Jarmo Koponen

Ydinvoimamies ja luonnosuojelija

Suurlähettiläs Aleksander Rumjantsev pitää luonnosta. Virka-asunnon pihalla loikkivat jänikset ovat Maailman luonnonsäätiön pitkäaikaisen jäsenen mielestä mukava bonus Suomessa asumiseen. Onkohan stalinistisen arkkitehtuurin muistomerkin tämänkertainen isäntä huomannut, että myös kaupunkikanien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Kanit ovat uusi ilmiö Tehtaankadullakin.

Haastatteluun istuu atomienergiamies. Sen huomaa, kun hän saa kertoa mielipiteensä ydinvoimasta. Rumjantsev täsmentää, opastaa ja tarkentaa. Kun keskustelua on käyty toista tuntia, on mieluista palata alaan, jossa on omimmillaan.

Haastattelun aikana ja sen jälkeen käy ilmi, että suurlähettiläs on kiertänyt Suomea ristiin rastiin. Rumjantsev on asunut Suomessa toista vuotta. Diplomaattina 61-vuotias akateemikko on untuvikko. Komennus Suomeen on hänen ensimmäinen asemapaikkansa. Pohjoismaista Rumjantsev sanoo tuntevansa vain Suomen. Norjassa ja Ruotsissa sen enempää kuin Tanskassa Venäjän ydinvoimala-alan asiantuntija ei ole vielä ehtinyt käydä.

Rumjantsev on ottanut asiakseen edustaa presidentti Vladimir Putinin Venäjää. Rumjantsev vastaa kysymyksiin niin rekkajonoista kuin venäjän kielen asemasta Suomessa. Vironvenäläisten kohtelu saa rauhallisen miehen kuohahtamaan.

Venäjänkielisten asemasta puhuttaessa Rumjantsev miltei unohtaa hetkeksi diplomaatin roolin. Vai onko kyse venäläisestä impulsiivisuudesta ja arvaamattomuudesta, ”shirokaja natura” -nimellä tunnetusta venäläisestä asenteesta? Lavean luonnon katsontatasossa lakeja noudatetaan, mikäli niistä ei ole haittaa. Suurlähettilään retoriikka on yllättävän kovaa.

Rumjantsevin puheessa korostuu, ettei hän oikein ymmärrä, mitä Virossa tapahtuu. Kuka olisi uskonut joutuvansa todistamaan, että tuhansia venäläisiä on jäänyt loukkuun vaille kansalaisuutta. Suurlähettiläs muotoilee asenteensa virolaisiin niin tiukasti, että sovittelevammat lauseet hukkuvat.

Tuoreen tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia Virossa asuvista venäläisistä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuutta Venäjällä asuviin maanmiehiinsä.

Onko tämä puhetta, jota emme osaa kuunnella. Otamme liian herkästi vastaan asioiden negatiivisen puolen. Yhtä kaikki Rumjantsev on venäläisen diplomatian vanki. Ulospäin on oltava yhtenäinen linja.

Valtioiden väliset sopimukset ovat oma asiansa. Suurlähettiläs Rumjantsev vastasi haastattelussa kysymykseen Itämeren ilmavalvonnasta. Perinteisesti venäläisten on tiedetty vastustavan sateenvarjoja. Niin nytkin.

Ymmärsin, että suurlähettiläs olisi ollut taipuvainen ehdottamaan, että ilmavalvonnan koordinointia voitaisiin ohjata jo olemassa oleville elimille, Itämeren ja Barentsin meren neuvostoille. Virkamiesten punnittua käsittelemääni haastattelua yhteys neuvostoihin haluttiin irrottaa tästä haastattelusta. Se sopi meille. Joskus yhteistyön muodot, kuten ympäristöalan yhteistyö, etenevät huolimatta yhteisistä katto-organisaatioista.

Kaupunkikanien torjunnassa onnistuminen on vaikeaa. Ongelma on jo olemassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Nordfolk (nimimerkki)
Punnittu puheenvuoro.
M Eiramaa - tutkija - KNFIJV (nimimerkki)
Tarvitsemme rakentavaa ja kaikkia osapuolia arvostavaa ja kaikkien intressit huomioonottava asennetta Sanahelinä on sanahelinää, vaikkakin kaunista. Tarvitsemme realismia. Ja tarvitsemme rakentavaa ja kaikkia osapuolia arvostavaa ja kaikkien intressit huomioonottava asennetta. Siksi liitän tähän linkin oman ehdotukseeni siitä, miten kaavaillun Itämeren kaasuputkihankkeen luovalla uusvastuunjaolla voidaan lisätä kaikkien ympäristö- ja sotilaspoliittista turvallisuutta ja samalla parantaa Venäjän, EU:n ja Suomen suhteet lopultakin normaaleiksi ja oikeasti hyviksi: http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/1577-ita-eurooppa-huolissaan-venajan-en... M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV
tapioneva (nimimerkki)
Niin on. Ajatusta kannattaisi kuitenkin ehkä vielä jatkaa.
tapioneva (nimimerkki)
On kuitenkin muistettava, että suurlähettiläs virkansa puolesta edustaa maansa valtionpäämiestä sekä tekee maansa politiikkaa tunnetuksi asemamaassaan. Näin ollen ei ole kovinkaan hedelmällistä korostaa yksilöllisiä näkemyksiä, vaikka se tietenkin lisää asian inhimillistä kiinnostavuutta artikkelin lukemisen kannalta. Kulttuurikysymyksisä on niin, ettei Ahvenanmaan tasoisia etuoikeuksia maailmalla ole montaa ja pyrkimys aitoon kaksikielisyyteenkin on harvassa. Monessa maassa kansallista kulttuuria suojellaan vieraaksi koetulta kulttuurilta vähemmistöjen uudelleen kasvattamiseksi uuden valtion henkeen, mutta samalla jätetään budjettitasolla tukematta oman kansallinen kirjallisuus ja elokuvataide, jolloin kulttuuri muodostuu pääasiassa käännössisällöistä, joiden kieli on omaa, mutta arvostukset kansainvälisiä. Kaniini Helsingin suurlähetystöjen pihoilla edustaa postmodernismia: jauheliha on EU:n vuoksi halpaa, neljä euroa kilogrammalta, joten kaniinikin saa elää. Kaniinia ehkä vaikuttavampia kaupunkien asukkaita ovat fasaanit, joita niitäkin on joillain pihoilla. Voisi kysyä, onko kaniineja myös muiden kuin Venäjän federaation suurlähetystön nurmikoilla. Miksi(pä) ei?

Toimituksen poiminnat