Pääministerin himoitut tekstarit
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) menestyi yksityisyytensä suojelussa. Kostoretki syyttäjän huomassa toi Vanhasen ex-morsiamelle ja tämän kustantajalle sakkotuomion.
Hovioikeus on nyt todennut Vanhasen yksityisyyden tärkeämmäksi kuin Susan Ruususen ja Kari Ojalan oikeuden julkaista pääministerin entisen morsiamen muistelmat tekstiviestein ryyditettyinä.
Vanhanen on herkkähipiäinen niin kuin kuka vaan eronnut ihminen exästään. Perustelut yksityisyydestä kelpasivat oikeudelle. Kirjan tekijät jäivät alakynteen näkemyksellään, jonka mukaan pääministeri on itsekin tuonut julkisuuteen perhe-elämään, vapaa-aikaan ja kotielämään liittyviä asioita.
Vuosi sitten ajateltiin, että Vanhanen olisi saattanut voittaa oikeudessa, ja saada lautamiehet puolelleen yksityisyytensä suojaamisesta, jos hän olisi sulkenut yksityiselämänsä julkisuudelta kokonaan. Moni ehätti kysymään yrittääkö Vanhanen ohjailla oikeutta, kun syyttäjä valitti aiemmasta tuomiosta?
Kuvaavaa koko prosessille on, että maan hallituksen johtaja penää oikeutta kärsimykseensä. Kirjan tulojen palautus ja 300 euron sakot vievät entisen morsiamen vararikkoon, kertoi Ruusunen Seiskalle tuoreeltaan.
Pulinat pääministerin kärsimyksen määrästä jatkuvat. Nykyistä naisystävää on jo esitelty kuningashuoneissa ja naisystävän mielipidettäkin on kysytty milloin missäkin säässä ja hänen asuvalintojaan mietitty siellä ja täällä. Näin tehdään julkikuvapolitiikkaa.
Tutkijat ovat pilkanneet toimittajia siitä, että mediailmiön synty, median kaupallistuminen ja viihteellistyminen alkavat herkästi vaikuttaa vääjäämättömiltä, itseohjautuvilta prosesseilta, joissa tiedotusvälineillä tai toimittajilla ei ole aktiivista roolia.
Huomio on oikea.
Oikeudenpäätökseen kehitys ”samaan aikaan toisaalla” ei vaikuta, mutta meitä kansalaisia kiinnostaa, mitkä ovat hovioikeuden päätöksen seuraukset julkiseen keskusteluun. Olisiko ilman tätä oikeudenkäyntiä koko kirja unohdettu? Sananvapauden mittariksi tuomiosta ei edelleenkään ole.
Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja kansalaisia. Siksi on oletettavaa, että ministerit toimivat yksityiselämässään arvonsa mukaisesti.
Harkintakyky ei saa pettää. Sen sai todeta entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.), joka joutui eroamaan tekstarikohun vuoksi. Mainettaan poliitikkona Kanerva ei näytä menettäneen.
Vanhanen kertoi Susan Ruususen kanssa seurustelun aloittamisesta totuudenvastaisesti. Tämä on tosiasia, joka kävi jo käräjäoikeudessa selväksi.
Kukaan vähänkin järkevästi ajatteleva ei lähde siitä, että kyse olisi Vanhasen kärsimyksestä vaan rahan hankkimismielessä tapahtuvan sensaatiokirjoittelun rajoista.
Ilmoita asiaton viesti
Asian klaavapuoli on siinä, että pääministerin piirteet halutaan salata. Hänestä luodaan suurmiestä ja valtiomiestä. Tosin ei toistaiseksi Alma Mediassa, vaan pelkästään Suomenmaassa. Samaa läpötystä on toki ennenkin nähty mm. Uutispäivä Demarissa Tannerista ja Lipposesta.
Matti Vanhanen ei ole enää rehelliseksi tunnettu eikä taitavakaan. Ilmeisesti hän ei ole koskaan ollut yhtä taitava kuin Pekkarinen tai Väyrynen.
Näin ollen herää kysymys, onko Matti Vanhanen enää perustuslaillisessa mielessä kelvollinen ministeriksi. Hänhän on vain sattumapääministeri, joka pantiin komentosillalle siksi, että Pekka Ervasti kaatoi Anneli Jäätteenmäen.
Ilmoita asiaton viesti
Mies jolla ei ole kanttia lopettaa parisuhdetta kasvokkain, ei ole valtiomies, saati paljon muutakaan.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.keskusta.fi
Maanantai 27.3.2006
”Ilmoitin iltapäivällä Kuopiossa maakuntamatkallani, että en nosta Iltasanomia vastaan oikeusjuttua. Yksityisyyttäni on loukattu, mutta mahdollisuuteni pääministerin asemasta käsin käydä vuosia oikeutta ovat olemattomat. Ilmoitin myös olevan erittäin loukkaantunut Iltasanomien päätoimittaja Pietilän julkisista perusteluista viestini käyttämisestä. Hän perusteli tv-uutisissa julkaisua sillä, että ihmisten pitää saada tietää, miten ”pääministeri hankkii naisseuraa tekstareilla”. Tämän päivän lehdessä hän korostaa väitettään, sillä, että lähetin viestin tuntemattomalle henkilölle. Tosiasia on se, että viestin saaja on vanha tuttuni, jota lähestyin vuodenvaihteessa hyvin hienotunteisesti. Ja tämä kahden toisensa tuntevan ihmisen viestittely on nyt julkistettu, sillä perusteella, että lähetin viestin ”tuntemattomalle” naiselle. Pidän menettelyä perusteluineen äärimmäisen loukkaavana eikä nähdylle menettelylle ole mitään hyväksyttäviä perusteluja.
Kerroin myös lehden toisesta ”todisteesta”. Lehden toinen varma tietohan oli se, että olen lähettänyt tekstejä Susalle. Lehti ei tunne näemmä edes hänen nimeään, lehti ei ole häneltä kysynyt mitään eikä lehti luultavasti tunne koko henkilöä. Silti se kertoo varmana tietona asian, josta sillä ei ole mitään tietoa.
Tämän jälkimmäisen asian tiedän täsmälleen, koska pidän kyseiseen henkilöön yhteyttä ja kerroin tänään tavoistani poiketen, että toivon tämän yhteyden saavan kehittyä rauhassa ilman julkisuuden häirintää.”
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollut mikään yllätys, etteivätkö hovioikeudet olisi toimeenpanovallan kontrolloimia Montesquen vallan kolmojako-opin mukaisesti.
Vanhasen olisi kannattanut tehdä jo alussa niin kuin Niinistö ja rekrytoida seuralaisensa jostain korporaatiorakenteesta, kuten puoluetoimistosta tai Jaskarin tuttavista kauppakamarilta.
Ei tavallinen nainen ymmärrä politiikan peliluonnetta, vaan voi rakastua ja vihastua aivan tosissaan.
Hovioikeuden neuvoksilla ei ole mitään asiaa korkeimman oikeuden neuvoksiksi, elleivät he palvele toimeenpanovaltaa. Toivottavasti jutusta valitetaan Brysseliin.
Näin Matti Vanhanen saisi tahtonsa läpi ja juttu pääministerin morsiamesta jatkaisi eloaan Suomen Keskustan kivenä kengässä. Joskus voisi luulla, että Suomen Keskustan puheenjohtaja on kokoomuslainen provokaattori. Tätä hän ei voi olla, koska mainostoimistopuolue Kokoomuksella on myös mediatajua.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaako kukaan, mikä mekkala syntyi siitä, että Yhdysvaltain presidentti valehteli Yhdysvaltain kansalle ovaalipöydän tapahtumista koskien neiti Monica Lewinskyä? Siellähän piti presidentti miltei erotettaman ja erikoissyyttäjä Kerr laati asiasa miljoonilla dollareilla 500-sivuisen raportin.
Koskahan Suomessa joku oikeusviranomainen laatii taatusti objektiivisen raportin siitä, mitä pääministeri teki ja sanoi tehneensä.
Matti Vanhasen olisi pitänyt tunnustaa, että on nykyaikainen Natti-Matti siinä, missä Ilkka Kanerva on nykyaikaienn Tekstari-Ilkka, ja että deittailee Suomi24.fi :ssä niin kuin kuka tahansa arki-ihminen.
On kuitenkin niin, että Suomessa ollaan edelleen niin konservatiiveja, että naisseura pitäisi hakea jostain Tampereen kauppakamarin tai oman puolueen verkostoista.
Matti Vanhanen kuitenkin valehteli Suomen kansalle tässä pikkuasiassa. Kertooko hän totuutta mistään muustakaan, esimerkiksi Suomen todellisesta puolustuspolitiikasta, joka on Risto E. J. Penttilän mukaan parlamentaarista ja avointa?
Ilmoita asiaton viesti
Koponen on väärässä siinä etteikö tämä rajoita median valtaa ja kirjoittelua, ei laki voi olla eri pääministerilla ja tavalliselle kansalle.
