Napakkaa puhetta sananvapaudesta
Suomalaisilla menee hyvin. Melkein kaikilla mittareilla. Ikinä ei ole mennyt näin hyvin.
Sananvapauden puolustajilla riittää kuitenkin työtä: pahin uhka olemme me itse.
Liberaalin demokratian pitäisi kyetä kertomaan paremmin se, minkä takia tarvitaan kansainväistä yhteistyötä ja minkä takia tarvitaan universaaleja ihmisoikeuksia.
Kirjailijoilla, tutkijoilla ja toimittajilla on kaikilla syy olla huolestuneita sananvapauden kehityksestä. Suuri osa ihmisistä kokee alkukantaisesti, että ei heillä ole sananvapautta, koska melkein mikä tahansa asia voidaan milloin vaan kiistää, koska sitä pidetään tyhmänä tai loukkaavana.
-Kritiikkiä tulee eri suunnista, koska on havaittu, että on toisenlaisia intressejä ja kaikki eivät ole pysyneet kyydissä, arvioi viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvonen, joka alusti viime viikolla asiantuntijakeskustelua Suomen sananvapauden tilasta.
Paneeliin osallistuivat Neuvosen lisäksi STT:n päätoimittaja Minna Holopainen, Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen ja Suomen Pen-klubin hallituksen jäsen, tietokirjailija Oula Silvennoinen. Keskustelua veti Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen-osaston puheenjohtaja, toimittaja Jarmo Mäkelä.
Keskustelu käytiin Neuvosen viime vuonna julkaistun Sananvapauden historia Suomessa -kirjan pohjalta Eurooppalainen Suomi ry:n tiloissa Helsingissä.
Mistä sinun mielestäsi ei pitäisi puhua?
-Kysymys joka pitäisi jokaisen esittää itselleen, Neuvonen sanoo.
Sosiaalinen media on tehnyt helpoksi verkottumisen kansainvälisestikin. Sananvapauden perusajatus on rakentunut hyvin käyttäytyvien ihmisten ideaaliin, mutta sananvapauskysymykset liittyvät yhä voimakkaammin radikalisaatioon.
Keskustelussa kävi ilmi, että panelisteja huolestuttaa vaikeus, joka liittyy älylliseen keskusteluun esimerkiksi uskonnon ja ihmisoikeuksien sekä ilmaisuvapauksien kohtaamispisteessä.
Media, ylipäätään ja ennen muuta sosiaalinen media, levittää ajatuksia nopeasti ja tuo yhteiskuntaan kysymyksiä, jotka liittyvät sukupuoleen, luokkaan, etnisyyteen ja uskontoon. Aiemmin ne eivät ole olleet yhtä keskeisiä.
Paneelissa muistutettiin, että on huolestuttavaa, jos emme kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti puolusta sananvapautta, ja valitsemme edustajiksemme poliitikkoja, jotka eivät puolusta sananvapautta.
Sananvapauden perinteiset kaventamisen vaatimukset ovat nousseet jostain uskonnon ja siveellisyyden kysymyksistä. Nykyisin sellaiset arvot kuten ihmisoikeudet, tai yleensä ajatus yhteisestä todellisuudesta, ovat vähintäänkin koetuksella. Tilannetta pahentaa se, että monet ovat huomanneet, kuinka todellisuutta voidaan helposti jopa muokata.
Tekninen kehitys mahdollistaa sen, että ihmiset voivat uskoa yhä enenevässä määrin vain oman kuplansa tuottamaan aineistoon.
-Internetissä on ollut aina samaa tavaraa, massa on vain kasvanut. Ennen ei ollut kolmea miljardia langan päässä, sanoo Neuvonen.
Internetin alkuaikoina mietittiin, valtaako Bill Gates maailman ja ryhtyy määräämään, mistä puhutaan. Vähitellen on huolestuttu isoista internet-yrityksistä. Aletaan lopulta huomata, että huolta pitäisi kantaa myös kiinalaisista yhtiöistä.
-Olemme riippuvaisia teknologioista ja alustoista. Se tulee määrittelemään sen, mistä joku yhtiö antaa meidän puhua ja mistä ei.
Suurinpana uhkakuvana Neuvonen näkee jonkun sellaisen kriisin tai tapahtuman, joka saa ihmiset kaduille partioimaan ja syntyy ns. järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolista liikehdintää.
-Kuka tahansa voi perustaa soihtupartion, Neuvonen puntaroi.
Sananvapautta pitää käyttää
Me elämme Suomessa moneen maahan verrattuna hyvässä tilanteessa, mutta samaan aikaan yhteiskuntaamme haastetaan koko ajan monelta suunnalta.
Yksi haaste, jopa uhka, on tapa tehdä politiikkaa, joka perustuu paskanpuhumiseen. Ei ole enää mitään väliä, onko sillä, mitä sanotaan yhteyttä todellisuuteen, vaan sanotaan mitä tahansa, mikä koetaan omalle asialle hyödylliseksi. Tai vääristellään toisten lausuntoja mielivaltaisesti, jos sillä voi edistää omia poliittisia tavoitteita.
-Iso osa ihmisistä kokee, että kulminaatiopiste on saavutettu. Tästä eteenpäin ei ole odotettavissa muuta kuin rappiota ja tuhoa, jos ei tehdä nopeasti ja radikaalisti jotain muuta kuin, minkä on kuviteltu kuuluvan suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin, arvioi Silvennoinen, joka on itse saanut tietokirjailijana kokea, millaista on julkisuus sosiaalisessa mediassa.
Silvennoinen muistutti, että asiallinen some-julkisuus on raskasta. Häirintä on jo noussut tasolle, johon on yhteiskuntana keksittävä keinoja, tehokkaita vastatoimia.
Näkyvin tämän tyylin edustaja on kansainvälinen äärioikeisto, joka oikeastaan hakee keskustelutapansa ja tyylinsä toinen toisiltaan.
Ilmiöt ylittävät rajoja
Suomessa näiden piirteiden merkittävin edustaja on Silvennoisen mukaan perussuomalainen puolue. Paskanpuhuja jättää huomioimatta sen, että lainsäädäntöönkin sisältyy ajatus siitä, että sanankäyttöön liittyy vastuu. Mitä tahansa ei voi sanoa. Ei vääristellä, ei loukata – ei miten tahansa.
Hänen mielestään tätä haastetaan puhumalla sananvapaudesta lähes pakonomaisesti väittäen, että mikä tahansa yritys suitsia kielenkäyttöä on sananvapauden loukkaus.
-Viime aikoina on esimerkiksi tehty uutisia kansainvälisen sosiaalisen median yritysten käyttäjilleen jakamista ns. bänneistä eli hetkellisistä käyttökielloista. Se on koetettu saada näyttämään nimenomaan sananvapauden rajoittamiselta, Silvennoinen täsmentää.
On silti selvää, että jos ylipäätään haluaa tietää jotain yhteiskunnan tilasta, on seurattava sosiaalista mediaa. Silvennoinen muistuttaa, että siellä tapahtuvat ilmiöt ”vuotavat” hyvin helposti muuhun maailmaan.
Kaikki lähtee meistä
Media, kirjailijat tai tutkijat eivät suinkaan tarvitse pään silitystä.
Nykyisin kirjailijaliiton puheenjohtajana toimiva Kähkönen huomasi muutama vuosi sitten olevansa tilanteessa, jossa hän joutui miettimään satiirilehti Charlie Hebdon toimittajien ja pilapiirtäjien kohtaamaa terroria vastavalittuna Pen-klubin puheenjohtajana.
-Sananvapautta on vaikea puolustaa, koska siinä joutuu puolustamaan myös ihmisvihaajia ja rasistista toimintaa, koska Ranskassa on erilainen käsitys siitä, mikä on rasistista.
Sananvapaustyössä kysymys on laajemmasta asiasta kuin omista näkemyksistä.
-Monet niistä pilapiirroksista loukkasivat minua. Siksi oli vaikea puolustaa niitä, mutta sananvapaus oli enemmän kuin minun loukkaantumiseni.
Nykyajan politiikka on loukkausten politiikkaa.
Kähkönen pohti paneelissa myös sitä, miten voidaan puolustaa liberaaleja arvoja, ihmisoikeuksia, jotka ovat taanneet Suomessa mahdollisuuden niin monille.
-Rokkolevää on vain jatkuvasti jynssättävä pohjasta, jotta laivan vauhti ei pysähtyisi, Kähkönen vertasi.
Kähkösen mielestä Suomessa on iso ongelma siinä, että keskustelua ei synny. Kulttuurimme ohjaa edelleen karttamaan ristiriitoja, jopa vaikenemaan epäselvistä aiheista.
-Meillä on eletty hyvin siinä suhteessa, että mölyä on ollut niin vähän. Mitenkään kiistämättä sitä, että mölyä on ikävä kuunnella.
Sananvapaudesta puhuttaessa tulee esiin näkökulmien ero. Se on Kähkösen sanoin epämiellyttävä – asia, koska se tuo esiin, että sinulla on tämä näkökulma ja minulla tämä. Ja niistä keskustelemista suomalaiset haluavat välttää.
Medialla on vahtikoiran vastuu
Minna Holopainen vastaa STT:n päätoimittajana julkisuuteen nousevasta aineistosta. Hän muistuttaa, että ei ole montaa vuotta kun keskusteltiin lähdesuojan heikennyksistä.
-Juuri nyt en osaa sitä kuvitella. Mutta vuoden tai kahden kuluttua silloin eduskunnassa oleva puolue tai ministeri voi saada päähänsä, että siinä on joku ongelma, puntaroi Holopainen.
Mediakritiikkiä tarvitaan ja julkaistujen tietojen pitää olla oikein. Oikeudellisuuden vaatimus ei ole vähentynyt, mutta vapaus käyttää oikeuksia on kasvanut edellisten 20 vuoden aikana valtavasti. Tässä mielessä Holopainen katsoo suomalaisen journalismin elävän nyt suorastaan upeaa aikaa.
Holopainen muistuttaa, että julkisuuslaki ei toteudu aina hyvin tai ainakaan helposti. Tietoja on hyvin työlästä saada. Parin vuoden kuluttua voi käydä ilmi, että uutistilanteessa tietoja olisi voitu käyttää, mutta silloin tilanne on ehtinyt jo mennä.
-Meillä on ihan hirveästi opettelemista median toimintatapojen selittämisessä. Emme ole norsunluutornissa, kuten ennen.
Hän mietti, kuinka sanavapaushenkisiä suomalaiset ovat – olemmeko itää vai länttä? Hyvä säädössuoja on lännestä, mutta yksityiselämällä on monelle suomalaiselle suurempi arvo kuin lehdistön vapaudella, sananvapaudella. Ehkä tämä näkyy mm. julkisuuslain noudattamisessa?
Hän pohti edelleen, että trollit ovat uusi ilmiö, ovat ne sitten puolustamassa Kremliä tai vastustamassa maahanmuuttoa. Mutta liittyisikö tämäkin vanhempaa perua olevaan käsitykseemme yksityisyydestä?
Monella fiksulla ja koulutetulla suomalaisella on sellainen käsitys, että jostain asioista kirjoitetaan ihan liikaa.
Media joutuu puolustamaan omaa asemaansa ja miettimään, miksi eri asiat ovat tärkeitä. Siksi sen on myös kyettävä perustelemaan se, miksi kirjoitetaan niistäkin asioista, jotka eivät ihmisiä kiinnosta.
Vastuullisen median on osattava selittää vaikkapa se, miksi jonkun rikoksen tekijän nimi on mainittu ja toisen ei ole.
Kaikki ei voi kiinnostaa kaikkia. Kiistelylle on paikkansa, kun sillä estetään esivallan ylilyönnit. Ongelmallista on, jos poliitikko ihmettelee, miksi jostain asioista kysytään häneltä. Sen sijaan on tärkeää, että yleisö kysyy, mistä tämä tai tuo johtuu.
Vaikenemisen perintö
Todennäköisesti kulttuuriset syyt määrittelevät vaikenemisen. Vaikenemiseen on myös psykohistorialliset juuret. On varmasti olemassa asioita, joista kukaan ei päätä, mutta niistä vaan ei ikään kuin voida puhua.
-Olemme hämmentyneitä, sanoo Kähkönen arvioidessaan julkista keskustelua. Vaikenemisen kulttuuri on raskas kantaa.
Sisällissodan jälkeen Suomessa voidaan Kähkösen mukaan nähdä, että maassa elettiin syvässä kriisissä. Puhuminen oli väkivallan kohtaamisen jälkeen mahdotonta. Oikeushistorioitsijoiden mukaan 1920-luvun alussa 1902-1904 syntyneiden miesten sukupolvi oli kaikkein väkivaltaisimpia: tappoivat ja tappelivat, ottivat yhteen puukoilla ja puntareilla. Itsensä ilmaiseminen oli vaikeaa, jos ajatteli jotenkin toisin kuin, miten kannatti siinä maailman tilanteessa ajatella.
Professori Jukka Kekkosen sisällissodan toiseksi näytökseksi kutsuma tilanne 1930-luvulla johti siihen, että pyrittiin rajoittamaan poliittista ääriajattelua. Siihen oli tietenkin hyvät syyt, mutta se näkyi koko yhteiskuntapolitiikassa, lainsäädännössä ja oikeuskäytännön vinoutumisessa. Oikeus ei ollut kaikille sama.
Kähkösen mielestä vaikenemista ei ole vaikea ymmärtää muistettaessa, että vuosisadan alkupuolen kokemusten jatkoksi tuli toinen maailmansota. Se toi sotasensuurin ja kansalaisille julkiset kehotukset miettiä, mitä puhut, koska sillä voi hyödyttää vihollista.
Kahtiajako heijastui syvänä sotien ohi. Vasta 1960-luvun lopussa puhuttiin sisällissodan molempien osapuolten kohtelusta.
Historiantutkijana Silvennoinen painotti, että meillä on kaikilla tämä sama kokemus kolmen edeltävän sukupolven ajalta.
Voittajien päätöksellä Suomessa luotiin yhteinen sopimus, jonka mukaan tietyistä asioista ollaan hiljaa. Ei niin, että sitä oli missään sovittu, vaan kaikki tajusivat, että ”näistä ei sitten jumankauta puhuta”. Hävinneille kävi myös selväksi, että oli asioita, joista piti puhua korkeintaan omassa piirissä.
Tämän järisyttävän historian perinnön jatkoksi suomalaiset joutuivat suostumaan Neuvostoliiton YYA-aikaan, jonka ytimessä oli sanattomaan sopimukseen perustuva itsesensuuri, että ”kyllähän sä nyt ymmärrät, että ei mennä tähän, että ei näitä asioita”.
-Ihme etteivät suomalaiset ole pahemmin kieroon vääntyneitä, Silvennoinen totesi.
TIR:n puheenjohtaja Mäkelä tiivisti tilaisuuden lopuksi vanhan näkemyksensä kylmän sodan aikana kehittämänsä pätevän, mutta provokatiivisen, poliittisen keskustelun kolme lakia.
-Se, mikä jyrkästi kiistetään, on aina totta.
-Se, mistä ei koskaan sanota mitään, on aina tärkeää.
-Ja se, mistä jaksetaan jauhaa loputtomasti, sillä ei ole mitään merkitystä.
**
Kirjoittajat Jarmo Koponen ja Kii Runsten ovat Toimittajat ilman rajoja-järjestön Suomen-osaston hallituksen jäseniä.
Toimittaja Jarmo Koponen on jo siinä iässä, että hänen pitäisi ymmärtää median rooli maailmassa ja Suomessa alati käytävän luokkataistelun tuoksinassa.
Ei ole olemassa mitään puolueetonta ja riippumatonta mediaa ja sananvapauden puolustajaa. On vain tämän tai tuon luokan etujen ajamista ja propagandaa, jota levitetään toimitetuilla kertomuksilla tai jättämällä kertomatta.
STT:n päätoimittaja Minna Holopainen: ”Meillä on ihan hirveästi opettelemista median toimintatapojen selittämisessä.”
Todellakin! Ja selitettävää riittää! Otetaan esimerkiksi Ylen toimintatavat Venezuela-uutisoinnissa.
Yle on ottanut uutisissaan roolin, joka tukee estoitta ilman vaaleja presidentiksi julistautunutta Juan Guaidoa. Agendansa varmistamiseksi Yle on lähettänyt Caracasiin ”yksisilmäisen” toimittajan Maija Salmen, joka on levittänyt vuosikausia propagandaa presidenttejä Chavez ja Maduro vastaan.
Yle ja muu media jättää kertomatta ja näyttämättä Maduron ja hänen vaaleilla valitun hallintonsa kannattajien mielenosoitukset ja kokoontumiset. Miksi?
Toistetaan päivä päivän jälkeen Guaidon vallankaappaushankkeen erinomaisuutta ja kansan täyttä tukea sille, mikä ei ole tietenkään totta. Puhutaan Venezuelan nälkää näkevästä kansasta, mikä ei näy ainakaan Guaidon kannattajien kasvoilla, vaatteissa ja kännyköissä.
En ole huomannut, että yksikään Suomen medioista olisi perustellut väitettään Venezuelan vaalien epärehellisyydestä?
Enkä ole huomannut, että media olisi kertonut Yhdysvaltojen 2015 organisoimasta koko maailmaa käsittävästä Venezuelan maksuliikennesaarrosta. Sehän on syy, miksi maahan ei voida toimittaa riittävästi elintarvikkeita, lääkkeitä ja mediaa kovasti surettavaa vessapaperia.
Ilmoita asiaton viesti
Sananvapauden nimissä; YK, Kiina ja Venäjä ovat tunnustaneet Venezuelan presidentti Maduron hallinnon maan lailliseksi edustajaksi.
Katso https://www.facebook.com/teleSUREnglish/videos/320…
Ilmoita asiaton viesti
On olemasssa tarina, jonka mukaan Yhdysvallat toimii Venezuelassa kuten Ukrainassa. Fasisteista ei ole puhuttu, mutta Maidanista kyllä. Venäjän media jauhaa loputtomasti maasta, jossa Venäjä on halunnot olla läsnä, ja jonka johtajaa Putin tuskin jättää.
Mitä tuleman pitää. Sen näemme pian. Venäjän televisio on ilmapuntari.
Meille kylmän sodan aikana kasvaneille ei todellakaan ole yllätys, että maailmassa voi olla monia vahvoja tarinoita. Liberaalin demokratian ”voitto kulusta” on 30 vuotta. Heiluri siirtyi samaan aikaan kun maailmanpolitiikan painopiste on läheni Kiinaa.
Kiistellään ja keskustellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ahaa, ok. Siis ongelmana on media väen suhde sosiaaliseen mediaan, ei niinkään yhteiskunnalliset ongelmat.
Itse tulkitse asian niin, että sosiaalinen median on täytynyt olla teille toimittajielle katastrofi ja yleensä internet.
Ilmoita asiaton viesti
Toimittajille sosiaalinen media on avannut mahdollisuuksia niin kuin muille, mutta kuten levy-yhtiöille suoratoisto, media(taloi)lle ansainta vain toimituksellisela aineistolla, on käynyt vaikeammaksi.
Toimittajiin tämä vaikuttaa koska journalismi lähtee toimituksista.
Ihmisiä kiinnostaa tietää muutakin vaikkapa uutisvalintoihin liittyvää kuin normaalit kriteerit: läheisyys, kiinnostavuus ja yhteiskunnallinen merkittävyys.
Ammattimaisesti toimitetusta aineistoista ollaan valmiita maksamaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse panna maksumuurien taakse.
Ilmoita asiaton viesti
Toiset haluavat nähdä viestinviejät osana ongelmaa. On selvää, että koulutus ja käsillään työnteko ovat monessa maassa vieneet toisia liukuportailla ylös ja toisia alas. Tästä on seurauksena mm. Brexit, sanoi Oxfordin taloustieteilijä Pasi Myöhäsen toimittamassa mainiossa radio-ohjelmassa.
Sananvapauteen kuuluu haastaminen, mutta myös monta muuta asiaa. Se näyttäytyy eri aikoina erilaisena eri ihmisille.
Kannattaa käyttää omaa sananvapauttaan, vaikka Uuden Suomen Puheenvuorossa, jotka oli vuosien ajan itsekin tuottamassa.
Keskustelua seuratessa on huomannut, kuinka yhteen hiileen puhalletaan niin ”toisella puolella” kuin itsensä tärkeäksi kokevien parissa. Kumpi on kumpi. Sitä tarina ei kerro. Riippuu kai lähinnä henkilökohtaisesta tunteesta.
Johdonmukainen on helppoa olla kun noudattaa tiettyjä pelisääntöjä. Esimerkiksi blogissa mainittu paskanpuhuminen on jo ihan kurantti tapa toimia. Kokonaan toinen asia on, se haluaako paskanpuhujia äänestää.
Samalla tavalla on ymmärrettävää uskoa Venäjän propagandaa. Joidenkin on tehtävä uskomisesta valtiollinen asia, toisille riittää vain hajaannukseen käytettävän voiman siirtäminen omaan yhteiskuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hesarissa oli tänään mielenkiikntoinen artikkeli, joka sivusi maahanmuuttajanaisten tilannetta esim. Suomessa. Tilanne taitaa olla samanlainen koko Euroopassa.
HS:
”Kansalaisjärjestö Fenix Helsingin toiminnanjohtaja Ujuni Ahmed on sanonut, että tietyissä maahanmuuttajayhteisöissä naista ei pidetä tasa-arvoisena miehen kanssa.”
”Juuri maahanmuuttajanaiset joutuvat seksuaalirikollisuuden uhriksi kantaväestöä enemmän. Ahmedin mukaan kulttuurieroista vaikeneminen edesauttaa sitä, että maahanmuuttajanaisiin kohdistuva seksuaalirikollisuus jää piiloon eikä ongelmiin puututa.”
Ujuni Ahmed tietää mistä puhuu, olen jutellut hänen kanssaan US-blogissa. Epäsuorasti hän tuo esille sen, etteivät maahanmuuttajanaiset saa apua kantaväestöltä.
Mielestäni kaiken takana on ajatus jostain kummallisesta kulttuurisensitiivisyydestä, täytyy ymmärtää erilaisia kulttuureja vaikka näiden piirissä tapahtuisikin vakavia rikoksia. Tähän syllistyvät eniten juuri ne tahot, jotka pitävät eniten meteliä naisten oikeuksista. Jostain syystä esim. somali- ja irakilaisten naisten oikeudet eivät kiinnosta? Mielestäni ajattelutavan takana piilee jonkin sortin rasismi, mutta se ilmenee eri tavalla kuin perussuomalaisten suoraviivainen rasismi.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005988094.html
Ilmoita asiaton viesti
Nitalta hyvä kommentti! Mitä Jarmon varsinaiseen aloitukseen tulee, on oikein, että toimittajakunta on varpaillaan suhteessa ”äärioikeistoon”. Niin olen minäkin, mutta se puoli lieneekin kaikille selkeä vaikka äärioikeisto-sana käytetään melko löysästi. Ongelma on sittenkin toisaalta… Minua (ja monia, monia muita) häiritsee aika lailla median sokeus siihen toiseen ääripäähän. Omat silmäni avautuivat yhtäkkiä/lopullisesti vuonna 2002 kun sikäläisen lehdistön laajan demonisoinnin jälkeen eräs vasemmistoaktivisti ampui Hollannin sodanjälkeisen ylivoimaisesti lahjakkaimman poliitikon. Juuri tämä mies (Pim Fortuyn) sattui olemaan myös ensimmäinen, joka julkisesti ja hyvin voimakkaasti puolusti maahanmuuttajanaisten oikeudet. Hän lähti siitä, että kaikki jo maassa olevat maahanmuuttajat ovat tervetulleita ja saavat jäädä, mutta oletti heidän oppivan kielen ja kotoutuvan nopeasti, jonka jälkeen hekin iloitsisivat uuden asunmaansa historiallisista saavutuksista (tasa-arvo, sananvapaus, suvaitsevaisuus) yhtä paljon kuin hollantilaiset. Pim painotti niin haastatteluissa kuin puolueohjelmassaan, että Hollannin yhteiskunta suojelisi etenkin näitä maahanmuuttajanaisia (oman lainsäädännön avulla) ennen kaikkea agraarimuslimimiesten perinteisiä tottumuksia vastaan (aviomiehen, veljen tai isän ”kunniakäsitykset”, tyttöjen ympärileikkaukset, pakko pysyä kotona neljän seinän sisällä jne).
