Jarmo Koponen

Katsojaluvut

  • Donald Trump on paitsi twiittaaja myös yksi seurattavista julkkiksista Instagramissa.
    Donald Trump on paitsi twiittaaja myös yksi seurattavista julkkiksista Instagramissa.
  • Putinin kanssa samannimisiä löytyy venäjänkielisestä sosiaalisesta mediasta pilvin pimein.
    Putinin kanssa samannimisiä löytyy venäjänkielisestä sosiaalisesta mediasta pilvin pimein.
  • Harmiton käsisotku huippukokouksessa olisi voinut jäädä unholaan ilman nykyisen kaltaista maailmanlaajuista jakamiskulttuuria.
    Harmiton käsisotku huippukokouksessa olisi voinut jäädä unholaan ilman nykyisen kaltaista maailmanlaajuista jakamiskulttuuria.
  • Mutta pahempaakin olisi voinut syntyä, jos Sobtšak olisi Venäjän johdossa.
    Mutta pahempaakin olisi voinut syntyä, jos Sobtšak olisi Venäjän johdossa.

Poliitikon on osattava viihdyttää. Usein naurattaa, vaikka mieluummin reaktion pitäisi olla hirvitys. Osaavissa käsissä pilkka osuu kohdalleen, kuten vaikkapa venäläisessä Comedy Clubin ohjelmassa joulun aikaan TNT-kanavalla. Vitsailun aiheena oli se, miten maailman johtajat ovat läsnä sosiaalisessa mediassa. Kuka mitenkin.

Trumpin tavoin Instagramissa ovat niin Hillary Clinton kuin Venäjän presidentiksi pyrkivä tv-persoona Ksenja Sobtšak.

Sanotaan, että monien tavistenkin elämä muuttuu lyhytjännitteiseksi Instagram-näytelmäksi, ja mediasta haetaan oman yksilöllisen identiteetin rakennusaineita. Tätä tarvetta ei ole Venäjän presidentti Vladimir Putinilla, joka ei twiittaa eikä hänellä ole Instagram-tiliä.

Putinin nimellä on tehty tuhansia sivustoja. (Totta onkin, että Venäjän johtoa mietittäessä on puhuttava Putin-kollektiivista, tavasta johtaa eikä vain yhdestä henkilöstä - Putinista.) Venäjän johtajan imagon luojat eivät ole pitäneet tarpeellisena rakentaa johtajalleen muita kuin virallisia sivustoja. Maailman muuttuessa Venäjä oli vähällä saada oman iPhone-presidentin, kun katseet kääntyivät Putinia muutaman vuoden tuuranneeseen nykyiseen pääministeri Dmitri Medvedeviin. (Presidenttinä 2008-2012)

Sosiaalisessakaan mediassa ei voi aina onnistua, jos töppää muuten. Jotkut pienet asiat voivat jäädä elämään meemeiksi – käsitellyiksi kuviksi internetin kuvagallerioihin. Kuten vaikka kuva Medvedevistä kättelemässä Manilan huippukokouksessa. Medvedev kätteli avoimella tyylillä, kun valtiojohtajien oli tarkoitus laittaa kädet ristiin ja ottaa vieruskaveria kiinni väärällä kädellä. (Tämä todennäköisesti jäi monelta huomaamatta, sillä kaikki tuijottivat Trumpin touhuja.)

Comedy Clubissa ihmeteltiin myös sitä, että Sobtašakin Instagram-tiliin liittyviin kysymyksiin vastaa Kirill. StandUp koomikko irvii johdonmukaisesti. ”Entä kuka vastaa Medvedevin tiliin: Vladimir?”

**

Sosiaalisessa mediassa on oltava läsnä. Tiedämme, että Trump on holtiton ja että hän reagoi suoraan television ohjelmiin. Vaikka kieli on karkeaa ja jopa loukkaa muita, saa Trump kirjoittaa niin kuin tekee. Twitter perustelee päätöstään antaa Trumpin jatkaa sillä, että yksittäisen tilin poistaminen ei vaienna johtajaa, kertoi YLE uutisessaan. Kriitikoiden mielestä Trumpin jatkuva läsnäolo Twitterissä vaarantaa maailman rauhan ja rikkoo yhtiön kieltoa väkivallalla uhkaamisesta.

Uutisen mukaan Facebook on poistanut joitakin tileistä. Niin kävi joulukuussa Tšetšenian tasavallan johtajalle Ramzan Kadyroville, jonka sosiaalisen median tilejä suljettiin viime kuussa. Facebook kertoi New York Timesille, että poistot johtuivat Yhdysvaltain hallituksen asettamasta taloudellisista seuraamuksista Kadyroville. Näitä on määrätty Venäjän Itä-Ukrainan politiikan ja väkivaltaisuuksien vuoksi.

**

Niin on jos siltä näyttää, on meille suomalaisille tuttu Kekkosen italialaiselta nobelistilta Luigi Pirandellolta nyysimä lausahdus. Paljon saadaan näyttämään toimivalta myös Venäjällä ja television valtakaudella hommasta on tullut helpompaa. Joskin nyt näyttävät uudet tuulet puhaltavan.

Nyky-Venäjää on johdettu television avulla. Sen propaganda on röyhkeää, mutta ajatusten tyrkyttäminen puree huonommin, koska ihmiset katsovat yhä vähemmän televisiota. Valtakunnalliset kanavat eivät enää ole jatkuvaa taustahälyäkään. Mediascope –tutkimuslaitoksen tuoreet tilastot kertovat, että ”zombilaatikon” valtakunnallisten kanavien katsojaluvut olivat parhaimmillaankin tutkimusajankohtana joulukuun lopulla vain muutamia miljoonia per kanava. Katsojaluvut voisivat olla moninkertaisia.

Kirjoittajan mielestä Kremlin propagandan myyttinen rooli kansakuntaa ohjaavan tekijänä on Kremlin itsensä ylläpitämä harhaluulo. Ehkä katsojia on todellakin yhtä paljon kuin Putinin todellisia kannattajia – tuskinpa edes 10 prosenttia.

**

Suurien spektaakkelien järjestämisessä Venäjällä on perinteisesti onnistuttu, mutta voi käydä niinkin, että jälkikäteen selviää, mistä oikeasti oli kyse. Tällainen esimerkki on Sotšissä syksyllä järjestetty nuorisofestivaali, joka synnytettiin kuin varkain osoittamaan, että Venäjällä ymmärretään myös nuoria.

Yhden tilaisuuteen osallistuneen mukaan vieraat oli kutsuttu lyhyellä varoituksella kaupunkiin ja varsinaisesta juhlinnasta jäi osallistujalle mieleen vain se, kuinka vieraat saivat jonottaa ja odottaa television kuvien yleisönä niin Putinia kuin ulkoministeri Sergei Lavroviakin, joilla ei kuitenkaan ollut oikein mitään sanottavaa. Ilmeisesti tilaisuus oli ennen muuta televisiokuvaa varten. Lumetta. Niin kuin toisaalta ovat vaalitkin.

**

Ajankohtainen satiiri hakee Venäjällä jatkuvasti muotoaan kuten muuallakin. Työ vaatii pystyviä tuotantotiimejä. Niistä ei Venäjällä ole pulaa. Sen voi huomata, kun katsoo venäläisiä sarjaohjelmia ja Comedy Clubin kaltaisia tuotantoja.

Televisiota ei enää tarvitse seuratakaan, koska Internetin syövereistä löytyy paljon katsottavaa, ja jotkut klipit säilyttävät kiinnostavuutensa vuosia toisten saadessa lisää huomiota uusien sukupolvien käsissä. Kulttuurin monikerroksisuus on tyypillistä Venäjällä, jossa klassikkoja osataan edelleen siteerata ulkomuistista. Myös elokuvia.