Ja mediat ovat yhdenvertaiset, Masa on vähän kuin Putin, hänen kautenaan on sensuuri saanut vahvan jalansijan, eikä se ole ihan huono asia, koska suomalainen media on alistunut valtaapitäville ja vain palvoo politiikkoja!
Ilmoita asiaton viesti
Erona on vain se, ettei sensuurin voimaan saattamiseksi murhata toimittajia ja siinä, etteivät kustantamot itse tunnusta sensuurin olemassa oloa.
On tietenkin selvää, että jos vain hylkää linja-autopysäkille rakastuneen naisen, on tuloksena naarastiikerireaktio. Samalla ymmärryksellä hoidetaan Suomen Eurooppa-politiikkaa ja Kimmo Sasi käyttää parlamentarismia perusteluna sille, että presidentin ylipäällikkövalta pitäisi siirtää pääministerille, jolloin saataisin yhtä likainen pääministeripeli kuin Israelissa.
Puoluepiireissä ja kaupallisissa piireissä on naisia, jotka ymmärtävät politiikan ihmissuhdepeliluonteen. Jos tällaiseen piiriin tuodaan toisenlaisia naisia kuin esimerkiksi Anita Hallama, on tulos tietenkin kulttuurien yhteentörmäys poliittisen moraalin ja moraalin välillä.
On miehiä ja talousmiehiä, on nakkeja ja talousnakkeja, on moraalia ja poliittista moraalia.
Ilmoita asiaton viesti
Olihan se selvää, että pääministeri ei voinut hävitä. Sitä vain ihmettelen, miksi ei osapuolet olleet oikeudenkäynnissä mukana henkilökohtaisesti. Homma hoidettiin salamyhkäisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Tekemällä mielikuvitusmatkan Ikeaan voi saada kärsimyksestä 1000 euroa ?
Ilmoita asiaton viesti
ja kohtuukynnys on todella valitettavasti ylitetty. Tulee mieleen naispappeuskysymys. Sielläkin puhutaan periaatteesta, vakaumukseksikin kutsutusta.
http://helanes.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/10/uuniperunaoikeus-on-puhunut
Ilmoita asiaton viesti
Jos vanhasvihaltansa malttaa, kannattaa tutustua koko hovioikeuden tuomioon. Siitä käy ilmi paitsi se, mikä on tuomittavaa yksityisyyden loukkausta, myös sitä, mikä EI ole sitä. Jos sukupuolisten suoritusten yksityiskohtainen kuvaaminen ja poliitikon lasten elämä ovat yksityisyyssuojan piirissä, niin kyllä se minun maailmaani mahtuu. Paljon jäi vielä mahdollisuuksia värikkääseenkin kirjoitteluun!
Ei kai kukaan kuvitellut, että tässä oikeudenkäynnissä oli kyse siitä, oliko Matti Vanhanen valehdellut julkisuudessa Ruususen tapaamisestaan vai ei? Se on poliittisen luottamuksen piiriin kuuluva asia ja siitä rankaisevat Vanhasta äänestäjät (tai sitten ei, kun ollaan Suomessa).
Minusta tämä päätös selkiyttää kaikenlaisen kohukirjoittelun rajoja. Kun eri keskustelupalstoilla on ihasteltu sitä, miten Sauli Niinistön tuorein parisuhde onnistuttiin pitämään pitkään salassa ja myönnetty hänelle oikeutta yksityisyyteen, niin miksi Matti Vanhasen makuuhuoneleikkien tuominen julkisuuteen olisi oikeutettua? Vain siksikö, että hän on väärästä puolueesta / minulle vastenmielinen hahmo?
Kun kuitenkin lain ja rangaistusten tulee olla kaikille samalla mitalla mitattavaa, olisi ehkä hyvä, että täälläkin keskustelijat ajattelisivat sitä, miten he itse suhtautuisivat, jos heidän entinen (tai nykyinen) kumppaninsa avautuisi kohukirjassa heidän sukupuolitavoistaan tai muista ominaisuuksistaan. Tai heidän pienten lastensa asioista.
Enkä minä todellakaan ole Vanhasen kannattaja…
Ilmoita asiaton viesti
Onko sensaatiojulkaisijan oikeus tehdä voittoa tirkistelemällä pääministerin intiimiä elämää mukaan narratun ruususen avulla suurin ongelma sananvapaudessamme tänään? Ehkä kysymys onkin enemmän keltaisen lehdistön ansaintalogiikasta?
Missä ovat porautuvat tutkimukset ja rohkeat paljastukset kabimnttien politiikasta, ”hyvä veli”-verkostojen suhmuroinneista? Hukkuvatko rakenteet pintakuohaan?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kun minä etsin liikekumppaneita netistä erilaisilta sivustoilta ja palstoilta, ja jonkuin sopivan löyvän, ja sovin taapmisen johonkin, ja kun minulta sitten kysytään missä ensi kerran tapasin tuon liikekummpanin, niin enköhän vastaa totuudenmukaisesti että:
– Okeroisten aabeeceellä.
Vai olenko silloin pahus soikoon valehtelija? Olisiko minun pitänyt kertoa, että tapasin liikekumppanini ensimmäisen kerrean netissä sillä ja sillä palstalla? Kun netissä ei kuitenkaan ketään voi tavata. Kaiken lisäksi asia on minun ja likekumppanini välinen, joten se ei kuulu yleensä kenellekään. Eikä kuulu Vanhasen treffitkään.
Valehteli? Noi voi hitto sentään…
Ilmoita asiaton viesti
HO:n tuomion osiossa ’Syyksilukemisen perusteet’ todetaan muun muassa: ”Hovioikeus katsoo, että kokonaisuutena arvostellen Vanhasen edellä mainittuja elämän alueita on kirjassa kuvattu hänen yksityiselämäänsä loukkaavalla tavalla.”
Rikoslain 24 luvun 8 §:ssä säädetään, että se, ”joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä (…)”.
Mainittua säännöstä on tulkittava niin, ettei siinä säädetä rangaistavaksi teoksi toisen yksityiselämää koskevien tietojen esittämistä yleensä. Toisin ei voisi ollakaan. Yleinen kielto tekisi käytännössä esimerkiksi muistelma- ja omaelämäkertakirjallisuuden varsin ongelmalliseksi, jopa mahdottomaksi. Rangaistavuus edellyttää siis, että ”teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa”. Mainittua rikoslain säännöstä on luonnollisesti tulkittava suppeasti.
Median välittämien tietojen mukaan Vanhanen on HO:n tuomion antamisen jälkeen ilmoittanut kommenttinaan muun ohella seuraavaa: ””Tässä on ollut kyse sinällään ihan harmittomien tietojen levittämisestä, mutta tämä periaatekysymys siitä, että koskeeko yksityisyydensuoja myös niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet mukaan näihin yhteisiin tehtäviin.” (Näin Vanhanen kommentoi tuomiota. Ilta-Sanomat 10.02.2009 13:21, päivitetty 10.02. 13:34 [ http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1642907 ])
Kysymyksessä olevassa kirjassa esitetyt tiedot ovat siis Vanhasen oman, julkisuuteen antaman tulkinnan mukaan ’sinällään ihan harmittomia tietoja’. Näin ollen on painavia syitä katsoa, ettei kyseinen teko voinut olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka halveksuntaa. Kysymyksessä oleva teko ei näin ollen voi olla rikoslain 24 luvun 8 §:n nojalla rangaistava teko.
Mikäli Vanhasen edellä tarkoitettu kommentti olisi ilmoitettu suullisesti pääkäsittelyssä (suullinen käsittely) HO:ssa, on varsin mahdollista, että HO olisi tuomiossaan päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen. Näin olisi siis saattanut tapahtua, jos HO olisi suostunut Kari Ojalan vaatimukseen pääkäsittelyn (suullinen käsittely) toimittamisesta.
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella asiassa näyttäisi olevan painavia perusteita valitusluvan hakemiseen KKO:lta.
HO:n tuomiota voidaan kritikoida myös seuraavilla perusteilla:
Demokraattisessa oikeusvaltiossa ei ole korrektia, että HO ensimmäisenä asteena – pääkäsittelyä (suullinen käsittely) toimittamatta – tuomitsee rangaistukseen sellaisen vastavalittajan ja sellaisen muun vastapuolen, jonka osalta käräjäoikeus on antanut vapauttavan tuomion.
HO:n tuomio on tosiseikkojen osalta puutteellisesti perusteltu. Demokraattisessa oikeusvaltiossa langettavan tuomion tulisi olla sellainen, että suuri yleisö voi itse arvioida tuomion legitiimisyyttä. Olennaista on, että tuomio sisältää täsmällisen kuvauksen niistä tosiseikoista, jotka ovat tuomion perusteina. Tässä tapauksessa HO:n tuomio on jäänyt varsin abstraktiksi. Tuomion lukijalta puuttuvat edellytykset itse arvioida kysymyksessä olevia tietoja ja niiden merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti