Georgian miehittäminen jatkuu
Venäjä ei epäröi käyttää aseitaan: fyysistä voimaa ja henkistä painostusta. Hyökkäys on edellisten kymmenen vuoden aikana toiminut Georgiassa ja Ukrainassa. Kumpikaan maa ei ole taipunut, mutta hyödyntämällä vahvuuksiaan ja naapureissa viriteltyä ”itsemääräämisoikeutta” Venäjä on voinut toteuttaa ikiaikaista puolustautumistaan.
Venäjän toimia on pidetty jo vuosia reaktiona maailman muuttumiseen. Venäjän nykyjohdon politiikkaa kritiikittä tukeva, Moskovan yliopistossa tv-journalismin opetusta johtava Vitali Tretjakov kiteyttää Moskovan tunnot Facebookissaan. Turvallisuuspoliittisessa puheessaan Münchenissä 10. päivä helmikuuta vuonna 2007 Putin osoitti teorian. Käytännön toimet Venäjä aloitti 8. päivä elokuuta 2008.
Venäjän on nähty halunneen hyökkäyksellään Georgiaan osoittaa, että se ei hyväksy Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton laajenemista rajoilleen. Pienten kansojen oma ääni voi olla ajoittain heikko, mutta omista asioista on voitava päättää itse kuten Montenegron liittyminen Naton jäseneksi osoittaa.
Presidentti Vladimir Putinin ulkopoliittisen linjan muuttuminen aggressiiviseksi ajoitetaan yleisesti vuoteen 2007, mutta juurisyiden voi katsoa olevan vieläkin syvemmällä Jugoslavian hajoamisessa, ja ennen muuta Serbian slaaviveljien tukemisessa epäonnistumisessa. Lännen avulla toteutetulla Kosovon itsenäistymisellä oli merkittävä symboliarvo, jonka venäläiset ymmärtävät hyvin.
Suurlähettiläs Heikki Talvitie muistuttaa kirjassa Itsenäisyyden ilmansuunnat, että: ”Lännen sotilaalliset toimet Kosovossa olivat jatkossa aina se ennakkotapaus, johon Venäjä saattoi vedota puuttuessaan alueellisiin konflikteihin omaksi etupiirikseen mieltämällään alueella.”
Kosovon itsenäisyyden tunnustivat nopeasti monet maat, mutta Georgiasta irrotettujen Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden on tunnustanut vain muutama maa: Venäjän lisäksi Nicaragua, Venezuela, Nauru ja viimeisimpänä toukokuussa Syyria, jonka johtaja piti yhtenä Georgian sodan selkeänä johtopäätöksenä jo vuonna 2008 sitä, että Venäjän ja Syyrian on lisättävä asekauppaansa. Muistopäivänä Georgiassa on vedottu muuuhun maailmaan, ettei pienvaltioita tunnustettaisi itsenäisiksi.
Sotilasneuvonantajien ja palkkasotureiden lähettämisessä ovat kunnostautuneet monet muutkin maat, mutta Venäjä on osoittanut sen, että naapurimaiden sisäpolitiikkaan vaikuttamisessa tehokkainta on miehittää siitä osa tai vaikuttaa niin, että ratkaisematon konflikti niin sanotusti jäätyy. Tällaiset tilanteet ovat entisen Neuvostoliiton alueella tuttuja.
**
Konflikteihin johtaneiden ”laillisten” syiden kehittely on osa sotatoimia. Sotaa voi tarkastella teoreettisesti ja sen voi kokea ”miljoonilla” tavoilla. Vihollisen ei tarvitse olla sen todellisempi kuin mitä propagandassa määritellään. Väkivallan käytön syntysyyt ovat joka tapauksessa syvällä ja konfliktin kärjistyminen monimutkainen tapahtumien sarja.
Tutkimuksessa voidaan selvittää vaikkapa millaista tarinaa milloinkin on tarjottu, mutta sodista saadaan harvoin – jos koskaan, kerrottua mitään yhtenäistä tarinaa. Eivätkä sodat Etelä-Kaukasuksella tee poikkeusta.
Vuonna 2008 Tbilisin ja Gorin välisellä maantiellä liikkui venäläinen huoltokolonna. Olin yksi kymmenistä toimittajista, jotka seurasivat epäuskoisena kolonnan etenemistä kohti Georgian pääkaupunkia.
Miehistön jäsenet vastasivat kyselyyni, että he olivat tulossa Tšetšeniasta. Sitä milloin he olivat tulleet ja mihin matkalla, emme me maantiellä olleet voineet tietää.
Osalle siviileistä pakomatka taistelujen alta ei ollut ensimmäinen. Georgiassa sodittiin jo 1990-luvun alussa, mutta itsenäisiksi pyrkivät alueet olivat osa Georgiaa.
Georgialaisten tienvarsiin jättämästä kalustosta päättelin ja pakolaisilta kuulin, että heidän joukkonsa oli lyöty nopeasti. Puhuttiin verilöylystä. Paitsi maan pääkaupunki, uhattuna näyttivät olevan myös maan taloudelle tärkeät kaasuputket. Venäläiset väittivät estäneensä kansanmurhan, georgialaisilta suljettiin mahdollisuus saada tietoa Venäjältä.
**
Elokuun 2008 tapahtumia kutsutaan Venäjällä yleisimmin ”aseelliseksi konfliktiksi Etelä-Ossetiassa”. Lännessä taas on totuttu nimitykseen Venäjän ja Georgian sota. Vaikka sotatoimet kestivät aktiivisesti vain viisi päivää, katsotaan että kysymys oli nimenomaan sodasta – Euroopan ensimmäisestä 2000-luvulla.
Kymmenessä vuodessa Venäjä on vahvistanut asemansa niin Etelä-Ossetiassa kuin Abhasiassa, mutta ei ole kuihduttanut georgialaisten halua sitoutua eurooppalaisempaan politiikkaan, jota Venäjä vastustaa yhtä johdonmukaisesti kuin 10 vuotta sitten. Osseetit ja abhaasit ovat mielestään ansainneet itsenäisyytensä, mutta samaan aikaan monet muualla katsovat, että hyväksymällä Venäjän toimet Georgiassa on mahdollistettu Venäjän masinoima väkivalta Ukrainassa.
