Presidentin valinta on Venäjällä välivaihe. Yksi asia on sanomattakin selvää - vaalivoittoa ei saada ilmaiseksi. Nyt jännitämme purkautuvatko paineet. Varoventtiilejä ovat myös mielenosoitukset, vaalituloksen puolesta ja vastaan. Ne jatkuvat varmasti myös huomenna. Ehkä pidempäänkin.
Venäjän poliittisen tilanteen
arviointi on helppoa, jos uskoo keskustelua, jota käydään Venäjää
selittävissä artikkeleissa. Viikonvaihteessa näyteltiin
käsittämättömän naiivi operetti, jonka käänteistä sekä
esiintyjät että yleisö olivat haltioissaan.
Kesällä
Venäjän pääministeri rempaisi monin tavoin ilman paitaa ja
nahkatakissa. Venäläiset ovat silmänpalvojia, mutta niin on myös
media, kaikkialla. Yksi Facebook päivitys on kuvaava:
Pietarin kaupunginjohtaja Valentina Matvienko valittiin sunnuntain paikallisvaaleissa kaupunkinsa edustajistoon äänivyöryllä. Matvienko oli varmuuden vuoksi ehdolla kahdessa vaalipiirissä. Ääniä hänelle pätkähti molemmilta äänestysalueilta yli 90 prosenttia. Vastaavia tuloksia on nähty viime vuosina Kaukaasiassa, joissa äänestäjät käyvät kannattamassa vaalihuoneissa johdon valitsemaa "ehdokasta".
Normaalissa demokratiassa oppositio kamppailee vallasta ja
haaveilee johtavan puolueen syrjäyttämisestä. Venäjä on normaali vain
tilastoissa. Muutaman kuukauden pyörittelyn jälkeen Venäjälle ilmestyi
poliittinen ”haastaja”, multimiljonääri Mihail Prohorov (s. 1965), jonka
tarkoitusperistä on selvää vain tavoite vallasta. Globaalin kapitalismin
moniottelijalla on mahdollisuus nousta isoon rooliin. Siihen nähden miehestä on
kirjoitettu kovin vähän Suomessa.
Rikos ihmisyyttä vastaan ei ole minkään maan sisäinen asia. Näin sanoo kansainvälinen oikeus.
Kansainvälisen liittouman joukkojen tehokkuudesta kärsivät kaikki, valitettavasti.
Suojeluperiaate koskee siviiliväestöä. Se ei koske asettumista sisällissodassa yhden osapuolen puolelle toisen nujertamiseksi, oli toinen osapuoli miten mäntti hyvänsä.
Kansakunnan muistiin jää muutakin kuin kirjoitettua – kuvilla ja symboleilla on paljon merkitystä. Mitä muistamme Venäjästä vuonna 2010? Minulla on päällimmäisenä mielessäni tuomiotaan stoalaisen tyynesti kuunnelleen liikemiehen kasvot.
Vielä vuosi sitten odotettiin, että presidentti Dmitri Medvedev ajaisi Venäjälle poliittisia uudistuksia. Medvedevin menestystä siivitti hänen edeltäjänsä onnistuminen maan vakauttamisessa. Vuoteen 2005 asti venäläisten elintaso kasvoi, öljyn hinta pysyi korkealla. Kansalle voitiin kertoa, ettei enempää poliittisia uudistuksia tarvita. Monet olivat tyytyväisiä. Maassa kasvoi keskituloisten luokka.
Lounasseurassa puhuttiin presidentinvaaleista, kun satuin niistä kysymään.
Odotin vastausta Tšeljabinski Rabotši -lehden ja Udmurtskaja Pravdan päätoimittajalta.
Kollegan pahoinpitely tuntuu kummasti. Blogistin ja toimittajan työ on arvaamatonta, jos sattuu kirjoittamaan aiheista, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Yleensä selviää pelkällä huutamisella. Kommenttipaikat täyttyvät toista mieltä olevien törkeyksillä.
Netissä vastustajaansa ei aina tunne. Heistä ei tiennyt myöskään Oleg Kashin, joka makaa koomassa moskovalaisessa sairaalassa. Hänet hakattiin lauantai-iltana kotitalonsa edustalla rautatangoilla.