Jarmo Koponen

Henkihieveriin hakattu bloggaaja

Kollegan pahoinpitely tuntuu kummasti. Blogistin ja toimittajan työ on arvaamatonta, jos sattuu kirjoittamaan aiheista, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Yleensä selviää pelkällä huutamisella. Kommenttipaikat täyttyvät toista mieltä olevien törkeyksillä.

Netissä vastustajaansa ei aina tunne. Heistä ei tiennyt myöskään Oleg Kashin, joka makaa koomassa moskovalaisessa sairaalassa. Hänet hakattiin lauantai-iltana kotitalonsa edustalla rautatangoilla.

Kommersant-lehden toimittaja ja aktiivibloggaaja on erikoistunut seuraamaan nuorisoliikkeitä Venäjällä. Nuorisoliikkeet ovat luoneet kovan maailmansa. Syyttäjällä on työtä sen tutkiessa, millaisia uhkauksia Kashin ehti saada.

Venäjällä on puoluetoiminnan hiipuessa syntynyt ryhmiä, jotka kanavoivat väkensä energiaa aktivismiin. Venäjän johdon tukemat nuorison kesäleirit ovat massatapahtumia, joissa luodaan yhteishenkeä.

Aktivismista suomalaiset muistavat parhaimmin Viron pronssisoturikiistan, jonka aikana moskovalaismallia tukevat nuoret ottivat yhteen virolaisten kanssa. Äärikansalliset liikkeet ovat näkyvä, vaarallinen vihollinen.

Venäjällä ja meilläkin on syystä herätty toimittajien työn ongelmiin. Henkensä menettäminen työtehtävissä on aina näkyvä tappio. Mutta miksi asiasta tehdään nyt näin suuri juttu? Kuka hyötyy objektiivisuuteen pyrkineen toimittajan raa’asta hakkaamisesta?

-Ei epäilystäkään, että tällaiset rikokset selvitetään, sanoi presidentti Dmitri Medvedev.

Miliisejä on kuollut Venäjällä tämän vuoden aikana yli 600, toimittajia kahdeksan.

Miksi siis Medvedev tuomitsee tiukoin sanoin ja poikkeuksellisesti yksittäisen toimittajan pahoinpitelyn? Onko syy siinä, että tällä kertaa uhriksi joutui Kremliä lähellä olevan Alisher Usmanovin omistaman lehtiyhtiö Kommersantin toimittaja?

Yksi keskeinen ero muihin kuohuttaneisiin toimittajia vastaan tehtyihin iskuihin on se, että Kashin ei ole vain lehtensä valtuuttamana vaikeita asioita ja paljastuksia tekevä toimittaja vaan aktivisti omassa blogissaan. Siksi Venäjän blogosfäärissä kiehuu. Teorioista ei ole pulaa, kuten tästäkin OpenDemocracyn artikkelista selviää.

Yksi selitys on se, että ääriliikkeille osoitetaan kaapin paikka. Toinen se, että Venäjä haluaa näyttää modernisoivansa yhteiskuntaa ja käyvän korruption kimppuun.

Kashin kirjoitti juttuja Himkin kiistellystä moottoritiehankkeesta Moskovan liepeillä. Metsänsuojelijat astuivat suurille varpaille: he saivat Medvedevin puolelleen ja pysäyttämään pääministeri Putininkin siunaaman rakennustyön. Medvedev killotti kilpeään myös erottamalla tiehanketta ajaneen Moskovan kaupunginjohtajan.

Juuri tiehankkeen tiimoilta on arveltu, että Kashinin pahoinpitely voisi olla kytkyssä suuriin rahoihin ja korruptioon.

Hyvällä hallitsijalla ei pitäisi olla mitään lempilapsia, mietittiin aamuisessa Majak-radio-ohjelmassa.

Ihan niin kuin toimittajat eivät olisi ostettavissa.

Korruptio ei ole sellainen asia, jota vastaan toimittajat kävisivät yhdessä rintamassa. Venäjällä tiedetään, että toimittajat ovat ostettavissa siinä missä virkamiehetkin. Lojaalit mainostajat saavat myös paremmin äänensä kuuluviin.

Vaalityössä on käytetty Venäjälläkin miljoonia dollareita poliitikkojen tukemiseen jo vuosikymmenten aikana. Tunnetuimpia kampanjoita on varmaan Putinin nostaminen presidentiksi vuoden 2000 vaaleissa.

Venäjällä on kuollut viimeisten kymmenen vuoden aikana 19 toimittajaa. Ainakin osa on ollut murhia, jotka on tilattu. Siitä huolimatta murhien selvittämiselle uhkaa käydä kuten John. F. Kennedyn salamurhalle. Tosiasioiden kadotessa erilaiset villit teoriat saavat vallan ja peittävät lopulta totuuden rippeetkin historian hämäriin.

Poliittiset murhat ovat periaatteessa 50–70 vuoden kuluttua avattavissa, kun ketään ei sido enää virkamiesten salassapitovelvollisuus. Taloudelliset ja poliittiset riskit ovat silti olemassa, kuten on huomattu kun on yritetty penkoa vaikkapa meidän suomalaisten yhteyksiä Itä-Saksaan. Minkälaisesta mafiasta milloinkin on kysymys? Ei aivan helppo kysymys vastattavaksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

TP (nimimerkki)

"Netissä vastustajaansa ei aina tunne. Heistä ei tiennyt myöskään Oleg Kashin, joka makaa koomassa moskovalaisessa sairaalassa."

Pikkuisen tässä haiskahtaa siltä, että netti pitää saada jotenkin sotkettua mukaan tähänkin pahuuteen.

Itse asiassa netissä vastustajansa saattaa vielä tuntea tai ainakin mahdollisesti hänet pystytään jäljittämään, mutta paperilehden lukijoita ei voi mitenkään jäljittää. Se on avoin kaikille täysin anonyymisti. Siinä vasta turvaton media!

On myös hyvä tähdentää, että pahoinpitely ei tapahtunut netissä, vaan ihan reaalimaailmassa.

Vai vihjaatko Jarmo, että koska kirjoittaja on julkistanut ajatuksensa netissä eikä vain paperilehdessä, niin netti on jotenkin osasyyllinen tähän tapahtumaan?

En usko, että tahallisesti vihjailet tällaista. Mielestäni on kuitenkin syytä täsmentää, että tässä asiassa netti ei ole millään muotoa syyllinen mihinkään.

Juhani Putkinen

"paperilehden lukijoita ei voi mitenkään jäljittää."

Todellisuudessa Venäjällä ei ole suinkaan vaaratonta tilata tai ostaa Novaja Gazeta-lehteä. Voi mennä työpaikka, voi mennä opiskelupaikka, voi mennä asunto, jne.

Vierass (nimimerkki)

Otako Putkinen töihin Safkalaisen, hoitamaan firmasi tilityksiä?

... Niinpä niin, suo siellä, vetelä täällä.

Näkee kahdella, katselee yhdellä.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Ei olisi uskonut, että toimittajien lisäksi myös verkkopäiväkirjan tekijät nostetaan sananvapauden sankareiden joukkoon. Toimittajasta tulee verkkopäiväkirjailija-kustantajana jotenkin sankarillisempi kuin päivälehden toimittajaryhmään kuuluva pelkääjä-toimittaja.

Minusta ei pitäisi korostaa liikaa Internetiä. Se on kuin puukko verrattuna television rynnäkkökivääriin, radion konepoistooliin tai sanomalehden kivääriin.

Se, että 19 toimittajaa kuolee kymmenen vuoden aikana 140 000 000 asukkaan siirtymätalousmaassa ei ole kuin 1,9 toimittajaa vuodessa eli yksi puolessa vuodessa. Yksi toimittaja kykenee kehittämään yhdysvaltalaisittain salaliittoteorioita ja venäläisittäin epäilijyksiä miljoonien dollareiden arvosta oligarkkien ja muiden yrittäjien harmiksi herättämällä tuomiovallan ja äänestäjät.

Rauramo on Halosen kanssa matkoille. Miksi? Eihän kustannusliiketoiminnan pitäisi olla vallan saleissa, vaan kuokkavieraana vahtikoirana. Vai onko Sanoma sittenkin Kremlin sylikoira, vaikka Ilta-Sanomien NATO:a kannattaville sosialidemokraateille luodaan mielikuva länsivoimaista, jotka kannattamalla ei ole enää punainen vasemmistolainen, vaikka EK ja EVA kylmänsodan jäänteenä harmittaakin.

Se, että toimittajat uhriutuvat, muistuttaa hieman yleisesikuntaupseerien uhriutumista. Luin yhtä talvisodsta kertovaa kirjaa ja siinä mainittiin erikseen päivä, jolloin kaatui ensimmäinen yleiesikuntaupseeri ikään kuin he olivat tai heidän olisi pitänyt olla sankarikuoleman ulko- ja yläpuolella: kaunis on kuolla, kun joukkosi eestä urhona kaadut. George S. Pattonin mukaan tarkoitus ei ole itse kuolla, vaan antaa vihollisen kuolla maansa puolesta.

Millainen olisi suomenkielinen blogosfääri, jos vastuullisen sanavapauden käyttäjien lisäksi myös vapaan sananvapauden käyttäjillä olisi pääsy virkalaisalaisuuksiin Alma Median, Sanoman ja Yleisradion tapaan?

Mitähän hyötyä meille on esimerkiksi Johan Bäckmanin esitutkintapyynnöistä, kirkolliskokouksen homokannanotosta ja Espoon tuomiokapitulista?

No ainakin se, että tahot iltapäivälehdittävät itsensä sekä ne iltapäivälehdistetää ja toiminta luo mielikuvan siitä, että Suomessa käydään repivää länsimaista ja armottomuudessaan suvaitsevaista "keskustelua".

Toimittajisto hieman paisuttelee itseään niin kuin oopperoisto. Mielestäni suurin oivallus, minkä lööppijournalismi on Suomessa tehnyt on teksti:"Media murhasi prinsessan." Tämä otsikko tarkoitti sitä, että toimittajisto ajoi prinsessa Dianan surman tielle - tosiasiassa melko homeisen Windsorin suvun suureksi helpotukseksi.

http://www.youtube.com/watch?v=zIJIBo9bJk0

Internetiä ei pitäisi nostaa subjektiksi, ei vaikka verkkopäiväkirjanpitäjiä on vankilassa kuin Seppo Lehto tai heitä kuolee kuin Ukrainan parlametarismin kehitykseen vaikutti kohtalaisesti Georgi Gongadzen murha. Internet on tämän vuosituhannen painokone. Ei Yhdysvaltain Kuubankaan sodan aikaansaajaksi nostettu Hearstin painokoneita, vaan Hearst. Ensimmäisen maailmasodan aikaansaajaksi ei nostettu Browning M1910:ää tai 7.65 X 17mm:n patruunan luotia, vaan Gavrilo Pricip.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/09/ukrainan_ed...

Venäjä on aina väärässä: niin silloin, kun toimittaja pahoinpidellään kuin myös silloin, kun Kommersantia puolustetaan tai näytetään puolustettava Venäjän federaation toimesta.

On vaikea uskoa, miten esimerkiksi Moskovassa jokainen voisi välttyä varmasti pahoinpitelyltä. Mitä jos esimerkiksi Suomessa alettaisiin pahoinpidellä Ilta-Sanomien tai Kauppalehden toimittajia? Eikö? No eihän heidän kirjoittelussaan itsesensuurin vuoksi ole mitään yhteiskunnallisesti merkittävää... ei verkossa eikä paperilla.

Pentti Juhani Järvinen (nimimerkki)

Tuo luku 19 tapettua toimittajaa kymmenen vuoden aikana on pienempi kuin mitä muut, ml. Venäjän lehtimiehet ovat antaneet. Heidän ja läntisten tarkkailijoiden luku oli 80-100 paikkeilla. Mutta se kattoi koko maan ja kuvaa enemmän "maan tapoja" kuin sen hallitusten vastuita, yleisesti ottaen.

Henkilökohtaisesti olin itse toimittajana Suomessa usein fyysisten hyökkäysten kohde. SS- upseeri Arvo Pentin Supo näytti järjestävän sellaisen Helsingissä 1973, potku persuksiin takaa, harkitusti. Sen agentit hääräsivät vastaavasti ympärillä myös Ranskassa 1974 lähetystöneuvos Pajarin kera.

Töölössä olin kaksi kertaa fyysisen hyökkäyksen tai uhan kohde. Tekijät kävelivät ensin perässä ja referoivat tuntemiini juttuihin. Pirkkalan joggausradalla (18 km:n lenkki) NL:n sieppaus- tai pieksentäryhmä tuli 1975 vastaan uhkaavasti, katosi sitten, kun todistaj(i)a sattui paikalle. Sitten samat miehet osoittivat vihaansa Aeroflotin edessä. Alkuperäinen syy: virolaisten mielenosoitus HeSan etusivulle 1975.

Sen jälkeen Ville Pessi & Co plus KGB & GRU järjestivät "tapaamisia" kaduilla. Niitä käytettiin (selvästi) kuunnellluissa asunnoissa ja puhelimessa kuulusteluihin asioista, jotka KGB/GRU:ta kiinnostivat. Oikeuskansleri ja jopa Supon SS-upseeri, joka oli "pelottava" työkseen, häipyivät vilkkaasti kaikesta tästä. Supon Pentti sulki itse toimistonsa.

Kun olin normaalia lehtimiestyötä tekevä, voisi sanoa, ettei lain toteutus turvannut työni tekoa tai muita oikeuksiani, ei edes fyysistä turvallisuutta "kaduilla." Siis ei Suomessa 1973-82, ei Ruotsissa eikä Tanskassakaan 1980-2010, missä pakko elää, passittomana.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Mustaa käännetään valkoiseksi - Himkin metsän suojelun tarve on yhä ilmeisempää. Kiistely paikallishallinnon ja metsän suojelijoiden välillä jatkuu mediassa. Mielummin niissä kuin kadulla. Vahvaa hallintoa vastaan on hankala toimia.

http://www.grani.ru/Events/Terror/m.183439.html

Mielipiteitä on Venäjällä monia. Omituiselta tuntuva reaktio on Kashinin tapauksen vähättely: toimittajien pulmat loppuisivat, jos nämä eivät antaisi enää aihetta tulla tapetuksi.

http://www.ng.ru/politics/2010-11-10/1_kashin.html

Syynä on ainakin osittain se, että Venäjän television ja presidentin näkyvän reagoinnin vuoksi ihmiset luulevat, että Oleg Kashinin tapaus oli ainutlaatuinen.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Internet on väline yhteydenpitoon. Yksittäinen blogisti ei saa samaa suojaa kuin median palveluksessa oleva toimittaja, joka tekee työtään esimiestensä siunauksella. Heillä on paitsi tuki tutkivalle journalismilleen myös vakuutukset jne. Yksityinen blogisti on itsensä herra.

Venäjällä kiinnitettiin jo tuoreeltaan huomiota siihen, että maan johto, presidentin hallinto, on hyvin selvillä siitä, miten niin moraalisen kuin fyysisen paineen alla työskentelevistä ihmisistä pidetään lukua.

Tietyt nettiaktivistit ovat erikoistuneet vihollisten luettelointiin ja he käyvät omanlaistaan partisaanisotaa esimerkiksi blogaajia vastaan. Samaan sarjaan kuuluvat tiedotusvälineiden kommentteihin kohdistetut trollit ja spämmit.

http://echo.msk.ru/blog/navalny/724367-echo/

TP (nimimerkki)

Internet on vain väline, tässä tapauksessa tiedotukseen. Se, että joku valitsee tämän välineen työkalukseen, on asianomaisen oma valinta monien työkalujen joukosta. Se, että löytyy erilaisia työkaluja, on pelkästään positiivinen asia.

Jos tuo pahoinpitelijä saadaan joskus kiinni, niin ei hänen mahdollisesti pahoinpitelyssä käyttämäänsä pesäpallomailaakaan syytetä mistään. Väline tai työkalu ei ole syyllinen.

Tiedän, että tämä oli vain yksi lause pitkähkössä kirjoituksessasi, enkä halua jäädä vatvomaan tätä yhtä pientä yksityiskohtaa sen enempää.

Mutta haluan tähdentää sitä, että nettiä syyllistetään nykyään herkästi monista asioista ja sen seurauksena netin sensuuriakin vaaditaan. Siksi otin tämän asian esille tässä.
Itse sananvapaus vaikuttaa olevan Venäjällä vieläkin heikoissa kantimissa. Tällaiset tapaukset saavat Suomen valtiollisen johdon positiiviset lausunnot Venäjän vapaasta mediasta näyttämään koomisilta.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Internet on väline yhteydenpitoon. Yksittäinen blogisti ei saa samaa suojaa kuin median palveluksessa oleva toimittaja, joka tekee työtään esimiestensä siunauksella.

=> Tarkoittaako tämä sitä, että Suomen tasavalta kohtelee niin epätasa-arvoisesti ihmisiä, että erkkolainen ja yleläinen toimittaja voi saada tuekseen poliisivoima, mutta ei verkkopäiväkirjan pitäjä?

=> Mitä merkitsee "esimiestensä siunauksella"? Jos joku on kyllästynyt toimittajaan ja tämän aikaansaamiin kunnianloukkauksiin tai törkeisiin kunnianloukkauksiin, ei paljoa esimiehen siunailut auta, kun ryhtyy "osumaan kohdalleen". Muistelen, että toimittajat alkavat mennä maan alle niin kuin sosiaalityötekijät, lääkärit ja pankinjohtajat naamioitumalla "työryhmäksi". Ei elonpolku vastuullisen sananvapauden puolella ole siunailuista huolimatta turvallisempaa kuin vapaan sananvapauden puolella.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Vedomosti-lehti julkaisi tänään kuvagallerian journalisteista, jotka ovat edellisten 17 vuoden aikana joutuneet mm. ihmisoikeuksien puolustajina brutaalien rikosten uhreiksi.

Tällä kertaa presidentti haluaa tuloksia ja on määrännyt niin yleisen syyttäjän kuin sisäministerin hoitamaan syylliset oikeuden eteen.

Valtaosa näistä rikoksista on vielä ratkaisematta.

http://www.vedomosti.ru/special/journalists.shtml

vie rahat (nimimerkki)

Mihin nuoret kasvavat? Suomessa on jokaisella puolueella omat nuorisojärjestönsä, mutta ylivoimaisesti organisointunein lienee Keskustanuoret. Hehän voivat olla puolueeseen "merkittyjä" pienokaisesta lähtien.

Alkiolaisuus ei ole se tämän päivän pointti, vaan viimeksi täältäkin luettu Tikkala- tapaus osoittaa, että jäsenten sulkeutuneisuus omiksi piireikseen on "in".

"Me sisäällä päätämme siitä, mitä te ulkona saatte tehdä" on kaikkea muuta kuin yhteisten asioiden hoitoa. Se on jälkeenjääneisyyttä sen suhteen, mitä siellä ulkona todella on.

Saamelaiset ovat aina olleet ylpeitä heidän mielestään erinomaisemman kasvatusmetodin omaamisesta suomalaisiin verrattuna: Vanhan paimentolaisihanteen mukaisesti he olettavat, että lapselle riittää kun hän kasvaa siinä rinnalla ja oppii omaan tahtiinsa kaikki elämässä tärkeät käytännöt: metodi perustuu aikuisten jäljittelyyn.

Keskustanuoret näyttävät oppineen poliittisia käytäntöjään nimenomaan vahvan jäljittelyn kautta. "Maan tapoja" ei juuri minkään säätiön tai muun sisäpiirin käytännöissä kyseenalaisteta vaan niistä on tullut lisäpisteitä, siihen saakka kunnes ulkopuoli tekee invaasion.

Tämä toimintamalli on kuitenkin yleisen järjestyksen kannalta ollut helpommin hallittavissa kuin mikään toimintamalli Venäjällä. Siellä on nuorina nyt paljon kommunistisen järjestelmän omaksuneiden vanhempien lapsia. Hämmennys on moninkertainen.

Toimittajien jahtaus lienee vain yksi laahaava jäänne entisestä ellei peräti geneettinen ominaisuus?

Tapio O. Neva (nimimerkki)

"Toimittajien jahtaus lienee vain yksi laahaava jäänne entisestä ellei peräti geneettinen ominaisuus?"

Toimittajien jahtaaminen poliittisina toimijoina, eräänlaisina poliittisina kuvainraastajina ja mielikuvamurhaajina on kyllä länsimainen piirre. Vastuullisen sananvapauden piirissä nimittäin ulkoasiainministeriön ja suojelupoliisin kometoketju: puoluelinja, on kyllä luotettava tapa kaitsea kirkkoherran tapaan päätoimittajan tai luottotoimittajan kautta sananvapauskaritsat ja -kappalaiset ruotuun.

Väittäisin, että vapaan sananvapauden piirissä toimittajien vainoaminen on seurausta siitä, että salaiset komentoketjut ovat murtueet länsimaiseen liberalismiin ja siitä, että osa toimittajista on kääntynyt yksilöllisyyden ja ihmisoikeuksien villitseminä esivaltaa vastaan.

Toimittaja on periaatteessa liiketoimitahäiriöitä aiheuttava kilpailevan oligarkin pyssymies, joka pitää tai pitäisi tavalla tai toisella neutraloida.

Karl Haushofer

"Poliittiset murhat ovat periaatteessa 50–70 vuoden kuluttua avattavissa"

JFK:n ja Olof Palmen murhat olivat poliittisia murhia. Anna Politkovskajan murha ei ollut poliittinen murha, koska Politkovskaja ei ollut poliitikko.

Valtionpäämiehen tai merkittävän poliitikon/liikemiehen murhan voisi luonnehtia poliittiseksi.

Samuel (nimimerkki)

Eivätkö murhat -joilla on ainoastaan poliittinen motiivi- ole poliittisia?

Pentti Juhani Järvinen (nimimerkki)

Nyt se selvisi, mihin "poliittiseen eliittiin" Karl kuuluu. Siihen, jolle journalistit ovat agitaatiopropagandan tekijöitä, joille kuuluu sen sekä teosta että tekemättä jättämisestä henkilökohtainen vastuu.

Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)

Kahdeksan tänä vuonna tapetun toimittajan lisäksi 40 on pahoinpidelty.
Toimittaja on vielä helpompi pelotella ja pahoinpidellä kuin ostaa.

Meno kiihtyy ja Himkin moottoritiehanke ja presidentinvaalikampanja etenevät.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Jossain Kaukasiassa Mölsälle ei olisi tarjottu 10 000 euroa, vaan paloiteltu. Olisi ollut halpaa ja kustannustehokasta.

Thomas Makinen

Leninin ja Stalinin aikaan, ja toki myös myöhempien aikojen Neuvostoliitossa, ei poliittisella väkivallalla ollut mitään rajattua kohdetta (kenties joitain ei-venäläisiä kansallisuuksia lukuunottamatta). Väkivallan tarkoituksena ei ollut kaiken vastarinnasta epäiltyjen yksilöiden tuhoaminen, vaan jo vastarintaan johtavien ajatusten tukahduttaminen väkivallan pelolla. Siksi ei ollut niin tärkeää kehen vaino kohdistui, vaan se, että sitä tapahtui jatkuvasti.

Tehokkaan tiedonvälityksen aikana laajamittaisia vainoja tarvita (paitsi sitten kun poliittinen järjestelmä on vakavasti uhattuna). Tehokkaampaa ja siistimpää on muistuttaa kansalaisia ajatusrikollisuuden riskeistä. Mikä onkaan helpompaa kuin nirhata silloin tällöin toimittaja ja julkaista video siitä kaikilla mahdollisislla foorumeilla. Ja sitä parempi, ettei selkeää syytä ainakaan heti löydy, ja että motiivia pohdiskellaan laajasti. Mitä enemmän mahdollisia syitä, sitä useammassa aiheessa on syytä varovaisuuteen.

Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV (nimimerkki)

Venäjällä ovat sinisilmäiset tai sellaisiksi tekeytyvät toimittavat vedonneet Medvedeviin toimittajamurhien ja -hakkaamisten lopettamiseksi. Mitä hyödyttää kääntyä sellaisen puoleen, joka on käsikirjoituksen mukaan juuri hävinnyt Venäjän "johtokaksikon" keskinäisen "valtakamppailun"? ratkaisu oli KGB-piireissä vuosia sitten sovittu, mutta tämäkin luku oli näyteltävä good rogue, bad rogue -näytelmän läpiviemiseksi ennalta-arvattavan unettavasti.

Turhapa on vedota siihen toiseenkaan osapuoleen muuten kuin tämän kirjoituksen opetuksen mukaisesti muistaa Anna Politkovskajan ja Vladimir Putinin yhteisenä merkkipäivää nostamalla kynttilä uhrille ja keskisormi syylliselle sinne Moskovan suuntaan: http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#memoriam

Mika Eiramaa, toimittaja, KNFIJV Web

Vieras (nimimerkki)

Suomessakin puolueilla olisi nyt viimeiset ajat miettiä, kuinka profiloitua nykyaikaan. Venäjä ei ole mikään yksinäinen saareke globaalissa maailmassa. On turha tuudittautua uskoon, että sillä mitä tapahtuu Venäjällä ei olisi minkäänlaisia mahdolloisuuksia tapahtua Suomessa. Ihminen hakee luonnostaan jonkinlaista selitystä, selkeyttä tapaansa hahmottaa maailma. Jos perinteiset tahot puolueet, kirkko, vihreä liike jne eivät sellaista kykene tarjoamaan, siinä rako ääriliikkeille.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

"On turha tuudittautua uskoon, että sillä mitä tapahtuu Venäjällä ei olisi minkäänlaisia mahdolloisuuksia tapahtua Suomessa."

Sosiaalivallankumoukselliset toivat Suomeen vastustuspuolueen, kagaalin, aikana terrorin ja poliittiset murhat poliittiseen kulttuuriin.

Nykyään Suomi alkaen kidnappauksesta, toimii huonona esimerkkinä niin Itä- kuin Länsi-Euroopallekin. Suomalaiset eivät oikein ymmärrä - itseään.

Vieras (nimimerkki)

Valvontakamerat nauhoittivat koko pahoinpidelyn. Myös talon vahtimestari oli nähnyt, että kaksi miestä odottivat Kashin:ia kukkakimpun kanssa....(mies vasemmalla). Harvinaisen törkeä pahoinpitely eikä venäläisestä "henkevyydestä" tietoakaan. Todella raukkamaista: toinen pitelee ja yoinen hakkaa ja hakkaa.

http://www.lifenews.ru/news/42779

(video kuvaa nykyvenäjän surkeata "mediailmastoa", mutta ei missään nimessä sovi kaikille...)

kaiffari (nimimerkki)

Tapio-o-neva ja haushofer puolustavat ja pesevät puhtaaksi toimittajien murhia ja puolitotalitaristista komentoa. Aina. Eppäilyttääkö teitä koskaan se teidän missionne? Että se ei olisikaan totta? Entäpä jos olette tuhlanneet elämänne diktatuurin puolusteluun ja vapauden pimittämiseen? Eikö koskaan tule epäilyksiä?

Tapio O. Neva (nimimerkki)

"Tapio O Neva ja Karl Haushofer puolustavat ja pesevät puhtaaksi toimittajien murhia ja puolitotalitaristista komentoa."

Missä näin on sanottu? En ole ollenkaan varma, että Venäjän federaatiossa, jossa on 140 000 000 asukasta riittää se, että vain kerran puolessa vuodessa murhataan toimittaja.

Jotekin epäilen, että sanavapauden kaudella 1991-2000 tuo luku on voinut olla suurempi, mutta että murhia ei voida osoittaa paikalliseen hallintoon kiinnittyneiden liikemiesten aikaansaamaksi.

Toinen asia on sitten se, että onko verkkopäiväkirjanpitäjät katsottava toimittajiksi vai vielä vaaranalaisemmiksi toimittaja-kustantajaksi. Verkkopäiväkirjan tekijähän ei ole pelkästään toimittaja, vaan myös kustantaja.

Suomessa on lisäksi kummallinen taipumus pitää jokaista toimittajan murhaa joko Venäjän federaation presidentin tai päämininisterin toimeenpanetuttamana.

Itse Venäjällä olleena tiedän, että tuo riski siitä, että "alkaa osua kohdalleen", alkaa toteutua jo paljon aikaisemmin kuin silloin, että on miljardiluokan juutalaissyntyinen oligarkkia ja käyttää toimittajiaan, televisiokanavaansa, sanomalehteään tai aikakauslehteään esivallan vastustamiseen.

On Venäjälläkin paljon rakennushankkeita ja muita joista on vaarallista kirjoittaa. On myös valuutansiirtoja ja muita, joista lähes mikään ei kestänyt neuvostoaikaista lakia 1990-luvulla vielä. Venäjällä lieväkin uusi rikoslaki lupaa vuosia vankeutta jostain pikkuasiasta, jos laki luetaan tarkasti niin kuin se on kirjoitettu ja noudatetaan asteikon yläpäätä.

En yhtään ihmettele, että Juri Lužkov lähetti tyttärensä turvaan Englantiin, koska nyt on annettu selvä merkki siitä, ettei Lužkov ole enää federaation johdon ystävä. Näin ollen on oletettavaa, että vaikka joku Juri Lužkoviin vuosien varrella pettynyt kiinteistöyrittäjä osoittaisi tyytymättömyyttä vanhoihin asioihin koskemalla perheenjäseniin, ei välttämättä FSB:ltä tai OMON:lta ole luvassa kaikkein tehokkainta virka-apua.

Eivät kaikki murhat Venäjällä, jossa on 140 000 000 asukasta johtu presidentistä ja pääministeristä, koska paljon on selvittämättömiä liiketoimia, joista ei ole voinut virallisesti hakea oikeushyvää.

Mitä tulee Karl Haushoferiin niin uskon, ettei hänkään kannata poliittisia murhia Venäjällä hyvinvoinnin ja vakaan poliittisen järjestelmän aikaansaamiseksi veneenkeikuttajilta tai kirkkoveneilijöiltä, vaan pyrkii käsitteiden täsmentämiseen iltapäivälehdistyneeltä hysterisoinnilta ja kohuilulta.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Pahoinpitelyille jopa murhille voi löytyä monta syytä, joista tarkoitushakuiset pääsevät nopeasti esille.

Sosiologi Boris Kagarlitsky kirjoittaa Neukkulaan ja takaisin pamfletissaan (Into 2010), että kun kuuluisa toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin Moskovassa, oppositio syytti välittömästi Putinia rikoksen tilaamisesta.

Putinin näkökulmasta Politkovskajan tappamisessa ei olisi ollut pienintäkään järkeä – toisin kuin monien muiden näkökulmasta.

Politkovskaja oli arvokas Tshetshenian sodan kriitikko. Hän lähestyi alueen ongelmia ihmisten taholla. Politkovskaja aktiivisuus oli Kagarlitskyn mielestä jo vähenemään päin.

Politkovskajan murhaan liityy useita jälkinäytöksiä. Murhaajia on syytetty oikeudessa ja sairaalassa Englannissa menehtyi ex-agentti Litvinenko, joka kuoli tavattuaan italialaisen toimittajan, jolla väitettiin olleen tietoa Politkovskajan kuolemaan liittyen. Tämä mies piileskelee edelleen. Litvinenkon murha puolestaan kummittelee edelleen Ison-Britannian ja Venäjän diplomaattisessa keskustelussakin.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Jarmo Koponen:"Sosiologi Boris Kagarlitsky kirjoittaa Neukkulaan ja takaisin pamfletissaan (Into 2010), että kun kuuluisa toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin Moskovassa, oppositio syytti välittömästi Putinia rikoksen tilaamisesta.

Putinin näkökulmasta Politkovskajan tappamisessa ei olisi ollut pienintäkään järkeä – toisin kuin monien muiden näkökulmasta."

Yksi kansalaismielipide: Pidän Venäjän oppositiota yhtä (epä)luotettavana kuin hallitusrintamaakin. Tässä eroan monista lännettyneistä, joilla on Venäjä-kokemusta, mutta jotka eivät ole työskennelleet venäläisjohtoisessa korporaation osassa.

Pentti Juhani Järvinen (nimimerkki)

Tuo Tapioon luku: murha puolessa vuodessa on siis yhä liian alhainen. Lisäksi valvontakameroiden alla suoritettu pieksäminen, kuten nyt tehtiin, on murhaa tehokkaampi, kun kohteesta tulee elinikäinen invaliidi. Unohdin tuossa edellä sanoa, että kerran sain myös sokaisu-uhkauksia. Ne tulivat tosin brittien "palvelulta" Tanskassa, jossa sitten päätoimittajakolleega Torikan kopio antoi vastaavan potkun silmään.

Siis Venäjällä on murhia enemän, meillä ja muualla uhkaillaan ja hakataan enemmän kuin murhataan, mikä yleensä tapahtunee "liikenneonnettomuutena." Niitäkin olen kokenut koko joukon, yhtä yritettiin Helsingin keskustassa.

Visitor (nimimerkki)

Ammattiyhdistysaktiivien laillinen toiminta maailmalla on vielä vaarallisempa kuin toimittajien ja blogistien, pelkästään Kolumbiassa se on ollut joitain vuosia sitten tämänkaltaista:

"Yksi vainotuimmista ryhmistä on Kolumbian ammattiyhdistysliikkeiden aktiivit. Viimeisimpien 16 vuoden aikana 3200 AY-aktiivia on murhattu. Viime vuonna murhattujen määrä oli 163. Tänä vuonna on jo tapettu kahdeksan ihmistä. Lähestulkoon kaikki ovat olleet CUT:in jäseniä. Murhien takana ovat olleet niin valtion turvallisuuspalvelun jäsenet, sotilaat, paramilitaarit kuin vasemmistosissit.

“Murhat eivät suinkaan ole ainoa väkivallan muoto vaan AY-liikkeiden jäseniä myös uhkaillaan, kidutetaan ja osa on joutunut pakenemaan. Uusin “muoti-ilmiö” on AY-liikkeiden toimistojen räjäyttäminen. Murhattujen joukossa on myös toimittajia, lääkäreitä, maanviljelijöitä eli maan parhaita miehiä ja naisia,” Fajardo sanoi.

Fajardon mukaan Kolumbiassa ei hyökätä vain AY-liikkeen henkeä ja olemusta vaan myös ihmisoikeuksia ja peruskansalaisoikeuksia vastaan. Hallitus tukahduttaa ammattiyhdistystoiminnan säätämällä lakeja, jotka kieltävät kokoontumis- ja järjestäytymisvapauden ja mielenosoitukset. Eräs kolumbialainen sissijohtaja onkin sanonut, että “Kolumbiassa on paljon helpompaa muodostaa sissi- kuin AY-liike.”

http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?content...

Visitor (nimimerkki)

Jatkaen, Usari voisi tehdä aiheesta tutkimusta ja jokusen uutisenkin, miten kohdellaan AY-väkeä eri kapitalistisissa maissa. Kommunistisia maitahan ei taida enään olla kovin montaa, vertailua tietysti voisi suorittaa myös noiden maiden välillä ;-)

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Helkkari teitä kommareita. Minulla on kollegoita pantu sairaslomalle vähän väliä ja itsekin on joutunut käymään saikulla. Ja minä teen työtä Suomessa. Sinä höpiset venäläisistä Venäjällä...

Oletko sinä joskus miettinyt ylipäänsä mitään? Jotenkin tuntuu tuo sinun löpinäsi sellaiselta paskajauhannalta. Venäjällä lyötiin toimittaja koomaan? Venäjällä väkivalta on osa elämää.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Joskus tulee mieleen, että onko sosialidemokraattien antirasistinen oikeuspolitikointi journalistille pelottavampaa sananvapaudella uhkaamista kuin yhden toimittajan tappaminen ja toisen pahoinpitely?

Miten paljon sananvapautta nyt rajoittaa Mika Illman ja Demokraattiset lakimiehet verrattuna siihen, että joku Venäjän ystävä vetäisi kuonoon esimerkiksi oikeistososialidemokraatti Aarno Laitista, joka kolumnoi kokoomuslaiseen Iltalehteen, tapaan, joka on tuttu Arto Paasilinalta?

Kumpi on pahempaa kokonaisuudessaan? Eurososialidemokraattinen ja liittoutuneiden hegemonian Euroopan unionissa harjoittama mielipidevaltioterrori vai yhteen toimittajaan satunnaisesti kohdistuva yksityisterrori?

Miten monta toimittajaa saisi Suomessa hakata, että terrorivaikutus yleensä olisi sama kuin Seppo Lehdon heittäminen Turun lääninvankilaan?

Kuka on (valtio)terroristi?

Matias Gerlich

Vastoin yleistä luuloa Neuvostoliiton kovimmankin terrorin aikakautena tavallisista rivineuvostoliittolaisista löytyy melkoista siviilirohkeutta ja suoranaista purnausta vaikka uhkana saattoi olla niskalaukaus tai matka keskitysleiriin. Maamme itärajan tuolla puolen löytyy todellisia pelottomia sananvapauden puolestapuhujia ja äärimmäisen rohkeita persoonia muutenkin.

Oli suuri onnettomuus että Venäjä 1990-luvulla valitsi ääriliberalistisen yksityistämispolitiikan jonka takia länsimainen demokratia suoraansanottuna tuli varsinaiseksi herjasanaksi venäläisten keskuuteen. Kun tuloksena oli pöyristyttävä väestön valtaosan köyhtyminen menetti kansakunnan enemmistö totaalisesti uskonsa liberalismiin ja demokratiaan.

Meillä Suomessa Kokoomusta ei ole koskaan pantu oikein käpälälautaan siitä, että se oli innokkaimpina innokkaiden joukossa hirnumassa tällaista markkinoiden vapautta Venäjälle, tunnetuin seurauksin. Samoin on kiinnostavaa havaita kuinka Brasilia ja Kiina ovat menestyneet viime vuosina fantastisen hyvin pitäytymällä aika tiukasti keskusjohtoiseen taloudellisyhteiskunnalliseen kehitykseen.

Eikö olisi siis aika laittaa Suomessakin suurennuslasin alle nämä persoonat jotka samaistavat markkinaliberalismin ja taloudellisen edistyksen?

http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#asem

lady manhattan (nimimerkki)

Ja sitten vielä ihmetellään, minkä takia toiset eivät halua avautua nimellään ja naamallaan mielipiteistään netissä.

Miksi helpottaa fanaattisten, ääripäiden hullujen harrastuksia yhtään enempää?

Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)

Tiijä, minkä sortin sosialidemokraatteja, mutta vinhaa meininkiä:

"Korruptiosta kirjoittanut mukiloitiin ja tuomittiin sakkoihin Venäjällä"

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Korruptiosta+k...

Venäjän lehdistön tilassa on kuitenkin havaittavissa positiivista kehitystä:

"Keskiviikkona Ria Novosti -uutispalvelu kertoi, että Kašin oli tullut tajuihinsa."

Toimituksen poiminnat