Turvallisuuspoliittista keskustelua
vaivaa näköharha. Olen sukupolvea, jonka nuoruudessa kirjoitettiin
Suomen ja Neuvostoliiton välillä kommunikeoita, joista kukaan ei
ymmärtänyt mitään. Nykyään on yleistä kansanhuvia naureskella
YYA-Suomelle ja suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa
näkyvät sotilaat eivät diplomaatit.
Eduskuntavaalit käydään kerran neljässä vuodessa, presidentinvaalit taas tuntuisivat olevan käynnissä koko ajan.
Jos joku kansanedustaja tai puolueaktiivi mainitsee aivastaessaan, kolme vuotta ennen presidentinvaaleja, vahingossa mahdollisen ehdokkaan nimen, lehdet kirjoittavat siitä isoin kirjaimin, ja sivuuttavat sen, mitä ikinä sattuukaan olemaan päivänpoliittisella agendalla. Viis valtion asioista, lehdet haluavat nimen.
Presidentinvaalit saavat median tosiaan käymään kuumana. Siihen on kaksikin syytä.
Rasismin leimaama presidentti tuntuu kaukaiselta. Naton kannattaja meillä jo on. Kyse on aina mielikuvista. Päivän mediasta saa sen kuvan, että EU kehittyy vääjäämättä liittovaltioksi ennen hajoamistaan ja Venäjällä sen omanlainen kapitalismi jatkaa voittokulkuaan. Suomalaisille ovat tärkeämpiä suhteet Yhdysvaltoihin kuin Venäjään.
Valtaa käytetään kabineteissa. Vaalien alla poliitikot kisaavat asiantuntijuudessa: Kuka selittää parhaimmin vaikeat lainajärjestelyt, velat ja saatavat? Hallitusohjelmia on hiottu sellaisiksi, että niiden avulla voidaan vetää Suomi nousuun vuosikymmenessä.
Blogien seuraaminen on työlästä. Minä vilkuilen muutamaa kymmentä blogia.
Lähinnä luen suomalaisia ja venäläisiä kirjoituksia, mutta täytyy sanoa, että hauskan parin seurattavaksi saa, kun panee rss-keräimensä poimimaan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) ja hänen ruotsalaisen virkaveljensä Carl Bildtin syötteet, otsikot.
Virkamiehiltä ulkoministeriössä odotetaan paljon. Heidän hommansa on pitää käytännön yhteistyö pyörimässä suomalaisille tärkeissä järjestöissä. Ulkopolitiikan on oltava uskottavaa.
Suhtautumisemme sotaan Georgiassa osoittaa, että Suomi ei ole eikä aio ryhtyä maailman omaksitunnoksi. Sen homman me olemme jättäneet ruotsalaisille.
Tämä on vaan hyväksyttävä mitenkään vähättelemättä sitä, että ulkoministeri Stubb on viime päivinä kunnostautunut muutenkin kuin yhteislaulujen vetäjänä. Stubb laulatti ihmisiä ulkoministeriön pihalla viime viikolla.