Katsojat ohjautuvat uusien ”vanhojen” kuvien perään aikaan, jolloin television merkitys oli toinen. Vuoden vaihteessa kaivetaan nykyään esiin vanha YouTubeen ladattu video neuvostojohtaja Leonid Brežnevistä, joka valmistautuu pitämään puhettaan.

https://

Brežnevin aikaa kutsutaan pysähtyneeksi. Televisiossa oli kulttuuritarjontaa, mutta uutisia ei voinut kutsua muuksi kuin propagandaksi.

https://.be

Mutta siitäkin naapurissa selvittiin, kuten myös kahdesta toinen toistaan sairaammasta johtajasta Konstantin Tšernenkosta ja Juri Andropovista. Pääsihteeri Mihail Gorbatšovin aikana Neuvostoliitto ravisteltiin hengiltä ja vakoilijoiden maailma hiljeni hetkeksi noustakseen valtaan entistä ehompana.

Neuvostoaikana oli tapana katsoa television kuvista seisomajärjestys Punaisen torin paraatissa ja päätellä nähdystä se, mikä mahtaa olla miesten järjestys Moskovan Kremlissä. Nykyään tiedämme Putinin johtaman maan teknokraateista vähemmän. Päätöksiä edistävät eivät kaipaa julkisuutta, eikä yleensä autoritaarisissa maissa kukaan tunge johtajan viereen näyttääkseen mahdolliselta seuraajalta. (Jos ei sitten niin ole erikseen tarkoitus, kuten Stalinin ja Leninin kuuluisassa yhteiskuvassa.)

Se on selvää, että taustalle nykyään jo pyrkivä Putinkin on aikansa neuvostotodellisuuden, Vremja-ajan kasvattama. Putin paljasti maan tunnetuimman uutislähetyksen 50-vuotisjuhlinnan vuoksi antamassaan haastattelussa, että hän on säilyttänyt entisen ammattinsa mukaisesti tietyn etäisyyden julkisuuteen eikä pidä siitä kun joutuu vastailemaan kysymyksiin.

https://

Vallassa säilymiseen tarvittavien myyttien ylläpitämiseksi Putin kuitenkin esiintyy ihan vain televisiota varten ja onpa hänestä tehty dokumenttielokuviakin, joissa Putinin paljastaa itsensä – tai tekee tiettäväksi tapansa ja tarpeensa.

Briteissä asuva Venäjän tuntija Vladimir Pastuhov sanoo, että Venäjällä ei ole eikä voi olla poliittista ideologiaa länsimaisessa merkityksessä, koska Venäjä on edelleen politiikkaa edeltävässä tilassa oleva yhteiskunta.

Siksi televisiolla on Venäjällä edelleen hieman toisenlainen rooli. Mutta ei välttämättä kauan.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kerrassaan mainio, tuo Brezun video! Kiitos blogistasi.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Kiitos, Ilmari itsellesi ajankohtaisesta kirjoituksestasi!

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Nuorisofestareista... Tutkijoiden Pia Koivunen ja Kristina Silvanin artikkeli nuorisofestivaaleista ja menneisyyteen nojaamisesta...: "Vaikka mukana oli ´aidostikin´ ulkomaalaisia osallistujia, laskettiin esimerkiksi ulkomailla asuvat venäläiset ja Venäjällä opiskelevat ulkomaalaiset toisen maan delegaateiksi. Näin esimerkiksi Britannian runsaan sadan hengen delegaatiossa oli vain yksi britti. Toisaalta esimerkiksi Itävallasta ja Australiasta osa osallistujista koostui paikallisista vasemmistonuorista.

Festivaalille osallistui lopulta reilut 20 000 nuorta, joista 12 576 oli venäläisiä osanottajia, ennen kaikkea erilaisten valtioon kytköksissä olevien nuorisojärjestöjen ja -komiteoiden aktivisteja. 12 638 oli ulkomaalaisten, 185 eri maata ´edustavien´ delegaattien osuus. Loput 5 000 olivat vapaaehtoisia, jotka huolehtivat käytännön järjestelyistä festivaalikylässä. Lisäksi festivaalia edeltäneeseen oheistapahtumaan, Moskovan paraatiin osallistui virallisten tietojen mukaan runsaat 35 000 opiskelijaa.

http://politiikasta.fi/menneisyyden-toisintoa-ja-2...

Toimituksen poiminnat