Trollitehtaan muodonmuutos

Venäjän suurin informaatioresurssi kasvaa varkain. Alkunsa tarina sai niin sanotuista Pietarin trollitehtaista. Menestyvään patrioottiseen yhteisöön kuuluu vähintään 16 sivustoa. Suurimpana on FAN-media.

Ryhmittymän menestys perustuu myyvien juttujen ristiinsiteerauksiin ja mainostulojen kanavointiin. Vuoden 2017 aikana latausmäärien lisääntyminen on ollut hurjaa, kertoo RBK-lehden selvitys. Nykyisin 36 miljoonaa yksittäistä latausta tavoittava informaatiosivustojen rypäs on suositumpi kuin monet perinteiset isot mediasivustot. Kasvu on luotu nollasta parissa vuodessa.

Talouslehti RBK selvitti, mistä on kyse, ja kuinka trollitehtaan väitetty rahoittaja, presidentti Vladimir Putinin ystävä Jevgeni Prigožin, on onnistunut imperiuminsa rakentamisessa. Rikollisen uran 1980-luvulla tehnyt ja sutenööristä 1990-luvulla kasinobisneksen kautta Putinin ”kokiksi” noussut ravintoloitsija ruokkii Venäjän sotilaat.

Prigožin ei suostunut RBK:n haastateltavaksi.

Sivustot eivät välttämättä tuota mitään suoraa tuloa, vaikka yhdessä ne  muodostavat maan luetuimpiin kuuluvan yhteisön. Salaisena investoijana pidetyn miehen aiemmat tekemiset ovat jo pitkään olleet tiedossa, ja siksi trollitehtaiden kautta hänet yhdistetään myös niin Itä-Ukrainasta kuin Syyriasta kertoviin uutisiin, joita levittävät kymmenet patrioottisella maineella lukijansa keräävät sivustot internetissä. Ja kuten yksi FAN-median entisistä työntekijöistä RBK:lle sanoi: rahallinen hyöty ei aina näy siellä missä tuote tehdään.

Pietarilainen Prigožin kuuluu siihen melko pieneen Putinin superrikkaiden ystävien joukkoon, josta monet ovat länsimaiden, joko EU:n tai Yhdysvaltojen, pakotelistalla. Julkisuudessa on epäilty, että Prigožinilla olisi yhteyksiä Vagner-nimiseen palkkasotilasyhtiöön, jonka kaltaisia Venäjän arvioitiin pari vuotta sitten käyttävän yhä enemmän Ukrainassa sotimiseen. Trollitehdas on tuottanut verkkoon sarjatuotantona Kremlille myönteisiä kommentteja, mutta mitään sopimusta ei ole julkaistu tai muita tiukkoja näyttöjä esitetty.

Niin tai näin, pitopalvelumiehelle kuten muillekin Putinin lähipiiriin kuuluville valtavat markkinat Venäjällä ovat jo sinänsä iso tulonlähde. Lisäksi heillä on tukenaan Kremlin ohjaama koneisto. Yksin FAN-median kehittyminen on vain osa Venäjän median mukautumisesta rakentuvaa tarinaa. Suosituimpien sivustojen listalle ovat kiilanneet yksittäiset miljoonayleisöjä saavuttavat bloggaajat, joten ei ole mikään ihme, että saman aatteen alle voivat ryhmittyä muutkin sivustot, jotka voivat olla myös yhteisen johdon ohjauksessa ilman, että julkisuudessa asiasta pidetään ääntä.

Toistaiseksi Prigožinin saavutuksia on ollut helppoa seurata, mutta hän on pyrkinyt jo rajoittamaan itseään koskevan tiedon keräämistä hakukoneilta. Ravintolatoimen lisäksi on tiedetty, että miljardöörin harrastuksena on ollut provosointi internetissä.

Pietarissa Kuibyshevin piirioikeudessa alkoi kesäkuussa 2016 oikeusprosessi, jossa Jevgeni Prigožin esitti kanteet Yandex-hakukoneyhtiötä kohtaan. Hän vaati poistamaan hakukoneesta linkit Aleksei Navalnyin FBK:n (korruptionvastainen säätiö) julkaisuihin, joissa on kirjoitettu ongelmista liittyen Prigožinin yhtiöiden voittamiin urakoihin Venäjän puolustusministeriöltä sekä Fontankan julkaisuihin, joissa on puolestaan kerrottu hänen trollitehtaiden rahoituksestaan, kerrotaan Stuki-druki sivustolla.

"Kun asia tuli esille tiedotusvälineissä, seurasi ns. Streisand-efekti, jossa yritykset vaientaa tai poistaa internetissä julkaistua tietoa johtavat tuon tiedon entistä laajempaan leviämiseen nimenomaan internetin kautta. Myöhemmin Prigožin veti kanteensa pois."

Laajalle yleisölle selvisi vuonna 2013, kuka on ”trollitehtaan” omistaja. Trollit kuuluivat Prigožinin organisaatioon. Virallisesti organisaation omistaja Olginossa Pietarissa oli Internet-tutkimuksen keskuksen johtaja Mihail Bystrov, mutta keskuksen toimintaa ohjailivat Prigožinin apurit kuten Maria Kuprashevitš, joka jäi kiinni soluttautumisesta Pietarin mediamaailmaan. Kuprashevitš johti Prigožinin Konkord-pitopalvelun yhteiskuntasuhteita.

Käytännössä yhteiskuntasuhteiden näkyvin osa ovat olleet erinomaiset välit presidenttiin. Miesten yhteinen historia ajoitetaan usein vuoteen 2003, jolloin ravintoloistaan tunnettu Prigožin sai järjestettäväkseen Putinin syntymäpäiväjuhlat. Tämä tuskin lienee koko totuus, sillä Prigožin on yhdistetty Putiniin jo ajoilta, jolloin tämä hoiteli Pietarin kaupungin ulkomaansuhteita 1990-luvun alussa ja vastasi mm. kasinotoimintaan annettavista luvista. Myöhemmin ”Putinin kokkina” tunnettu mies oli tuolloin juuri vapautunut vankilasta istuttuaan 10 vuotta muun muassa parittamisesta saamastaan tuomiosta.

Poliittisesti valvottu media on luku sinänsä ja luo kuvan, ettei Venäjällä toimisi mikään media-alalla. Näkemys on tietenkin virheellinen, mutta on selvää, että valtiovalta on voinut vaikuttaa, paitsi television ohjelmalinjauksiin, myös luomaan painetta itsenäisen median toimintaan. Tuoreet uutiset toimittajan raa´asta hakkaamisesta ja korruptiota paljastaneen Nikolai Andrutšenkon kuolemasta ovat luonnollisesti surkeita esimerkkejä vapaan median halveksimisesta.
 
Sananvapauden rajoituksia vastaan osataan taistella, mutta toimintaedellytykset säilyvät vain siihen asti kun median annetaan toimia.

Saatuaan luvan media voi jatkaa, kunnes lupa perutaan, totesi naurahtaen Pietarissa vierailleelle toimittajaryhmälle Fontanka.ru –sivuston tutkivan journalismin ryhmää vetävä Galina Leontjeva.

Valesivustoja tai vaihtoehtoista todellisuutta tarjoavat sivustot eivät ole Fontankan uhista päällimmäisiä. Trollejakin on enemmän kuin ennen, mutta Fontankan sivuille nämä eivät pääse.
 
-Toimittajat ovat tässä tarpeen, koska he epäilevät ammattinsa puolesta kaikkea, Leontjeva sanoi. Hän myös painottaa, että esimerkiksi kuuluisuuteen noussutta Aleksei Navalnyin korruptionvastaisen säätiön videota ei olisi esitetty Fontankan sivuilla. (Video on ladattu jo liki 20 miljoonaa kertaa.)
 
-Meidän juristimme ei olisi antanut [Medvedev] videota esittää. Videossa on vihjauksia, mutta siitä puuttuivat kunnon todisteet, Leontjeva sanoo.

(Navalnyin videoita voi katsoa tekstitettynä englanniksi Youtubessa.  Putinin kokki, tarina menestyksestä v. 2016 )

https://

Silloin kun Kreml tai tiedotusvälineitä valvovat viranomaiset tekevät päätöksen, alkaa yleensä viivytyskamppailu. Vuoden 2016 aikana lakkautettiin useita merkittäviä talousalan lehtiä. RBK-uutistoimiston myynti Kremlin hyväksymälle liikemiehelle on loppusuoralla.
 
Myyvät uutiset vetoavat tunteisiin ja tarjoavat vaihtoehdon. Toimittajille kyse on elannosta. Kuitenkin on todettava, että salaiseen omistajaan liittyvä epämääräinen maine ja yhteistyökumppaneiden tarve pitää etäisyyttä FAN-mediaan panee kysymään, onko kyse vain taloudellisten etujen puolustamisesta ja ansaintalogiikan mukaisesta toiminnasta, vai myös poliittisista valinnoista, joissa tarkoitus on vaikuttaa tarkoituksella harhaanjohtavasti.

Miljoonia lukijoita tavoittavat sivustot ovat ammattimaisesti tuotettuja, mutta niiden taloudellista kannattavuutta on epäilty. Toistaiseksi voidaan olettaa, että niillä on muitakin tavoitteita.

Trollitehtaissa työntekijät pääsivät hyviin ansioihin osallistumalla keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. Monet toimittajat onnistuivat ansaitsemaan käyttöauton hinnan nopeasti. Kymmenien hahmojen uskottavien kommenttien laatiminen tiukassa aikataulussa kehitti monen ammattitaitoa.

Kun tähän lisätään se, että myös tiedotusvälineiden johtotehtävissä olleet tarvitsevat töitä, on luontevaa, että maahan on syntynyt kokonaan uusi toimituskulttuuri.
 
Tutkijat ovat selvittäneet, että disinformaatio sekoitetaan usein tarkoittamaan valehtelua, mutta kun propagandasta puhutaan, siinä on yleensä kyse todellisista tapahtumista ja asioista, mutta kun esitystapa on erilainen, tai kun yleisö on totutettu tiettyyn malliin, medialukutaito ei riitä.

Ihmiset hyväksyvät tunteenomaisesti vain yhden itseään lähellä olevan tarinan ja vaihtoehtouskovaiset tukeutuvat omaansa. Idän ja lännen suhteissa tämä näkyy mustavalkoisena esityksenä puhuttaessa sodasta Itä-Ukrainassa. Syyriaa koskeva uutisointi on Venäjällä toista kuin lännessä, mutta tämä ei tarkoita asioiden hyväksymisestä laajasti, vaikka uutisissa kerrotaan omaa tarinaa.

Ensimmäiset sotakirjeenvaihtajansa FAN lähetti Syyriaan vuonna 2015, ennen varsinaisten operaatioiden aloittamista. Toimintamalli oli kehitetty jo Ukrainassa – sivustot välittivät täydellä teholla uutisia Donetskista ja Luganskista omien kirjeenvaihtajiensa välityksellä. Vuonna 2015 ”Nevski Novostin” toimittaja Andrei Zahatrtšuk joutui Ukrainan turvallisuuspalvelun pidättämäksi, mutta hänet onnistuttiin saamaan sotavankien vaihtolistalle ja hän pääsi palaamaan Pietariin.

Venäjän mediamaisema muokkautuu osin taloudellisten ja osin poliittisten tavoitteiden mukaan. Propagandasta puhuminen on yksinkertaistus: vaikutus on paljon syvemmällä kuin television suoltamassa mielipiteen muokkauksessa.

Tunteella toimivia ihmisiä vedetään helposti patrioottisten näkemysten alle ryhmittyneen median käyttäjiksi. Aineistoa on helppo jakaa eikä lähdekritiikkiä tarvita, kun aineiston tekijät lainaavat toinen toiseltaan. Välttämättä kyse ei ole samanhenkisyydestä vaan välttämättömyydestä. Vaikka monia sivustoja on kutsuttava propagandaksi, ovat ne vaihtoehtoja ja taloudellisen menestyksen ehtoja.

Suhtautuminen FAN-mediaan on ymmärrettävä mediamurroksen yhtenä vaiheena ja selkeänä muutoksena mediakentässä.  Venäjän ja erityisesti Pietarin median taustoja suomalaiselle toimittajaryhmälle avannut Leontjeva kertoi, että kuka tahansa voi perustaa mediayhtiön.

RBK:n toimittajien haastattelemat tiedotusvälineiden edustajat eivät kiiruhtaneet vastaamaan kysymyksiin aineiston jakamisesta ja yhteistyöstä FANin kanssa. Ura.ru -sivuston päätoimittaja Ivan Nekrasov tunnusti lopulta, että hänen sivustonsa ja FAN ovat sopineet toistensa siteeraamisesta. Tämä yhteistyö alkoi joulukuussa 2016. Päätöksen ratkaisi päätoimittajan mukaan se, että valtakunnalliset tiedotusvälineet julkaisevat Ura.ru:n juttuja mainitsematta lähdettä. ”Tämä ei lisää jaettavuutta.” Nekrasovin kollega, NSN-julkaisun päätoimittaja Sergei Gorbatšov ei pidä mitenkään outona FAN:n uutisten jakamista – kyse on normaalista journalistisesta toiminnasta.

Gazeta.ru ja Izvestija eivät vastanneet RBK:n kysymyksiin.

Esimerkit kertovat, miten juttujen kaupallistaminen toimii. Maaliskuun 7. päivä Uralilla ilmestyvä Ura.ru kertoi uutisessaan, että amerikkalaisten ja kiinalaisten yhteisissä tutkimuksissa selvitettiin, minkä väriseen taksiin oli vaarallisinta istua kyytiin. Uutisen toiseen lauseeseen upotettiin linkki ”Narodnie novostin” sivulle ja kolmanteen – FAN-median linkki.

Samana päivänä Gazeta.ru kertoi Wall Street Journalin materiaaleihin perustuen Donald Trumpin Venäjä-politiikasta, ja pani jutun sisään linkin FAN-mediaan, mutta ei maininnut alkuperäistä lähdettä.

FAN-mediaan kuuluvat vaihtavat aineistoja keskenään ja saavat ristiin linkittämällä sivustot nousemaan suosituimmuusarvioissa korkealle. Tällainen avokätinen jakaminen nostaa yhteenlaskettuna FAN-median sijoituksen kärkipaikoille, kun portaali saa sille kuuluvan paikan kansallisessa tiedotusvälineiden järjestyksiä ja siteerauksia mittaavan Medialogi-palvelun sivustossa.

Tietotoimistomittauksesta FAN suljettiin Medialogin ulkopuolelle elokuussa 2016, kertoo Medialogin edustaja Nadežda Žukovskaja RBK:n toimittajille. Portaali nousi vuoden aikana selvästi suosituimpien joukkoon ohittamalla jo vakiintuneen aseman saavuttaneen Regnum.ru –uutistoimiston.  Loppuvuodesta yksittäisten sivujen siteerausten määrä kasvoi merkittävästi.

FANin siteerausten määrä kasvoi valtakunnallisesti merkittävissä medioissa. Esimerkiksi Gazeta.ru (lähes 33 prosenttia kuukauden siteerausten tilastossa). Toisena ja kolmantena olivat Izvestija sekä Natsionalnaja Služba Novostei, NSN, noin 15 prosentin kasvulla.

Pelkästään 2. päivä maaliskuuta Gazeta.ru julkaisi 24 materiaalia viitaten FANiin ja seuraavana päivänä materiaaleja julkaistiin RBK:n  toimittajien laskelmien mukaan 25 kappaletta. Uutistoimisto NSN puolestaan julkaisi 8.-10. maaliskuuta päivittäin kymmenkunta materiaalia FAN:ilta. Vastavuoroisesti NSN julkaisee joka päivä kuusi FAN:in nimiin pantua aineistoa.
**
Sivustojen toiminta on aluksi rakentunut yhteisen toimitilan, kirjanpitäjän ja ilmeisen keskeisen rahoittajan Prigožinin varaan. Yritysryppäällä ei ole holding-yhtiön rakennetta, vaan 16:sta erillisestä sivustosta 9 on rekisteröitynyt erikseen mediaksi valtion viralliseen järjestelmään. RBK:n selvitysten mukaan tämä rakenne ei kuitenkaan estä yrityksiä toimimasta niin kuin niillä olisi keskitetty johto.

Arkistoista ilmenee, että sivustojen lukijoita (latauksia) oli vuoden 2015 joulukuussa noin 5,5 miljoonaa. Kuluvan vuoden helmikuun puolivälissä latausten määrä oli kasvanut jo 33 miljoonaan. LiveInternetin laskurin mukaan luku on suurempi: 36 miljoonaa, josta FAN-median osuus on 11 miljoonaa.  Sivustot ovat jo samassa luokassa kuin suurimmat venäläiset sivustot: Komsomolskaja Pravda 33,2 miljoonaa, RIA Novosti 27,6 miljoonaa ja RBK 26 miljoonaa kävijää.

Erittäin hyvä kysymys on se, miten trolli-leima on saatu karistettua ja yhtiö on kyennyt raivaamaan paikkansa mediamarkkinoille. Puhtaasta uutistoiminnasta internetissä on ollut vaikea tehdä kannattavaa, mutta viime aikojen kehitys osoittaa sen, että mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Yksi syy taustalla on erilaisten valemedioiden kiinnostavuuden kasvu.

Vaalien lähestyessä on nähty ylilyöntejä ja provokaatioita, mutta myös todistettu pitkäjänteisen suunnittelun kannattavan taloudellisesti. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tukena on ollut äärioikeistolaiseksi luokiteltuja sivustoja. Samoin Ranskan presidentiksi pyrkivän Marine Le Penin taustajoukkoihin on yhdistetty äärioikeistossa toiminut kustantaja. Kaiken tämän lisäksi tiedetään, että venäläiset ovat vaikuttaneet internetissä  trollaamalla ja sosiaalisen median profiloinneista on tehty isoa bisnestä.
 
**

Venäjän median kehittymisestä ja käsityksistä lännessä on kirjoitettu paljon. Ainakin näihin juttuihin kannattaa tutustua.

Koponen / Image – Putinin naapurissa: Venäjällä on vain Navalnyi

Cohen / The New Yorker – The Propaganda About Russian Propaganda

Bershidsky / Bloomberg – How Russian Propaganda Really Works in the West

Kovaljov / The Moscow Times – The Secrets of Russia’s Propaganda War, Revealed

 

 

jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Venäjä ja sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Press Suomen varapuheenjohtajana.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu