Totuuden jälkeen
Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, todettiin jo lapsena. Paskapuheesta viis, heiteltiin. Tieto on valtaa, uskottiin.
Ja sitten tuli internet ja muun muassa räjähtävät lepakot.
Kolmipiikkinen Rapalan viehe veti toimittajat mukaansa. Työmies Matti Putkonen hykerteli puoluetoimistossa ja televisiossa.
Ilmatilan kaappasivat muutama vuosi sitten saivartelijat ja yleisöään naurattavat – blogistit, jotka kieputtavat asiat nurinniskoin; poliitikot, jotka tavoittelevat valtaa ja valtioiden puhehenkilöt, joiden tarkoitus on tuottaa paljon ja ristiriitaista asiaa, jotta totuudet hajoaisivat tunnistamattomaksi eikä valhettakaan osattaisi enää ihmetellä.
**
Totuuden jälkeen (Teos, 2018) on mainio kirja. Se pureutuu hyvin isoon ongelmaan, jonka ydin on mediassa, toimituksissa, joissa tehdään samoja virheitä yhä uudelleen.
Mediaa parjataan ja arvioidaan eliitin liehittelystä ja pidetään pahan – jos ei alkuna niin ainakin ylläpitäjänä, jota vastaan voidaan toimia järjestäytymättäkin sosiaalisessa mediassa ja Puheenvuoron kaltaisilla keskustelualustoilla.
Esimerkiksi sopii vaikka EU-politiikka. On tavallista, että joku eturyhmä: teollisuuden edustaja, puolue tai vaikka EU:n vastustamiseen erikoistunut porukka saa läpi vaikkapa viestinsä jostain EU:n kummallisesta päätöksestä, jonka lehti ensin uutisoi ja sitten seuraavana päivänä kiistää. Kuka tästä hyötyy? No, ainakin poliitikko, jonka kampanjointi perustuu EU:n vastustamiseen tai vaikkapa Euroopan hajaannusta haluava valtio. Joskus puhutaan niin monimutkaisista kuvioista, että kaikki vaikuttaa salaliitoilta, koska kukaan ei pysähdy miettimään edes hetkeksi.
Kirjassa muistutetaan, että kyse on siitä, miten journalistinen media kykenee pysymään mukana kansalaisten arjessa ja pitämään osaltaan huolta yhteiskunnan intellektuaalisesta hyvinvoinnista. Meillä kotimaassa on tunnettuja esimerkkejä suoraan kansalle puhujista, populisteista ja kansan suosikeista.
Kansainvälisesti tunnetuin lienee Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump. Hänen strategian etsiminen paskapuheen alta on turhaa. Paskapuhe itsessään on strategia.
”Trump sanoi asian X, millä hän itse asiassa tarkoittaa Y. Ja vaikka ette pitäisi siitä, hän antaa äänen Z:n epävarmuudelle ja vihalle. Z:aa muuten ei saa kyseenalaistaa tai kritisoida, koska epävarmuus ja viha oikeuttavat itsensä nykyisin.”
Totuuden jälkeen kirjassa ei pelkästään puhuta rumia totuuksia vaan pohditaan avoimesti sitä, mitä jää jäljelle kun asiantuntijoita ei uskota ja pyrkimykseltä totuuteen viedään pohja. Valehtelua on ollut aina ja se on hyvin monimuotoista. Kirjoittajat muistuttavat, että itsessään paskan puhuminen on valehtelun vaatimaan vääristelyyn verrattuna taidetta. Se ei ole välttämättä edes suoraan valheellista; se on vain tuotettu välittämättä totuudesta.
”Strategia toimii, sen vaikuttavuutta ja tuloksia voi jopa pimeällä tavalla ihailla. Presidentti ei vastaa faktoja koskevaan väitteeseen kiistämällä tai puolustamalla väitettä, vaan kiistämällä sen, että faktoilla voisi olla väliä.”
Nostalgia ja taantumuksellisuus ovat poliittisia voimia, joita on helppo aliarvioida. Kollektiivisella tasolla nostalgia on vaarallista. Se rakentaa historiallisia myyttejä ja pyrkii palauttamaan menneen kunnian.
Kun ihmisiltä kysytään, mihin aikaan he olisivat valmiita siirtymään, muistot palaavat johonkin, jota ei koskaan ollut eikä varmasti tule olemaan. Kuten vaikka Agathe Christien Poirot-filmatisointien Englantiin.
”Poliittisesta nostalgiasta kärsivä uskoo, että kulta-aika oli todellinen, ja että hänellä on salattua tietoa siitä, miksi se päättyi. Mikä tärkeintä, mennyt järjestys on mahdollista rakentaa uudelleen taantumuksellisella poliittisella projektilla – kuten eroamalla EU:sta tai uskomalla siihen, että populistipresidentti tekee paskapuheellaan Amerikasta jälleen mahtavan.”
**
Totuuteen pyrkimistä voi kannattaa, mutta sen vaatimisessa on oltava kohtuullinen. Blogistilta totuudessa pysymistä voi vain toivoa koska sananvapaus, mutta mediankaan ei tarvitse saada uutisoimastaan asiasta 100 prosentin näyttöä vaan toimituksessa tehdään erikseen ratkaisut asioiden julkistamisesta ja juttujen järjestyksestä.
Propagandaa tehdään tietoisesti, ja se onkin jo toinen juttu. Nimittäin kirjassa muistutetaan, että ulkopoliittisen harhauttamisen vastinparina ei ole tieteellinen konsensus, vaan vaihteleva määrä todistusaineistoa ja asiantuntijoiden tilannearvio. Aukottoman todisteen, savuavan aseen, peräänkuuluttaminen saattaa toimia puolustustaktiikkana, jolla on myös läpimenomahdollisuuksia liberaalin demokratian perinteessä käytävässä keskustelussa.
”Tässä voidaan vetää harhaanjohtava analogia yksityishenkilöön ja riippumattomaan oikeuslaitokseen, vaatia aina lisää näyttöjä, neutraalia prosessia ja mahdollisuutta puolustautumiseen – eihän pelkän syytteen voida katsoa riittävän tuomioon. Krimin miehittäminen, MH-17-lennon alasampuminen, Syyrian hallinnon toistuvat kaasuiskut sekä Skripal-myrkytystapaus ovat viime vuosina nostaneet tämän kyseenalaisen ulkopolitiikka käräjäoikeutena -argumentin esiin. Tasapuolisuuden ylittäminen, Venäjän puolustusministerin tai Putinin esittämän narratiivin haastaminen vaatii työtä ja ammattitaitoa.”
**
Yksi asia, johon blogien kirjoittajana olen törmännyt itsekin on se, etteivät lukijat aina halua ymmärtää sitä, mistä kirjoituksissa on kyse. Joskus teksti voi yksinkertaisesti olla huono, mutta yleensä piilovaikuttajienkin näkemykset paljastuvat ajan myötä.
Totuuden jälkeen -kirjassa todetaan, etteivät kaikki asiantuntijoina esittäytyvät tahot pelaa yhteisin säännöin. Yhä useampi julkisessa tilassa viestivä taho – on sitten kyse ajatushautomoista, tutkimuslaitoksista, viestintätoimistoista tai bloggaajista – valikoi faktansa maksavan toimeksiantajan toiveiden eikä välttämättä yhteisten tiedon kriteerien mukaisesti. Kun asiantuntija-asemasta puhuvien toimijoiden puheet eivät ole yhteismitallisia eivätkä keskustelufoorumit selkeärajaisia, kansalaisten vastuu tiedon tulkitsijoina automaattisesti kasvaa.
Jokainen meistä näkee, että tarve erityyppiselle asiantuntijuudelle on suurempi kuin koskaan ja asiantuntijuutta on tarjolla joka lähtöön. Kirjassa kuvaillaan, kuinka lehdet pursuavat ohjeita: ravintoterapeutit sekä kunto – ja elämäntapavalmentajat ovat saavuttaneet näkyvän aseman liikuntaan, ruokaan ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Aivan oikein nämä ovat myös aloja, joilla akateeminen asiantuntijuus on joutunut voimakkaimmin puolustuskannalle. Tiedeyhteisössä pelätään palauteryöppyjä, joista esimakua saadaan keskustelupalstoilla.
**
Tiedon puute ei siis ole ongelma vaan ihmiset ovat vaarassa joutua asemaan, jossa hän kokee tietävänsä yhä enemmän yhä useammista asioista ja löytävänsä oikean tiedon tuosta vain, vaikka todellisuudessa hän on saanut vain entistä enemmän omaa maailmankuvaa tukevia näkemyksiä omien ennakkoluulojensa ja uskomustensa tueksi. Google-haku saa tukea jokaisesta aiemmin tehdystä tuloksesta ja voi näin vahvistaa ihmisen joutumista omaan kuplaansa. Myös aihettaan miettivän toimittajan otettava tämä huomioon.
Kun asialla on suosittu kolumnisti tai blogaaja, hän saattaa haastaa vallitsevat tiedontuottajat ja hämärtää ymmärrystä asioiden oikeasta tilasta laajemminkin. Tällä tiedolla on jokaisen kirjoittajan muistettava, että kyse ei ole pelkästään siitä, että kirjoitusten kritiikitön kopioiminen on paitsi laitonta myös tyhmää.
Epäile, älä usko itseäsikään.
**
Filosofi Michael Patrick Lynch on varoittanut, että internetin mahdollistama nopea ja vaivaton tiedonhaku johtaa refleksiivisen ajattelun korostumiseen tarkemman informaation puntaroinnin kustannuksella. Asiaa voi konkretisoida kahdella usein käytetyllä esimerkkikysymyksellä:
1 .Kuinka monta kappaletta kutakin eläinlajia Mooses otti arkkiinsa? 2. Pallo ja räpylä maksavat yhteensä 110 euroa. Räpylä maksaa 100 euroa enemmän kuin pallo. Kuinka paljon pallo maksaa?
Ensimmäinen kysymys on nimeltään niin sanottu Mooses-harha, sillä useimmat kysymyksen kuulevat eivät heti huomaa mikä siinä on vialla. Eläimiä arkkiin kokosi tietenkin Nooa, ei Mooses. Mooses kuitenkin sopii hyvin raamatullisen kysymyksen kontekstiin ja täyttää odotukset tarpeeksi hyvin, jotta monet tietoviisaatkin menevät halpaan.
Pallo ja räpylä -kysymys taas on tunnettu kognitiivista reflektiota testaava kysymys. Se osoittaa, että ihmiset eivät ole kovinkaan tarkasti reflektoivia. Useimmat kysymyksen lukevat vastaavat nopeasti kymmenen euroa ja lukitsevat vastauksen sen tarkemmin pohtimatta. Oikea vastaus on viisi euroa. Virheellisen intuition jälkeen virhettä on vaikea havaita, vaikka kysymyksen ääreen pysähtyisikin hetkeksi.
Haluaisitko kenties avata lisää, mikä käyttämässäsi ”räjähtävät lepakot” -esimerkissä oli pielessä?
Ilmoita asiaton viesti
Blogissani on viittaus Seppäsen Timon juttuun. Katso linkki. https://yle.fi/uutiset/3-9470514
”Putkonen antoi ymmärtää, että tuulivoimaloiden infraääniaallot saattavat olla haitallisia sekä ihmisille että eläimille. Hänen kannanottonsa saivat runsaasti huomiota, koska ne sisälsivät ennenkuulumattoman väitteen. Putkonen selitti, että tuulivoimaloiden infraääniaallot tappavat lepakoita räjäyttämällä niiden sisuskalut.”
Kirjassa näin: ”Putkosen omien sanojen mukaan Rapalan vieheessä oli kolme koukkua, mikä itse asiassa kuvaa hyvin tapaa, jolla räjähtävät lepakot onnistuivat hämäämään mediaa, yleisöä ja politiikan kilpakumppaneita. Ensimmäinen koukku on ilmeisin. Siihen tarttui perinteinen journalistinen media, joka kohotti perussuomalaisten sinänsä tavanomaisen tiedotustilaisuuden merkittäväksi mediatapahtumaksi. Aihe tuskin meni keneltäkään politiikkaa seuraavalta ohi. Jopa tämän [Totuuden jälkeen] kirjan haastateltavat asiantuntijatahot ovat olleet Putkosen tempauksesta vaikuttuneita. ´Räjähtävät lepakot´ herätti uteliaisuuden ja avasi yleisön mielet perussuomalaisten viestille.”
Putkonen sanoo itse keränneensä huomiota ja vedättäneensä. Huoli pois, kansalaiset: lepakko on sellainen eläin, joka ei räjähdä! https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/06/ei-lepakk…
Tätäkö kysyit? Vai teoreettista pohdintaa mediasta poliittisesta teatterista?
Kirjassa näin: ”Pelkkä raportointi on harvoin riittävää. Kyllä medialla pitää olla myös se vastuu, ettei sanota, että tämä komitea sanoi näin ja Putin sanoi näin. Ja sitten e siihen. Jos halutaan vastakkainasettelua, niin sitten täytyy ainakin tehdä selväksi, että mikä on se asia, jolla on oikeasti merkitystä.” ;
”Käytännön työn tasolla spektaakkelin houkutuksia on vaikeampaa vastustaa. Jos hyväksytään, että totuudenjälkeisen viestinnän perusideana on samanaikaisesti saada sekä näkyvyyttä että pysyä askel edellä ja houkutella muut omaan fantasiamaailmaan, on periaatteessa jokainen tuota viestiä toistava juttu epäonnistunut. Taitavasti toteutettu totuudenjälkeinen kampanja asettaa journalismin pohtimaan useita perustavia kysymyksiä: Miten uutisoida aiheesta ilman, että viestin lähettäjä hyötyy uutisoinnista? Miten jättää aihe uutisoimatta niin, että media ei näytä jäävän jonkin keskeisen keskustelun ulkopuolelle ja yleisö ei syytä aiheesta vaikenemisesta? Miten olla vastuullinen mutta relevantti?
Esimerkkinä voi käyttää perussuomalaisten tuulivoimatiedotustilaisuutta sekä sen kahta median läpäissyttä viestintäkärkeä eli räjähtäviä lepakoita ja tuulivoimapakolaisia. Tapaustutkimuksen perusteella juuri media teki räjähtävistä lepakoista keskeisen viestin, vaikka se yritti asiantuntijahaastatteluiden ja taustoittamisen avulla osoittaa puoluevirkailija Matti Putkosen esittämän väitteen heikkoudet. Jälkiviisaasti parempi tapa olisi ollut kohdella väitettä tiedotustilaisuuden kuriositeettina, jolloin se olisi esitetty enintään yhtenä esimerkkinä perussuomalaisten tavoista viestiä omaa tuulivoimapolitiikkaansa. Joka tapauksessa volyymin olisi pitänyt olla pienempi, eikä useiden tahojen jopa saman median sisällä – olisi pitänyt juosta väitteen perässä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksen tapa analysoida perussuomalaisten tiedotustilaisuutta keinona kääntää huomio muualle on osittain ongelmallinen juuri siksi, että se tulee kääntäneeksi huomion uudelleen räjähtäviin lepakoihin. Toisto on yksi totuudenjälkeisen viestinnän keskeisistä välineistä ja siksi myös tavoitteista.”
Ilmoita asiaton viesti
Sinulta itseltäsi jää noteeraamatta Seppäsen jutusta seuraava kohta:
”Totta on, että tuulivoimalat tappavat lepakoita. Voimaloiden pyörivät lavat silpovat niitä ja lapojen aiheuttamat paineenvaihtelut rikkovat voimalan koneiston taakse ajautuneiden lepakoiden keuhkorakkulat.”
Tuosta voi toki halkoa hiuksia siitä, voiko paineenvaihtelun vaikutuksista lepakoiden keuhkorakkuloille käyttää sanaa ”räjähtää”, tai siitä onko tuo paineenvaihtelu luonteeltaan infra- vai jotain muuta.
Samanlaisella pieteetillä tarkastellen voi toki sitten liittää totuuden jälkeiseen aikaan lähes minkä tahansa väitteen.
Ilmoita asiaton viesti
Miten niin jäi huomaamatta? Sinustako selvä tieteellisesti perusteltu asia?
”Iltalehti oli saanut käsiinsä Putkosen sähköpostin, jonka hän oli lähettänyt perussuomalaisten kunnanvaltuutetuille. IL:n Artikkelin mukaan Putkosen huoli kohdistuu etenkin tuulivoimaloiden infraääniin, joita ei voi nähdä, mutta jotka ihmiskeho voi aistia. Ja niin voi Putkosen mukaan lepakkokin: hänen mukaansa lepakko räjähtää, jos se lentää 10–20 metrin päässä tuulivoimalasta. Räjähdys tapahtuisi lepakon keuhkoissa.
IL:n mukaan Putkonen kertoo, että on löytänyt tiedon googlaamalla.
Putkosen esittämä skenaario johtuisi käynnissä olevien tuulivoimaloiden synnyttämästä ilmanpainevaihtelusta. Tuulivoimaloiden läheisyydessä lepakon korvissa ja esimerkiksi keuhkoissa olevan paineen ero verrattuna vallitsevaan ilmanpaineeseen olisi niin suuri, että se johtaisi räjähdykseen.”
Ilmoita asiaton viesti
Alkuperäisen tieteellisen artikkelin löytänet tuolta:
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/…
Artikkelista kertovan BBC:n jutun tuolta:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7581990.stm
Molemmat löytyivät minuutissa googlaamalla 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Sinä siis uskot näitä googlauksiasi. (Artikkelit 10 vuoden takaa – vuodelta 2008) Etkä ajattele että kyseessä oli puolueen vedätys huomion saamikseksi?
Kirjassa: ”Syksyllä 2016 perussuomalaisten tukena oli suuren hallituspuolueen asema, mikä ei ole mitätön asia poliittisen julkisuuden näkökulmasta. Perussuomalaisten hajoaminen on tuonut entistä selvemmin esiin, mikä ero on merkittävällä hallituspuolueella ja opposition enintään keskisuurella ryhmällä.
Perussuomalaisten uusi pienempi ryhmä on jatkanut edelleen tuulivoimatutkimusten vaatimista ja tuulivoiman lisärakentamisen pysäyttämispuheita sekä eduskunnassa että Matti Putkosen medialle lähettämissä tiedotteissa. Tätä tuskin ovat huomanneet ketkään muut kuin Putkosen postituslistalla olevat tahot ja Suomen Uutisten uskollisimmat lukijat.
On myös hyvä huomioida, kuinka hallitus pystyi kaikessa rauhassa julkaisemaan TEM:n tuulivoimaselvityksen heti perussuomalaisten hajoamisen ja hallituskumppanin vaihdoksen jälkeen.
Tämän analyysin perusteella on selvää, että räjähtävillä lepakoilla valtakunnan hovinarrin ja kujeilijan roolin ottanut Matti Putkonen pääsi pienempänä hetkellisesti höynäyttämään isompiaan. Perinteinen journalistinen media onnistui pyristelemään hallituksen tuulivoimaselvitysilmoituksen yhteydessä irti Putkosen ”rapalasta”. Siinä auttoi, että Putkonen niin auliisti myönsi tehneensä lepakoista medialle vieheen.
Lisäksi ensimmäisen näytöksen kohuluonne herätti median tarkastelemaan omia toimintatapoja uudelleen. Tällainen itsereflektion hetki on tärkeä, jotta kuohunnasta, paisuttelusta, naureskelusta ja tasapuolisuusharhoista päästään eroon. Suhteellisen kivuttomasti media kykeni korjaamaan linjaansa, ja tapaus osattiin asettaa vuodelle 2016 tyypilliseen, kansainväliseen totuudenjälkeisyys-kehykseen.”
Ilmoita asiaton viesti
Näillä asioilla ei pitäisi olla mitään tekemistä uskon kanssa, mutta sinänsä hauskaa että sellaiseen tukeudut. Tieteellisessä keskustelussa (jota tuo journal-artikkeli edustaa) tutkimustulokset kumotaan tutkimustuloksilla. Oliko sinulla heittää tuoreempaa tutkimusta, joka kumoaa tuon linkittämäni artikkelin tulokset?
Vai riittääkö se, että kovasti uskot? Silloin voidaan kait puhua tasapuolisuusharhan sijaan vahvistusvinoumasta?
Ilmoita asiaton viesti
Onko tieteellisessä keskustelussa mitään painoa sillä, että niin syy kuin seuraus kuvaillaan värin, tai vähintäänkin harhaanjohtavasti?
Ilmoita asiaton viesti
Ks. kommentti 4. Putkonen tuskin käy tieteellistä keskustelua, joten minusta on hitusen falskia vaatia häntä (tai ketä tahansa muuta maallikkoa) valitsemaan sanojaan tieteellisen tarkasti.
Paskan puhumisesta häntä ei minusta kuitenkaan voi ainakaan noiden edellä esittämieni lähteiden perusteella syyttää.
Edit. edellisessä vastaan siis Koposen kommenttiin 8, ja sen kohtaan ”sinä siis uskot näitä googlauksiasi”, joista toinen on journal-artikkeli, toinen siitä kertova BBC:n juttu. Kummassa niistä syy tai seuraus on esitetty sinusta harhaanjohtavasti?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä voi, ainakin pitäisi yrittää. Räjähdys-sana on tarkoitushakuisesti valittu kohahduttamaan ja infraääniin viittaaminen on ihan laskelmoitua kusetusta. Se vain puhuttelee kohderyhmää.
Ilmoita asiaton viesti
Infraääni, kuten ääni yleensäkin, on juuri sitä paineenvaihtelua ja niiden lepakoiden sisuskalut oikeasti räjähtävät. Se että Putkonen (ehkä) pitää lepakoita ainoastaan keppihevosina ei poissulje sitä tosiasiaa että ihmiset jotka naureskelevät väitteelle osoittavat oikestaan oman tietämättömyytensä.
Barotrauma on tunnettu ja tunnistettu tosiasia ja tuulivoimaloiden lähellä lepakoita ihan oikeasti kuolee niiden sisuskalujen tuhoutumiseen paineenvaihtelun vuoksi. Mm- Kemiönsaarella Turun yliopisto on asiaa tutkinut ja todennut suunnitellut tuulivoimalat uhaksi erityisesti lepakoiden muuttoaikana.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhdessä tapaustutkimuksessa syvennytään perussuomalaisten tuulivoiman terveysvaikutuksia koskeviin väitteisiin, joista eniten huomiota mediassa saivat syksyllä 2016 niin sanotut räjähtävät lepakot. Huomio on energiapoliittisen keskustelun hämärtämisessä totuudenjälkeisin keinoin… Iltapäivällä lepakkotutkija tyrmäsi Putkosen väitteet jutussa, jossa HS:n toimittaja tuo esiin, mihin Putkonen on todennäköisesti perustanut ajatuksen lepakoiden räjähtämisestä. Perussuomalaisten tiedotteessa Putkonen mainitsee lepakoiden räjähtämisen yhtä yksityiskohtaa lukuun ottamatta samoin sanamuodoin kuin lepakkobiologi Thomas Lilley Ylen jutussa vuodelta 2013. Putkonen on korvannut paineenvaihtelut kiistanalaisiksi kuvatuilla infraäänillä, mistä johtuen tutkijan viesti muuttuu toiseksi kuin mitä se on alkujaan ollut. Lepakkojen keuhkorakkuloiden on siis todettu todella vahingoittuvan, ´räjähtävän`, tuulivoimalan lapojen läheisyydessä, mutta ihmisten terveyshaittoihin liitetyillä infraäänillä ei ole asian kanssa tekemistä.”
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä! Nyt olet jo löytänyt yhteyden painevaihteluiden ja lepakoiden keuhkorakkuloiden välillä.
Mutta mistä infraäänet syntyvät? Annan vinkin: ääniopin mukaan ”ääni on ilmanpaineen vaihteluja ajassa”.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjassa aiheesta tiivistäen: Taitava strategi ja valtavirtamediaa vastaan asettuva propagandisti voittaa aina, kun se saa median pelaamaan omilla ehdoillaan.
Esimerkkinä voidaan käyttää kuvitteellista populistipuolueen puoluevirkailijaa, joka heittää kolmipiikkisen Rapalan vieheen toimittajamereen. Lopputulos on todennäköisesti joku seuraavista:
1. Viesti menee läpi ja synnyttää toivotunlaisen keskustelun, jolloon puoluevirkailija saa viestintäneron leiman.
2. Viestin väite ammutaan alas, mutta taitavasti rakennettuna sitä toistetaan jutusta toiseen, jolloin puoluevirkailija onnistuu joko saamaan läpi jonkin perusviesteistään tai onnistuu siirtämään huomion pois jostain olennaisemmasta asiasta.
3. Viesti jätetään kokonaan huomioimatta, jolloin puoluevirkailija jalkautuu puolueensa muiden toimijoiden kanssa kentälle kertomaan, kuinka valtavirtamedia vaikenee tästäkin aiheesta.
4. Viesti asetetaan osaksi analyysiä puolueen viestinnän motiiveista ja tavoitteista. Puoluevirkailija syyttää omissa piireissään mediaa vääristelystä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjan esittely löytyy ylioppilaslehdestä. Ja Putkonen nousee esiin.
”Yksi mediaa piinaavista vanhoista ongelmista on tasapuolisuusharha. Esimerkiksi räjähtelevien lepakoiden tapauksessa Putkonen sai Ylen A-studiossa esittää näkemyksensä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan rinnalla. Ensimmäisenä askeleena median pitäisi kyetä edes erottamaan paskanpuhuja totuuteen pyrkivistä toimijoista.”
http://ylioppilaslehti.fi/2018/09/paskanpuhujat-ov…
Ilmoita asiaton viesti
Olen Koponen pitänyt sinua ´järkijätkänä´, mutta tässä lepakkokohelluksessa olet nyt kyllä mennyt sopulien mukana jyrkänteeltä alas.
Mitä luulet ihmiselle tapahtuvan , jos hän joutuu paineettomaan tilaan esimerkiksi avaruuteen : meillähän on noin yhden barin paine päällä koko ajan eli yksi kg/cm2 ´puristaa´ sinua hela tiden.
Itselläni on sen verran herkät korvat , että aistin niillä painevaihtelut jopa Savon mäkisillä syrjäteillä ajellessani saatikka lentokoneessa tai aikoinaan haitaribussissa.
Jos pyörivä tuulivoimalan siipi aiheuttaa alipaineen , en näe mitään kummallista siinä, että eläin, mikä tahansa, jolla on tietty verenpaine, ´räjähtää` tässä alipaineessa , joka siis tarkoittaa alle yhden barin painetta.
Ilmoita asiaton viesti
Niinkö? Miksi aiheesta ei ole tuoreempia tuloksia ja räjähtelyn merkitys on unohdettu?
En nyt tähän hätään ehdi googlata lisää, mutta jotenkin olen taipuvainen uskomaan, että kyse on enemmän paskan puhumisesta noin poliittisessa merkityksessään kuin luonnontieteistä.
Ilmoita asiaton viesti
Lepakot eivät tiettävästi lennä lähellekään niin korkealla kuin missä roottorilavat pyörivät…
Ilmoita asiaton viesti
” tuoreempia tuloksia..” Jos tarkoitat elävän eläimen joutumisesta alipaineeseen tilaan ( alle 1:n barin) , kai jokaisen peruskoulufysiikka sanoo, miten siinä käy.
Jos otat normimuovipullon, laitat korkin kiinni ja viet sen avaruuteen tai alipainekammioon, niin …edit.. räjähtää sillä sekuntilla : satojen kilojen paine pullon sisältä pyrkii ulos.
Siihen ei kompetenssini riitä ottamaan kantaa lenteleekö lepakoita lapojen lähellä, mutta jos lentelee ja – kuten olen ymmärtänyt – lapojen lähelle syntyy äkkinäisiä painevaihteluita- kusessa ovat elikot.
Tähdennän vielä , ettei minulla ole siihen kantaa , kuoleeko joukoittain lepakoita tuulimyllyjen lapojen lähellä, mutta tapahtuma fysikaalisesti on käsittääkseni täysin mahdollista .
Jos googlaat ( tein sen ensi kertaan) ” bats wind turbines” tulee kyllä massoittain ´dataa, mutta nehän ovat kaikki tietenkin niitä ” totuuden jälkeisiä”-juttuja , vai
kuinka?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä malli on tuttu monesta yhteydestä. Kyse oli itse asian sotkemisesta turhan mutta ihmisiä kiinnostavan aineiston alle. Kirjasta: ”Suuria muutoksia ei lopulta nähty, mutta perussuomalaiset otti tuulivoimaselvityksellä erävoiton hallituskumppaneistaan. Oppositiokaan ei päässyt koukusta irti. Vihreiden Ville Niinistö piti itse lepakot otsikoissa vielä energia- ja ilmastostrategian yhteydessä, mikä saattoi toki hyödyttää puoluetta vastakkainasetteluasetelman kautta.
Lisäksi vieheessä oli neljäs koukku, jota Putkonen tuskin myöntää yhtä auliisti kuin kolme ensimmäistä. Se oli suunnattu perussuomalaisten omille kannattajille, kuten Helsingin Sanomat toi heti tiedotustilaisuuden jälkeen esiin pääkirjoituksessaan.
Hämääminen oli kuitenkin tätä monisyisempää. Välittömästi huomio saatiin pois työttömyysturvan kiristämisestä sekä myöhemmin energia- ja ilmastostrategian ikävistä kompromisseista.
Eräs tutkimuksen haastateltava näki taustalla laajemman kuvion ja puheenjohtaja Timo Soinin strategian, jolla palattiin vaikean hallitustaipaleen keskellä perussuomalaisten perusteemojen äärelle:
Sillä on voinut olla myöskin puolueen sisäiseen johtamiseen tähtääviä pyrkimyksiä, että annetaan tällainen raato kaluttavaksi omalle kentälle. Se kenttä pyörii sen puoluejohdon asettaman raadon ympärillä, eikä vaikka maahanmuuttovastaisuuden ympärillä. On parempi, että he puhuvat räjähtelevistä lepakoista kuin että ’rajat kiinni’. Johtamisen työkaluna räjähtävä lepakko on todella vaaraton juttu [toisin kuin maahanmuutto}.”
Ilmoita asiaton viesti
Linkkaan vanhan tekstini tähän kun ei jaksa taas kirjoittaa uusiksi:
http://jannesalonen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224…
En kauheasti komppaa Putkosta mutta ”vastapuoli” teki ja näköjään tekee itsestään aika hassun kyseenalaistaessaan väitettä.
Ilmoita asiaton viesti
Vanha tekstisi on Janne erinomainen, kuten ammattilaiselta on lupa odottaakin.
Totuuden jälkeiseen aikaan liittyen – ei välttämättä olisi ollut kaukana, että googleiluuni olisi tarttunut tekstiisi, jos epäilisin kirjan kirjoittajien motiiveja tai tapaustutkimusta.
Ilmoita asiaton viesti
Onko tässä lopulta kysymys vain siitä, kutsutaanko esimerkiksi ilmapallon puhkeamista ” räjähdykseksi” vai ” repeämiseksi” ?
Ilmoita asiaton viesti
Minä en enää automaattisesti usko mihinkään tahoon, valtaapitäviin, valemediaan, oikeaan mediaan, blogisteihin ym. Joka asia on tarkistettava monista lähteistä ja lisäksi käytettävä sitä omaa maalaisjärkeä.
Uskon tutkijoihin, jotka sanovat että planeettamme kantokyky on saavutettu, mikä tarkoittaa ettei maapallomme tulevina vuosikymmeninä välttämättä enää pysty ruokkimaan kasvavaa ihmisjoukkoa. Syynä kuivuus, maaperän köyhtyminen, pölyttäjien tuho ja väestön liiallinen määrä.
Poliitikkojen vastaukset problematiikkaan ovat pinnallisia, naiiveja ja jopa epäuskottavia. Kiinnitetään huomio joihinkin pieniin yksityiskohtiin eikä suureen kuvaan. Ongelman ydin löytyy kulutuksesta ja sen jatkuvasta kasvusta. Kulutuksen kasvu vaatii aina vain enemmän energiaa sekä saastuttaa ja myrkyttää ympäristöä. Elleivät valtaapitävät lähde tästä liikkeelle, mikään ei muutu. Ei riitä että kiistellään fossiilisen energianlähteen tai puunpolton paremmuudesta. Probleemana on liiallinen kulutus – tähän ei oteta kantaa koska järjestelmämme lepää kasvavan kulutuksen varassa. Emme ole enää ihmisiä vaan kuluttajia ja joidenkin silmissä työvoimaa (mahdollisimman halpaa työvoimaa).
Ilmoita asiaton viesti
Koposen kirjoitus on ansiokas ja käsittelee tässä hetkessä huomattavan tärkeää aihetta.
Kommentointi lähti taasen heti trollauksen puolelle; lähinnä Solakiven semanttisen saivartelun takia.
Koposelle on annettava pientä korvapuustia. Koponen lähti trollaukseen mukaan, joten Solakivi sai käännettyä huomion ansiokkaasta kirjoituksesta yhteen detaljiin.
Solakivi sai haluamansa…
Ilmoita asiaton viesti
Hmm. Tässä ympäristössä Solakivi kyllä vaan tuli demonstroimaan tekniikkaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Solakivi trollaa, vaan Solakiveä ainoastaan jurppii toimittaja, joka on kovasti huolissaan siitä, ”miten journalistinen media kykenee pysymään mukana kansalaisten arjessa ja pitämään osaltaan huolta yhteiskunnan intellektuaalisesta hyvinvoinnista.”
Ja sitten toimittaja itse osoittaa, että oma asenne totuuteen on mallia ”en nyt jaksa/ ehdi googlata faktoja, mutta uskon…”
Ilmoita asiaton viesti
Eikös vastaus ollut rehellinen. En tiedä (tiennyt) lepakoista käydystä keskustelusta enempää kuin mitä kirjasta luin. Jos olisin perussuomalainen tai tuulivoimaa vastaan kamppaileva, olisin ehkä valistuneempi tässä kysymyksessä.
Peruslähtökohta on se, että poliitikko (tai tuntematon ihminen blogikeskustelussa) kiinnittää huomiota yhteen asiaan ja vie keskustelua mielestään haluamaansa suuntaan.
Sitten tämä mielestään osoittaa nimenomaan toimittajan olevan väärässä. Vastaaminen on yleensä turhaa, mutta aina voi yrittää, eikä koskaan pitäisi olla ylimielinen, kun oman arvion ja kirjoituksen taustalla on tutkittua tietoa.
”Huomio on siinä, miten suomalainen media pärjää viestintäympäristössä, jossa erilaiset toimijat pyrkivät hämärtämään faktoja ja horjuttamaan järkiperäisen keskustelun mahdollisuuksia. Ensimmäisissä kahdessa alaluvussa analysoidaan suomalaista energiapoliittista keskustelua vuosina 2016 ja 2017 totuudenjälkeisten strategioiden ja median näkökulmasta. Analyysin kohteeksi on valittu kaksi suomalaisittain poikkeuksellisen rajusti harhaanjohtavaa viestintäkampanjaa eli perussuomalaisten puoluevirkailijan Matti Putkosen levittämät väitteet tuulivoiman terveyshaitoista ja Bioenergia ry:n turvekampanja, joka mainostoimiston avulla pyrki ’herättämään keskustelua’ ”
Tällainen keskustelu kommenteissa ja Puheenvuorossa on minulle tuttua yli 10 vuoden takaa. Ja myönnän että se turhauttaa, aina. Kolumnien ja blogien kirjoittajilla pitäisi tietenkin olla aikaa keskustella kommentoijien kanssa.
Ei siitä välttämättä ole kenellekään mitään iloa, mutta se kuuluu…
”Tapaus räjähtävät lepakot osoittaa, kuinka arkinen, jokapäiväinen journalismi on Suomenkin kaltaisessa korkean medialuottamuksen maassa totuudenjälkeisten strategioiden edessä haavoittuva. Asioiden uutisoiminen yhden osapuolen näkökulmina tai niiden tasapainottaminen yksittäisillä asiantuntijalausunnoilla tai faktantarkistuksella harvoin kykenee torjumaan paskanpuhujan perusviestiä. Yhtäältä kyse on samasta ilmiöstä kuin perussuomalaisten jytkyn aikaan vuonпа 2011: perinteiset massamediat eivät pysty enää hallitsemaan puheenaiheita tai niiden tulkintakehyksiä, kun poliittiset liikkeet ottavat puhetapoja haltuunsa. Toisaalta kyse on tätä uudemmasta ilmiöstä, jossa harhauttaja tai osa yleisöä ei yksinkertaisesti välitä faktoista samaan tapaan kuin muut toimijat. Media on julkisen keskustelun areenana oiva pelialusta kyynisille toimijoille, jotka ovat valmiita hämärtämään totuutta, vääristelemään muiden puheita ja – sanalla sanoen valehtelemaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Putkonenhan paljasti, että jo 20 vuotta sitten SAK trollasi Ahon työreformin sivuraiteelle, jotta SDP:n hallitusvalta sai jatkua.
Nyt meitä trollaajia on vain enemmän. Mielestäni mitään totuuden aikaa ei ole ollut olemassakaan muualla kuin journalistien unelmissa.
Ilmoita asiaton viesti
Totuus on niin mielenkiintoinen käsite (ja loputtoman keskustelun aihe), että osallistun Jarmon kiinnostavaan blogiin tämän verran:
Yhden kanssabloggaajan motto näyttää olevan: ”Aika on totuuden puolella”. Se on kiinnostava tunnuslause, mutta siihen tekisi mieli reagoida näin, filosofi Søren Aabye Kierkegaard:in määritelmällä perustotuudesta: Totuus on sittenkin aina subjektiivisuus. Vaikka meillä pitäisi olla pyrkimys objektiivisuuteen, niin samalla pitää olla kyky käsittää oma subjektiivisuutensa.
Minun enoni, edesmennyt Veikko Salonen, väitteli aikoinaan Eino Kailan laitoksella filosofian tohtoriksi ja hänen väitöskirjansa (1952) ydin oli: ”Jokaisen lauseen totuusarvo on ajan funktio”. Eli se mikä tänään on totta ei ole sitä välttämättä tulevaisuudessa/menneisyydessä. Totuus on venyvä käsite.
Rauha-äitini nuorin veli oli muutenkin niin mainio ja rakastettu persoona, että oheistan hänestä kertovan hienon ja laajan artikkelin Akaan Seutu-lehdestä (13.1.2016), ”Veikko Salonen – suuri persoonallisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaja”. Lukemisen ja nauramisen iloa! Voidaan sanoa, että Veikko oli eräänlainen ”Oblomov”; harvinaisen fiksu sellainen:
http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/21…
Ilmoita asiaton viesti
Totuus taitaa riippua nykyään myös puoluekannasta…
Ilmoita asiaton viesti
Uudempaa lepakko/tuulivoima -tutkimusta vuodelta 2023: ”Lepakot eivät pidä tuulivoimaloista. Kumpikin tutkituista lepakkoryhmistä loisti poissaolollaan tuulivoimaloiden lähellä, ja pohjanlepakkoa alkoi kuulua vasta 800 metrin päässä. Siippojen kohdalla etäisyys saattaa olla tätäkin suurempi, koska niitä ei havaittu vielä kilometrin päässäkään, kertoo väitöskirjatutkija Simon Gaultier Turun yliopiston biologian laitokselta.
Tutkimus ei suoraan paljasta syytä sille, miksi lepakoiden esiintymisen ja tuulivoimaloiden välillä on yhteys. Välttely voi johtua itse tuulivoimaloista, tai sitten tuulivoimala-alueista. Suomessa monet tuulivoimalat rakennetaan keskelle metsää ja rakentaminen edellyttää laajaa tieverkostoa. Lisäksi tuulivoimaloiden ympärille muokataan metsään aukko.” https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/lepakot-valttelevat-tuulivoimaloita
Ilmoita asiaton viesti
Ja toinenkin – väitös: ”Gaultier huomauttaa tiedotteessa, että suuri osa modernien ympäristöjen keinotekoisesta valaistuksesta on tällaista valoa, joka ei houkuta hyönteisiä eikä lepakoita.
Simon P. Gaultier toivookin aiheesta lisätutkimuksia ja viranomaisten aktiivisuutta.
– Viranomaisten tulisi vaatia rakennuttajia paremmin huomioimaan sekä tuulivoimaloiden että ulkovalaistuksen vaikutukset lepakoille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lisää säätelyä tarvitaan. Valosaaste ei ole haitallista ainoastaan lepakoille, vaan myös monille muille lajeille, ihmiset mukaan lukien.” https://yle.fi/a/74-20035648
Ilmoita asiaton viesti