Juuri Pim oli se rohkea, joka uskalsi puhua hollantilaisille todella tärkeistä asioista (”Se, mistä ei koskaan sanota mitään, on aina tärkeää”). Senaikaisessa ilmapiiriissä Hollannin ”edistyksellinen media” leimasi tätä entistä marksilaista professoria kuitenkin nopeasti ”äärioikeistolaiseksi” (vaikka tämä entinen työnväenpuoluemies tuhat kertaa kertoi inhoavansa Le Penia, Haideria jne). Noin kuukautta ennen hänen murhaansa homoseksuaali Pim leimattiin televisiossa ja lehdistössä ”Mussoliniksi” (koska olihan hänelläkin kalju pää). Myös rinnastus Eichmaniin käytettiin..Pim kertoi itse olevansa suvaitsevainen ja harkitsevainen keskustaliberaali, mutta pysyvä leima oli lyöty otsaan vastuullisen journalismin myötävaikutuksella (vrt. Mauno Koiviston surullisen kuuluisat sopulit). Medialla on vahtikoiran vastuu..
Koko tämä tragedia on ollut niin Hollannille kuin minulle niin suuri tuska ja varoittava esimerkki, että todella toivon ainakin suomalaistoimittajien ottavan siitä oppia (Hollannin virkaveljet ja -siskot voivat antaa konsultointia; sen verran ankaraa itsekritiikkia siellä harrastettiin murhan jälkeen). Onhan meilläkin selkeät havainnot tuollaisesta ”pedagogisesta journalismista”, jossa toimittajan oma mielipide paistaa läpi kuin kevään aurinko, ja se harmittaa minua yhtä paljon kuin nuo somen vihapuheet, joka kerta kun moinen ”löysä journalismi” osuu silmille tai korville (tapahtuu melko usein).
Ilmoita asiaton viesti
Nyt en, Ilmari ymmärrä, mistä sinä löydät pedagogista journalismia?
Toimittajat kirjoittavat mielipiteitään. Niin he ovat aina tehneet.
Mielipiteet on kuitenkin yleensä erotettu mielipiteiksi.
Minulle ei tule äkkiseltään mieleen sellaista tuoretta juttua, jossa olisi pedagogista journalismia.
Mitä tulee tuohon Hollannin tapaukseen, jonka taustoja en tunne, jään ihmettelemään sitä mikä on se media, joka on leimannut poliitikon.
Valtiollinen televisioko? Paikallinen Yleisradio?
Ilmoita asiaton viesti
Harmi, ettet tällä kertaa ymmärrä mitä yritin sanoa (yleensä ollaan oltu samaa mieltä). Tuo Hollannin tapaus on sellainen, että suosittelisin sen pakko-oppiaineeksi maailman kaikille toimittajille ja toimittaja-aluille. Kerrassaan surkea tapahtumaketju, johon osallistui koko mediakenttä (laatulehdet, valtiollinen televisio Nos, radiokanavat jne). Pimin kuoleman jälkeen hollantilainen media menikin hyvin syvän ja pitkäkestoisen itsetutkistelun läpi ja täysin aiheellisesti.
Pim Fortuynista kirjoitin parikin blogia ja ilahduin siitä, että tuon toisen blogin (demokraatin demonisoinnin kauhea lopputulos) suosittelija oli myös edesmennyt Niklas Herlin:
– http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87479-holla…
– http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234005-demo…
Pimin ongelma (hänen vastustajiensa kannalta) oli siinä, ettei hän ollut äärioikeistolainen eikä hän puhunut paskaa vaan, entisenä vasemmistoproffatutkijana, tiukkaa ja hyvin perusteltua asiaa (josta nyt jälkikäteen, yli 15 vuotta myöhemmin, kaikki hollantilaiset toimittajatkin toteavat: mies oli harvinaisen oikeassa).
Minua harmittaa miten vähän journalismi ylipäänsä pohtii miksi nykyiset suuntaukset eurooppalaisessa politiikassa ovat mahdollisia? Sen sijaan, että yhdessä kauhistellaan Orbania, Salvinia, Puolaa, Itävaltaa jne (muttei sentään vielä Tanskan sosiaalidemokraatteja..) pitäisi toden teolla tutkia miten tämä kaikki on mahdollista. Jos vähänkin käytetään järkeä niin huomataan, että niin Brysseli kuin ns.vastuullinen media ovat itse olleet aktiivisesti luomassa sitä oikeistopopulismia, jota he nyt kauhistelevat. Kun sisärajoja ei ole enää olemassa, ulkorajat vuotavat ja monet EU-maat joutuvat yhä enemmän ponnistelemaan hallitsemattoman maahanmuuton kourissa (itse mamuna kannatan maahanmuuttoa, mutta hallitusti), niin ei ole ihmekään kun jotkut ovelat poliitikot siitä ottavat täyden hyödyn irti (etenkin silloin kun näistä ongelmista ei saanut puhuakaan). Pelto oli valmiksi muokattu; ainoastaan kylvösiemen enää puuttui. Kun sisäministeri Salvini panee Italian satamat kiinni niin totta kai hän saa yhtäkkiä yli puolet italialaisten gallupäänistä. Sopii vain kysyä: miksei tehty näin jo aiemmin? Vaikken hirveästi pidäkään Aleksanteri Stubbista, niin juuri hän pohti viime marraskuussa saman asian ääneen, Helsingin EPP:n puheenjohtajavaalien yhteydessä, jotenkin tähän tapaan: Sen sijaan, että ihmettelemme Euroopan oikeistopopulismin nousua, meidän kannattaa pohtia missä määrin me olemme itse siihen myötävaikuttaneet.. Tuo oli kyllä järkimiehen puhetta, jota vieläkin liian harvoin kuulee. Kun on olemassa todellisia ongelmia (joista ei saanut puhua), niin politiikkojen tehtävä on etsiä niille ratkaisuja eikä peittely-yrityksiä toisensa perään. Ellei näin tehdä käy vaaleissa hullusti. Äänestäjät eivät ole sittenkään niin tyhmiä..
(koska nykyisin tuo lokerointi näkyy tapahtuvan lähes automaattisesti, niin voin tässä yhteydessä vielä kerran todeta, etten äänestä persuja, en pidä Salvinista ja vielä vähemmän Hollannin Geert Wildersista, jotka ovat ihan oikeita äärioikeistolaisia. Mutta kovasti pidin älykkö Pim Fortuynista ja kaipaisin Suomen oloihin hieman samanlainen puolue kuin Hollannin uusi Forum voor Demokratie, jossa Thierry Baudet parhaillaan puhuu samanlaista järkiasiaa kuin Pim aikoinaan. Pitäkää miehen nimi muistissa).
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Ilmari! Muistutit oikean asian mieleen. Muistanhan minäkin nyt kun luin.
Ihmettelin tuota pedagogista journalismia, jota varmaan voi pitää sellaisena ilmiönä, johon sortuu joku aina välillä mutta periaatteeessa mielipiteet ovat mielipiteitä vaikka ne kuka esittää.
Syy keltaliiveihin ja persuihin on tietysti osaltaan sama. Kielenkäytössä huomaa, että rajut yksinkertaistukset kantavat mielenosoituksissa ja toreilla, mutta kunnallispolitiikkaakin on vaikeaa tehdä populistisin sloganein.
Renkaiden polttaminen auttaa hetken innostukseen ja vihaan siinä missä yhteenkuuluvuutta luova soihtupartio.
Eurooppalaisia olemme ja saamme aiheita kuulla kuin muuallakin. Meillä on todellakin myös oma vakava pulmamme siinäkin, että perustuslaki on joidenkin poliitikkojen mielestä päätäösten hidasteena. Jopa punaisia housuja käyttävä pankkiiri. Moni mietiin että maalla pitäisi olla mieluummin toimitusjohtaja kuin demokraattisesti valittu pääministeri.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen se, että kapitalismille on olemassa vaihtoehto.
-minulle tulee mieleen ensimmäiseksi,että suomen kansa on kyllin viisas tietääkseen tuon vaihtoehdon ja sen seuraukset,,-eli jos kapitalismi yskii,niin se pitäisi korjata vielä pahemmin yskivällä sosialismilla,ei kuulosta terveeltä !
Ilmoita asiaton viesti
Järjestelmämme on kyllä epäonnistunut, ei ole järkevää että muutama tyyppi omistaa puolet maailman pääomista. Kannatan kyllä järkevää markkinataloutta, jossa ihmiset yrittävät ja voivat hyvin. Nykyinen järjestelmä on menossa päin seinää, koska politiikkaa tehdään globaalien suuryritysten ja näiden pääomarikkaiden herrojen ehdoilla.
Samainen kehitys näkyy Suomessa esimerkiksi hoivajättien vaikutusvallan kasvuna. Samalla pienet yritykset ja kunnallinen hoiva katoavat.
Yritystukijärjestelmämmekin tukee eniten suuryrityksiä ja niitä yrityksiä, jotka toimivat lähellä puolueita.
Kannatan vastuullista markkinataloutta, en sosialismia, koska silloin ihmisoikeuksia eikä sananvapautta enää ole. On vain puolueen totuus 🙁
Ilmoita asiaton viesti
-Se, mikä jyrkästi kiistetään, on aina totta.
Lavrov tosiaan kiistää aina kaiken mistä Venäjää syytetään.
-Se, mistä ei koskaan sanota mitään, on aina tärkeää.
Ilmastonmuutoksella on myös poliittisia seurauksia, mutta niistä ei puhuta.
-Ja se, mistä jaksetaan jauhaa loputtomasti, sillä ei ole mitään merkitystä.
Humanitaarinen maahanmuutto.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Mika, ilmastonmuutos-huijaus itse on poliittinen agenda.
Päämotiivi lienee päästökaupan miljardit, mutta nyt se on kytketty myös lähi-idän ja pohjois-Afrikan kriiseihin. Tyyliin ”Syyrian sota johtuu ilmaston muutoksesta”. Melko irvokasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmastonmuutoshysterian tavoite ei ole raha. Tavoitteena on vain valta.
Toimintatapa on aivan sama kuin kommunisteilla, natseilla ja ISIS:llä. Valhelisen moralistisen ylemmyyden tavoittelu tavanomaista rankempien moraalisääntöjen tulkinnalla.
ISIS:n mukaan jihadiin liittymätön muslimi joutuu helvettiin. Siksi iSIS:lle pitää antaa kaikki valta.
Ilmastohysterikon mukaan « Grönlannissa sulanut miljardia tonnia jäätä » on tärkeä asia ja vaikuttaa jokaiseen ihmiseen. Kaikki valta siis heti vihervasemmistolle.
Liike-elämä menee mukaan rahasta. Aivan samalla tavalla kuin suurteollisuus lähti Hitlerin kelkkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoo mies joka tuhosi uskottavuutensa kerralla väittämällä myös holokaustia huijaukseksi. Tämän voisi nyt muotoilla ihan täsmäiskuksi: jos Manninen väittää sitä huijaukseksi, se on totta.
Ilmoita asiaton viesti
> Sanoo mies joka tuhosi uskottavuutensa kerralla
> väittämällä myös holokaustia huijaukseksi.
Kas kun tutkimusteni mukaan asia on juuri niin. Ilman internettiä tietoa olisi paljon vaikeampi kaivaa. Voin siis sanoa, että viime vuoden aikana maailmani on mullistunut internetin ansiosta.
Nyt kyseenalaistan asioita ja etsin ristiriitoja. Jos väite ei täsmää fysiikan lain kanssa, se on valhe. (Esim. ilmasto-asiat.)
Jos 2 väitettä on ristiriidassa, jompikumpi on valhe. Sitten pitää miettiä kuka hyötyy valehtelusta. Taustat pitää tutkia.
Sherlok Holmesia lainaten ”kun poistaa mahdottomat vaihtoehdot, jäljelle jää totuus vaikka se olisi miten epätodennäköinen”.
Holocaust-myytissä on vakavia ristiriitoja. Ensinnäkin sen tutkiminen objektiivisesti on lailla kielletty Saksassa ja monessa muussa maassa. Vankeutta voi saada enemmän kuin murhasta. Se on ainoa historian tapahtuma, minkä tutkimisen laki kieltää.
Kysymys: Miksi jonkin asian tutkiminen kielletään?
Siihen on vain yksi mahdollinen syy: Virallinen tarina ei ole totta.
Toinen ristiriita: Natsi-Saksalla oli suunnitelma juutalaisvaltion perustamisesta Madagascarille. Projekti oli jo pitkällä, muttei sitten toteutunut kun sota-onni kääntyi.
Kysymys: Miksi he olisivat suunnitelleet tuollaista, jos tavoite oli tappaa kaikki juutalaiset?
Myös kaasukammiot lienevät valhe. Esim. Auswitch oli työleiri, ei tuhoamisleiri. Juutalaisia kuoli samoista syistä kuin muillakin työleireillä eli aliravitsemukseen, rasitukseen ja pahoinpitelyyn.
Sodan loppua kohden työvoimaa tarvittiin lisää ja juutalaisia kuskattiin leireille.
Ristiriita: Ensimmäisen selityksen mukaan kaasu tuli suihkuhuoneen suihkuista. Tarina oli niin epäuskottava, että se muutettiin. Nyt Zyklon B rakeet muka pudotettiin katossa olevasta luukusta.
Kysymys: Jos tarina on totta, miksi ensin keksittiin valheellinen tarina?
Kaasukammioista on yksi kiduttamalla saatu tunnustus, missä kerrotaan fyysisesti mahdoton toteutus. ”Fyysisesti mahdoton” tarkoittaa valheellista.
Oikeasti Zyklon B:tä käytettiin vaatteiden desinfioimiseen. Sen myöntävät kaikki.
Jne…
Siis, Holocaust on juutalaisten valheellista propagandaa!
Jos olisin saksalainen, joutuisin kai vankilaan tästä kirjoituksesta. Onneksi Suomessa on sananvapaus!
Internet on aarreaitta, keino saada oikeaa tietoa valheellisen propagandan takana.
Ilmoita asiaton viesti
Internetistä löytyy tosiaan paitsi paljon tietoa myös paljon puppua. Sääli että olet tuollainen hölynpölynimuri jonka imee kaiken roskan mitä verkossa leijuu ja vielä uskot sen.
Ilmoita asiaton viesti
#50: Punnitsen asioiden uskottavuutta huolella. Osaatko sinä selittää miksi Holocaustin tutkiminen on kielletty? Se on siis ainoa historian tapahtuma, minkä tutkimisen laki kieltää monissa maissa.
Minulle tulee vain yksi syy mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sen tutkiminen ole kielletty, tuleehan siitä televisiostakin dokumentteja harva se vuosi, mutta sen kiistäminen on kielletty, koska se on täysin dokumentoitua historiaa. Mutta kieltäähän jotkut evoluutionkin.
Ilmoita asiaton viesti
#55: Tutkiminen ei ole kielletty, mutta kiistäminen on.
