Politiikan seuraamista sähköistävät vaalit. Vuodesta 2012 tulee presidentinvaalien suma. Muutama yllättävä nimi on kirvoittanut Suomessa vilkkaan keskustelun. Ja niin kuin kotimaisissa ei olisi tarpeeksi, saamme mietittäväksemme monien muiden maiden vaalitohinan ja niiden mahdollisen ulkopolitiikan. Aikaa on vain vuosi, siksi nyt on paikallaan tavallisen toimittajan kooste omista ja muiden ehdokkaista, tässä ja nyt.
Rikos ihmisyyttä vastaan ei ole minkään maan sisäinen asia. Näin sanoo kansainvälinen oikeus.
Kansainvälisen liittouman joukkojen tehokkuudesta kärsivät kaikki, valitettavasti.
Suojeluperiaate koskee siviiliväestöä. Se ei koske asettumista sisällissodassa yhden osapuolen puolelle toisen nujertamiseksi, oli toinen osapuoli miten mäntti hyvänsä.
Pian loppuu monelta vuoden alun piina, feissbuukiton tammikuu. Meillä kotona ollaan nyreissään, kun vietän vapaa-ajasta melkoisen osan seuraamalla, mitä kaikkea maailmalle kuuluu.
Kaksi älykästä miestä voi näköjään
sotkeutua omaan älykkyyteensä. Helsingin Sanomien ulkomaanosaston
päällikön kirjoitus herätti ruokahaluni, vaikka en heti oikein
ymmärtänyt, mistä Heikki Aittokoski piikitteli pääkirjoitussivun avoimessa
kirjeessään ulkoministerille.
Helsingin yliopistolla presidentti Dmitri Medvedeviä kuunneltiin tarkasti. Puhetta puffattiin valtavasti. Toimittajia oli Venäjältä presidentin mukana ennätysmäärä.
Syy on selvä: Venäjän ulkopolitiikka palvelee sisäpolitiikkaa. Ety-järjestön kokouksen aikana joulukuussa Venäjä ei vielä tuputtanut kaikin voimin uutta eurooppalaista turvallisuusjärjestelmäänsä, vaan tyytyi vesittämään kokouksen loppuasiakirjan.