Jarmo Koponen

Itsetunto

Harvalla on varaa olla älykäs. Useimmat meistä alkavat vaatia korvausta omista ajatuksistaan. Syyt ovat monilla hyviä - narsisteilla mainioita. Ihailen Jörn Donneria. Kantani vahvistui kun luin kirjan Bergman: muistelmia (Otava, 2009).

Donner kirjoittaa Ingmar Bergmanista, joka pullahti maailmaan Ruotsissa. Maassa joka ei kokenut sotia sen enempää vuonna 1918 kuin 1945, jossa historiallinen jatkuvuus ei katkennut. Saksassa tulevasta elokuvaohjaajasta tuli 16-vuotiaana 1930-luvulla jotakuinkin vannoutunut natsi. Samanikäisenä, vuonna 1949, nuori Donner törmää Tukholmassa kaikkeen makeaan: makkara on makeaa, makeaa on sinappikin. Donnerin puhuma kieli on ruotsalaisista outoa. Nämä luulevat hänen puhuvan suomea.

Alemmuudentunto kuvaa Donneria huonosti. Hän on ponnistellut tavoitteensa eteen, vaikka ei ole varma, saako arvostusta elokuvaohjaajana. Siinä sivussa hän on kuitenkin julkaissut kymmeniä kirjoja, istunut kansanedustajana kaksi kautta, toiminut meppinä, diplomaattina ja sairastanut kaksi syöpää.

Totta kai hänen pitää Bergman-kirjassa mainita useampaan kertaan saamastaan esikoisohjaajan palkinnosta. (Cannes, En Söndag i september, 1963) Donnerilla onni lipesi, Bergmanilla uran nosti kansainväliseen liitoon Kesäyön hymyilyä.

Elokuvista tulee yleismaailmallisia, sattumalta. Bergmanilla kävi tuuria. Hänen elokuviaan ei ole syytä nähdä kovin monta perätysten. Joidenkin arvostelijoiden mielestä tämä toisti itseään, toisten mielestä hän uudistui jatkuvasti.

Minä näen Donnerin uudistajana: hän on paljastanut ehkä useammin kuin muut sen, mitä asiat ovat, vaikka ne joltain muultakin näyttävät.

Donner rakastaa avoimesti: Matti Vanhanen on hyvä pääministeri, koska hän on tavallinen suomalainen mies.

Hän ei kumartele:  Vaikka Suomi-kuvan brändityöryhmä miten visioisi, näkyvyydellä ei tehdä mitään ilman etevyyttä. Mannerheimista ei kannattaisi tehdä epookkielokuvaa, koska tämän elämästä saisi kaupallisesti menestyvän tarinan irrottamalla jonkun kohdan sotamarsalkan elämästä kankaalle.

Ahkeruuttakin Donner arvostaa. Varsinkin luovan ihmisen on syytä tehdä viittä kuutta hommaa samaan aikaan lomittain. Tietenkin. Mutta hienoa on myös suoruus, jolla Donner kirjoittaa vaikkapa pohtiessaan itsemurhaa Bergmanin elokuvien teemana.

"Ajatus itsemurhasta, joka Bergmanin elokuvissa milloin onnistuu, milloin menee myttyyn, väikkyi J:n mielessä joskus, mutta ei tosissaan. Itsemurhassa oli eroottista viehätysvoimaa. Rakastaa itseään ruumiina."

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

MerjaH (nimimerkki)
Vaikka hän onkin sovinisti, mutta tuossa iässä sekin jo sallittaneen. :) Donneri on siitä poikkeava ns. eliitin edustaja, että hän on rehellinen mies. Kyllähän rehellisiä ns. kansan parissa on aina ollut. Minä ihailen Donneria siis yhtä paljon kuin ihailin naapurin Kallea. Tai kyllä se Kalle kumminkin oli kovempi ukko. Hän ei ollut ikänään viinaankaan sortunut, vaikka oli kyllä a i k o n u t Koskenkorva-pullon ostaa, kun sota päättyi ja hän pääsi rintamalta kotiin. Vaan eipäs kumminkaan siihenkään syntiin sortunut. Hän oli umpirehellinen mies. Eliitin edustajaksi Donner on kumminkin ihan ihminen.
ROOSTER (nimimerkki)
Kauanpa mietti pullon ostoa rintamalta päästyään, sillä Koskenkorva tuli markkinoille 1. heinäkuuta 1953. :) Ei silti, ajatus tuli kyllä esiin. Donner on sellainen kun on, eli hyvä jätkä, osaksi synnynnäisen taloudellisen riippumattomuutensa takia. Palkkatyöläisenä hän olisi usein joutunut asettamaan sanansa toisin. Nykyään perineet ovat mielipidehiljaisia ja suurista aatteista harvoin kiinnostuneita. Valistuneimmat voivat pelastaa puolivillaisen jääkiekkojoukkueen konkurssilta.
MerjaH (nimimerkki)
Kalle oli lestadiolainen, siksi vain harkitsi sitä pullon ostoa...se vilahti mielessä. Varmaan moni meni viinakauppaan suoraan sodasta (minun isäpappa ensimmäisten joukossa, luulen ma), vai oliko silloin "viinakauppoja" :). Kalle oli kertonut isälleni, että silloin hänkin "meinas" sortua viinapullon osthoon. Kalle oli siitäkin kova ukko, että polki mutkaista tietä kaupunkireissut, 25 km yhteen suuntaan, vielä yli 90-vuotiaana. Niin, että kaikkein kovin mies oli kyllä Kalle. Ei Donnerilla ole aina hyvin taloudellisesti pyyhkinyt, vaikka nimensä onkin Donner. Muistini mukaan hän kertoi joskus tv:ssä tehneensä konkurssinkin ja olleensa puilla paljailla. Tuosta puilla paljailla -asiasta en ole ihan varma, muisti voi pettää.
jarmokoponen (nimimerkki)
Donner on riskinottaja, siitä kertoo esimerkiksi Fanny ja Aleksander -elokuva tuottajuus, mutta hän ei ole syntyjään ahne eikä elokuvilla ja kirjoilla tekijä rikastukaan. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa unohdetaan usein, että päätöksiä tekevät ihmiset. Niin poliitikot kuin vuorineuvokset asettuvat juristeeraamisen ja yleisen edun -käsitteen taakse, vaikka moraali ja oikeudenmukaisuus kertoo toista. Ruotsissa verottajan Bergmania vastaan tekemä hyökkäys vuonna 1972 kuohuttaa kirjailijaa edelleen. Mutta jutun juoni onkin enemmän siinä, että kaiken tietoaineksen kokoaminen ja kattavat rekisterit eivät välttämättä ole kansalaisten parhaaksi. Pienessä maassa tehokas byrokratia voi olla tuhoisa. "Saksan juutalaiset olivat jopa epäoikeudenmukaisen hallintojärjestelmän säätämille laeille kuuliaisia."
ROOSTER (nimimerkki)
Olen sitä mieltä, ja historiakin on sen usein osoittanut, että mitä enemmän on hallinnon mielipiteitä ja yleistä indoktrinaatiota vastaan, sitä useammin on lopulta oikeassa. Sitäpaitsi, se on paljon hauskempaa. :)
SIMO PERTTULA (nimimerkki)
Ollessaan diplomaattina USA:ssa, hän ilmoitti lopettavansa siinä tehtävässä? Ei ollut hänen mielestään riittävästi työtä. Mutta hänen ohjaamansa elokuvat, ovat olleet heikkoja. Hän, kun ei halua tehdä kaupallisia elokuvia, jotka vetäisivät katsojia? Ei se sovi hänen ajatteluunsa. Puolue-elämässäkään hän ei ole viihtynyt. Poliitikot ovat typeriä idiootteja, sanoo Donner. Olisi ainakin kerran ollut valmis kulttuuriministeriksi, koska sanoi:"Olen nimittäin pätevä siihen"! Kaikinpuolin värikäs persoona Donner on ollut ja on edelleen.Hänen kaltaisiaan ihmisiä me tarvitsisimme enemmänkin!
tapio_o_neva (nimimerkki)
Emme tarvitse Jörn Donnerin, Raoul Palmgrenin, Arvo Salon jne. kaltasia henkilöitä, emme edes "TUL:n" rahoilla eli edes kulttuurivasemmistolle lohkaistuista rahoista. Donner ei ole korkeatasoista sarkasmia, vaan rasvaista parodiaa. Toivottavasti Yhdysvallat ei olisi hyväksynyt häntä konsuliksi liian kommunistisena.
jarmokoponen (nimimerkki)
Satuin olemaan samaan aikaan kuin Donner UM:n palveluksessa. Moni asia jäi mieleen. Luutuneiden käytäntöjen ravistelu vaatii kanttia: vessapaperin lisääminen edustuslaskuun nauratti pitkään. Enkä pitänyt mitenkään kohtuuttomana hänen kuultua tapaansa varata parempia viinejä omaan käyttöön. Toki täytyy todeta, etteivät halvemmat toimittajaviinitkään huonoja ole yleensä olleet. Ylimielisyydellä ko. kirja ei kantaisi.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Hänelle olisi ollut parasta jäädä ruotsiin ja oppia ruotsinkielen intonaatio. Puutteensa hän on korvannut vinoilemalla suomalaisille ja siinä sivussa suomenruotsalaisille esittämällä aateliston perinteiden vastaisesti sikaa.
MerjaH (nimimerkki)
Donnerin isä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kai_Donner ja suku http://fi.wikipedia.org/wiki/Donner Taas Tapio kirjoittelee puutaheinää. Ei ole Donner mikään "sianpää".
tapio_o_neva (nimimerkki)
Pehtoorinpoika Pekka Siikalan maatiainen tosikkomaisuus tarttuu muihinkin. Tietenkään Donner ei ole ritari, vapaaherra eikä kreivi. Se selvää aateliskalenterista tai ritarihuoneelta. Hän vain näyttelee jonkinlaista "björnwahlroosia". Minusta Donner ei ansaitse sen enempää huomiota kuin leveäkalloinen suomalais-ugrikaan. Hänhän on aivan tavallinen törkimys, joita on vapaissa toimittajissa ja iltapäivälehdissä aivan riittävästi.
MerjaH (nimimerkki)
Kyllä Donnerissa on aidompaa vaatimattomuutta kuin Wahlroosissa. Ja Donnerissa on uskallusta.
KaijaK (nimimerkki)
En ihaile Koposta jaka ihailee Jörn Donneria, joka paljastaa suurena egoistina ainoastaan sen minkä haluaa paljastaa.
jarmokoponen (nimimerkki)
Komppaan tässäkin Donneria, joka ei ole voinut olla ihailematta miestä, jota hän ei koskaan osannut muttei myöskään halunnut jäljitellä.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Miksi "totuutta" ei voi kysyä keneltä tahansa vähemmän elitistiseltä ja ylimieliseltä öykkäriltä tai aivan tavalliselta sosialidemokraatilta tai perussuomalaiselta? Jörn Donner on Lasse Lehtisen kaltainen. Kumpikaan ei ole koskaan kiitollinen niistä viroista, jotka kaverit ovat hankkineet. Ahtisaari valittiin presidentiksi siksi, että Lasse Lehtinen kosti Kalevi Sorsalle sen, ettei häntä voitu nimittää ministeriksi luonteensa ja poliittisen linjansa vuoksi. Lasse Lehtinen järjestettiin "vain" lehdistöneuvokseksi Tukholman lähetystöömme.
SIMO PERTTULA (nimimerkki)
Herännyt tänään väärällä jalalla! Minä kuulun Jarmo Koponen-faneihin, aika velikulta onkin 50 vuotiaaksi. Mutta Koposta ja Donneria yhdistää se, että molemmat ovat suorasanaisia kunnon miehiä.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Suorasanaisuus on korvattava suurien imperiumien tapaan teeskentelyllä ja kavaluudella. Euroopan unionissa menestyvät kaikkein parhaiten savolaiset.
Vieras (nimimerkki)
En ihaile Donneria, muistan kun hän oli Ruotsin tv:ssä yhdessä ohjelmassa...joi whisky ja poltti tuppakkia koko aika, ja jauhoi paska...minua hävetti , kun tiedän mitä ruotsalaiset ajatteli: "ylimielinen Donner jauha paska meille kännissä"
Vapaa äänestäjä (nimimerkki)
Jörn Donner, Ele Alenius, Raoul Palmgren, Taisto Sinisalo, Arvo Salo jne. olivat tai ovat niitä pinnallisia vasureita, jotka aiheuttivat ajattelevissa pelkoja venäjämielisyydellään. Mikä lie ollut Neuvostoliiton osuus heidän toimissaan. Vaikea on uskovaisia vasureita arvostaa. Heitä kaikkia leimaa uskovaisen todellisuudentajun vähäisyys ja itsetunnon ylimittaisuus. Donnerin kirjat ovat enimmäkseen pinnallisia ja tyhjänpäiväisiä. Elokuvia vaivaa sama perusvika. Erityisen kuvava on Donnerin vaalitilaisuudessa esittämä tokaisu. Donnerilta kysyttiin vaalitilaisuudessa, mitä hän tekee päästyään eduskuntaan. Donner aikoi ostaa uuden partakoneen. Keisarin uusin vaatteisiin uskovainen nauroi ja uskoi näkevänsä hienot ja älykkäät vaatteet, mutta asioista paremmin perillä oleva ei nähnyt vaatteita.
Onnentyttö (nimimerkki)
'Jag, i verkligheten, är en kameleont, en karaktärslös skojare'. Näin hän lausui kirjassaan 'Jag, Jörn Johan Donner, född den 5 februari 1933 i Helsingfors' - suomeksi taisi ilmestyä Profiili-sarjassa. Tuo on kaiketi tärkeintä mitä minulle J:stä tulee mieleen. Se on totta ja valhetta - kameleonttimainen lausahdus. Minusta hän on älykäs. Älykkäille ihmisille asiat ovat usein liian helppoja, jotta he itse voisivat arvostaa tekemisiään ja onnistumisiaan. Siksi älykkäät ihmiset kokevat monesti huijaavansa saavutuksiaan ihailevia kassaihmisiä - miten joku voi ihailla helppojen pikkujuttjen selvittämistä. Näin minä se näen. Jörn Donner - idolini
KaijaK (nimimerkki)
Taidettiin Ruotsissa valita Donner "VUODEN SONNIKSI". Olisi voitu valita Suomessakin sonniksi ja syöttöpossuksi, mutta se media ja senruuri.
Vieras (nimimerkki)
Ihailen Donneria. Olenhan syntyjäni lappilainen perusjätkä,valunut vähän alemmas Suomea. 60-70-luvun vaihteessa ja sen jälkeen naapurin Hymylehdessä oli alaston kuvia jostakin Perkele kuvia Suomesta, jostakin alastomasta neeker.tytöstä, oikeusjuttua seksikohtauksesta Halkolan kanssa. Tiesin Donnerin Ruotsin ajasta jne. Isä ja poika-kirja viimein paljasti, että mies on ajattelija ja toimija. Jo nuorukaisena, siviilipalvelumiehenäkin. Luin useita hänen kirjojaan. Seurasin hänen poliittista toimintaansa sossuissa ja ruotsalaisissa. Suurlälhettiläänä oloa. Keskuteluja tv:ssa. Tätä viimeistä elokuvaa, Kuulusteluko se oli, en ole vielä nähnyt. Kaiken kaikkiaan ihailen hänen työteliäsyyttään, tarmokkuuttaan, rehellistyyttään, rohkeuttaan olla oma itsensä, ilmeistä älykkyyttään, naisten miehenäolemista vaikka kuten hän sanoi:kahta naista ei voi kunnolla yhtäaikaa rakastaa, koska siinä on liikaa niitä talonmiehen hommia. Donnerin vertaaminen Lasse Lehtiseen kohtelee kaltoin vertaamista itseään. Miten faktaa verrataan fiktioon. Olennaista olemattomaan. Rehellisyyttä humpuukiin. Sitä että on jotain siihen että yrittää yrittämistään olla. Hyvä Jorkke!
harpe (nimimerkki)
Mistähän se kertoo että meitä potutaa semmoinen henkilö joka on: -Itsevarma -suorapuheinen -älykäs -kykenevä -menestyvä -kosmopoliitti -otetaan vakavasti suomen ulkopuolella -tekee mitä tahtoo ym ym Sitten sillä ( Donnerilla) on vielä se pahuksen oskar patsas.
Oscari (nimimerkki)
Enemmän Donnerin kaltaisia ihmisiä kehiin ja näin Suomi lähtee nousuun. Ei mitään itkua ja ulinaa, vaan meinikiä ja toimintaa. Kyten Donnerillakin on aina ollut!
Tuppeensahaaja2002 (nimimerkki)
Oli seiväshyppääjää ja lakitieteilijää, elähtänyttä sivuraiteelle ajautunutta kirjailijaa, naisen tuoksusta humaltunutta sähköasentajaa, huorahtavaa alusvaatemallia, valtakunnanpelleä, uutisankkuria, visaisäntää, flanellipaitaista iskelmälaulajaa. Voisivat ottaa mallia Donnerista Demarius sitoi heitä yhteen kuin salattu rikos Kellään ei ole Donnerin karismaa

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset