*

Jarmo Koponen

Luottamus (totuuden jälkeisessä ajassa)

  • Venäjänkielinen media aikoo pitää kiinni yleisöstään ja ansaitsemastaan luottamuksesta propagandasta huolimatta.
    Venäjänkielinen media aikoo pitää kiinni yleisöstään ja ansaitsemastaan luottamuksesta propagandasta huolimatta.
  • Vastaus väitteeseen, että vääristätte totuutta vääristämällä totuutta.
    Vastaus väitteeseen, että vääristätte totuutta vääristämällä totuutta.
  • Ulkomaantoimittajien Mika Horellin vetämässä keskustelussa mukana Tuomas Muraja, Ville Similä, Anne Kuorsalo ja Antti Kuronen.
    Ulkomaantoimittajien Mika Horellin vetämässä keskustelussa mukana Tuomas Muraja, Ville Similä, Anne Kuorsalo ja Antti Kuronen.

Toimittajien ja tiedottajien työssä on yksi yleinen ja yhteinen piirre yli kaiken: yleisön luottamus. Sen voi pettää vain kerran. Valheesta kiinni jäänyt on entinen toimittaja tai tiedottaja.

Kuulostaako uskottavalta?

Ehkä ei, mutta mihin muuhunkaan voi uskoa? Nimittäin puheissa, joiden mukaan elämme jo totuuden jälkeistä aikaa, on toistaiseksi totta jonkun verran, koska voidaksemme järkeillä tapahtuvaa, on laadittava joku ymmärrettävä viitekehys sille, millaisessa ajassa elämme, ja miten aikaamme tulisi tarkastella.

Kuluvalla viikolla median tilaa setvittiin useammassa keskustelussa, joita kävin seuraamassa Helsingin Hakaniemessä Paasitornissa ja Katajanokan Vanhassa Satamassa.

Vanhassa satamassa kokoontui Cultura-säätiön koolle kutsuma kongressi - venäjänkielisten asemaa ja media käsitellyt tilaisuus: The Russian-Speaking Communities of Europe 2016 in a Fragmented Media Landscape. Paasitornissa järjestettiin vuotuinen Journalismin päivä. Siellä keskusteltiin muun muassa siitä, miksi valheilla on niin paljon kysyntää?

Muutamassa vuodessa faktojen tarkastamisesta on tullut toimittamisen uusi ase, ja samalla on palattu vanhoihin arvoihin uusin maustein: poliitikon selvä valhe saatetaan korjata jo puheista tehdyissä jutuissa ja tiedon tarkastamiseen suhtaudutaan vakavasti.

[Faktantarkistusta: Faktabaari; Valheenpaljastaja; Stop the Fake; FactCheck.org jne.]

Vanha journalistinen sääntö pätee: tarkasta, tarkasta ja tarkasta. Mutta omien virheiden korjaaminen ei tietenkään riitä silloin, kun huomiota haluavan poliitikon mielestä korruptoitunut valtamedia on syyllinen, ja populistin mielestä perusteluksi riittää mielipide. Esimerkistä käy keskustelu tuulivoimasta.

Yksittäisen tutkitun tiedonjyväsen hankkimisesta ja käyttämisestä oman harhaisen teorian pohjaksi on tullut helppoa. Harhatiedosta on saatu populistien ja sosiaalisen median vyörytyksessä lyömäase kaikkea järkevää keskustelua vastaan.

Optimistin mielestä kehitys ei etene vääjäämättömästi kohti huonoa vaan medialukutaito kehittyy jatkuvasti. Mielipidejohtajille on edelleen oma paikkansa, mutta muuttuvassa prosessissa eläminen aiheuttaa apatiaa, tylsistymistä ja antaa oman edun tavoittelijoille hetkellistä hyötyä, kuten näemme Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä ja Venäjän vaikutusvallan tunkeutumisessa myös eurooppalaiseen keskusteluun.

Siinä missä Donald Trump valehtelee ja syö puheillaan ”pillujen kourimisesta” perusturvan tunnetta kaikilta, pyrkii Venäjä virallisissa esityksissään ja rahoittamansa valtiojohtoisen median kanssa saamaan yhä useamman Euroopassa uskomaan siihen, ettei maanosassa enää kyetä hallitsemaan nykyistä kehitystä. Laivan keikuttaminen onnistuu, koska asiat ovat koko ajan liikkeessä, ja kohtalaisen luotettavienkin poliitikkojen edelleen mahdotonta ennustaa kaikkea.

Venäjällä koko valtion hallinto perustuu sille, että sen olemassaolo on tavalla jos toisella uhattuna ja siksi maa viestii kansalaisilleen puolustautuvansa. Luonnollisesti myös asein, mutta ennen muuta ohjauksessaan olevan mediansa avulla. Kehitys on jähmeää, innovaatiot harvassa ja valtion tulot kiinni energian myynnistä.

Samaa puolustukseen nojaavaa retoriikkaa on pienemmässä mittakaavassa myös perinteisessä muukalaiskammossa. Asenteen säilymisen kummallisuus on siinä, että huolimatta helpommaksi käyneestä tiedon hankkimisesta, ihmiset ovat mieluummin seuraamatta ristiriitaisia viestejä mediasta kuin koettavat selvittää itselleen sen, mistä oikein on kulloinkin kyse.

Valheeseenkin uskotaan, vaikka tiedetään, että valhe on ilmiselvä. Härskeimmät ihmiset jatkanevat valitsemallaan linjalla myös kansainvälisessä kanssakäymisessä.

Venäjän ja lännen ristiriidat vaikuttavat siihen, miten Suomessa asuva venäjän kieltä käyttävä väestö suhtautuu mediaan ja vastaanottaa tietoa.

Tämäkin kävi selville kun Suomen venäläistä väestöä haastateltiin Itä-Suomen yliopiston tutkimusta varten. (Tutkimuksesta lisää aineistoa työryhmän sivuilta. Cultura-säätiön tilaisuuteen liittyvässä jutussa muistutetaan tutkijoiden korostavan, ettei pienestä otannasta voi eikä pidä päätellä jakoja erilaisiin leireihin tai poliittisiin suuntauksiin.)

Median nykykehityksessä on useita samaan aikaan vaikuttavia trendejä. Yhä tärkeämmäksi nousee se, kuka jakaa meitä kiinnostavaa aineistoa. Tunnetut mediatalot ovat mukana sosiaalisen median jaoissa. Koskeepa tämä sitten ruokareseptejä tai poliittisia puheita.

Venäjänkielisiä on Euroopassa Venäjän ulkopuolella kymmeniä miljoonia. Kieli on puhutuimpien joukossa. Yhdistävien tekijöiden lisäksi venäjäksi aiheutetaan myös hajaannusta.

Ohjelmia tarjoavat yhtiöt tietävät, että keskiössä on yleisön kunnioittaminen. Kenellekään ei ole epäselvää, että Venäjän valtiojohtoisella medialla on aivan eri tavoitteet kuin muilla venäjäksi toimivilla isoilla uutiskanavilla. Kuin yhdestä suusta niin Saksan Deutche Wellen kuin brittiläisen BBC:n tai Viron ETV+ -kanavan ja piskuisen YLE:n venäjänkielisen Novosti-uutistoimituksen edustajat kertovat, että heidän edustamiensa yhtiöiden päämääränä on tehdä monipuolista tarjontaa venäjäksi. Kaikki ovat läsnä internetissä. Virolaiset myös televisiossa uusine ideoineen ja Viron venäjänkielisten oman identiteetin vuoksi. Kyse ei ole niinkään ulkomaille suunnatusta työstä kuin suoraan kotimaisesta vaikuttamisesta.