Venäjällä Georgian operaatioon liittyy tietenkin paljon selittämätöntä kuten se, että maassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, kuka määräsi joukot etenemään Georgian puolelle. Konfliktin alkaessa presidentin virkaa toimitti nykyinen pääministeri Dmitri Medvedev. Putin oli puolestaan vuosina 2008-2012 pääministerinä eikä siis maan sotilaiden ylimpänä komentajana.
Putinin propagandakoneiston hyvin tuntevan, politiikan vaikuttajan Gleb Pavlovskin mukaan Venäjällä kunnian sodasta yrittivät ottaa niin entinen kuin nykyinen presidentti, mutta mikä oli voiton tavoite? Yksin Etelä-Ossetian itsenäistyminen ei riitä.
”Tshinvalista piti tulla Saakašvilin Krim. Mutta ei tullut.”
Poliittiseksi kiertolaiseksi muuntuneen Mihail Saakašvilin ja Venäjän johdon suhteet ovat olleet kehnot. Julkisuudessa olleesta päätellen jopa vihamieliset.
Venäjän johdon suosimassa Kommersant-lehdessä muistutetaan, että toisaalta Saakašvilia kunnioitetaan, koska hänen aikanaan maa muuttui totaalisesti: hallinto kukisti rikolliset lainsäädännöllä, luotiin uusi poliisilaitos, joka on pysynyt jatkuvasti lahjomattomana, parannettiin liiketoimintaympäristö ja rakennettiin teitä sekä lomakeskuksia. Toisaalta häntä vihataan, koska liike-elämä koetaan vieraannuttavaksi sekä valtion turvallisuuspalvelujen rajattoman vallan, protestien rajujen tukahduttamistoimien, jatkuvan seurannan ja salakuuntelun, ylitäysien vankiloiden ja eliitin korruption takia.
Sotatappion jälkeen Saakašvili oli Georgian johdossa vuoteen 2013 asti ja poistui sen jälkeen maasta välttääkseen vankilan. Hän yritti vielä poliittista uraa Ukrainassa, mutta presidentti Petro Porošenkon kanssa sattuneen konfliktin jälkeen hän menetti Ukrainan kansalaisuuden ja hänet karkotettiin maasta.
Georgian sodan aikaan Ukraina tuki maata avoimesti. Venäjälle Saakašvilin aloittamat muutokset ovat muistutus demokratisoitumiskehityksen mahdollisuudesta. Ukrainan tavoin Georgia pyrkii kehittämään talouttaan mieluummin länteen kuin historialliseen entiseen Neuvostoliittoon tukeutuen.
Venäjä on tietenkin edelleen myös pelottava, ja sen takia suurin osa georgialaisista haluaa maan liittyvän EU:hun. ”Vain siellä voi säilyttää suvereenin itsenäisyyden. Siellä on enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia”, toteaa liikemies David Ninua venäläislehden haastattelussa.
**
Muistopäivänä jokainen miettii, miten itse kokee sodan. Sotaa voi tutkia ja tapahtumien taustoja selvittää mitä moninaisimmilla tavoilla.
Vietnamin vuosia jatkuneesta sodasta puhuttiin ensimmäisenä televisiosotana. Venäjän ja Georgian kahakointi osoitti, että tiedotusvälineiden lisäksi on hallittava internetin mahdollisuudet. Propagandan lisäksi on kyettävä iskemäään tärkeisiin kohteisiin – ajoissa. Kesällä 2008 hajautetut palvelunestohyökkäykset Georgian hallitusta vastaan alkoivat kaksi viikkoa ennen Venäjän ja Georgian välistä sotaa.
Tarkkaan on mahdotonta sanoa sitä, milloin ”internetsotilaat” iskivät ensi kerran, mutta Georgian sotaa viriteltäessä Venäjä käytti tuolloin laajalle yleisölle tuntemattomia epätavallisia keinoja. Hakkereiden osuutta ei ole vuosiin epäilty, vaikka niin sanottujen trollien tehosta on syystä puhuttu.
Sodanaikaiseen propagandaan kuului sekin, että Saakašvilin oli uhottava. Hän jopa vertasi Venäjän hyökkäystä maahansa meidän omaan talvisotaamme. Diplomaattien tehtäväksi jäi määritellä Georgian aloittaneen sodan ja Venäjän vastanneen kohtuuttomalla voimalla.
Kun Saakašvili sanoo, että Venäjän hyökkäys kohti maan pääkaupunkia Tbilisiä pysähtyi vasta, kun Yhdysvallat oli valmis antamaan apua, ollaan siinä mielessä asioiden ytimessä, että väitettä on mahdotonta täysin kumota. Venäjä on pysynyt kannassaan, jonka mukaan se ei hyökännyt ja aiheuttanut suursodan vaaraa eikä mitään suunnitelmaa Georgian miehittämiseksi ollut olemassa.
Facebook-keskustelussa historioitsija Lev Lurie arvioi, että Georgiassa ja Ukrainassa toteutuu sama kaava. Venäjä toimii, koska sillä on siihen tarvittava kyky. Itä-Ukraina on vain kaupankäyntiä varten.
Realistina itseään pitävä voi hyvinkin sanoa, että Ukrainan olisi syytä unohtaa Venäjän itseensä yhä tiukemmin sitouttama alue samalla tavalla kuin suomalaiset ovat jättäneet Karjalan kannaksen Terijoen, saksalaiset kylpyläkaupunkinsa Karlsbadin, georgialaiset Abhasian pääkaupungin Suhumin.
Georgialla tai Ukrainalla ei vaikuta olevan mitään kiirettä unohtaa, ja historioitsijat muistavat tietenkin korostaa, etteivät tapahtumat koskaan toistu samanlaisina.
THE Ulkopolitist.: Georgian sodan oppi jäi lännelle laiskanläksyksi
Mihail Saakašvilin haastattelu Novaja Gazetassa (ve) (Jos georgilaiset teille hymyilevätkin, se ei tarkoita heidän unohtaneen) «Если грузины вам улыбаются, это еще не значит, что они все забыли»
Tamar Beruchashvili Georgian ambassador in the UK Western allies should stand up for Georgia against Russia
Kommersant: Medevdev (Venäjä sai tärkeimmän – rauhan) «Россия получила главное — мир»
Mikä mahtaa olla Suomen tuleva Abhaasia?
Ilmoita asiaton viesti
En ihan saa kiinni, mitä tarkoitat, mutta Venäjän mahdollinen kiinnostus vaikutusvallan ulottumisesta omaan päätöksentekoomme on syytä muistaa.
Ensimmäiseksi tulee mieleen poliittisiin päätöksiin vaikuttaminen.
Abhaasialaiset ystäväni suhtautuvat Venäjään eri tavoin. Toiset varauksellisemmin, toiset pitävät syntynyttä tilannetta luonnollisena kehityksenä.
Etelä-Kaukasuksella kansakunnan käsite on erilainen kuin meillä, koska heitä on pienellä alueella lukuisia. On syytä muistaa, että etniset georgialaiset jakautuvat myös lukuisiin heimoihin. Erään tilaston mukaan Georgiassa on 15 etnistä ryhmää ja pääkaupungissa Tbilisissä asuu jopa 80 eri kansallisuutta.
Taloudellisesti Venäjä on luonteva kumppani, mutta poliittisesti on perusteltua hakea muitakin yhteyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Esim. Ahvenanmaalla on Venäjän konsulaatti. Ahvenmaalla on myös puolue, joka ajaa Ahvenanmaan itsenäisyyttä…
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja mikä tärkeintä. Sinne on haudattu ihmisiä, joiden hautarauhaa saatetaan haluta puolustaa. Kuten blogissanikin kirjoitan – syitä löydetään aina. En tosin näe mitään erityistä syytä huolestua.
Tietysti suomalaisten on oltava tarkkoina. Jos Venäjällä puhutaan tarkoituksellisesti höpöjä, kuten puolustusministeri Šoigu teki taannoin, on puolustauduttava. Puolustusministeriömme vastasi erinomaisella tavalla osoittamalla yksi kerrallaan venäläisen ääneen ajattelun virheet.
Parin viikon päästä ainakin presidenttimme ja hänen esikuntansa on perillä viimeisimmistä ajatuksista Suomen suhteen, kun tämä pääsee pelaamaan Putinia vastaan (tai Putinin joukkueessa jotain muuta jengiä vastaan) jääkiekkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Šoigun höpöpuheet oli ilmeisesti tarkoitettu venäläiselle yleisölle. Putin tullee jättämään aina pari ässää hihaansa…
Ilmoita asiaton viesti
” … mutta Venäjän mahdollinen kiinnostus vaikutusvallan ulottumisesta omaan päätöksentekoomme on syytä muistaa.”
”Ensimmäiseksi tulee mieleen poliittisiin päätöksiin vaikuttaminen.”
Kun lukee historiaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista YYA -aikakaudelta ml. Koiviston presidenttiaika, niin siitä voi muodostaa eräänlaisen tai eräänlaisia venäläisen poliittisen vaikuttamisen mallin tai malleja.
No nythän ei kauppapolitiikalla ehkä ole niin suurta painoarvoa venäläisen vaikuttamisen työkaluna, kuin silloin ennen bilateraalisen kaupan aikana.
Mutta kyllähän kaikenlaisia muita sopivaan ajankohtaan sijoitettuja signaaleja on lähetelty viimeisen kymmenen vuoden aikana alkaen lentokoneiden ”ukkospilvien väistämisistä” aina puolustusministerin puheisiin. Unohtaa ei voi myöskään Venäjän silloisen asevoimien komentajan, kenraali Makarovin, puhetta Helsingin yliopiston juhlasalissa 5.6.2012. Ja sitten näihin signaaleihin on Suomen puolelta vastattu sopivin ja selkein merkein.
Tokin varmaan vieläkin Venäjällä ja sen lähetystössä seurataan tarkasti Suomen eduskuntavaalien tuloksia ja hallituksien muodostamisia. Siitä missä määrin itärajan takaa halutaan näihin nykyjään vaikuttaa tai ottaa kantaa onkin vaikeampi tietää. Siinä venäjänkieltä taitavat toimittajat ja muut Venäjän mediaa seuraavat ovatkin avain asemassa jakamaan tietoa muille suomalaisille.
Tietenkin jokainen täällä netissä blogeja ja kommentteja seuraava voi myös haistaa milloin joku on jonkun muun kuin suomalaisten asialla. Siinä pitää kuitenkin olla jäitä hatussa, että ei ihan jokaista eriävää mielipidettä ja kommenttia leimata heti trollin tekemäksi. Kyllä netti-keskusteluun mielipiteitä mahtuu laidasta laitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomella on jo omat Abhasiansa ja Ossetiansa: Miehitetty Karjala sekä Petsamo (plus Itäsaaristo).
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on hyväksynyt noiden alueiden lopullisen menetyksen jo vuonna 1948.
Ilmoita asiaton viesti
Ne vaan eivät ole enää Suomella. Eikä tätäkään aluetta pystytä
säilyttämään asuttuna.
Ilmoita asiaton viesti
Tynkä-Suomessa asuu nyt kaksi miljoonaa ihmistä enemmän kuin Tarton rajojen Suomessa aikoinaan. Toisin sanoen vaikka koko Uusimaa väestöineen pyyhittäisiin pois, jäljelle jääneessä osassa Suomea asuisi edelleen enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa silloin.
Ilmoita asiaton viesti
Siis niin suuri ongelma Helsinkiläisille?
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoin edelliseen argumenttiin: ”Eikä tätäkään aluetta pystytä
säilyttämään asuttuna.”
Suomi on asutumpi kuin koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ahvenanmaa voi halutessaan lähteä lätkimään Suomesta kuin Abhasia Georgiasta, jopa nojata ulkomaiseen apuun…
Ilmoita asiaton viesti
EUn salaisen raportin mukaan Georgia oli tapahtumissa päällepäsmärinä
http://www.spiegel.de/international/world/eu-repor…?
Mark Ames todisti ruohonjuuritasolla Amerikan imperiumin kuolemaa. Washingtoniin tieto ei ole vielä kulkenut.
https://exiledonline.com/the-day-americas-empire-d…
Ilmoita asiaton viesti
Raportti ei ole salainen vaan päinvastoin.
https://www.echr.coe.int/Documents/HUDOC_38263_08_…
https://www.reuters.com/article/us-georgia-russia-…
Yhdyvalloissa puhuttiin myös presidentinvaaleista.
https://www.thenation.com/article/getting-georgias…
Ilmoita asiaton viesti
” Käytännön toimet Venäjä aloitti 8. päivä elokuuta 2008.
Venäjän on nähty halunneen hyökkäyksellään Georgiaan osoittaa, että se ei hyväksy Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton laajenemista rajoilleen. ”
Georgia ne käytännön toimet aloitti.
ETYJin rauhantarkkailijat myös ilmoittivat puheenjohtamaan vastuumisterille Alexander Stubbille, mutta tämä ei ilmoittanut eteenpäin, kerrotaan.
Venäjä (”IVY”) oli siellä YK:n ja ETYJin valttuuttamana rauhanturvaajana. Sen velvollisuus oli puolustaa Abhasian ja Etelä-Ossetian kansallisia hallituksia. Ennen venäläismielisin Georgian autonominen alue Adzharia, pääkaupunki Batumi, oli päättänyt lakkauttaa olemassaolonsa ja liittyä Georgiaan. Sitä erotti muusta Georgiasta uskonto: islam.
Hyökkäys Pekingin olympialaisten avajaispäivänä oli luultavasti Ruutisbyroo CNN-”Tomorrown” tilaus, koska se oli bannattu kisojen televisioinneista,
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/stubbi…
Ilmoita asiaton viesti
No eipä tarvinut kauan odottaa että joku Pyhän Venäjän uusista apostoleista tulee aukomaan päätään. Bäckmannilla taitaa olla muita kiireitä.
Ilmoita asiaton viesti
Niillä on päivystysvuorot. Tuo Kremlin kommentti on yövuoron käsialaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Saagasvilillä ollut myös USAn kansalaisuus?
Ilmoita asiaton viesti
#23
Eikös K. Lindgrenillä ollut myös Venäjän kansalaisuus?
Ilmoita asiaton viesti
Koivula, eikö omalla alueella saisi puolustaa sinne tunkeutuneiden vieraan vallan joukkojen provokaatioita? Georgialaiset olivat omalla alueellaan, Venäjä ei. Georgia EI käyttänyt voimaa Venäjän joukkoja vastaan Venäjän alueella, vaan vain Georgian alueella. Mitenhän ihmeessä ne Venäjän ”rauhanturvaajat” olivatkin joutuneet hyökkäysvaunuineen Georgian alueelle?
Venäjällä EI ollut mitään YK:n rauhanturvaaja-valtuutusta. Virallinen ja riippumaton EU:n laadituttama raporttikin kertoo, että Venäjä ei ollut Georgiassa rauhanturvaajana, vaan sodan osapuolena. Yrität Koivula joka asiassa valkopestä Venäjän toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Myöskään minun mielestäni omaan maahansa ei voi hyökätä tai tunkeutua. Asiasta näyttää vallitsevan venäjämielisten keskuudessa toisenlainen käsitys …
Ilmoita asiaton viesti
Ne autonomiset kansalliset tavavallat ovat myös omia alueita. Niissä on ihan eri väkeä kuin perus-Georgiassa, ja kilometrien korkuisten vuoristojen erottamina siitä. Ne on yhtä vanhoja historiallisesti, ainakin Abhaasia kuin Georgiakin. Tuollaisten alueiden status on YK:n peruskirjassa lähes kuin itsenäisten maiden. Rajat on joskus vedetty melko sattunnaisten seikkojen kuten ruhtinaiden sukusisuussuhteiden ja hetkellisten poliittisten liittolaisuhteiden perusteella. Atonomioiden vähemmistökielten jne. asemaa ei saa huonontaa, ilman asianomaisten selvästi ilmaistua lupaa isompien valtiojärjestelyjen ja rajansiirtojen yhteydessä.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä alueet kuitenkin ovat Georgiaan kuuluvia alueita, jotka ovat olleet ihan sovussa emämaan kanssa, kunnes Venäjä on tullut sinne lietsomaan epäsopua ja hajaannusta ja tehnyt niistä omia mukkevaltioitaan venäjämielisine hallintoineen. Venäjän asia ei ole puuttua Georgian sisällä oleviin alueisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ole näin, vaan siellä oli sisällissota NL:n hajotessa, missä Venäjä tuki toki mm. näitä alueita. Näillä alueilla pidettiin vaalit, joissa Georgian kannatus jäi pieneksi (paitsi Adzhariassa). Sitten sitä väkeä on liikkunutkin molempiin suuntiin varsinkin Abhasiassa. NL:n viime aikoina abhaasit olivat nimikkomassaan vasta neljänneksi suurin kansallisuus georgialaisten, venäläisten ja armenialaisten jälkeen. Nyt he lienvät enemmistö tai ainakin suurin ryhmä. Venäjä on ollut siellä koko ajan aselevon jälkeen YK:n ja ETYJin mandaatilla (IVY). Tietysti se lisäsi tuolloin joukkoja. Venäjä ei ole siirtynyt silloisista asemistaan kuemmaksi, vaan pelkästään käynyt siellä kauempana, myöskin osseettien asumilla alueilla.
Molemmilla alueilla on tärkeä sotilaallinen merkitys: ne ovat kaksi paikkaa, joista Iso-Kaukasus ylipäätään on maitse ylitettävissä ajoneuvoilla.
Venäjä ei ole myöskään varsinaisesti hyökännyt Ukrainaan, vaan ollut Krimillä aina. Venäjä voitaisiin Krimin kautta blokittaa ulos koko Välimereltä, jos siellä olisi vaikka NATO:n vihamielinen tukikohta. Sellainen ei käy päinsä. Se on laitonta. Sellaisia blokituksia on kyllä ollut muualla. Venäjä ja Ukraina olivat erikseen YK:N jäsenmaista jo NL:n aikana. Molemmat ovat mm. erikseen allekirjoittaneet Pariisin rauhansopimuksenkin Suomen ja muiden Saksan puolella olleiden maiden kanssa. rimolsi pitänyt siirtää 50-luvulla YK:ssa Venäjästä Ukrainaan, jotta siirto olsi olla kansainvälisen lain muotojen mukainen.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä ei ollut/ole mitään asiaa Georgian rajojen sisälle.
Ukrainan tapauksessa Putin itse sanoi, että ”sotilasoperaatio Krimille oli onnistunut” Krim oli/on Ukrainan tunnustettua aluetta ja nyt Venäjä on liittänyt sen omien sanojensa mukaan itseensä. Mikäs muu se oli kuin hyökkäys Krimille? Vain Venäjän tukikohdat Krimillä kuuluivat sille, ei muu Krim.
Ilmoita asiaton viesti
Vuonna 1997 Sevastopol luovutettiin Ukrainalle ja laivastotukikohta vuokrattiin Venäjälle vuoteen 2017 asti. Vuonna 2010 vuokrasopimusta jatkettiin. Uusi sopimuskausi jatkoi vuokra-aikaa 25 vuodella vuoteen 2042 saakka.
Melko erikoinen tapa irtisanoa vuokrasopimus! Onneksemme Porkkalassa ei menetelty noin.
Ilmoita asiaton viesti
” Venäjällä ei ollut/ole mitään asiaa Georgian rajojen sisälle. ”
Oli sillä asiaa, kun se (IVY) oli rauhanturvaaja. Siellä oli koko ajan joukkoja, ei paljoa, mutta kuitenkin. Nyt siellä on enemmän.
Sinänsä läheltä olevat ja jollakin tavalla osalliset rauhanturvaajat eivät ole hyvä, mutta eivät ehdottoman kiellettyjäkään, kun saattaa olla, kenelläkään ulkopuolisella ei ole asiantuntemusta eikä sopivia välineitäkään satsata jonkin kaukoalueen turvaamiseen, ja se kuitenkin tapahtuisi tiukassa yhteistyössä lähialueiden kanssa.
Jos Afganistanissa olisivat olleet Kiina ja Intia rauhanturvaajina, siellä olisi kauan ollut rauhallista.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ei ollut. Venäjä ei ollut rauhanturvaaja, vaan konfliktin osapuoli.
Independent International Fact-Finding Mission on the Conflict in Georgia Report Volume II, 2009, sivu 202
Georgiassa oli YK:n tarkkailijaryhmä. He eivät ole rauhanturvaajia, vaan aseettomia tarkkailijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Jarmo Koposen kommentissa 13 on vallan mainio thenation-linkki. Kannattaa lukea. Kuka mitä häh?
Ilmoita asiaton viesti
IVY oli aseellinen rauhanturvaaja. Georgian puolella on myös amerikkalaisia muutama sata. Kansinväliset aseettomat rauhantarkkailijat tarkkailivat mm. juuri niitä rauhaturvajoukkoja, jotka puolustivat alueiden itsehallintoa. Osapuolet ovat nämä alueet, niiden hallitukset, ja Georgian hallitus.
ETYJin tarkkailijoiden mukaan Georgia aloitti sodan:
http://yle.fi/uutiset/lehti_etyj-tarkkailijoilta_s…
Venäjä (IVY) oli YK:n valtuuttama ja vastuullinen rauhanturvaaja:
http://en.wikipedia.org/wiki/United_Nations_Observ…
” … However, UNOMIG was now responsible for observing the operation of the new peacekeeping force that had been deployed by the Commonwealth of Inde-pendent States. They were also to verify, through observation and patrolling, that troops from either side did not remain in or re-enter the security zone, and that heavy military equipment did not remain or be re-introduced.
UNOMIG was to oversee the withdrawal of Georgian troops from the Kodori Valley and thus, out of Abkhaz territory. Their patrols replaced those of Georgia in the valley. They were responsible for investigating, at the request of either party or the peace-keeping force, or on their own initiative, violations of the ceasefire agree-ment, and for attempting to resolve resulting disputes. Finally, they were to work towards making conditions safe for the orderly return of refugees and displaced persons. …”
Tutkijoiden analyysi oli täysin muu kuin ulkoministerin:
” Asiantuntija: Georgian hyökkäys sisäpoliittinen temppu
9.8.2008 13:07 | Päivitetty: 9.8.2008 15:17
A A STT
Georgian joukkojen hyökkääminen Etelä-Ossetiaan oli ”jonkunlainen yllätys” Alek- santeri-instituutin tutkimuspäällikkö Markku Kangaspurolle. Etelä-Ossetian ja Ab-hasian tilanne on kyllä kiristynyt ja kärjistynyt entisestään, mutta Kangaspuro ei olisi uskonut, että Georgian presidentti Mihail Saakašvili lähtee tällaiseen uhkapeliin.
”Täytyy kai sielläkin olla kansainvälisen politiikan tuntemusta, että siellä tiedetään, kuinka Venäjä reagoi hyökkäykseen”, hän selittää. Etelä-Ossetiassa on 2 000 venäläistä rauhanturvaajaa,ja Venäjä on selkeästi ilmoittanut,ettei se hyväksy sotilaallista ratkaisua alueelle.
Hän uskoo, että konfliktin ratkaisun avainasemassa olevat Venäjä ja Yhdysvallat haluavat kiistaan mahdollisimman nopeasti neuvotteluratkaisun. Yhdysvallat on lii-aksi kiinni omissa konflikteissaan, että se ryhtyisi sotilaallisiin toimiin, eikä sota ole Venäjänkään intresseissä. Myös Euroopan isot valtiot ja kansainväliset järjestöt pyrkivät todennäköisesti välittämään rauhaa, sillä kukaan ei halua toista Kosovoa.
Georgiassa on arviolta 140-170 amerikkalaista, jotka kouluttavat georgialaisia maan halki kulkevan öljyputken turvaamiseen. Sotatilan jatkuessa öljyputki hajo-aisi nopeasti ja sota leviäisi Abhasiaan sekä laajemmalle Kaukasukselle, Kangas-puro miettii.
Saakašvili ajoitti todennäköisesti hyökkäyksen Pekingin olympialaisten aikaan, koska laski maailman huomion kiinnittyvän urheiluareenoille.
… ”
Ilmoita asiaton viesti
Iraelin kouluttamat Shaakasvilin joukot.rupes tappamaan ossetiassa venäläisvähemmistökansaa ja Sillon käy maanpettturi natonukke shaakasvillelle kehnosti.5 päivää ja Georgian vähemmistö venäläisten siviien tappaminen.loppu Venäjän väliintulon ansioista.nyt tämä petturi kulkee åitkin eurooppaa ku kulkukoira.tuollanen ukko aiheutti Georgiaan täysin turhan konfliktin lampaan loimeen pukeutuneena.menköön Hollywoodiin.ja on jo kymmenen vuotta kerrottu vastenmielisen asenteellista ja puolueellista uutisointia venäjän,Georgian,Ukrainan tilanteesta.täällä jos joku pääsee faktailemaan ni se on yhtäkuin Venäjän syyttelyä,lokakampanjaa.se kelpaa ylelle,upille,natofaneille ym Venäjä antipatiaa oireileville.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä vyöryttää Mustalla merellä ja on tekemässä siitä sisämerta. Ei välttämättä valtaamalla, vaan tekemällä diilejä. Tuntuu, että kaikki ramppaavat Moskovassa. NATOn pitäisi kehittää uusi strategia, jolla vastata Venäjän toimiin. Jopa Turkki on suututettu. Mieluisten hallitusten nostaminen valtaan ei näytä toimivan. Kyseinen politiikka aiheuttaa vain kaaosta ja sen aiheuttama pakolaisvyöry syö politiikan kannatusta Euroopassa. Jotain pitäisi tehdä!
https://warontherocks.com/2018/08/russias-strategy…
Ilmoita asiaton viesti
Tuolla kokeneen Venäjän ja ex NL:n alueen asioiden seuraajan näkemyksiä Georgiasta:
https://www.the-american-interest.com/2017/07/10/g…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos muistutuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kun asioita tarkastellaan kauempaa historiasta käsin, huomataan, että Georgia joutui Venäjän valtaan v. 1801 eli muutamaa vuotta ennen Suomea. Neuvostoliittoa johti sittemmin vuoteen 1953 georgialainen (gruusialainen) diktaattori Dzhugasvili, joka tunnetaan nimellä Stalin. Gorbatshovin aikoina koko Venäjän ulkoministerinä oli georgialainen Eduard Shevardnadze. Asukasluvultaan Suomen suuruisella Georgialla oli siten melkoinen rooli Neuvostoliitossa.
Neuvostoliiton hajottua Jeltsinin komentoon jäi vain osa Neuvostoliittoa, nimittäin Venäjän federaatio. Jeltsin ymmärsi saaneensa länneltä lupauksen siitä, ettei Nato levittäytyisi Venäjän rajoille, ei ainakaan entisiin neuvostotasavaltoihin.
Tämä on Georgian ja myös Ukrainan kriisien taustalla. Venäjää johtaa mies, joka työskenteli jo tuon suuren Neuvostoliiton turvallisuuspalvelussa. Tältä kannalta meidän on helpompi ymmärtää Georgian ja Ukrainan jäätyneitä konflikteja ja niiden psykologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta mikä oli Jeltisin ”lännen” (kenen kanssa lännessä ?) kanssa sopimaan ylitse entisten neuvostotasavaltojen ja nyt itsenäisten valtioiden ? Varsinaista sopimustahan ei tiettävästi ole paperilla missään esittää.
Tokihan tällaisia sopimuksia on ennenkin oikein paperilla tehty , mm. Münchenin sopimus, Molotov-Ribbentrop-sopimus ja Jaltan sopimus. Mutta ne on tehty vahvemman voimalla, eikä niissä ole kysytty mitään niiltä pieniltä itsenäisiltä valtioilta, joita sopimus on koskenut. Voikin kysyä, että onko tällaiset Jeltsinille annetut lupaukset minkään arvoisia ?
Toisaalta voihan myös kysyä, mikä on se uhka Venäjälle, jos ja kun sen pienet naapurivaltiot liittyvät EU:hun tai / ja Natoon ? Onko Naton strategiassa hyökätä Venäjälle tai sekaantua Venäjän sisäisiin asioihin ?
Minusta ainoa uhka EU- ja Nato-jäsenyydestä Venäjälle on se, että näiden pienten Venäjän naapurivaltioiden Nato-jäsenyys nostaa merkittävästi Venäjälle kynnystä puuttua näiden sisäisiin asioihin. Se varmasti hiertää ainakin Venäjän nykyistä hallintoa, joka haikailee Venäjälle samanlaista suurvalta-asemaa toimintamalleineen ja etupiireineen, joka entisellä Neuvostoliitolla on.
Tuon suurvalta-asemanhan Neuvostoliitto saavutti toisessa maailman sodassa taistelemalla Saksaa vastaan itärintamalla ja valtaamalla Itä-Saksan alueen. Tuossa taistelussa USA ja Iso-Britannia tukivat Neuvostoliittoa merkittävästi niin materiaalisesti, Afrikan ja Länsi-Euroopan alueiden sotilasoperaatioilla sekä Saksan strategisilla pommituksilla.
Kyllähän Venäjä nähtiin lännen näkökulmasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen aina 2000-luvun alkuun saakka hyvänä ja potentiaalisena kauppakumppanina jossa oli aito win-win-asetelma. Tuo kaupankäynnin kehittyminen ja taloudellinen yhteistyö lakkasi Putinin valtaantuloon ja johti tähän tällä hetkellä jo melko kiristyneeseen tilanteeseen lännen ja Venäjän välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Markku Lehto, #38.
Eihän tuollaista sopimusta entisten neuvostotasavaltojen Nato-suhteista varmaankaan ole paperilla. Se oli ilmeisesti vain Jeltsinin tulkinta. Se vain kuvastelee tuolloista ilmapiiriä. En tarkoita sitä, että meidän pitäisi hvväksyä Kremlin näkemyksiä. Mutta on erittäin hyödyllistä yrittää ymmärtää vastapuolen psykologinen tilanne.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, silloin 90 -luvulla ja Jeltsinin aikana ilmapiiri lännen ja Venäjän välillä oli todella huomattavasti sovinnollisempi. Uhkakuvat puolin ja toisin taisivat olla huomattavasti vähäisemmät, kuin 2010 -luvulla. Siksi onkin harmillista, että uhkakuvat ovat taas nousseet esiin ja lisäävät jännitteitä. Omana käsityksenäni USA:n edellinen presidentti Obama jarrutti USA:n sotilaallista sekaantumista erilaisiin kriiseihin. Käyttikö presidentti Putin tätä hyväkseen ?
Minusta tässä tilanteessa juuri pienten valtioiden kannattaa ”valita puolensa” ajoissa. Muuten vaarana on taas ajopuuksi taas ajautuminen. Ja näinhän useimman pienet valtiot ovatkin tehneet. Tähän liittyen EU:n yhtenäisyyden kehittäminen, sen päätöksenteon ja päätösten toimeenpanon parantaminen olisi nyt erityisen tärkeää. Myös EU:n johtamista tulee kehittää. Presidentti Trumpin julistama kauppasota sekä hänen Iranin sopimuksen romuttamisyritys on EU:lle tulikaste.
Ilmoita asiaton viesti
Markku Lehto, #41.
On väitetty, ettei edes EU:ssa oikein ymmärretty, miten läheinen maa Ukraina on Venäjälle. Koko Venäjän historia on kytköksissä Ukrainaan. Tuhat vuotta sitten Kiova oli Venäjän suuriruhtinaan hallintokaupunki. Kremlille oli aivan sietämätön ajatus, että Ukraina olisi liittynyt EU:hun, saati Natoon. Tätä ei Brysselissä ymmärretty – saati Washingtonissa.
Pienten naapurimaiden (muiden kuin Ukrainan ja Valko-Venäjän, jotka ovat aivan liian läheisiä ”lähimaita”) linjana on ollut yrittää ”valita puolensa” ajoissa. Jostain syystä presidentti Ahtisaari ei halunnut viedä Suomea Natoon Baltian maiden kanssa. Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt, että Ahtisaari kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Presidentti Sauli Niinistöllä on varovaisempi linja. Saapa nähdä, mitä kuulemme, kun Sauli ja Vladimir ovat pelanneet lätkää vielä tämän kuun lopussa. Putin toivoisi, että Suomi on ”puolueeton”. Niinistö yrittää sanoa, että Suomi on ”osa länttä”.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi voisi olla puolueeton eroamalla kaikista kansainvälisistä organisaatioista, lopettamalla kehitysavun ja kaikenlaisen yhteydenpidon ulkovaltoihin.
Käytännössä täysin mahdoton ajatus.
Kauppaakin on näköjään mahdoton käydä puolueettomasti. Kauppasuhteiden luominen EU:n kanssa ylitti Putinin asettaman ”punaisen linjan” Ukrainalle.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän kirjoituksen ansioksi voidaan lukea, että osseetit ja abhaasit edes mainitaan yhdessä lauseessa. Tavallisesti heidät sivuutetaan täysin.
Ilmoita asiaton viesti
Osseetit on suomalaisten vanhoja kavereita alaaneja, jotka kävivät ennen jokiliikennettä kauppaa kaviopanssaroiduilla hevoskaravaaneilla Persian ja Jäämeren ja Itämeren välillä. He ovat 1500 vuotta sitten, ennen hunnien hYökkäystä, joka kohdistui ensimmäisenä alaaneihin, lainanneet Kalevalasta juttuja kansalliseepokseensa. Alaanit eivät tunteneet Väinämöistä, joka on ehkä myöhempää peruakin, mutta se sijaan he tunsivat Pohjolan emännän, jota he ihalivat mestarillisena oluentekijänä…
http://ristokoivula.omablogi.fi/olut-on-ollut-ja-o…
Kalevalaa on lainattu jo 1500 vuotta sitten muihin tarustoihin?
Donin ja Pohjois-Kaukaasian iranilaiset alaanit, nykyiset osseetit tunsivat yli 1500 vuotta sitten Kalevalan ja lainasivat muyös suomalaista sanastoa, mm. sanan olut:
Ralf-Peter Ritter, s. 1937, Berliini, k. 2011, m.p., kirjoittaa mainitussa väitöskirjassaan Vanhimmat germaaniset lainat itämerensuomessa:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomal…
” § 82. AБAEB macht auf folgende Parallele aufmerksam (346).
Auf die Bedeutung des Bieres als Kultgetränk bei den frühen Ostseefinnen weist, daß in den Kalevalagesangen eine Episode die Entstehung des Bieres betrifft. Auch im NARTENEPOS – und zwar nur in der ossetischen Fassung – ist dem nämlichen Ereignis eine gesonderte Erzählung gewidmet:”Wie das Bier erschien” (s.KAЛOEB 167).Die Ubereinstimmung daß sowohl die Narten als auch die Kaleviden mit der Erfindung des Bieres zusammengebracht werden, erörtert etwas ausfürlicher zu werden, da sie in FROMMs Kalevalakommentar nicht erwähnt wird. Die Parallele wird dadurch noch bemerkenswerter‚ daß in beiden Versionen ein Vogel eine Rolle spielt. Im KALEVALA singt Gimpel (Blutfink, fi. Punalintu ”Rotwogel”) bzw. eine Drossel (rastas) (?) das Lob des Bieres (20, 407 ff.). FROMM erwähnt eine andre fassung vom Ursprung des Bieres, in der der Vogel das erstfalls gebraute Getränk benennt: ”Bier dein richtiger Nahme! Sehr Böse‚ nicht süß, viel Hopfen dazugetan, reichlich Wasser zugegossen, mit Fichtenzubern eingefangen”. (FROMM 1, 967 15l; Anm.zu 407 ff.). Im NARTENEPOS pickt ein Vogel Hopfen, fliegt zu den Narten, pickt ein wenig Malz und wird flugunfähig. Man bringt ihn zur Heldin Satana, die ihn auf Weizen setzt, nach dessen Genuß sich der Vogel erholt und davonfliegt. Nach dein von dem Vogel gewiesenen Verfahren braut Satana das erste Bier.
Sie ”mahlt Malz”, kocht es, seiht die Brühe und fügt einen kräftigen Sud von Hopfen hinzu. Die Brühe fängt an zu zischen und zu funkeln und bedeckt sich mit weißem Schaum (107 f.). Im KALEVALA füllt die ”Herrscherin des Nordlands”, nachdem sie von der Entstehung des Bieres erfahren hat, Wasser in einen großen Topf und beginnt aus Gerste und viel Hopfen Bier zu brauen. In dem Lämminkäinenlied und in den Biersprüchen ist es die Kalevalatar, die das Bier zubereitet (FROMM 1967, 151 zu 189).
Im Lichte der Parallele ist natürlich das Nebeneinander von oss. æluton und fi. olut auffällig. ”
[RK: Olut on siis osseetiksi (suomaisen korvaan) ”ÄLYTÖN” Ei taida ihan olla sukulaiskieliä… Mutta ei haittaa.
Osseettien oluenjumalatar Satana on POHJAN AKKA, se on selvä kuin pläkki.
”Punalintu” oli Kalevalaa minun ymmärtääkseni punatulkku, joka pesii katajapensissa ja syö mm. katajanmarjopja
http://www.ossetien.ch/pdf/Kinder_der_Sonne.pdf
”„Kinder der Sonne – Die Narten.
Das große Epos des Kaukasus” hrsg. von André Sikojev
Dieses Buch stellt uralte Mythen vor, die im Kaukasus über Jahrtausende gesungen und weitererzählt wurden. An vielen Stellen wird man an altnordische oder griechische, an persische oder indische Sagen erinnert. Das kaukasische Epos, das auf skythische Götter und auf die Stämme der Alanen zurückgehen soll, ist ein erstaunliches Zeugnis für indoeuropäische Verwandtschaften in der Sagenwelt. Und es ist das Vermächtnis des kleinen ossetischen Volkes, in dessen Gedächtnis es die Zeiten überdauert hat.
Von Hans Wagner
EM 04-05 • 29.04.2005
Der Nartenzyklus ist eine Sammlung von Sagen und Mythen, die an das tragische Geschehen keltischer, griechischer oder auch germanischer Mythologie erinnern – mit märchenartigen Einflüssen aus verschiedenen Epochen. Die Narten selbst waren ein mystisches Volk aus dem Kaukasus,
wahrscheinlich ein Teil der skythischen Kultur. (Vgl. EM 01-04 und EM 02-04).
André Sikojev schreibt: „Aus den Bergen des Kaukasus,so wurde uns überliefert, zogen einst die unter dem Morgenstern geborenen mythischen Heldenzwillinge Achsar und Achsartag zum Ufer des Meeres, einer Blutspur folgend. Ungesühnte Schuld ließ sie sich, nach der glücklichen Hochzeit des Jüngeren, gegenseitig erschlagen.” (Siehe weiter unten, „Urismag, Sohn einer Nymphe…”). Mit diesen ganz im Epenstil gewählten Worten leitet André Sikojev seinen Versuch einer Deutung der Nartensaga ein. Der 1961 in Moskau als Sohn eines Osseten und einer Deutschen geborene Autor, Geistlicher der Russischen Orthodoxen Kirche, hat das Narten-Epos erstmals aus einer russischen Fassung,die es seit 1948 neben einer ossetischen gab, ins Deutsche übertragen. …
http://www.iranicaonline.org/articles/alans-an-anc… ].
Ritter:
” Die Herleitung von olut aus einer iranischen Schicht läßt sich allerdings nur mit der adhoc-Annahme eines Einflusses des folgenden Laterals oder Labialvokals auf das a bewerkstelligen (vgl. § 40). Es kommt hinzu, daß die lautlichen Verhältnisse für germanische Herkunft des ossetischen Wortes sprechen. Im Falle eines ossetischen Erbwortes wäre –d– statt –t– zu erwarten (SCHMID 1986, 188; für germanischen Ursprung plädierte bereits AБAEB – 1949) 92. Vor diesem Hintergrund erhält die genannte mythologische Parallele einen anderen Stellenwert. Der Ursprung des alanischen und finnischen Motives der Entstehung des Bieres wäre dann im Germanischen zu suchen.
Ein weiterer identischer Terminus aus dem Bereich der Bierherstellung ist fi. humala ’Hopfen’, das übereinstimmend als gerrnanisches Lehnwort angesehen wird (SKES, HOFSTRA 1985, 310). Oss. iron. xuymællæg (xumallag) käme prinzipiell als Etymon für humala in Frage (oss.-ag ist Formans). Ae. hymele setzt ein *humilōn- voraus (vgl. ae. cymen < lat. cuminum), für das ein finnisches *humila zu erwarten wäre (vgl.fi. verkilö ’Öse, Aufhänger’ < germ. *wergilō-). Auch ein *humla hätte am ehesten ein *humila ergeben, vgl. fi. hamina ’Hafen’ – schwed. hamn.
92. Möglicherweise ist eine oss. Form mit –d– in den georg. Wortformen aludi und ludi sowie in dem georg. PN aluda repräsentiert (s. ANDRONIKAŠVILI 140).
[RK: Verkilö on laina latviasta, verklis = verkilö = pujotus-, riputuslenkki, verbi verti > verklis, lt. verklys, kuten arti > arklys , irti > irklys (lt) jne.]
Die Übereinstimmung zwischen Iranisch und Germanisch betrifft auch die Personennamen- gebung; zu Alu- im Germanischen s. BIRKHAN 1970, 337; zu dem in Inschriften der nörd- lichen Schwarzmeerküste vorkommenden Namen Aλоυξαγоς (AБAEB). Für iranische Entleh- nungen im Ostseefinnischen gibt es freilich sonst keine Evidenz. Die auf den arischen Bereich weisenden Lehnwörter reflektieren gewöhnlich den durch das Urindogermanische vorauszu- setzenden Vokalismus, z. B. fi. porsas ’Ferkel’ (uridg. *porkos, vgl. lat. porcus‚ av. parasa-; SCHMID spricht indessen von einem ”Wandel a > o in einer Gruppe baltischer und iranischer Lehnwörter”– o.c.189). Eine Ausnahme wäre fi. vasa, vasikka ’Kalb’ (mordw. vaz) zu oss. dig. uæs, dessen beweiskräftige Kognaten e-Vokalismus sichern (das Wort gehört zu uridg. *uetos- ’Jahr’, IEW).
Es wäre natürlich auch möglich, daß das Motiv der Bierentstehung über die russischen Bylinen nach Finnland gelangt ist, es scheint jedoch im Ostslavischen nicht belegbar zu sein. ”
Ilmoita asiaton viesti