Venäjän johtajan nimi on taas helpompi muistaa – se on Vladimir Putin, VVP. Silti reilun vuosikymmenen verran on kysytty, kuka Putin oikeastaan on. Hätäisimmät ehtivät nimittää häntä jo aikapäiviä sitten kollektiiviksi, KGB:n luomukseksi.
Virkaanastujaisten historiallisuuden ja Venäjän jatkuvuuden osana Putinia kunnioittivat Kremlissä muiden sotilaiden lisäksi rakuunat kuin ennakoiden Voiton päivää, Venäjän kansallisista juhlista suurinta.
Suomalaisten ponnistukset Itämeren
suojelemiseksi ovat saaneet ansaittua huomiota. Siksi olisi voinut
ajatella, että Suomen ympäristökeskuksen Syken tutkijan karu
kohtelu olisi noussut suurimmaksi puheenaiheeksi myös eduskunnan
Venäjä-ystävyysryhmän ja Suomi-Venäjä-seuran tilaisuudessa
Helsingissä tiistaina. Ei noussut. Enemmän puhuttivat talous,
viisumit ja arktinen yhteistyö.
Tshetsheeneistä on yritetty tehdä kaiken Venäjän pahan ilmentymä. Kirjoitin Puheenvuorossa kirjasta Sodan värit.
”Kolumnisti Valerija Novodvorskaja kutsuu Tshetsheniaa Venäjän omaksi Putinin Irak-gateksi.
Novodvorskajan mukaan Venäjä ei pommittanut maata kivikaudelle vaan teki Tshetsheniasta teokratian.”
Presidentin valinta on Venäjällä välivaihe. Yksi asia on sanomattakin selvää - vaalivoittoa ei saada ilmaiseksi. Nyt jännitämme purkautuvatko paineet. Varoventtiilejä ovat myös mielenosoitukset, vaalituloksen puolesta ja vastaan. Ne jatkuvat varmasti myös huomenna. Ehkä pidempäänkin.
Moni uutinen Venäjällä ja Suomessa olisi vailla mystiikkaa
ja väärinkäsityksiä, jos suomalaiset käyttäisivät enemmän venäjän kieltä. Tässä
ei tietenkään ole mitään uutta, mutta tavan tästä uutisissa mittasuhteet
tuntuvat heittävän häränpyllyä. Kohu suomalaisten asuntokauppojen rajoituksista
on yksi esimerkki. Kohun synnyttämiseen ei tarvittu edes tavanomaisia suomalaisia
välikäsiä.
Venäjällä on järjestetty useita mielenosoituksia, joissa vaaditaan rehellisiä vaaleja. Moskovaan kokoontui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Arviot mielenosoittajien määrästä vaihtelevat 30 - 120 000 välillä.
Kirpeässä pakkassäässä kannettiin mainioita iskulauseita.
Kirjailija, satiirikko Dmitry Bykov kuvattiin kädessään taulu, jossa luki: Älkää heiluttako venettä, rottaamme oksettaa! (не раскачивайте лодку - нашу крысу тошнит!)
Journalismi on hieno ammatti. Kaikki liittyy kaikkeen. Olen
seurannut Venäjää pian 30 vuoden ajan ihan työkseni. Asunut Neuvostoliitossa ja Venäjällä; kerännyt tietoa ja
käyttänyt saamaani informaatiota hyvin vapaasti. Toimittajan velvollisuus on
kertoa siitä, mitä hän kuulee ja näkee.
Tuskinpa, vaikka Venäjän
tutkimuksessa ja saunakeskusteluissa näin usein uskotaankin. Ja
toivotaan. Ennen muuta toivotaan, jotta liiketoimet etenisivät edes
jotenkin ennakoidusti. Pääministeri Vladimir Putinin ystävien
asemaa halutaan toistaiseksi vahvistaa. Putininin valintaa
maaliskuisissa vaaleissa presidentiksi pidetään varmana.
Politiikka on silti palannut Venäjälle. Kansalaiset odottavat.
Tiedonvälittämisen pahin uhka on
itsesensuuri. Sen eri muodoissa olen törmännyt tiedon vähättelyyn,
järjestämiseen ja yllättävien kiinnostavuusnäkemysten
hyväksymiseen. Kaupallisuus lyö leimansa: pörssiyhtiön
yhteiskuntavastuu on helposti asioiden siloittelua. Eufemismit,
kaunistellut merkitykset muokkaavat tekstejä. Virkamiesten kielestä
puhumattakaan.
Monen mielessä lause on saanut
mahdollisuuden. Putin miettii, ja papirosseja kuluu: jatkaako
näytelmää? Jos päätös on kyllä, Venäjällä nähdään
todella likainen vaalitaistelu. Vastaehdokkaana pääministerillä
on melko varmasti miljardööri Mihail Prohorov.