Historia velvoittaa siihen, että BBC:n vuosikymmenien aikana vahvistunutta mainetta ei tuhrita valheisiin. Yhtiötä seurataan kaikkialla. Saksassa on venäjänkielisiä yli kolme miljoonaa, ja heistä osa on kotoisin Neuvostoliitosta, jossa he olivat yhteiskunnassa muun muassa Kazakstanissa arvostetussa asemassa saksalaisesta vähemmistöasemastaan huolimatta. Ulkomaanpalvelu DW:llä on erinomaisia venäjänkielisiä asiantuntijoita kolumnisteina, mutta se ei lain mukaan saa tarjota erikseen ohjelmaa Saksassa asuville, koska se ei voi kilpailla kaupallisen tarjonnan kanssa. Viron venäjänkielisten kanavan johtaja tietää, että yhteistyö muiden Baltian maiden kanssa on tehokasta ja Suomeenkin ollaan yhteydessä säännöllisesti.

Venäjää puhuvat ovat hyvin moninainen joukko. Kun tutkija Ludmila Helanterä esitteli Katanjannokalla omaa työtään, hän aloitti toteamalla kuuluvansa nyt venäläisten joukkoon, vaikka on kokenut ennen Suomeen muuttamista identiteettinsä tšuvassiksi.

Venäjänkielen asema EU:ssa on parantunut. Samaan aikaan on panostettu harhatiedon kumoamiseen. Sosiaalisessa mediassa tartutaan aktiivisesti disinformaatioon, tuotetaan operatiivista tietoa, mutta ei lähdetä vastaamaan propagandalla provokatiivisesti etenevälle Venäjän valtiolle. ”Puhumme Kremlin propagandasta, emme Venäjän propagandasta. Merkittävä ero”, sanoo tohtori Jon Kyst East Stratcom Task Forcesta.

[https://twitter.com/EUvsDisinfo ; https://www.facebook.com/EUvsDisinfo/?fref=ts ]

Vihapuhetta ja kansan villitsemistä vastaan ei käydä vain koettamalla tarjota laveampia näkemyksiä, vaan myös kumoamalla aktiivisesti harhatietoa. Sama jatkunee vuosien ja vuosien kuluttua. Jos juoppo puoliso jää kiinni kumppaninsa hakkaamisesta, ei se riitä, että kuvittelee hänen käytöksensä parantuneen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Valheeseenkin uskotaan, vaikka tiedetään, että valhe on ilmiselvä."

Neuvostoliitossa oli poliitisella johdolla periaate, että ilmiselvillä valheilla pönkitetään omaa valtaa. Kun sanoma oli selvästikin valhetta, jonka jokainen kansalainen pystyi omassa arjessaan toteamaan, niin mitä suurempi se valhe oli, sitä suuremmaksi tuli poliittisen vallan mahti, koska kukaan ei kuitenkaan voinut protestoida.

Suomi oli silloin ainutlaatuinen kolkka maailmassa. Nimittäin ainoa kolkka, jossa niihin valheisiin uskottiin (lähinnä taistolaispiireissä, mutta pitkälti muuallakin). Itäblokissa ne tiedettiin valheiksi ja lännessä ne uskottiin valheiksi. Vain Suomessa oli paljon porukkaa, joka otti ne todesta.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Toimittajien maailma on aika jännä. Tässä tuore uutinen lännen medialta:

"LM: Hallitus käänsi kelkkansa - yliopistoille lisärahoitusta satoja miljoonia euroja"

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101622469025_u...

Sitten toisaalta joku toimittaja olisi voinut lukea vaikka hallitusohjelman jossa sivulla 12sanotaan: "Lisäksi korkeakouluja ja eri tarkoituksiin perustettuja rahastoja pääomitetaan. Tämä rahoitetaan valtion omaisuutta myymällä." Eli paljon melua siitä, että hallitus toteuttaa hallitusohjelmaa, mutta toimittajien maailmassa kääntää kelkkansa.

Ei minulla ainakaan toimittajiin ole kauhean kova luottamus

Niko Sillanpää

Vuotuinen gallup Yhdysvalloissa:

Gallup poll: Public confidence in media falls to all-time low

http://www.politico.com/blogs/on-media/2016/09/pub...

Syy asian tilaan on kahtalainen:

1) journalismi on muuttunut pääosin agenda-journalismiksi ja vastaavasti monet toimittajat aktivisteiksi (engl. "journalist-slash-activist") ja 2) sosiaalinen media vaatii kehittynyttä medialukutaitoa, minkä kääntöpuoli on tehokkaan propagandan levittämisen helppous.

Kohdan 1) vuoksi esim. minä en usko sanaakaan, mitä blogistin teksteissä mainitut toimittajat Ville Similä ja Tuomas Muraja kirjoittavat tai sanovat; Oletan suoraan heille kansainvaellusmyönteisyyden ja uusvasemmistolaisen identiteettipolitiikan agendat.

Ellei jokin suurikokoinen mediatalo palaa asioiden raportoimiseen pelkkinä faktoina ja tapahtumien kuvailuna mitään pois jättämättä riittävästi lähteistäen, vääristelemättä tai kommentoimatta (kommentointi tarkoittaa yleensä ideologisten lemmikkien asian ajamista ja muuta moralisointia), en näe muuta tietä kuin median eritymisen ja lopulta yhteiskunnallisen konfliktin, kumpi "totuus" jää seisomaan ja kumpi kaatuu aivan konkreettisesti.

Tosin on sinänsä osin kohtuutonta osoittaa tässä vain journalisteja, kun juurisyy on yliopistojen yhteiskuntatieteellisissä tiedekunnissa, jotka pitäisi kokonaan restrukturoida ja ei-tieteelliset, politisoituneet oppialat ja metodit siirtää pysyvästi korkeakoululaitoksen ulkopuolelle.

Käyttäjän AnteroHelasvuo kuva
Antero Helasvuo

Nykyisessä tiedotusavaruudessa journalistisen tarkistussäännön soisi leviävän myös viestien vastaanottajakunnan keskuuteen.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

No, joo. Luulutavasti jatkossa yhä useampi meistä saa tietonsa lähimmiltä ja luotettavimmilta. Massatiedotusvälineet muokkautuvat uudella tavalla ja nyt on heimojen aika.

Maahanmuutto on yksi sellaisista aiheista, jonka ympärillä on harhatietoa ja omituisia käsityksiä ja tilastojen tulkintoja kautta maailman.

Saksaa kannattaa seurata. Siellä esille nousevat asiat ovat myös meillä samantien.

Polina Kopylevan justusta selviää paremmin myös se, miksi Venäjä koettaa vaikuttaa Saksan "inkeriläisiin", maahanmuuttajiin Neuvostoliitosta.

"Varoittavana esimerkkinä siitä, mitä voi tapahtua, ellei asioihin puututa ajoissa, tutkija Nikolai Mitrohin esitti saksanvenäläisten tehokasta ”liikkeellepanoa” Donbassin tueksi venäläisessä odnoklassniki.ru -sosiaalisessa verkossa. Saksanvenäläiset ovat Saksaan 1990-luvulla muuttaneita saksalaistaustaisia paluumuuttajia. Heidät nähtiin silloin ”venäläisinä” kuten Suomen inkeriläisetkin paluumuuttajat.

MITROHININ mukaan saksanvenäläisten alttius propagandalle kumpuaa heidän vahvasta yhteisöllisyydestään sekä voimakkaasta neuvostonostalgiasta. Saksanvenäläisiä on helppo saada kaduille osoittamaan mieltä. Tuorein tapaus on vuoden 2016 talvesta, jolloin ihmisiä raivostutti tieto venäläistaustaisen Liza -tytön joukkoraiskauksesta, mistä syytettiin turvapaikanhakijoita. Tieto raiskauksesta osoittautui myöhemmin täysin perättömäksi."

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000193171...

Mitä tulee Villeen tai Tuomakseen: molemmat ovat ammattilaisia, joiden ei tarvitse tekemisiään selitellä. Työt puhuvat.

"Ainakin uuspopulistit osasivat iskeä siihen hetkeen, kun perinteinen media alkoi vajota ja sosiaalinen media nousta.

Naseva kuvan ja sanan yhdistävä meemi – kaikessa yksinkertaisuudessaan moderni pilakuva – on osoittautunut poliittiseksi aseeksi, jota vastaan on vaikea taistella."

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1472269157416

Käyttäjän RaunoJrvenp kuva
Rauno Järvenpää

Pääosa kansasta ei usko mitä valtamedia kirjottaa tai uutisoi se on sata se.Ihmettelen minkä takia on niin ja kenen etua se ajaa?Aliarvioidaan somen merkitys pahasti,reaaliaikasta tietoo usein uhrien tai osapuolien kertomana jopa videoimana.Risti riita kun usiamman kerra toistuu median ja somen välillä,ei uskota enään mediaan ja syystä.Vaihtoehtomedialla on ollu iskun paikka kertoo totuus ja se on sen tehny.

Käyttäjän JarmoKoponen1 kuva
Jarmo Koponen

Minusta et voisi enemmän olla väärässä. Jossain määrin vielä muutama vuosi sitten vanhalla medialla oli merkitystä enemmän, mutta nykyisessä jakamisessa aletaan jo olla kriittisiä.

Vain osa ihmisistä on pystynyt pelkästään elämään omassa kuplassaan.

Mielipiteillä on merkitystä, ja ihmisten manipuloijilla kuten aina.

Ensin pitää tietenkin määritellä, mitä tai mikä on valtamedia.

Totta on se, että sosiaalisen median käyttäjistä suuri osa ymmärtää lukemaansa eikä juokse harhojen perässä.

Populismi ja some ovat aiheuttaneet jo paljon pahaa, mutta on todennäköistä, että median lukutaito paranee.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

On luojan lykky, että Ylellä on venäjänkieliset lähetykset radiossa ja televisiossa sekä mainiot nettisivut, jotka vievät venäjänkieliseen maailmaan Suomen näkemyksiä. Tiedän hyvin, koska olin v. 1990 panemassa alulle noita lähetyksiä. Tuota venäjänkielisen median tapaamista selostettiin myös siellä. http://yle.fi/uutiset/osasto/novosti/

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

"Journalists have fretted about the coming of a “post-fact” world at least since the 1980s, but there was a marked increase in the number of articles written on the subject in 2016.

Two political events are often associated with this “post-fact turn”: the Republican presidential primaries in the US and the referendum on EU membership in the UK.

Below we examine two fact-checking organisations, US-based PolitiFact and UK-based Full Fact, in order to highlight two distinct approaches to fact-
checking, their effectiveness, and the viability of these models for fact-checking in the future."

https://lif.blob.core.windows.net/lif/docs/default...

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Entäs sitten kun media lähes kokonaisuudessaan jos ei avoimesti valehtele, niin peittelee tosiasioita, esittää asiat yksipuolisesti, ajaa usein jotain agendaa jollei propagoimalla kömpelöön Venäjän tapaan niin ainakin USAn ovelaan tapaan? Jos kaikki valehtelevat, valehteleeko yksittäinen toimittaja tai viestin? Onko "uskottavuus" ainoa laadun kriteeri – riippumatta tuon uskottavuuden totuuspohjasta?

Median kriisiä ei resurssien vähentyessäkään ratkaista huolimattomuudella ja kiireellä, kuten Suomessa tähän asti on tehty. Kuten blogisti antaa ymmärtää, vain laadukkaalla journalismilla media voi nousta suosta – esittämällä selkeän vaihtoehdon mielivaltaiselle mielikuva-juoru-huhu -pohjaiselle someuutisoinnille.

Siihen operaatioon ei laadusta tinkiminen sovi. Ei myöskään kollektiivinen totuuden manipulointi, jolla Suomen(kin) media on toistaiseksi pyrkinyt osoittamaan "yhtenäisyyttä". Median sellainen yhtenäisyys ja yksimielisyys on Suomessa enimmäkseen vetelyyttä – vai onko? Esim Venäjällä syyt sellaiseen taitavat olla muut.

Toimituksen poiminnat