*

Jarmo Koponen

Ovelin on oikeassa

  • "Ehdokas - kaikkia vastaan" Ksenja Sobtšakin vaalisivusto.
    "Ehdokas - kaikkia vastaan" Ksenja Sobtšakin vaalisivusto.
  • Tv-julkkis (ohjelman promokuva)
    Tv-julkkis (ohjelman promokuva)
  • Kuvakaappaus. Marija Zaharovan julkinen Facebook-tili
    Kuvakaappaus. Marija Zaharovan julkinen Facebook-tili
  • Kuvakaappaus. Randa Romanovan julkinen Facebook-tili
    Kuvakaappaus. Randa Romanovan julkinen Facebook-tili

Venäjän nykyinen poliittinen kehitys antaa olettaa, että mitään muutoksia ei olla tekemässä nopeasti. Uudistuksia tai modernisaatiota tapahtuu niin kuin autoritaarisesti johdetussa maassa voi vain tapahtua. Jotkut asiat tuntuvat itsestään selvyyksiltä: Presidentti Vladimir Putinin ilmoitusta jatkosta pidetään varmana, ja valittu ulkopolitiikka vaikuttaa selkeältä. Ja ovelalta.

Putinin kummitytön, Pietarin entisenä kaupunginjohtajana Suomessakin tunnetun Anatoli Sobtšakin tyttären, mediapersoona Ksenja Sobtšakin, ilmoittautuminen presidenttikisaan voi sähköistää tunnelmaa myös Venäjällä. Eliittikoulusta, Venäjän diplomaattien akatemiasta MGIMO:sta valmistunut Sobtšak tunnetaan kautta maan. Hän on juontanut Venäjän Big Brotheria (Dom-2) ja ollut yksi näkyvistä Putinin kriitikoista. Kremlin kannalta kiusallinen opposition ääni Aleksei Navalnyi tuskin pääsee edes ehdokkaaksi, mutta Sobtšak saa kelvata, koska hän ei ole varsinaisesti uhka Kremlille. Pikemminkin päinvastoin.

Sekä Sobtšak että Navalnyi ovat enemmän poliitikkoja kuin Putin. Sobtšak sanoo käyttävänsä jokaisen venäläisen oikeutta asettua ehdokkaaksi ja sanoo olevansa ehdokas ”kaikkia vastaan”. 35-vuotias Sobtšak muistuttaa, että koko hänen aikuisikänsä ehdokkaina ovat olleet samat miehet: Putin, kommunistien Gennadi Zjuganov, liberaalidemokraattien Vladimir Žirinovski ja Jablokon Grigori Javlinski. Todennäköisesti poikani pääsee vielä äänestämään Putinia, jos mitään ei tehdä, arvioi Sobtšak, ja painottaa olevansa puolueiden ja puolue- ja ryhmäkurin ulkopuolella eikä ole kampanjassaan Krimin Venäjään liittämisen puolesta tai sitä vastaan.

Tällainen ehdokas sopii Putinille, joka on osoittanut olevansa ristiaallokosta nauttiva kippari. Häntä pidetään tilanteisiin reagoivana ja taktikkona - ei minään strategina. Valittu linja kuitenkin pysyy ja maaliskuisiin presidentinvaaleihin valmistautuva Venäjä jatkaa Ukrainalta anastettuun Krimiin panostamista.

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja vieraili viime viikolla Krimillä ja vastasi paikallisten toimittajien kysymyksiin Krimin tunnustamisesta osaksi Venäjää. Marija Zaharovan mielestä toiset ulkovallat tunnustavat jo tosiasian, ja nekin jotka eivät ole valmiita asiasta julkisesti puhumaan, tunnustavat realiteetit.

Odotan milloin Krimille uskaltautuvat ensimmäiset suomalaiset poliitikot. Tai kuka Suomesta lähtee ensimmäisenä rakentamaan niemimaalle polkupyöräreittejä? En kysy tätä vitsinä tai provosoidakseni vaan odotan, milloin avataan sellainen rehellinen keskustelu, jota ystävällisistä väleistä puhuvat hehkuttavat.

Kun seuraa suomalaista keskustelua ja Venäjää seuraavien ihmisten twiittejä voi huomata, että Venäjän ja Suomen hyvien suhteiden kehittymiseen ollaan erittäin tyytyväisiä: kauppa kannattaa, matkailu vetää ja suomalaista kaupunkikulttuuria esitellään mieluusti.

Suomessa opiskeleva Randa Romanovaksi esittäytyvä nuori on innoissaan vaihto-opiskelupaikastaan. Gazeta.ru:ssa kirjoittavan Romanovan mukaan Suomessa tulee vastaan monia kummallisia ihmisiä, mutta he ovat kummallisia vain hänen mielestään, sillä esimerkiksi siniset, punaiset tai vihreät hiukset, tatuoinnit, lävistykset, irokeesit ja tatuoidut kulmakarvat ovat eurooppalaisille ihan normijuttuja. Kirjoittaja tuntee saavansa hengittää Suomessa vapaasti ja saavansa kohteliaisuuksia tuntemattomilta ihmisiltä, jotka lahjoittavat sinulle hymyn pilvisenäkin päivänä.

Poliittisessa kanssakäymisessä toki myös hymyillään, mutta julkisuudessa ollaan Venäjän kuunteluoppilaana. Venäjällä osataan hyötyä tilanteesta ja hykerrellään omaa oveluutta. Näin arvioi poliittisen ystävyyden kehittymistä tutkija Tatjana Stanovaja Zapad-sotaharjoituksen aikaan:

”Vuonna 2014 viimeisetkin toiveet saada sovittua edes jostain länsimaiden kanssa romahtivat. Juuri Ukrainan vallankumous, ei niinkään Krim, johti Kremlin päättämään lopullisesti, että tämänhetkisessä historiallisessa tilanteessa Venäjän ja länsimaiden välillä on kilpailuasetelmasta johtuvia sivistyksellisiä antipodeja, jotka eivät lähenny, vaikka kilpailua yritetään vähentää. Putin on alkanut reagoida täysin toisella tavalla kaikkiin tapahtumiin, ja se on johtanut siihen, että Venäjä ei enää yritäkään tyrkyttää länsimaille ystävyyttä (sopia pelisäännöistä, etupiirijaosta ym.), vaan yrittää olla ovelampi ja voittaa ne. Ja voittaa, ei suinkaan mahdollinen kumppani, vaan pysyvä vastustaja. Sotkeutumalla Syyrian sotaankin Kreml pyrki ottamaan länsimaiden edessä tilanteen haltuunsa tekemällä väkivaltaisen aloitteen yhdessä strategisesti merkittävimmässä maailmanlaajuisessa konfliktissa.”

Krimin aseman tunnustamisessa kyse on Venäjän virallisesta linjasta ja siitä samasta tosiasiasta, josta ovat viime aikoina meille kertoneet Venäjän Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov ja Venäjän parlamentin ylähuoneessa Permiä edustava senaattori Aleksei Puškov. Kuznetsovin mielestä on katkeraa kuulla kysymyksiä siitä, pitäisikö Venäjän naapurimaiden pelätä Venäjää. Kuznetsov toteaa jokaisen tervejärkisen tajuavan, että se on hölynpölyä.

Venäjän pöyhkeitä poliittisia puheita on vaikea ymmärtää muistamatta, että Neuvostoliiton kanssa oli tultava toimeen. Ajat ovat kuitenkin toiset. Tänään ideologian ohittaa silkka raha, vaikka tietenkin geopolitiikalla on muitakin tavoitteita kuin lisätä Kremlin johtajan lähipiirin varallisuutta.

Krimin miehityksestä aloitettu pakotepolitiikka on purrut, mutta monet eivät ymmärrä mikä ero on Venäjälle sen painostamiseksi asetetuilla talouspakotteilla ja Venäjän itselleen määräämillä vastapakotteilla. Vastapakotteiden vuoksi Suomesta ei enää viedä maataloustuotteita, mutta juustojen salakuljettajia jää rajalla kiinni tavan tästä. Lännen pakotteet on kohdistettu Putinin lähipiiriin, myös Suomen kansalaisuuden saaneisiin.

Ostosturismi Suomeen kasvaa eikä kaukana ole enää sekään, että Venäjään aletaan taas suhtautua kuten normaaliin maahan. Venäjällä on nykyisin vilpittömiä ystäviä ja sitten on niitä, jotka tunnistavat tosiasiat sekä niitä, joille on ihan se ja sama, kun vaan oma elämä on kunnossa.

Presidentti Sauli Niinistö on yksi niistä valtiojohtajista, joka teki nopeasti selväksi, että tapaamisia Venäjän kanssa jatketaan, ja että hän on valmis tapaamaan Putinia, jos Suomen etu sitä vaatii. Tiedotusvälineissä esitetyt epäilyt siitä, että Suomea käytettäisiin hyväksi EU:n yhtenäisyyden nakertamisessa, Niinistö on kiistänyt.

– En voi uskoa, että sellaisia sanoja todella sanottiin. Olen tavannut presidentti Putinin monta kertaa. Loppujen lopuksi me olemme naapureita, meidän täytyy pysyä toistemme kanssa tekemisissä. Suomella on EU-maiden ehkä kaikkein yksiselitteisin asema Venäjälle asetettujen pakotteiden suhteen. Vaikka ne iskevät meihin hyvin lujaa. Sellaisessa tilanteessa, miten voimme puhua kiilan lyömisestä, Sauli Niinistö vastaa.

Toiset panevat painoa imperialistisen Venäjän tavoitteille ja näkevät uhkan idässä. Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jussi Eronen twiittasi: ”Krim, Itä-Ukraina, Groznyi, Anna Politkovskaja... laittaisitko tämän diplomin seinällesi?” Eronen halusi muistuttaa, että on taas se aika vuodesta, jolloin Venäjä jakaa Suomessa Ystävyyden kunniamerkkejä. Kunnianosoituksen ovat saaneet useat suomalaiset. Tänä vuonna mitalin saanut kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) sanoo, että suhteita hoidetaan suhdanteista riippumatta.

Soraääniä ei juuri kuulu. Suomen ulkopoliittisen johdon ja venäläisten välit ovat hyvät. Meikäläiset kuuntelevat sujuvasti. ”Suorat sävelet, selvät linjat, mutta kunnioituksen hengessä. Sillä tavalla se toimii. Kyllähän sieltä viestit tulee. Ei se minua hätkähdytä. Olisi ihme, jos niitä ei tulisi", ulkoministeri Timo Soini (sin.) kuvaili keskusteluja venäläiskollegan kanssa Ilta-Sanomille.

Halu on tietysti eri asia kuin kyky ja mahdollisuus. Poliitikoilta on kuitenkin lupa odottaa visioita. Myös Venäjän johtajalta kaivataan näkemystä, ja vaikka emme voi tietää maan suuntaa, ovat sen asukkaat ansainneet enemmän kuin tunkkaisen historian täynnä viholliskuvia. Guardianissa kirjoittanut EU:n liettualaisdiplomaatti Vygaudas Ušackas sanoo suoraan:

”Jos vuoden 2024 jälkeen, tai jopa aikaisemmin, he päättävät seurata eurooppalaista tietä, meidän tulisi olla valmiita tukemaan heitä. On kuitenkin tehtävä erittäin selväksi, että tie Eurooppaan kulkee Kiovan, Ukrainan eurooppalaisen valinnan kunnioittamisen ja eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen noudattamisen kautta. Se ei voi kulkea pelkästään Venäjällä ´johdetun´ demokratian kautta."

Jos Sobtšak ei vielä menestyisi, niin miksipä ei kuuden vuoden päästä?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Herra Ovelín pitäisi ilmeisesti nimittää Suomen ulkoministeriksi.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Mukavaa, Jarmo, että kirjoitat tänne, pitkästä aikaa!

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Kiitos, Ilmari! Hyvä että sinä olet jatkanut säännöllisesti(varsinkin) Venäjän seuraamista!

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

"Tänään ideologian ohittaa silkka raha, vaikka tietenkin geopolitiikalla on muitakin tavoitteita kuin lisätä Kremlin johtajan lähipiirin varallisuutta."
Tällä ajattelulla Suomen vesijättömaan valtaaminen olisi pelkkä kustannus.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Ymmärsin kirjoituksen niin, että Venäjän ulkopolitiikassa on viimeistään siirrytty "brezhneviläiseen aikaan". Ja Suomi on kiltti ja ymmärtäväinen niin kuin silloinkin.

Presidentinvaalit tuonevat värikkyyttä Suomen ulkopoliittiseen keskusteluun. Onhan meillä mahdollisena ehdokkaana Paavo Väyrynen, joka moittii Sauli Niinistöä jonkinlaisesta yhteistyöstä Naton kanssa. Ja ehdokkaiden joukossa on suorastaan Nato-jäsenyyden kannattaja Nils Torvalds, entinen taistolainen. Mutta takin kääntäminen ei ole moraalitonta. Päinvastoin takin kääntämättä jättäminen on moraalitonta, kun saa uutta ja parempaa tietoa.

Toimituksen poiminnat