Hmmm… eli tutkimuksen tuloksen pitää täsmätä virallisen historiankirjoituksen kanssa.
Ok, ihan miten vaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole olemassa virallista ja epävirallista historiantutkimusta. On historiantutkimusta ja hölynpölyä. Sinä suosit hölynpölyä. Aikasi on toki omaasi, mutta minulla on parempaakin tekemistä kuin leikkiä löytäväni salattua tietoa internetin pimeimmiltä huuhaasivustoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun agendaasi tosiaan näkyy kuuluvan se että väität tosiasioita huijauksiksi, olipa kyse ilmastonmuutoksesta tai holokaustista. Tässä lainaus kommentistasi blogiini: ”Koko toinen maailmansota oli sionisti-juutalaisten organisoima. Perimmäinen tavoite oli luoda juutalaisille marttyyri-status valheellisen Holocaust teorian kautta.
Hitler nostettiin valtaan, koska hän pystyi suunnitelman toteuttamaan.
Itse asiassa Hitler oli Rothschildien äpärälapsi vaikka se kuulostaakin uskomattomalta.
Elämme virtuaalitodellisuudessa. Uskomme mitä meidän tahdotaan uskovan.
Ota asioista selvää. Internetin ansiosta se on mahdollista.”
Ja tuossa vielä linkki itse blogiin niin voit tarkistaa että noin ihan oikeasti sanoit:
http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257097…
Ilmoita asiaton viesti
#22: Noin kirjoitin, koska tutkimusteni mukaan se on totta. Jos tahdot tutkia esim. Hitlerin taustaa, aloita nettihaulla ”Who funded Hitler”. Sitten seuraa johtolankoja.
BTW, en ole kieltänyt ilmaston muuttumista. Muuttuuhan se koko ajan. Väitän kuitenkin, ettei ihminen lämmitä ilmastoa katastrofaalisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatella, että ihan tutkijan kanssa tässä keskustelen! Vau! Onko tutkija muuten tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että ilmastonmuutos onkin huijaus, ja pyrkiessämme torjumaan sitä luommekin paremman maailman ihan turhan takia?
Ilmoita asiaton viesti
Toimittajat ilman Rajoja -järjestö, Kirjailijaliitto ja Suomen Pen-klubi sekä Eurooppalainen Suomi ry päättivät pistää pystyyn sananvapautta koskevan paneelin.
He puhuivat kaikesta muusta kuin sananvapaudesta.
Heitä kiinnosti ennen kaikkea miten toimittajat pitävät mielipidemonopolin ja jatkavat systemaattista valehteluaan.
Yksi jopa koki (nanosekunnin ajan) loukkaantuneensa yhdestä sarjakuvasta ja katsoi siksi oikeudekseen kyseenalaistaa kyseistenlaisten sarjakuvien esittämisen.
Ja lopuksi he päättivät yhtämielisesti (kuten heidän sananvapauspaneelissa aina) toimista ja suuntalinjoista joita yhteiskunta voi käyttää rajoittaakseen sanavapautta edelleen lisää.
Onnittelut osallistujille, jatkot on totalitaristisella klubilla!
Ilmoita asiaton viesti
Kas, kun Jarmo Koponen oli paneelissa Suomessa, niin Hämäläinen oli samaan aikaan Venäjällä.
Ilmoita asiaton viesti
Pikku-Mikan pikku kätösistä löytyi pienen pieni Venäjä-korttii. Tuo aistillisuuden, syvällisyyden ja älykkyyden symboli.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä minä sille mahdan että pikku Petri ei osaa pitää itseään aistillisena, syvällisenä tai älykkäänä. Onneksi pikku Timo pitää.
Ilmoita asiaton viesti
En tajunnut tästä kommentista mitään. Kova tarve sanoa, mutta tuloksena on kummallista mössöä.
Totalistaristinen klubi? Avaisitko?
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelin väitettä perus-Suomalaisista. Mielestäni he puhuvat hyvin ja asiallisesti niistä asioista mistä puhuvat, kuten pakolaisongelmasta.
Paskapuhetta en ole huomannut.
Ongelma on, etteivät hekään puhu joistain ”kielletyistä” asioista kuten lähi-idän sodista, siis pakolaisuuden perussyystä.
Olisi myös kiva tietää äärioikeistolaisen määritelmä. Onko joistakin ongelmista ja faktoista kertominen äärioikeistolaisuutta, mutta joistain muista kertominen ei?
Ilmoita asiaton viesti
”Häirintä on jo noussut tasolle, johon on yhteiskuntana keksittävä keinoja, tehokkaita vastatoimia. Näkyvin tämän tyylin edustaja on kansainvälinen äärioikeisto, joka oikeastaan hakee keskustelutapansa ja tyylinsä toinen toisiltaan. Suomessa näiden piirteiden merkittävin edustaja on Silvennoisen mukaan perussuomalainen puolue. Paskanpuhuja jättää huomioimatta sen, että lainsäädäntöönkin sisältyy ajatus siitä, että sanankäyttöön liittyy vastuu. Mitä tahansa ei voi sanoa. Ei vääristellä, ei loukata – ei miten tahansa. Hänen mielestään tätä haastetaan puhumalla sananvapaudesta lähes pakonomaisesti väittäen, että mikä tahansa yritys suitsia kielenkäyttöä on sananvapauden loukkaus.”
Tuohan on kaikkien tiedossa. Ei siitä niin kauan ole kun Halla-aho muka vahingossa jakoi Facebook-sivulleen erästä toimittajaa koskevan valeuutisen. Hän kun ei omien sanojensa mukaan tiennyt ettei ”MV-lehti” ole luotettava uutislähde. Kyllä tohtorin pitäisi tietää. Ja hiljattain Halla-aho itki kun sen twitter-tili oli taas suljettu. Miksihän? Paskanpuhumisen vuoksi? Älä muuta viserrä.
Ilmoita asiaton viesti
Koska te olette lukeneet median myöntävän virheitään? Uskottavuus olisi parempi jos niin tapahtuisi. Ymmärrän toki, että media tekee töitä nykyään ankarassa taloudellisessa paineessa, mutta silti pitäisi uskaltaa vastustaa klikkijournalismia.
Muistaako joku Covingtonin poikia? Ensin Hesari julkaisi jutun, sitten varovaisen perumisen, sitten ei mitään. Miten tässä nyt näin kävi? Miksi tuo asia oli ensin niin tärkeä ja sitten se ei ollutkaan.
Ja miksi pakolaiskriisin käsittely oli toimittajille niin vaikeaa? Miksi jouduimme lukemaan finanssikriisistä ulkomaisista lehdistä? Radio City keskeytti välittömästi normaalin ohjelmansa kun tieto WTC-iskuista tuli. Yleisradio jatkoi vielä parin tunnin ajan hilipatiohjelmaansa. Ja entäpä idioottimainen hihamerkkikohu?
Kun ”vallan vahtikoirat” tekevät virheen, he hautaavat asian kaikessa hiljaisuudessa. Mitään ei enää ikinä kuule asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Media myöntää virheitä ja oikaiseekin, mutta oikaisuja ei paljon nähdä.
Voisivat oikaisut varmasti olla isommalla. Mutta uutinen vanhenee nopeasti.
Virheitä tehdään koko ajan ja jatkuvasti virheitä koetetaan tehdä vähemmän.
Kuka ehdoin tahdoin haluaa tehdä virheitä?
Ai, niin se, joka on ottanut paskanpuhumisen agendalleen.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisia listoja on varmaan kiva laatia. Mutta hirveä työ käydä läpi ja raamittaa edes jollain tavalla millaisista medioista on kyse.
Pohjois-Korea on tietysti hieno esimerkki.
Kuinka moni tietää mitä maassa tapahtuu? Harva jos kukaan.
Toki minäkin tiedän ainakin kaksi suomalaista, jotka ovat kirjoittaneet ja pian julkaisevat suljettuun diktatuuriin liittyvää aineistoaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minä taas tiedän ainakin kaksi suomalaista, jotka ovat pyrkineet rajoittamaan sanavapautta häiritsemällä työtään tekeviä oikeita toimittajia. Toinen on desantti Bäckman ja toinen on merkillisen varjomedioiden verkoston nimeltä ”MV-lehti” päätyhjäntoimittaja Ilja Janitskin. Molemmat ovat oikeudessa tuomittuja rikollisia. Heidän harjoittamaansa väärien väitteiden levittämistä sekä toimittajien ja vaikuttajien mustamaalaamista jotkut ovat puolustelleet sananvapauden nimissä. Pahoittipa joku mielensä siitäkin, kun menin kutsumaan Iljaa monitaparikolliseksi jo ennen kuin hänet oikeudessa tuomittiin. Anteeksi että en ollut yksin enkä väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ihmiset puhuvat melkein pari tuntia mielenkiintoisista asioista, jokainen kuulee ja muistaa puhutun hieman eri tavoin.
Joskus näitä juttuja tehdään siksi, että mielenkiintoista asiaa saadaan jaettu laajemmalle yleisölle.
Minä pidän sitä yhtenä toimittajien tärkeimmistä tehtävistä. Toimittaja voi olla kuka vaan. Jotkut ovat sellaisia jo syntyessään, mutta paremmaksi voi tulla harjoittelemalla. Tiettyjen rutiinien ymmärtäminen selkeyttää ilmaisua ja nopeuttaa julkaisua.
Maailman ollessa yhä pirstaloisempi, olen huomannut seuraavani yhä mieluummin jotain tiettyä välinettä ja ihmistä.
Jaan huolen siitä, että somessa voidaan minuakin vedättää nostamalla keinotekoisesti jonkun ihmisen tai asian näkyvyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Lainaan hieman PENin sananvapauspalkinnon saajan, Kai Ekholmin kirjoitusta kirjailijoiden sananvapausjärjestön 90-vuotisjulkaisussa viime vuodelta:
”Me elämme maailman lasiverannalla, eikä meillä ole lopulta käsitystä tai halua ymmärtää, miten valtiot rajoittavat kansalaisten elämää. Meillä on niin ylenpalttisesti sananvapautta, että voimme antaa Googlen, Amazonin, Applen, Facebookin ja Twitterin lohkaista osan siitä.
Olen tavannut suomalaisia poliitikkoja, jotka ovat oileet häkellyttävän tietämättömiä näiden yhtiöiden roolista ja ajatelleet niiden korvaavan kansallisten muistiorganisaatioiden tehtäviä.”
Ilmoita asiaton viesti
12 § Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Suomen Kansan Perustuslaki on Suomen Kansan yhteinen julkinen mielipide siitä miten Suomen rajojen sisäpuolella ”ollaan ja eletään ihmisiksi”. Se tukee Pariisin rauhansopimusta 1947, Rauha Suomen kanssa, Osa II, Luku II, 6, 7, 8 ja 9 artiklaa.
Lakia luetaan ja noudatetaan sanantarkasti ja johdonmukaisessa järjestyksessä. Lakia ei tulkita muuksi kuin mitä on kirjattu, vaan asiasta riippuen lakia sovelletaan.
Ennen 12§:ää on 1§, 2§, 3§, 4§, 5§, 6§, 7§, 8§, 9§, 10§, 11§ joita on noudatettava.
Lähdekritiikki on tutkimuksenteossa käytetty työväline, jonka avulla pyritään arvioimaan tiedonlähteen käyttökelpoisuutta. Lähdekritiikissä lähteen arviointi koostuu monista yksittäisistä seikoista riippuen siitä, mihin tarkoitukseen tietolähdettä pyritään käyttämään.
Lähdekritiikki on tarpeen kun arvioidan historiallista tapahtumaa tai kun arvioidaan esimerkiksi poliittisesti riippumattoman tai poliittisesti suuntautuneen sanomalehdistön, TV-uutisten tai WWW -sivuston tiedon luotettavuutta. Hienojakoinen selvitys paljastaa pääsääntöisesti että asia mikä on esitetty ”tietona”, todellisuudessa on kokonaan tai osittain näennäistietoa.
2 § Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Suomen Kansan Perustuslain §2:n mukaan, kuka tahansa saa esittää kritiikkiä mistä asiasta tahansa, edellyttäen että kritiikki on reaali- ja käsitteellistieteellisesti perusteltu ja asiallisesti esitetty.
Riippumatta henkilön yhteiskunnallisesta asemasta joka asian tai teorian on esittänyt, reaali- ja käsitteellistieteellisesti perusteltu kritiikki – sanat ja näyttö siitä että mitä on sanottu on totta – kumoaa sen. Reaali ja käsitteellistieteellinen kritiikki on aina elinympäristön ja yhteiskunnan kehittämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Kansan Perustuslakia ei lueta niin kuin ”piru raamattua”. Ennen kuin jourrnalisti käyttää sananvapauttaan (12§), journalistin kannattaa tarkastaa että se mitä hän esittää ei riko 1§, 2§, 3§, 4§, 5§, 6§, 7§, 8§, 9§, 10§, 11§.
Ilmoita asiaton viesti
”Aletaan lopulta huomata, että huolta pitäisi kantaa myös kiinalaisista yhtiöistä.”
Pitäisikö kuitenkin suurempaa huolta pitää Piilakson yrityksistä, joilla on jo lähes monopoli someen ja valta siihen, kuka saa puhua somessa. Esimerkkinä Halla-ahon twitter lukitus.
Ilmoita asiaton viesti
Juu. Blogista jäi pois ajatuksen jatko – ei tullut Gatesista maailman valtaajaa vaan tuli Zuckerberg. Pahoittelen.
Ilmoita asiaton viesti
Tohtoriksi Halla-aho on kyllä aikamoinen aasi sosiaalisessa mediassa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeuttaako se tilin lukituksen?
Ilmoita asiaton viesti
Se on varmaan laittanut taas muutaman ”täkyn” ja esittää nyt marttyyriä kun joku niistä nappasi. Sellaistahan se on aina harrastanut.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus, Ilmari Schepel. Ja Janne Kejo on oikeassa, aidoista vaihtoehdoista ei saa puhua, koska kapitalismi omistaa median. Ja kapitalismi taas ei jatkossa voi ylläpitää kannatustaan kuin pakkokeinoin, koska kasvu on loppu. Ei tule enää sitä suurta vuorovettä, joka nostaa pienimmätkin veneet satama-altaan pohjamudista.
Sen sijaan tulee hirmuinen sananvapauden rajoitus ja vaihtoehdottomuuden aika, ja sen suunnittelevat ne yes-miehet, jotka selviytyivät media-alan parikymmenvuotisista YT -neuvotteluista. Heitä nöyrempää porukkaa ei maasta löydy! (Nämä eivät ole mitään vahtikoiria vaan puudeleita…)
Ilmoita asiaton viesti
Mielipidekirjoittelijana ja kotitarvepoliitikkonakin tuntuu mukavalta elää tätäkin, kansalaisen paremman ja rennomman sananvapauden aikaa, vaikka some onkin monelle kirosana-ellei itse perkele!?
Aiemmin joutui painimaan ja kinastelemaan päätoimittajien ja mielipidepalstojen vahtien kanssa jatkuvasti siitä mitä saa heidän lehtensä palstoilla sanoa ja mitä ei.
– Ainakin pienempien maakuntalehtien päätoimittajat halusivat olla levikkialueensa henkisiä mielipidejohtajia ja halusivat ohjailla mitä, mistä ja kenestä oli soveliasta ja luvallista sanoa ja kirjoitella.
Lukijakunnan suuren enemmistön mahdollinen ”loukkaantuminen” saattoi riittää mielipidekirjoituksen torjumiseen.
Mielipidekirjoitukset saattoivat vaikuttaa jopa työpaikan saamiseen ja irtisanomisuhkaan.
– Eräskin yrittäjä jolta olin kysellyt töitä oli udellut tutuiltani, että että mikä mies se oikein on kun se kirkoittelee ”sellaisia” usein lehteenkin…?
Ilmoita asiaton viesti
Ottaisin pienen esimerkin alueelta ”Vastuullinen valemedia”.
Ns. vastuullisen median uskottavuuden ongelma liittyy sen puolitotuuksien käyttöön. Sana pois sieltä, toinen täältä, väärien termien ja synonyymien käyttö ja sekoitus, asioiden agendoitu painotus, valikointi ja pedagoginen tyrkytys yms. sotkee faktoja ja kokonaisuutta.
Jos kertoo kansalaisten (tai Trumpin) vastustavan vaikkapa maahanmuuttoa, maassa oleskelua, sosiaaliturvan uusjakoa jne., mutta jättää yhden sanan – esim. ”laitonta” – pois, silloin media, myös HS, YLE tai MTV3 toimii jo kuin valemedia.
Maahanmuuttopolitiikan kritiikki ei sinänsä ole maahanmuuttajien, rotujen tai kansanryhmien tai työperäisen maahanmuuton vastustamista, vaan päättäjien ja virkamiesten valmistelemien huonojen lakien ja niiden heikosti onnistuneen soveltamisen kritiikkiä.
Joku pohtii, miksi esim. vanhusten hoidossa budjettikatto on määräävä raja, mutta toisaalla ’piikki on auki’ ilman perusteita? Se on aivan perusteltu kysymys. Toki se voi olla poliittinenkin kysymys, mutta valinta on silti ’tietoinen’ toinen näkökulma.
Annetaan toisinajattelun näkökulmien myös kukkia, vaikka se joskus joitakuita kirpaisisikin. Sananvapauden kunnioituksen soisi hillitsevän uuden ”soita poliisille” -kampanjan hieman koomisia tietoiskujakin. – Mutta koska olemme Suomessa, toive taitaa olla turha?
—
Joskus ihmettelin, miksi esim. pelastuarmeijalaisia sai vapaasti pilkata ja loukata, tai heittää kananmunilla ja tomaateilla?
Ilmoita asiaton viesti
Sellaista kuin ”vastuullinen valemedia” ei ole olemassakaan. On valemedia, esim. MV ja RT, ja on vastuullinen media, esim. HS, YLE tai MTV3. Niillekin sattuu virheitä, mutta ne oikaisevat virheensä eivätkä esitä mielipiteitä saati sepitteitä uutisina niin kuin MV ja RT. Minun puolestani Ilja Jänistikin voisi tulla heitellyksi kananmunilla tai tomaateilla, mutta koska Suomessa rikollisillakin on oikeutensa, niin hänet vain tuomittiin valeuutisten välittämisestä. Samalla tuomionsa sai myös desantti Bäckman. Oli jo aikakin.
Ilmoita asiaton viesti
> On valemedia, esim. MV ja RT, ja on vastuullinen media, esim. HS, YLE tai MTV3.
Jälkimmäiset ovat ehkä vastuullisia, mutta eivät puolueettomia. Uutisia suodatetaan vahvasti ja ihmisten mielipiteitä näin muokataan.
En edes tiedä mikä on RT.
Yksi valemediaksi haukuttu julkaisu on Magneettimedia. Itse löysin sieltä kuitenkin asiantuntevia ja journalistisesti hyviä artikkeleita maailman tärkeistä asioista, joita ”vastuullinen media” ei edes mainitse.
Suosittelen jokaista tutustumaan ”valemedioihin” itse ja muodostamaan oman mielipiteensä.
Ilmoita asiaton viesti
RT on Russia Today. Samanlainen valemedia mutta isommalla rahalla tehty kuin kotikutoisemman näköinen MV. Magneettimedia on tosiaan täynnä juutalaisvastaista roskaa. Ei ihme että tykkäät.
Ilmoita asiaton viesti
> Magneettimedia on tosiaan täynnä juutalaisvastaista roskaa.
Ei ihan. Siellä on sionismia vastustavia artikkeleita. Sionismi on juutalaisuuden rasistinen, rodun puhtauteen pyrkivä ääri-liike.
Artikkeleiden faktat on tarkistettu, joten ne eivät ole roskaa.
Kyllä tuollaisen väkivaltaisen ääri-liikkeen pahoista teoista täytyy voida kirjoittaa. Miksi yksi porukka olisi kaiken arvostelun yläpuolella? No, syy on se, että he epäsuorasti hallitsevat koko läntistä maailmaa ja ”vastullista mediaa”, eivätkä ihmiset edes huomaa sitä.
Itse aloin tutkia aihetta, kun olin katsonut Christopher Bollynin luentoja kirjansa ”Solving 9-11” pohjalta. Esim.:
https://www.youtube.com/watch?v=qOq-LbQ4erM
Huh!
Ajattelin että varmasti suomalaiset lehdet ovat kirjoittaneet noin tärkeästä asiasta … mutta löysin vain MV-lehden ja Magneettimedian.
Vilpitön analyysini täten on, että ”vastuullinen” valtamedia valehtelee ja ”valemedia” Magneettimedia kertoo totuuden, ainakin kun aiheena on lähi-idän tilanne ja sionistien rooli.
Tässäkin siis termejä on väännelty taitavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ainoastaan MV-lehti ja magneettimedia ovat moiseen halpaan menneet, niin se osoittaa että on kyse hölynpölystä. Ota nyt se foliohattu jo päästäsi.
Ilmoita asiaton viesti
”Suurinpana uhkakuvana Neuvonen näkee jonkun sellaisen kriisin tai tapahtuman, joka saa ihmiset kaduille partioimaan ja syntyy ns. järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolista liikehdintää.
-Kuka tahansa voi perustaa soihtupartion, Neuvonen puntaroi.”
Neuvonen kiittäköön suomalaisten luonteenlaatua, jotka mieluummin mellakoivat netissä kuin ranskalaisten tavoin keltaliiveissä, joista valtamedia ei kannustavasti kirjoita, koska kyse on kapinasta EU:n yksityistämispolitiikkaa vastaan, vain vaihtoehtomedioista netissä saa lukea ettei kyse ole rettelöitsijöista tai äärikoikeistosta.
Ei meillä kukaan lähde kadulle puolustamaan lasten tai vanhusten oikeuksia, koska tulee vastuumedian leimaamaksi ”äärioikeistolaiseksi” populistiksi, joka ei ymmärrä alistua ”väistämättömän globalisaatiokehityksen”, eli ihmisen markkina-arvoistumisen edessä.
Taloususkontoon hurahtamisen ohella, syytän valtamediaa yhteiskunnan uskonnollistamisesta islamin avulla, sekä tuhansien uskonnollisessa komennossa elävien naisten ja lasten mitätöimisestä. Oulun tapaukset olivat vain jäävuoren huippu, sillä turvakodit ja huostabisnes pursuavat islamilaisen kotikasvatuksen uhreja, joista media ei kirjoita mitään ”rasismin” pelossa.
Poliittinen korrektius ja poliittinen islam ovat median kompastuskivet sananvapauden polulla, olen samaa mieltä Leena Krohnin kanssa siitä, että sananvapaustilanne on pahemmassa jamassa kuin 1970-luvulla:
”Internetistä huolimatta sananvapaus on Leena Krohnin mielestä viime vuosina kaventunut. Yksi syy siihen on poliittinen islam.
– Mikään media ainoassakaan länsimaassa ei enää uskalla toimia Charlie Hebdon tavoin. Pilakuvat profeetasta on piirrelty.
Sananvapautta rajoitetaan myös poliittisen korrektiuden ja liberaaliuden nimissä.
– Tilanne on minusta pahempi kuin 1970-luvulla, jolloin sananvapautta myös laajasti rajoitettiin, Leena Krohn sanoo.
– Harkitsemattomia ja tämän päivän valtavirtaan sopimattomia näkemyksiä, joista ihminen pannaan tilille, etsitään jopa vuosien ellei vuosikymmenien takaa, myös kaunokirjallisuudesta.” https://yle.fi/uutiset/3-10377777
Ilmoita asiaton viesti