Jarmo Koponen

Sauli Niinistö

Konsensusta tarvitaan jos parlamentarismi yskii

Kun Sauli Niinistö astuu tällä viikolla virkaansa, on tapahtumassa enemmän konsensusta kuin Tarja Halosen virkakauden alussa kuusi vuotta sitten. Nyt presidentinvaali oli vailla sellaisia jännitteitä kuin parilla edellisellä kerralla, jolloin vastakkain oli vasemmisto ja oikeisto. Nyt ehdokkaat välttivät mielipide-eroja ja etsivät roolia "koko kansan presidenttinä". Se sopii kyllä Suomen presidentilliseen traditioon. Presidentti on konsensuksen symboli nyt enemmän kuin ennen. Hän saa siihen mandaattinsa kansalta, joka on hylännyt vastakohtaisuudet vanhalla poliittisella akselilla.

Salailua vai aktiivista harhaanjohtamista?

Turvallisuuspoliittista keskustelua vaivaa näköharha. Olen sukupolvea, jonka nuoruudessa kirjoitettiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä kommunikeoita, joista kukaan ei ymmärtänyt mitään. Nykyään on yleistä kansanhuvia naureskella YYA-Suomelle ja suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa näkyvät sotilaat eivät diplomaatit.

Presidentinvaalit ovat parasta viihdettä

Eduskuntavaalit käydään kerran neljässä vuodessa, presidentinvaalit taas tuntuisivat olevan käynnissä koko ajan.

Jos joku kansanedustaja tai puolueaktiivi mainitsee aivastaessaan, kolme vuotta ennen presidentinvaaleja, vahingossa mahdollisen ehdokkaan nimen, lehdet kirjoittavat siitä isoin kirjaimin, ja sivuuttavat sen, mitä ikinä sattuukaan olemaan päivänpoliittisella agendalla. Viis valtion asioista, lehdet haluavat nimen.

Presidentinvaalit saavat median tosiaan käymään kuumana. Siihen on kaksikin syytä.

Puolueettomuus, pohjoinen ulottuvuus, kahdenväliset suhteet

Rasismin leimaama presidentti tuntuu kaukaiselta. Naton kannattaja meillä jo on. Kyse on aina mielikuvista.  Päivän mediasta saa sen kuvan, että EU kehittyy vääjäämättä liittovaltioksi ennen hajoamistaan ja Venäjällä sen omanlainen kapitalismi jatkaa voittokulkuaan. Suomalaisille ovat tärkeämpiä suhteet Yhdysvaltoihin kuin Venäjään.

Joukko Nato-miehiä tyrkyllä Suomen presidentiksi

Politiikan seuraamista sähköistävät vaalit. Vuodesta 2012 tulee presidentinvaalien suma.  Muutama yllättävä nimi on kirvoittanut Suomessa vilkkaan keskustelun.  Ja niin kuin kotimaisissa ei olisi tarpeeksi, saamme mietittäväksemme monien muiden maiden vaalitohinan ja niiden mahdollisen ulkopolitiikan.  Aikaa on vain vuosi, siksi nyt on paikallaan tavallisen toimittajan kooste omista ja muiden ehdokkaista, tässä ja nyt.
 

Kekkos-nostalgiasta eväitä vaaleihin

Valtaa käytetään kabineteissa. Vaalien alla poliitikot kisaavat asiantuntijuudessa: Kuka selittää parhaimmin vaikeat lainajärjestelyt, velat ja saatavat? Hallitusohjelmia on hiottu sellaisiksi, että niiden avulla voidaan vetää Suomi nousuun vuosikymmenessä.

Julkaise syötteitä