Dollarille ehdonalainen
Maailma on paljon monimuotoisempi ja vaikeammin hallittavissa kuin presidentti Ronald Reaganin aikana.
Davosin talousfoorumissa Kiinan ja Venäjän pääministereillä oli selkeä viesti Yhdysvalloille – älkää hämmentäkö joka paikassa.
Vastaavasti kotikamarallamme, suomalaisessa talousseminaarissa, entinen puhemies Paavo Lipponen muistutti, että Yhdysvallat on edelleen ratkaisevassa asemassa talouskriisin ratkaisussa, vaikka sen luultiin jo olevan katoamassa yksinapaisen maailman johtajan paikalta.
Niin valtiojohtaja kuin Yhdysvallat onkin, varsinkin suomalaisessa mediassa, Venäjällä ja Kiinalla on sanansa sanottavana maailman talouspolitiikassa.
Venäjän ja Kiinan asenne on selkeästi se, että dollari saa säilyttää asemansa maailman johtavana reservivaluuttana yhdellä ehdolla: ne maat, jotka sijoittavat dollareissa noteerattavaan omaisuuteen, haluavat valvoa, ettei USA:n hallitus lisää rahan määrää liikenteessä holtittomasti.
Tämähän johtaa inflaatioon, dollarin arvon heikkenemiseen ja sen myötä muun maailman (erityisesti Kiinan, Venäjän ja Japanin) varallisuuden laskuun.
Talouskriisistä selviämiseksi tarvitaan yhteistyötä. Yhtälö on vaikea, ei mahdoton. Kiinalaiset ja venäläiset eivät aio keikuttaa venettä.
Talouskriisi näyttää kuitenkin antavan maille edun Yhdysvaltoihin nähden.
Rahamaailman liikkeitä Moskovassa seuraava asiantuntija sanoo, että Venäjältä katsoen Yhdysvaltojen mahti on kutistunut samanlaiseksi kuin se oli viimeksi Jimmy Carterin presidenttikaudella 1970-luvun lopussa.
Totta on, että myös sekä Kiina että Venäjä painiskelevat kasvavan työttömyyden kanssa. Mutta juuri siksi niillä on hyvä syy ylläpitää talouskasvuaan.
Uutissähkeissä Davosista korostui, että pääministeri Wen Jiabao puhui ponnisteluista yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Venäjän pääministeri Vladimir Putin korosti, että valtioiden on vältettävä luisumista eristäytymispolitiikkaan.
Presidentti Barack Obama on jo tunnustanut virheeksi viestin, jonka mukaan Yhdysvallat huolehtii vain itsestään eikä ole kiinnostunut maailmankaupasta. Ja niin kummalliselta kuin se tuntuukin, virastaan eroamaan joutuneen presidentti Richard Nixonin saavutuksia – Kiinan ja Venäjän suhteiden liennyttämistä – on alettu arvostaa uudelleen.
USA:n hirveä velka: yli 3 000 000 000 000$!
http://www.uusisuomi.fi/raha/49265-usan-hirvea-velka-yli-3-000-000-000-000
Ilmoita asiaton viesti
Olen kolumnistin kanssa samaa mieltä että Venäjän pääministeri Putinilla oli tärkeä viesti presidentti Obamalle, Gordon Brownille ja muille länsimaisille johtajille: älkää ryhtykö sosialisteiksi. Pankkien kansallistaminen USA:ssa ja UK:ssa samaan aikaan kun Afganistania painotetaan ulkopolitiikassa tarkoittaa geopoliittista jännitettä. USA:n keskuspankki on jo lisännyt dollareiden määrää holtittomasti, ja Kiina ja Venäjä ovat huolissaan sotilaallisesta painostuksesta takamaillaan. Obama saattaa aloittaa uuden kauden amerikkalaista aggressiivista vasemmistolaisuutta, Franklin Rooseveltin, Harry Trumanin ja Lyndon Johnsonin tyyliin.
Että en tiedä onko maailma monimuotoisempi kuin kylmän sodan 80-luvulla: kysymys on ehkä siitä, että todellisuus ei vastaa silloin opittuja kliseitä. Trotskilaiset maailmanvallankumoukset Washingtonissa ja Lontoossa käyvät propagandasotaa venäläisten ja kiinalaisten ”konservatiivien” kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
on ilmeisesti pakko ottaa huomioon tärkeimpien rahoittajiensa asettamat reunaehdot. On selvää, että esim. Kiinan intressissä on, että amerikkalaiset käyttävät saamansa lainarahat mahdollisimman viisaasti ja tuottavasti, koska kyse on myös heidän rahoistaan ja hyvinvoinnistaan. Tuskin dollari voi heikentyä holtittomasti suhteessa muihin valuuttoihinkaan. Rahalla kun on myös taipumus etsiytyä turvalliseen satamaan.
