tekemättä jättämistä koskevat syyt ”kalliista hinnasta” ja ”ohjausjärjestelmän vanhanaikaisuudesta” vain tekosyitä?

Olisi ymmärrettävää Venäjän kannalta, jos Venäjä pyrkisi rajoittamaan Suomelta sellaisia ohjushankintoja, joilla ylletään pitkälle Venäjän puolelle, jopa 300 kilometriin. Pietariin matka Suomesta on lyhimmillään hieman yli 150 kilometriä. Eikö Venäjä salli Suomen hankkia kuin sellaisia ohjuksia, joiden kantama on alle 100–150 kilometriä, ja joilla ei ylletä vaikkapa Pietariin?

Pyrkiikö Venäjä rajoittamaan Suomen ohjushankintoja ja onko Venäjä jo onnistunut niin, että ainoaksi pitkän kantaman ohjushankinnaksi jäi ilmavoimien JASSM-hankinta, ja maa- sekä merivoimat eivät enää voisi saada esimerkiksi pitkän kantaman risteilyohjuksia?

Puolustusministeriön olisi syytä julkisuudessa selventää, onko Venäjä pyrkinyt rajoittamaan Suomen yli 300 kilometrin kantaman tai jopa lyhyemmän jatkan, ja yli 500 kilogramman räjähdepainon ohjushankintoja esimerkiksi Suomen allekirjoittamaan MTCR-sopimukseen vedoten, vaikka kysymys olisi vain jommastakummasta rajoitteesta, kantamasta tai räjähdysainepainosta.

]]>
11 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215146-estaako-venaja-suomea-hankkimasta-pitkan-kantaman-ohjuksia#comments Iskander -ohjukset Nato Ohjuspuolustus Suomen puolustuskyky Venäjän uhka Suomelle Sat, 09 Apr 2016 09:36:09 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215146-estaako-venaja-suomea-hankkimasta-pitkan-kantaman-ohjuksia
Venäjä: Sormet pois Ukrainasta ! http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156556-ven%C3%A4j%C3%A4-sormet-pois-ukrainasta <p>Venäjä ilmoittaa siirtävänsä Iskander -ohjuksia Kaliningradiin. Syyksi sanotaan Naton suunnittelemaa Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmää. Venäjä on samanaikaisesti käynyt neuvotteluita Ukrainan kanssa, maan horjuessa parhaillaan Eu:n ja Venäjän vapaakauppasopimuksen välillä.</p><p>Lähes samanaikaisesti ohjuksien siirron kanssa Venäjä ilmoitti auttavansa Ukrainaa alentamalla kaasun hintaa roimasti, sekä&nbsp;tukevansa maan taloutta yli&nbsp;11 miljardilla eurolla. Halvempi kaasu ja 11 miljardia ovat asioita, jotka kenties saavat vaakakupin Ukrainassa kallistumaan Venäjän puolelle.</p><p>Iskanderien siirto Kaliningradiin on kaino huomautus Natolle, USA:lle,&nbsp;sekä myös EU:lle olla puuttumatta Venäjän ikimuistoisessa vaikutuspiirissä olleen maan sisäisiin asioihin. </p><p>Kaliningrad on piikki koko Euroopan lihassa. Toinen piikki on vielä tänä päivänäkin puuttuva rauhansopimus Viron ja Venäjän välillä. EU:n tulisi&nbsp;yrittää auttaa Viroa saamaan neuvottelut vielä auki olevasta rajakiistasta jälleeen alkuun. Niin kauan kun raja on vahvistamatta, ei Viroa voi pitää itsenäisenä valtiona.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä ilmoittaa siirtävänsä Iskander -ohjuksia Kaliningradiin. Syyksi sanotaan Naton suunnittelemaa Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmää. Venäjä on samanaikaisesti käynyt neuvotteluita Ukrainan kanssa, maan horjuessa parhaillaan Eu:n ja Venäjän vapaakauppasopimuksen välillä.

Lähes samanaikaisesti ohjuksien siirron kanssa Venäjä ilmoitti auttavansa Ukrainaa alentamalla kaasun hintaa roimasti, sekä tukevansa maan taloutta yli 11 miljardilla eurolla. Halvempi kaasu ja 11 miljardia ovat asioita, jotka kenties saavat vaakakupin Ukrainassa kallistumaan Venäjän puolelle.

Iskanderien siirto Kaliningradiin on kaino huomautus Natolle, USA:lle, sekä myös EU:lle olla puuttumatta Venäjän ikimuistoisessa vaikutuspiirissä olleen maan sisäisiin asioihin.

Kaliningrad on piikki koko Euroopan lihassa. Toinen piikki on vielä tänä päivänäkin puuttuva rauhansopimus Viron ja Venäjän välillä. EU:n tulisi yrittää auttaa Viroa saamaan neuvottelut vielä auki olevasta rajakiistasta jälleeen alkuun. Niin kauan kun raja on vahvistamatta, ei Viroa voi pitää itsenäisenä valtiona. 

]]>
15 http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156556-ven%C3%A4j%C3%A4-sormet-pois-ukrainasta#comments EU ja Venäjä Iskander -ohjukset Nato Tue, 17 Dec 2013 18:58:36 +0000 Veikko Kärkkäinen http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156556-venäjä-sormet-pois-ukrainasta