Kun Sauli Niinistö astuu tällä viikolla virkaansa, on
tapahtumassa enemmän konsensusta kuin Tarja Halosen virkakauden alussa kuusi
vuotta sitten. Nyt presidentinvaali oli vailla sellaisia jännitteitä kuin
parilla edellisellä kerralla, jolloin vastakkain oli vasemmisto ja oikeisto.
Nyt ehdokkaat välttivät mielipide-eroja ja etsivät roolia "koko kansan
presidenttinä". Se sopii kyllä Suomen presidentilliseen traditioon.
Presidentti on konsensuksen symboli nyt enemmän kuin ennen. Hän saa siihen
mandaattinsa kansalta, joka on hylännyt vastakohtaisuudet vanhalla
poliittisella akselilla.
Turvallisuuspoliittista keskustelua
vaivaa näköharha. Olen sukupolvea, jonka nuoruudessa kirjoitettiin
Suomen ja Neuvostoliiton välillä kommunikeoita, joista kukaan ei
ymmärtänyt mitään. Nykyään on yleistä kansanhuvia naureskella
YYA-Suomelle ja suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa
näkyvät sotilaat eivät diplomaatit.
Eduskuntavaalit käydään kerran neljässä vuodessa, presidentinvaalit taas tuntuisivat olevan käynnissä koko ajan.
Jos joku kansanedustaja tai puolueaktiivi mainitsee aivastaessaan, kolme vuotta ennen presidentinvaaleja, vahingossa mahdollisen ehdokkaan nimen, lehdet kirjoittavat siitä isoin kirjaimin, ja sivuuttavat sen, mitä ikinä sattuukaan olemaan päivänpoliittisella agendalla. Viis valtion asioista, lehdet haluavat nimen.
Presidentinvaalit saavat median tosiaan käymään kuumana. Siihen on kaksikin syytä.
Rasismin leimaama presidentti tuntuu kaukaiselta. Naton kannattaja meillä jo on. Kyse on aina mielikuvista. Päivän mediasta saa sen kuvan, että EU kehittyy vääjäämättä liittovaltioksi ennen hajoamistaan ja Venäjällä sen omanlainen kapitalismi jatkaa voittokulkuaan. Suomalaisille ovat tärkeämpiä suhteet Yhdysvaltoihin kuin Venäjään.
Politiikan seuraamista sähköistävät vaalit. Vuodesta 2012 tulee presidentinvaalien suma. Muutama yllättävä nimi on kirvoittanut Suomessa vilkkaan keskustelun. Ja niin kuin kotimaisissa ei olisi tarpeeksi, saamme mietittäväksemme monien muiden maiden vaalitohinan ja niiden mahdollisen ulkopolitiikan. Aikaa on vain vuosi, siksi nyt on paikallaan tavallisen toimittajan kooste omista ja muiden ehdokkaista, tässä ja nyt.
Valtaa käytetään kabineteissa. Vaalien alla poliitikot kisaavat asiantuntijuudessa: Kuka selittää parhaimmin vaikeat lainajärjestelyt, velat ja saatavat? Hallitusohjelmia on hiottu sellaisiksi, että niiden avulla voidaan vetää Suomi nousuun vuosikymmenessä.