Voiko tämä muuttaa jopa USA:n ulkopolitiikkaa? Uskonpa, että aivan lähivuosina saamme tähän vastauksen. Yhdysvaltain on keskityttävä taloutensa kunnostamiseen. Merkitseekö tämä vähenevää panosta maailman poliisina? Jätetäänkö yhä suurempi vastuu (myös kuluvastuu) liittolaisille? Muuttuuko Naton olemus ratkaisevasti, jolloin nykyisenkaltainen Suomessa käytävä Nato -keskustelu on jokseenkin turhanaikaista. Uutisissa on ollut jo viitteitä, jotka merkitsevät demokratia -mission jättämistä lähempänä oleville (Eurooppa hoitakoon Afganistanin demokratiakehityksen).
USA käy toistaiseksi terrorismin vastaista sotaa. Vetäydytäänkö siitäkin sopivan suruajan jälkeen. Muokataan ilmapiiriä ensin otolliseksi ja puretaan paniikkia. Annetaan Natonkin kehittyä lähinnä eurooppalaiseksi puolustusliitoksi, mikä sinänsä olisi aivan luonnollista. Tosin esim. Georgia ei siihen kovin luontevasti istu.
Aina on olemassa myös ikävä mahdollisuus, että kotoisten vaikeuksien ollessa liian suuria, haetaankin huomion kohde ulkoa. Syntipukki tarvitaan. Ihan kuin Orwellin Eläinten vallankumouksessa: Lumipallo -sika oli kaikkiin suuriin onnettomuuksiin syypää ja kävi tekemässä tihutyönsä ulkomailta käsin. Analyysi venäläiseen ja samalla kovin universaaliin tapaan.
Näkemykset siitä, miten elvytetään ja kuinka paljon, eroavat suuresti toisistaan niin USA:ssa kuin meilläkin. Konservatiivit vieroksuvat velkaelvytystä ja demokraatit kannattavat sitä. Taloustieteen nobelisti Paul Krugman leimaa Obaman elvytyspaketin tuoreessa kannanotossaan ”pikkukaloiksi”.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=200…
Valitettavasti vasta aika näyttää, kumpi päälinja olisi ollut viisaampi. Toistaiseksi kannatan itse elvytystä julkisen kulutuksen lisäämisen kautta. Kunnes toisin todistetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on tositosipaikka kumpaakohan amerikkalaiset suojelevat: dollaria vai itsenäisyyttään? Jos uhkana on menettää määräysvalta, menetetään mieluummin dollari, jolloin maksajana ovat kiinalaiset ja muut taalaan sijoittaneet.
Kaikkien aikojen suurin huijaus on meneillään, arvotonta valuuttaa on liikkeellä käsittämättömät määrät.
Kaikkia joilla on mahdollisuus neuvoisin kääntymään euron puoleen. Siinä on vakain valuutta tulevissa myrskyissä, se ei ole päässyt nousemaan rankasti yliarvostetuksi missään vaiheessa, kiitos eteläeurooppalaisten veljiemme kurittomuusmentaliteetin. Kuitenkin sen voima perustuu todelliseen taloussuorityskykyyn ja sen heikkous – euromaiden erilaisuus – on myös sen vahvuus.
Amerikkalaisten selviäminen kriisistään riippuu siitä pystyykö heidän yhteiskuntansa jakamaan pienentyneen saaliin tasaisemmin jotta vältytään väestöryhmien lopulliselta törmäykseltä. Mikäli se onnistuu voimme nähdä uuden entistä voimakkaamman Amerikan nousevan noin seitsemän laihan vuoden jälkeen. Ellei, meillä on kohta menossa MadMax-SciFi keskuudessamme.
Maailmanpolitiikka kokee aivan uudenlaisen ajan kun jenkeillä ei ole enää resursseja eikä haluakaan puuttua kaikkiin kohteisiin. Kiinalaiset ovat olleet perinteisesti vähintään passiivisia ei-itseensä-suoraan kohdistuvissa kriiseissä ja venäläisetkään eivät entisten alueittensa ulkopuolelle juuri ennätä. Paikalliset kriisit saatetaankin ratkaista enenevässä määrin paikallisesti – vahvin voittaa ja heikoimpia ei juuri huomioida.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka Japani aikoo rahoittaa edelleen USA:ta, Kiina vähentää omaa rahoitustaan. Näiden kolmen kesken on todellinen talouden kauhun tasapaino/epätasapaino…
Ilmoita asiaton viesti