*

Jarmo Koponen

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Vallankaappausyrityksen melskeissä 1991

Olen alkanut suhtautua elokuuhun odottaen; mitä vaan voi sattua, Venäjällä. Enkä tarkoita iänikuisia suopaloja. YLE Puheessa voi joka päivä kuunnella, mitä 20 vuotta sitten tapahtui. Ulkolinja special muistelee televisiossa kohtaloita entisessä Neuvostoliitossa.

Vuonna 1991 muutoksen tuulet puhalsivat Neuvostoliittoon Baltiasta. Kun Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat sopivat Neuvostoliiton jakamisesta, vanha valta päätti toimia.

Vallankumoukset ovat prosesseja, joille löydetään selityksiä ja murroskohtia. Paikalla olleena, minusta tuntuu ehkä turhankin vahvasti, että Moskovan vallankaappausyritys oli yhden historian loppu.

Kaksikymmentä vuotta sitten Neuvostoliiton ensimmäinen presidentti pidätettiin. Mihail Gorbatshovista tuli panttivanki kesäpaikassaan Foroksella Krimillä.

Krapulaisen kädet vavisten esiintynyt varapresidentti Gennadi Janajev johti hätätilakomiteaa, joka ilmoitti poikkeustilasta. Tätä vallankaappausyritystä näytettiin televisiossa kautta maailman, kun lähdin Moskovaan.

Saavuin ”vallankumouskaupunkiin” hieman sen jälkeen kun Venäjän presidentti Boris Jeltsin oli puhunut panssarivaunun päällä kansalaisille. Suomessa presidentti Mauno Koivisto sanoi tahollaan huomanneensa tilanteen vakavaksi nähtyään uutisissa lentopallokaverinsa Aleksandr Korzhakovin, Jeltsinin turvamiehen.

Venäjän federaation rakennusta suojelemaan valui satamäärin ihmisiä. Ilmassa oli muutoksen henkeä ja muistissa se, että sotilaat voidaan komentaa tukahduttamaan mielenosoitukset, kuten pari vuotta aiemmin Gruusiassa (nyk. Georgia) ja saman vuoden keväällä Liettuan Vilnassa.

Kolmas yö huipensi vallankaappausyrityksen. Kolme nuorta mielenosoittajaa kuoli väkijoukon tunneliin ahdistaman BTR-panssariajoneuvon ja siinä olleiden sotilaiden kanssa nahinoidessa.

Olin YLEn kollegoiden kanssa todistamassa sitä, kun ambulanssit hakivat loukkaantuneet ja kuolleet miehet. Paikalle osasimme, koska katsoimme hotellissa televisiosta CNN-tv-yhtiön kuvaa Moskovasta. En varmasti tajunnut tapauksen merkitystä ravatessani kehäkadulla. Panin taskuun kadulta nostamani hylsyn.

Pohdin viikonvaihteessa ystävieni kanssa, miten me muistamme elokuun päivät Moskovassa. Venäjän parlamentin rakennuksella tunnelma oli tiivis, mutta kuten tuolloin Kommersant-lehdessä työskennellyt ystäväni sanoi, muutaman korttelin päässä ihmeteltiin, mistä oikeastaan oli kyse. Ulkomaille tieto kulki meidän paikalla päivystäneiden toimittajien kautta. Paikallisradio Eho Moskvy raportoi barrikadeilla valvoville tapahtumista parin korttelin päässä.

Moscow Timesiin palkattu kollegani muistutti, että pari kolme vuotta vallankaappausyritystä jaksettiin ihannoida ja vuosipäivää muistella. Sitten tuo palo vain hiipui.

Toinen ystävä tunnusti, etteivät kaikki barrikaadeilla olleet enää valvoisi öitään mielestään oikeaa hallintoa tukien. Niin toisenlainen tavoitellusta uudesta Venäjästä tuli nopeasti.

Kaksikymmentä vuotta sitten Moskovassa oli kauppoja, joiden hyllyt olivat tyhjät.

Erot eri alueiden kesken olivat valtavia. Ivanovon kaupungissa Moskovan lähistöllä oli ruokaa vaikka kuinka myytävänä, mutta tuotteita kaupattiin vain paikallisille. Pääkaupungissa ihmisillä oli parvekkeilla sikoja ja Krilatskojen paremmalla asuinalueella ihmiset kynsivät puistoihin kotitarveviljelmiä.

Opettajat saivat vielä tuona aikana kouluissa paketin elintarvikkeita ns. zakasin. Neuvostoliitossa työpaikoille toimitettiin kaupoista suoraan elintarvikkeita. Ystäväni muistelee saaneensa vuonna 1991 paketissaan lihasäilykkeitä, jossa oli leimat saksaksi.

Vanhan kaartin byrokraattien vallankaappausyritys uupui nopeammin kuin Jeltsin. Jälkeenpäin on ilmennyt, että karismaattinen johtaja oli itsekin suuren osan päivistä vahvassa seilissä.

Länteen levinneissä uutiskuvissa Jeltsin oli voima ja moottori sille päättäväisyydelle, joka sai tavalliset ihmiset vartiomaan betoniporsaista ja autoista kyhätyillä barrikadeilla, ettei tilanteesta vaarin ottanutta Venäjän uutta johtoa syrjäytettäisi.

Moskovaan komennetut eliittijoukot eivät käyttäneet tulivoimaansa. Toisin oli kaksi vuotta myöhemmin, jolloin Valkoista taloa ammuttiin panssariaseilla.

Jos tapahtunut päivitettäisiin nykyaikaan, liikkeelle saataisiin ihmiset sosiaalisen median avulla.

Televisiossa voitaisiin tietenkin taas näyttää Tsaikovskin Joutsenlampea, mutta luultavasti useammat ihmiset tietäisivät, mitä on tehtävä. Tai saisivat ainakin nopeasti myös Moskovassa tiedon siitä, mistä kaduilla kuhistaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän sepponen kuva
Hannu T. Sepponen

Jarmon muistelukset palauttavat mieleen vuodet 1991 ja 1993. Odotan mielenkiinnolla jälkimmäisen kaappausyrityksen muistikuvia. Itseäni hämmästytti tuolloin se muutos, joka suhtautumisessa Venäjän demokraattisiin instituutioihin tapahtui. Jeltsinin noustua panssarille puolustamaan tapahtunutta demokratisoitumista julkinen sana näki Venäjän federaation parlamentin, Valkoisen talon, vielä kansanvallan näyttämönä. Kaksi vuotta myöhemmin Jeltsinin aiemmat toverit parlamentin edustalta, varapresidentti Anatoli Rutskoi, sekä seuraaja parlamentin puhemiehenä, Ruslan Hasbulatov, olivat konnan asemassa. Demokraattinen kollegio alkoi merkitä menneisyyden voimia ja neuvostovallan paluuta. Jeltsin oli demokratian ja uudistuksien tae. "Ukaasien sota" (presidentinhallinnon ja federaation parlamentin valtataistelu) johti lopulta siihen, että Valkoista taloa ammuttiin. Nyt eliittijoukot eivät epäröineet. 200 ihmistä kuoli. Rutskoi ja Hasbulatov johtivat antautujien joukkoa.
Julkinen sana lännessäkin näki Jeltsinin yksinvallan tienä haluttuihin kansanvaltaisiin muutoksiin - ja markkinatalouteen. Tie aukeni, mutta se tuli olemaan kivinen ja kaoottinen. Sittemmin kansa alkoi saada Jeltsinin sallimasta anarkiasta tarpeekseen. Historian ironiaa: kun yksinvalta nähtiin kansanvallan takeena, tulikin seuraava yksinvaltias symboliksi paluuseen eiliseen, neuvostoaikaan. Putinin nimi tuli merkitsemään autoritääristä käännettä. Olisiko demokraattien ja lännen sittenkin pitänyt puolustaa Valkoista taloa "ukaasien sodassa" ja myös 1993?

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että valtiot halajavat yritysten tavoin ennustettavuutta ja tasaista kasvua. Venäjän poliittinen kulttuuri ajettiin vuoden 1993 duuman vaalien vilpeillä ja vuoden 1996 presidentinvaalin manipuloinnilla sellaiseen solmuun, ettei sitä enää ole selvitetty.

Omanlainen demokratisoitumiskehitys on puettu suvereeniuden kaapuun. Jeltsin oli juoppo, jonka eroa odotettiin ja pidettiin välttämättömänä vuosia, silti eroilmoitus vuonna 1999 tuli yllätyksenä. Meillä ei ole kristallipalloa, josta näkisime tulevaan. Historiasta opimme millaisia virheitä voidaan tehdä.

Käyttäjän Masa kuva
Masa Nieminen

Takinkääntäjän seliseli.
Jutun olisi voinut kirjoittaa aikaisemminkin. Aika kultaa muistot.
Nyt eletään kuin tokavikaa päivää. Tai siis ainakin Koponen.
Sama vuosia vanha informaatio löytyy googlaamalla. On palkanauttioita sekä -ansaitsijoita. Missä kategoriassa nyt mennään?
WTF.

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

YLE puheessa on koko tämän kesän mennyt ohjelmasarja, joka kertoo kahdenkymmenen vuoden takaisista tapahtumista kesällä 1991.

Koposen blogikirjoitus ja sen ajankohta kytkeytynee tähän ohjelmasarjaan.

Käyttäjän Masa kuva
Masa Nieminen

Käsi pystyyn ja heti, kuka kuuntelee Yle-puhetta?
Siolle helmiä tai päimnvastoin?

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Kiitos kommentista. Historia on menneiden tulkintaa. Google on hyvä apuri, mutta tuskin korvaa silminnäkijää tai tutkijaa. Toimittajille maksetaan eri aikoina eri asioista. Vuonna 1991 sain palkkaa Yleisradion ulkomaantoimittajana, nyt tuotan YLE Puheen ja Uuden Suomen kolumniyhteistyötä.

Lukisin mielelläni mitä tarkoitat takinkääntäjän seliselillä?

Käyttäjän Masa kuva
Masa Nieminen

Viestiketjun myrkytys on eräs taktiikka. Kaikesta huolimatta tarkoitukseni ei ole olla osallisena siihen.
Silminnäkijäkertomuksia on dokumentoitu sadoittain.
Muuten, kuka toimitti valkoiseen taloon uudet ikkunat?
Edit:
Olin itse paikalla jonkin verran H-hetken jälkeen. Sattuneesta syystä maksoin itse oman oleskeluni. Kuviakin löytyy jos vain viitsin kaivella.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Piti lukaista Esa Seppäsen kirjasta Kuuma elokuu 1991, musta lokakuu 1993 Moskovassa (Tammi 2001)muistaakseni, mitä Moskovan kehäkadulla tapahtuneesta on jäänyt muille muistiin.

KGB-kenraali V. Shironinin kirjassa Pod kolpakom kontrazvedki, tainaja podopljoka perestroiki (Vastatiedustelun kuvun alla, perestroikan salainen tausta) siteerataan armeijakenraali Varennikovin kuulustelukertomusta, jossa tämä esittää, että tunnelikahakka oli KGB:n huolellisesti suunnittelema provokaatio.

"Amerikkalaiset ja muut kirjeenvaihtajat ja tv-kuvaajat oli istutettu kuvaamaan episodia, jossa armeijan osasto partioidessaan kaupungin katuja joutui demokraattien väijytykseen."

Nikkilän Reijon mukaan kehäkadulla ei ollut muita länsimaisia tv-reporttereita paikalla. Minä en ollut ihan varma.

Mutta se on selvää, että kun Reijo, Aholan Kari ja minä tulimme paikalle sattumalta, juuri kun kahakka oli sattunut.

Siinä saivat surmansa Ilja Kritshevski, Dmitri Komar ja Vladimir Usov.

Reijon ja Karin Elokuun vallankumous esitetään TV1 tiistaina 23.8. klo 22.00

Yle Areenassa on linkki minun ja Saarikosken Jyrkin speakkaamaan juttuun tapahtumapaikalta.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=12&t=&a...

Käyttäjän jniinisto kuva
Juhani Niinistö

Puhelinyhteydet olivat katkenneet. Siihen aikaan vielä toimineen YLE:n Porin lyhytaaltoaseman idän suunnan aikataulua laajennettiin muutamasta tunnista kokopäiväiseksi, nopealla päätöksellä, johon seuraava hallintoporras antoi luvan. 100 kW:n tueksi laitettiin myös 250 kW. Laajemmasta lähetysajasta tiedotettiin lähetyksissä ja STT luki siitä uutisen puolelta päivin ensimmäisenä kriisipäivänä.

Tuo STT:n uutislähetys oli tavoittanut ulkomaanmatkalla ollutta YLE:n johtoa eikä laajennettua aukioloa pidetty pelkästään hyvänä asiana. Ehkä ajattelu meni siihen suuntaan, että vallankaappauksen onnistuessa moista suomenkielistä tiedotusmenettelyä olisi voitu pitää ties-minkä-vastaisena. Mutta kun lopputulos oli mitä oli, ongelmia ei tullut. Ymmärrettävästi johtokuntatason oli ajateltava yleisemmällä tasolla.

Porin asemalla (nykyisin rippeet Kiinan käytössä, pääosa kai purettu) oli vielä silloin aika mahtava rautaverkko estämässä idän suunnan kuuluvuutta. Verkko pudotettiin sittemmin 90-luvulla. Verkkoa eivät mitkään radioalan kansainväliset sopimukset edellyttäneet, kyse oli asemaa 80-luvulla rakennettaessa YLE:n omasta ratkaisusta. Verkolla kyllä tehoa saatiin keskitettyä länteen. Kun verkko pudotettiin, taajuuden 6120 kuuluvuus idässä parani, mutta lännessä heikkeni. Lännessä oli tarjolla myös muita YLE:n taajuuksia.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Mukavaa, että Jarmo taas kirjoittaa. Hän oli näköjään Moskovassa siinä päivänä. Minä vuorostani Uhtualla (Kalevala), jonne olin tullut Ural-kuorma-autolla suoraan Vienan Kemistä, väkirehukuorman kanssa (Vienan fermereille). "Bunkkeri"-lempiniminen pieni stalinisti oli saanut, muutaman paukun jälkeen, valtavasti itseluottamusta Janajevin kaappauksesta ja oli tullut peräti Haikolasta asti vinoilemaan "kansanvihollisille". Vienan Viestin silloinen päätoimittaja kertoi, että tämä nyt jo edesmennyt Ivan oli haukkunut hänet toimituksella maan rakoon ("me tulemme kohta näyttämään teille kaapin paikka ellei pahempaa") ja nyt äijä oli Uhtuan pääkadulla siis yhtäkkiä minun kimppussani. Bunkkeri teki sen virheen, että kehtaisi sanoa "Ilmari, tuo sinunkin Uralisi on ostettu varastetuilla rahoilla". Otin miehen ystävällisesti mutta tiukasti takin rinnuksista kiinni ja nostin ilmaan samalla kun puhuttelin. Ivan asettui ja Vihtori-päätoimittaja myhäili vierestä.

Seuraavan kerran kun kävin Uhtualla (ja Janajevin kapina oli kukistettu), Ivan oli kuullut, että olin tullut ja asuin hotelli Sampossa. Vastaanoton nainen tuli kertomaan, että teille on puhelu. "Bunkkeri" ihmetteli miten häneen oli mennyt. Sovimme asian muutamilla paukuilla ja savukalan kera. Mieleeni se jää loppuikään...

Ivanille kepeät mullat (hänellä oli muuten hieno Zaporozets-biili ja oli kova kalamies).

Silloinen ajoneuvoni:
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21004-kuusi...

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Konkreettisin seuraus vallankaappausyrityksestä oli Baltian maiden itsenäistyminen ja niiden nopea tunnustaminen. NL:n johdossa tapahtumat laukaisivat useita itsemurhia.

Todennäköisesti Janajev olisi onnistunut siirtämään Neuvostoliiton hajoamisen vastuun Gorbatshovilta itselleen, mutta koko prosessia ei voitu enää estää.

Ohessa venäjäksi muutamia viime päivien artikkeleita. Akateemisiin selvityksiin koetan palata tuonnenpana. Monet taistolaistaustaiset Venäjällä työskennelleet suomalaiset olivat edenneet yksityistämispolitiikan hoitajiksi. Yksityistämien oli jo alkanut ja Javlinskin 500 päivän ohjelman muunnosten toteuttaminen.

Muun muassa Fortumin johtokunnassa maaliskuun alussa istunut Josshua Larsson meritoitui julkisuudessa olleiden tietojen mukaan investointipankkiiri Morgan Stanleyn palveluksessa Moskovassa

http://www.mk.ru/politics/article/2011/08/17/61535...

http://www.kommersant.ru/doc/1693483

http://www.mk.ru/politics/article/2011/08/11/61378...

http://www.rg.ru/2011/08/15/gorbachev.html

http://www.svobodanews.ru/content/article/24295247...

http://www.chaskor.ru/article/tajnye_sily_za_spino...

http://www.rg.ru/2011/06/15/mnenie.html.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset