Näytä minulle televisio-ohjelmasi, minä näen mitä ajattelet. Televisiolla huvitetaan kansaa hengiltä, kaikkialla. Hyvää vauhtia samaan muottiin ihmisiä totuttaa globaalisti You Tube ja muu sosiaalinen media. Tämä aiheuttaa tietenkin paineita myös journalismille. Tarvitaan mediakritiikkiä.
Venäjän televisiotoimittajien puhetorvi Leonid Parfjonov kysyy Ecodelo-sivustolla komsomolilaisen itsekriittisesti, miksi Venäjä ei ole Suomi, ja vastaa, ettei se oikeastaan kiinnosta ketään Venäjällä.
Parfjonovin viesti on se, että ehkä maan pitäisi ymmärtää, että se on vaurastunut vain kahmimalla öljytuloja, ja toisin kuin Suomi, laiminlyönyt koulutuksen, maksuttoman terveydenhoidon ja liiketoiminnan avoimuuden.
http://ecodelo.org/node/4901
Time-lehden vuoden ”henkilö” on liikemies, varsinainen ”ensin hoidetaan tärkeimmät asiat” -mies. Haastattelu on perusteellinen. Se kertoo lehden tavoitteesta kertoa Venäjän johtajasta amerikkalaisesti monelta kantilta. Vladimir Putin avautuu. Hän perustelee, millaisen tasapainoisen Venäjän haluaa mies, joka lukee pitkillä lennoilla raamattua. Venäjän etuja valvotaan herkeämättä. Kysymys on moraalista.
Kremlin kabinettipolitiikkaa on aina ennustettu. Venäläisen järjestelmän tutkimusta sanotaan edelleen ja syystä kremlologiaksi. Vuonna 1993 Thane Gustafsson ja Daniel Yergin hahmottelivat Venäjän tulevaa kehitystä kirjassaan "Venäjä 2010"-ja sen merkitys maailmalle.
Työ pohjoisten merialueiden öljy- ja kaasuesiintymillä on tehnyt Norjasta rikkaan. Suurin piirtein neljänkymmenen vuoden aikana maan energiateollisuus on ansainnut noin triljoona Yhdysvaltain dollaria. Uusia esiintymiä löydetään koko ajan.
Norjalaiset ovat luoneet varallisuutensa monikansallisten yritysten kanssa. Norja on maailman kolmanneksi suurin öljyn myyjä. Myös öljyn suurin viejä Venäjä haikailee aina vain hankalammille alueille Pohjoisnavan tuntumaan.