Jarmo Koponen

Presidentinvaali

Venäjän vaalien anatomia

Pikaviestimissä oli tiistaina kuhinaa. Ihmiset tweettasivat kiivaasti

Osassa viesteistä oli ihaileva sävy, toisissa syytettiin järjestelijöitä mokista.

Kyllä, itsenäisen Suomen juhliessa, minä seurasin naapurimme tapahtumia.

Salailua vai aktiivista harhaanjohtamista?

Turvallisuuspoliittista keskustelua vaivaa näköharha. Olen sukupolvea, jonka nuoruudessa kirjoitettiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä kommunikeoita, joista kukaan ei ymmärtänyt mitään. Nykyään on yleistä kansanhuvia naureskella YYA-Suomelle ja suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa näkyvät sotilaat eivät diplomaatit.

Presidentinvaalit ovat parasta viihdettä

Eduskuntavaalit käydään kerran neljässä vuodessa, presidentinvaalit taas tuntuisivat olevan käynnissä koko ajan.

Jos joku kansanedustaja tai puolueaktiivi mainitsee aivastaessaan, kolme vuotta ennen presidentinvaaleja, vahingossa mahdollisen ehdokkaan nimen, lehdet kirjoittavat siitä isoin kirjaimin, ja sivuuttavat sen, mitä ikinä sattuukaan olemaan päivänpoliittisella agendalla. Viis valtion asioista, lehdet haluavat nimen.

Presidentinvaalit saavat median tosiaan käymään kuumana. Siihen on kaksikin syytä.

Kaksipäinen kotka

Jos jollekulle on epäselvää, naapurimme on mallioppilas. Talousuudistuksia vauhditettiin Venäjällä jo 1990-luvulla amerikkalaisin opein, maan perustuslakia rukattiin jenkkijuristien ohjeilla ja mikä tärkeintä – keskeinen propagandaväline televisio uudistettiin poliitikoille amerikkalaiseen malliin. Keskiviikkona virkavalansa vannoo Dmitri Medvedev. Uuden presidentin virkaanastujaiset näyttävät taas television mahdin. Perinteet velvoittavat. Ilman televisiota ei Venäjällä olisikaan ollut samanlaista presidenttiä.

Julkaise syötteitä