Naši, iljetyskynnys ylittyi
Osa I Uutisten tekemisestä
Neljännes vuosisata sitten olin täpinöissä, kun vanhempi kollega palasi toimitukseen lomalta. Hän päivitteli, ettei varmaan saa mitään järkevää aikaiseksi, kun on ollut lehtien varassa useamman päivän.
Kollegani oli poliittinen toimittaja. Poissaolo juttujen lähteiden parista eduskunnasta tarkoitti, että hänellä ei voinut olla tosiasioista tuntumaa. Tietoa mediassa hän piti tulkittuna. Tuolloin pääministeri Kalevi Sorsan IV oli Suomen 63. hallitus ja Neuvostoliitto ikuinen.
Vaan ei ollut.
Baltian maat itsenäistyivät sen takia että Neuvostoliitto hajosi. Hyvin sanottu, presidentti Mauno Koivisto.
Muutama vuosikymmen sitten Suomessa oli maan tapa tehdä ulkopolitiikkaa ruotsalaislehdissä; nyt on yritetty muokata yleistä mielipidettä Viroa vastaan Venäjällä.
Parin viikon aikana olen saanut erilaista sähköpostia. Muutama päivä sitten minua muistutettiin, että Saksassa 1927 - 1933... minusta Suomessa on lain mukaan mielipiteen ilmaisun vapaus. Historiaa saa tulkita miten haluaa.
Osa II ”Surkov panee Venäjän julkkiskansanedustajat selittämään”
Ohjattu demokratia (suvereeni) on loistava keksintö. Siis ajatuksena ja ulkopuolelta arvosteltuna. Venäjän presidentin hallinnon varapäällikkö Vladislav Surkov jää historiaan.
Kuluneella viikolla Surkov piti entisen toisinajattelijan Gleb Pavlovskin kanssa, median mukaan, valtapuolueen kansanedustajille oppitunnin siitä, mitä ja miten talouskriisistä ja maan budjetista pitää puhua tiedotusvälineille. Kansaa on opastettava. Pavlovski ja Surkov ovat poliittisen vaikuttamisen guruja.
Pavlovski on hyödyntänyt nettiä median ja politiikan rajapinnassa vuosia. Pavlovskin kuningasajatuksia ovat olleet kvasipuolueet ja ehdokkaat. Näennäismaailma suojaa todellisia vallanpitäjiä kansalaisten uteluilta, kuten tutkija Andrew Wilson on todennut.
Mielenkiintoista on se, ketkä kuuluvat Venäjän valtapuolueen eliittiin! Duumassa oppia sai 30 kansanedustajaa, jotka oli valittu Yhtenäisen Venäjän etujoukoiksi sen perusteella, kuinka usein heidät on mainittu tiedotusvälineissä.
Heistä Irina Jarovajan nimi on putkahtanut esiin, kun Venäjällä on käsitelty Suomeen viritettyä Naši-mediatemppua.
Jarovaja on Yhtenäinen Venäjä -puolueen linjanvetäjiä ja puheenjohtaja yhdessä puolueen kolmesta analyyttis-propagandistisista klubeista, kerrotaan mediassa.
Salaliittoteorioihin uskovaa Venäjän media ei petä. Isompi kala on jo kiikarissa.
Jarovaja on tuominnut myös Ukrainan presidentin sivuilta löytyvät vanhat kuvat nälänhädästä. Kuvissa on Jarovajan mukaan sama Venäjä vastaisuuden lietsonnan henki kuin dis-informaatiossa, jota levitetään Etelä-Ossetiasta. Jarovajan mielestä kyse ole sattumasta vaan taustalla on sama tekijä ja ideologia.
Etelä-Ossetian ja Georgian välinen konflikti muutti myös venäläisten roolia Virossa, tiedetään pihkovalaisilla verkkosivuilla Pihkovassa lauantaina pidetystä kokouksesta. Pronssisoturia puolustaneiden Dmitri Linterin ja Maksim Revan mukaan Georgian ja Ossetian konfliktin jälkeen nuoret pystyivät jälleen kävelemään Virossa kadulla häpeämättä sitä, että ovat venäläisiä.
Propaganda ei maailmasta lopu, vaikka sitä millä nimellä kutsuttaisiin.
Georgiassa propagandaa tehtiin englanniksi, Virossa Venäjäksi.
Oikeasti, eikö Venäjällä osata tulkita mediaa ja historiaa ilman suomalaisia totuudentorvia ja -komissioita? Tulkitaan ja hutkitaan historiaa miten päin vain, me suomalaiset olemme mukana vain sivulauseessa, ja hyvä niin.
Osa III Ydinvoimaa vastaan Moskovassa
Ja vielä se, että minun mielestäni huomionarvoista on, että Ekopuolustus –ryhmä aikoo järjestää huomenna Moskovassa mielenosoituksen kello 14:30 uusien ydinvoimaloiden rakentamista ja vaarallisia ydinjätteen sijoitushankkeita vastaan. Mielenosoitukseen on odotettu osallistujia Pietarista, Murmanskista ja Kaliningradista. Viranomaiset ovat myöntäneet luvan seitsemälle ihmiselle! kertoo kansalaisjärjestöuutisia välittävä Civitas.ru.
Venäjällä on tätä nykyä sen asteen demokratia, millainen sille kuuluukin, kuten tutkija Penti Stranius muistutti Uuden Suomen näkökulmassa Andronik Migranjanin sanoneen Joensuussa vuonna 2007.
Alas klikittä jäävät!
Niin ja uutiset voi lukea venäjäksi näistä ja kääntää vaikka googlessa.
Wikipedia: Ohjattu demokratia
Wikipedia: Vladislav Surkov
Daily online
Gazeta.ru: Сурков обговорил условия кризиса
Государственно-патриотический клуб: Irina Jarovaja
Komsomolskaja Pravda: Финский антифашистский комитет готовится провести в центре Хельсинки акцию протеста против эстонского фашизма
Wikipedia: Naši
Pentti Stranius: Venäjän selviytymismalleja
Yle/ Heikki Heiskanen: Poliittiset teknologiat luovat päiväjärjestystä
Pihkova-info: "Ночной дозор" и псковская молодёжь будут поднимать престиж России на западе
Tšernobyl Tour
Civitas.ru: Префектура ЦАО Москвы ограничила количество участников акции протеста против ввоза радиоактивных отходов и строительства новых АЭС
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eihän Neuvostoliitto olisi hajonnut, elleivät virolaiset ym. kansat olisi sitä hajottaneet. Koivisto puhui todella huonosti.
NL loppui kun rahat lopulta loppuivat pitkän kuolonkorinan jälkeen ja eliitin usko jatkoon, ei sitä keneltäkään kysytty.
Tilanne avasi kansoille mahdollisuuden itsenäistymiseen, vastaavalla tavalla Suomi käytti ikkunaa itsenäistymiseen. Sitä ei todellisuudessa kovinkaan hyväksytty mutta muutakaan ei voitu.
Tein 1991 ja jo aiemmin aika monia juttuja Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Sukkuloin muun muassa Moskovan kirjeenvaihtajana kollegoiden kanssa Baltiassa. Meistä tuntui selvältä, että jos muutoksen tuulet jostain puhalsivat niin Itämereltä, kuten Juri Afanasjev kertoi minulle haastattelussa isossa miekkarissa Moskovan kehäkadulla. Toimittajan oli helppo raportoida muutostoiveista. Ainakin kerran kävin yhden toimittaja valtuuskunnan kanssa Kesäkadulla kertomassa, että me emme aio lopettaa itsenäisyydestä haaveilevien haastattelemista, vaikka se ei olisi ulkopoliittisesti sopivaa. Minä muistan asian niin, että tulloin pääjohtaja Reino Paasilinna tulkitsi valtionjohdon so. Koiviston varovaisuutta antamalla iltapäivälehdille lausuntoja, joissa hän halusi baltia-journalismille rajoja, koska toimituspolitiikkaan hän ei voinut vaikuttaa. Nykypäivästä ajattelen, että me haluamme tehdä itsestämme kiinnostavampia kuin olemme. Tuskin me yllämme venäläisen ulkopolitiikan koekentäksi.
Suomalaiset tekevät itsestään "numeron". Tämän aloitti jo Mauno Koivisto osittain valtion maksamissa muistelmissaan "historiantekijä". Koivisto muisti olleensa tärkeä välittäjä Bush vanhemman ja Gorbatšovin kesken. Asianomaiset itse eivät muistaneet asiaa niin.
Kekkonen ja Etyj taisivat sittenkin olla merkittävämpiä tapahtumia prosessissa Saksojen tunnustamisen realisoimiseksi.
Helsingin mielenosoituksesta ei mainita http://www.nashi.su/ -sivuilla mitään. Normaali mielenosoitus Moskovassa käsittää 500 nuorta. Kannattaisiko suhteuttaa asioita? Juttuhan on Johan Bäckmanin fiktio.
Suhteuttaminen on perinteistä toimittajan työtä siinä missä otsikointi. Siinä onnistutaan paremmin ja huonommin. Aktivistien tavoite on saavuttaa maksimaalinen julkisuus, se ei ole uutinen. Kysyn kuten kollega Martti Hosia, mitä tästä hyötyvät Viron venäläiset?
Tästä on vironvenäläisille sellainen hyöty, että virolaiset vähentävät mediapainetta heitä vastaan, kun koko puuhastelu Neuvostoliiton menneisyydellä kyseenalaistetaan.
Suomen ulkoasiainministeriöhän yritti jo sammuttaa tulipaloa sensuroimalla esseisti Sofi Oksasen esiintymästä runoilijana Pietarissa, mutta WSOY:n tehtävänä on tietenkin edustaa sananvapautta. Sofi Oksanen on Anna Rogatchin miedompi versio.
Myös Yleisradio on YYA-linjalla: The Soviet Story todettiin liian propagandistiseksi sen ohjelmistoon.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Soviet_Story
http://en.wikipedia.org/wiki/Inese_Vaidere
http://en.wikipedia.org/wiki/Ģirts_Valdis_Kristovskis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unioni_kansakuntien_Euroopan_puolesta
Jos joku suomalainen puuhastelisi vastaavasta taustaryhmästä käsin isänmaallista ja siis neuvosto- ja venäjävastaista materiaalia, kokdem-media leimaisi sen heti äärioikeistolaiseksi puuhaksi.
Kun "tavara" on tuontitavaraa Euroopan unionista, ihaillaan sitä liberaalisena sananvapautena: toisin sanoen ulkomaiden kautta kierrättäminen kannattaa.
Ammattitaitoinen journalisti ottaisi The Soviet Storyn esille ja pyytäisi siitä hyvän arvontelun antaneelta Ari Vataselta lausunnon, vaikka hän voikin joutua Sarkozyn vuoksi Kansallisen Kokoomuksen vaalilistalle.
Baltianvenäläiset ovat länsimaistuneet, mitä on toki koko ajan Lännessä toivottu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tatjana_Ždanoka
Ihmisoikeussopimus on järeä työkalu Liettuan, Latvian ja Viron, miksi ei myös Suomen, ihmisoikeuskeskusteluun.
Suhteutettuna väkilukuihin normaali mielenosoitus 300 nuorta venäjällä on esson baarin kaksi pöydällistä ihmisiä suomessa.
Jokainen älykäs tajuaa mitä paskaa media suoltaa koko ajan. Esimerkiksi opposition mielenosoitus Gasparovineen sai Ylessä ison tilan valokuvineen kaikkineen maininnalla muutama sata mielenosoittajaa - joka käsitettynä 300 ihmistä siis on suomen tasolla kaksi kahvipöydällistä.
Sehän tarkoittaa että te mediahan itse asiassa pilkkaatte ja häpäisette tavallisten ihmisten elämää ja todellisuutta kun peitätte sen tuollaisten hyttysten pierun kokoa olevien poliittisten tapahtumien alle.
Hävetkää!
Tämä suuri kohu Nasheista on naurettava. Suomen Antifasistinen Komitea koostuu Johan Bäckmanista ja Leena Hietasesta, ja esimerkiksi Latvian matkalla oli kaiken kaikkiaan kuusi henkilöä mukana. Ei koko komitea ole suomalaista olutpöytällistä suurempi, vaikka muutama SKP:n veteraani tulisi solidaarisuudesta satunnaisesti mukaan.
Johan Bäckman ei oikeastaan tee muuta kuin tue WSOY:n kirjamyyntiä, jotta Sofi Oksanen ja Imbi Paju saisivat Anna Rogatchin kaltaisen huomion antineuvostokirjailijoina. Tästä symbioosista myös Johan Bäckmanista tulee julkku, Heidi Hautalan veroinen ja osingoille pyrkii myös Kai Pöntinen.
On kevät ja halvan, jopa miltei ilmaisen julkisuuden viikot.
Kymmenkunta venäläistä mielenosoittajaa on väkilukuihin suhteutettuna yhtä kuin 0,37 suomalaista.
Suomen mediasta on kadonnut suhteellisuudentajusta sekä suhteellisuus että taju.
Siis jos yksi suomalainen menee huitomaan ja huutamaan Venäjälle banderollinsa kanssa niin sen pitäisi olla suomalaisen median logiikan - anteeksi merkitykseltään vieras sana - mukaan yhtä kuin etusivun juttu venäläisessä mediassa.
Te suomalaiset toimittajathan olette ihan pellejä.
Venäjä MYY hyvin Suomessa. Suomen Antifasistinen Komitea = Johan Bäckman + Leena Hietanen. Vastamielenosoitus Pöntinen = Kai Pöntinen. Dmitri Linter välttämättä ei edes tule Helsinkiin eikä koko Helsingin mielenosoitusta, jonka Johan Bäckman väittää aiheuttaneet kiihtyviä mielenosoituksia Venäjällä, ole edes mainittu http://www.nashi.su :ssa.
Loppujen lopuksi mikä tahansa kolmen tai neljän hengen olutporukka on Suomessa merkittävämpi kuin Suomen Antifasistine Komitea ja toisaalta Sofi Oksanen sekä Imbi Paju.
WSOY:n teoksesta tulee tuskin myyntimenestystä, mutta se rahoitetaan peruskoululaisten kirjoista kunnallisveroina oppikirjakartellin periaatteiden mukaiesti.
Onko tällaista ns. kohua jossakin muualla kuin täällä Uuden Suomen palstoilla? Voiko joku valistaa, itse en ole havainnut.
Hyvä Tapio - nyt päästiinkin tähän skeidan kääntelyn toiseen vielä haisevampaan vaiheeseen - mistä arvokkaasta kaikki mediaskeidaan ja joutavanpäiväisiin poliitikkoihin - lue: abstraktien asioiden persoonallisen ymmärryskyvyn ja oikeisiin ongelmiin puuttumisen perusteella mitattuna - laitettu raha on pois.
Vihje - jos olet poliitikko joka et ymmärrä arvo- ja periaatetasoisia kysymyksiä niin että ne ovat sinulle selviä ja pystyt ne kansalaisille selittämään ja/tai sinulla ei ole mitään todellista annettavaa oikeiden ongelmien ratkaisuun niin nosta kytkintä politiikasta. Sinua ei tarvita siellä.
Jussi Vaaralelle toteasin, että en ole tilannut häntä porttivahtimestarikseni. Ellei pää kestä, on parempi itse mennä muualle kuin ryhtyä ajamaan muita pois.
Tuolta voi jokainen käydä katsomassa elokuvan ja muodostaa oman mielipiteensä:
http://www.youtube.com/watch?v=xqGkj-6iF2I&feature=PlayList&p=FA20FCE0F4...
Filmi on youtubessa 13 osana. Ei kannata ladata tietokoneelleen, vaan katsoa suoraan youtubelta. On meinaan ärhäkkä virus istutettuainakin ainakin kakkososaan. Nashi-Jugendilta löytyy tunnetusti tietokoneosaamista.
Näissä hulluuksissa on syytä muistaa, että taustalla on erittäin suuri sota. Venäjä oli aika tavalla helsiemässä Saksalaisia vastaan. Mutta voitto kotiin. Kova hinta:
ainakin 10 miljoonaa kaatunutta, siis ihmistä, isää, poikaa.. ja miljoonaat siviilit päälle. Suomi siellä mukana innostamasa, onneksi Mannerheim tajusi pysyä hieman kaukana Leningradista. -Hävinneen osa on ankea. -Mutta kyllä tuo sakujenkin ote oli aika hurjaa. En olisi suonut senkään menestyvän. -Koitetaan olla rakentavia, se on ainoa ulospääsy. -Suomella itselläänkin olisi selvitettävää kansalaissodan tiimoilta, jos selvitettävää halutaan.
Tapio O Neva - höh?
Se on aivan sama mitä sinä tai kukaan muukaan sanoo tai tilaa - minä väännän tätä täysin perusteltavissa olevaa linjaani eikä siinä minun pään kstosta ole kysymys - kysymys on siitä että jos ei median ja etenkään poliitikon pää kestä käsittää arvo- ja periaatekysymyksiä ymmärtää ja välittää niitä ymmärrettävästi ja uskaltaen ihmisille ota tai jätä tyyliin ja jos poliitikolla ei ole mitään näyttöä tai edes pyrkimystä kirjurinroolia pitemmälle tarttua ongelmiin määrätietoisesti jopa oman asemansakin uhalla niin sellaiset poliitikot ovat turhaa palstantäytettä.
Se on niin - kansalaiset tarvitsevat kriteereitä joilla poliitikkoja ja mediaa arvioida ja niitä haluan tarjota ja otan sanoistani missä vaan perustellen myös vastuun - kuten näillä palstoilla on nähty.
Etenkin surkeiden poliitikkojen saldo on ihmisten kärsimys jota täydentää aivan hakuammuntainen media - tai tarkoitushakuammuntainen media. Se on se tyly fakta johon minä nojaan. Siis mieluummin surkeat poliitikot syrjään kuin heidän takiaan vaikkapa syrjätyneet ihmiset.
Huonosti hoidetusta etiikasta ja realismista ei seuraa muuta kuin hallaa. Asia on prikuulleen noin eikä yhtään huti.
Rehellinen poliitikko kantaa ottamalla puolittaa kannatuksensa ja on entinen poliitikko.
Todella rehellinen poliitikko tekee asioita muuttavia toimia samalla kun ottaa kantaa. Rehellisessä poliitikossa on vääntöä eikä melkein - riippumatta mitä muut sanoo. Se on aivan sama jos joku poliitikko ottaa kantaa tai ei jos siihen ei liity edes yrittämistä miten toimia. Pelkkää huulen heilutusta eikä mitään muuta. Ja Näitä politiikan kaunoluistelijoita on vaikka kuinka.
Minusta hyvä poliitikko on sellainen joka vääntää kun on sen paikka ja jos ei ole väännettävää niin valistaa itseään asioista ja toisaalta käy tunnustelemassa kansan tuntoja. Ja hyvä poliitikko on myös sellainen joka sanoo kansalle jossain kohdin miten asiat on ja näin mennään ja perustelee - siis johtaa kansaa - ja jos hommat meni niinkuin hän sanoi niin sehän on ansio. Ja jos ei niin on oikein että kuitenkin uskalsi ja sitten pitää tutkia missä meni vikaan eikä heti hutkia. Mutta jos ei mitään noista näköpiirissä eikä vahvaa perusteltavissa olevcaa näkemystä niin aivan turha poliitikko.
On erinomaista jos framille saadaan tätä myöten kaksi keskustelun aihetta:
- millainen on hyvä poliitikko ja mitä häneltä voi vaatia ja miten hänet voisi saada remmistä vege jos ei ole hyvä
- millainen on hyvä media
Rehellisellä poliitikolla ei ole kannatusta, koska äänestäjien toiveet ovat ristiriitaiset ja epärealistiset samanaikaisesti toteutettaviksi. Rehellinen toimittaja on työtön, koska kustantajien on palveltava kuluttajia ja ilmoittajia.
Todella rehellinen poliitikko tekee asioita muuttavia toimia samalla kun ottaa kantaa. Rehellisessä poliitikossa on vääntöä eikä melkein - riippumatta mitä muut sanoo.
Ja rehellinen poliitikko joka saa aikaan saa ihmisten kannatuksen ja sydämen.
Valtapoliitikkojen muistelmista sensuroidaan kaikki oleelliset seikat.
Jos me hyväksymme yhteiskunnan joka perustuu valheeseen ja varasteluun niin silloin voimme hyväksyä Nevan kommentin 12.
Mutta jos emme hyväksy yhteiskuntaa sellaiseksi niin silloin kippaamme valhetta ja varastelua vege. Ja kun niin teemme päädymme aina ja ikuisesti kahteen periaatteelliseen näkökulmaan - etiikkaan ja realismiin ja niiden yhteenkietoutumiseen.
Ja kun en hyväksy sitä että rehellinen toimittaja on yhtä kuin työtön toimittaja niin silloin minä alan kaatamaan mieluummin lehtitaloa kuin hyväksymään eettisesti kyseenalaisen johtiopäätöksen että rehellisellä toimittajalla ei ole toimittajan töitä.
"Jos me hyväksymme yhteiskunnan joka perustuu valheeseen ja varasteluun niin silloin voimme hyväksyä Nevan kommentin 12."
Miksi et antaisi poliitikon valehdella demokraattisen yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti ja epäilisi poliitikkoa jatkuvasti niin kuin realistiset ihmiset? Miksi et anna kustantajalle mahdollisuutta hankkia palkkatuloa toimittajalle epäilemällä jatkuvasti uutispainotuksia ja otsikointeja?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Crowleyn_lista
Luuletko, että täällä "ajassa" juuri kenelläkään on varaa avoimeen rehellisyyteen?
Hyvä kysymys Neva:
"Luuletko, että täällä ”ajassa” juuri kenelläkään on varaa avoimeen rehellisyyteen? "
Mediasta sanon tähän sen verran että jos hyväksyn etei rehellisillä toimittajilla ole paikkaa lehdissä niin hyväksyn siloin sen että toimittajat lehdissä ovat valheenvääntäjiä - ja paas arvaten hyväksynkö tuota. Siksi jokaisen itseään kunnioittavan median toimittajakuntaan kuuluu toimittajia jotka saavat totuudellisuudellaan päätoimittajan jatkuvasti halvauksen partaalle - ihan yhtä lailla kun sinä Neva toivoit änkyräpoliitikkoja mepiksi.
Hyvä toimitus on sellainen jonne ei uskalla joka päivä mennä töihin kun pelkää saavansa kollegoilta turpaan ;)
Hyvä kustantaja on sellainen, joka tekee toisenkin työsopimuksen ongelmia ilmoittajien maailmankuvan kanssa aiheuttavalel toimittajalle.
jussi v:lle ja Tapio O N:lle sanailunne kaikella ystävyydellä muistuttaa keskus-
telua, jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä. Jussi toivottavasti
pystyt säilyttämään idealismisi maailman tulevissa puhureissa, vaikka pahoin
pelkään - ?
Minun ja Jussin ero on siinä, että minä olen ollut niin Neuvostoliitossa kuin Venäjälläkin, ja nähnyt ihmisiä, joilla on oikeita ongelmia. Jussi puolestaan on kellinyt ruotsalaistyyppisessä sosialidemokraattisessa hyvinvoinnissa eikä oikeastaan tunnista hyvinvointikuorrutuksen alta reaalivoimatekijöitä eikä esimerkiksi tiedottamiseen ja tiedostamiseen sisältyvää rakenteellista mielipiteen muokkaamista.
Maailmassa ei ole mitään muuta kuin (valtio)kapitalismia, vaikka verovaroista elävät humanistit yrittävät näin selittää. Kapitalismi on suurten teollisuusyhtymien, pankkien ja vakuutuslaitosten valtaa kaikkiin muihin hyvinvoinnin ja demokratian nimissä, kun taas valtiokapitalismi on kommunismia.
Ei siis pidä olettaa, että kustantaja, hänen renkinään oleva toimittaja tai irtopaloja naahiva free lancer voisivat jotenkin jokaisessa tilanteessa edustaa vapautta tai hyvyyttä mistään viisaudesta puhumattakaan: vaikka henki on vahva, on liha silti täällä ajassa heikko.
Juuri tämän vuoksi pitää epäillä terveesti kaikkea ja kaikkia, ennen kaikkea itseään ja motiivejaan hymyilemättä teennäisesti pelastuksen armonvalo kasvoilla ja julistautumalla hyväksi ihmiseksi.
Hyvät ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon, sillä meidän elävien isoesi-isät söivät heidät jo vuosisatoja tai vuosituhansia sitten. Sitä merkitsee perisynti: rumat ja raa'at jatkavat sukua.
Ihan lyhyesti nyt - jos on lähestymistapojen lähtökohdat erit ja ei siksi ymmärrä niin jos ei ymmärrä niin ei ole ihan viksua lähteä päättelemään että kun en ymmärrä niin tiedän ja kun tiedän niin voin sen jälkeen sanoa mitä tiedän. Se on semmoinen luulosta tiedon väärtiä -kaava. Joka on kyllä ihan kansallinen - pahe.
En ala ruotimaan lähtökohtiani tämän pitempään koska ne on tulleet selville monissa yhteyksissä ja blogistani löytyy kaikenlaista melkein 500 tekstin verran. Mutta sen verran sanon että en ole elänyt sosialidemokraattisessa hyvinvoinnissa vaan sosialidemokraattisessa pahoinvoinnissa sillä heidän käppyrälippalakkisen duunarin mulle-talo-auto-kesämökki-ja-moottorivene filsofia - hehe jotenkin outo sana tähän yhteyteen - on sellainen että minun henkinen lähestymistapani on ollut kaikkea muuta kuin meriitti tässä jengissä näkyen kaikessa mutta se on kovan luokan ansio - joku sanoi tässä kerran että näen asioiden läpi - koska niiltä jalansijoilta ponnistaessani taidan viedä tässä maassa lähes kaikkia mennen tullen sillä - sorry vaan - kaikessa on mukana sekä luiston voitelijana, havaitsemisen välineenä, ssisällön ytimenä että kaikenlaisena kuorrutuksena aina psyko-logiikka ja siinä minä olen työkokemuksineni näköjään loppumattoman luovuuteni kanssa aika kova luu. Ja sillähän minä vaan toisaalta huvittelen ja toisaalta taas kannan eettistä vastuutani - vaikka te tomppelit ette sitä oikeastaan ansaitsisi - että se mitä ymmärrän tulee jakoon ja lisäämään ymmärrystä. Siis pidän teille hyödyllisellä tavalla teidän kustannuksellanne hauskaa. :)
Ja kieltämättä odottelen suurella huvittuneisuudella että muitakin asioista syvällisemmin ymmärtäviä humanisteja ilmaantuu näille tantereille vaikkapa nimimerkkien takaa harrastamaan asioiden analysointia - sitä olisi hauska katsella kieltämättä.
No laitan tähän yhden lähtökohtalähestymistapani:
Tieteen filosofiaa
Psykologiahan syntyi filosofiasta ja sen pitäisi palata asemaansa takaisin - ja syy on se että ainakin minusta psykologia on aistimisen, havaitsemisen, merkityksen antamisen, motivaation, oppimisen, muistamisen jne tiedettä - eli se on se joka on niinsanotun minän ja niinsanotun maailman välissä ja paikka jonka kautta havaitaan niin itseä kuin maailmaakin ja myös koetaan sitä.
Siinä mielessä oleelliseksi kysymykseski nousee kaksi kysymystä:
.- kuinka hyvin ihminen tuntee oman psykologiansa eli itsensä ja kuinka hyvin tuo niinsanotun minän ja niinsanotun maailman välissä oleva havaitsemisen ja kokemisen välinen on kehittynyt sellaiseksi kuin sattui perimässä edellytyksiä tulemaan joista kasvaa
- toiseksi ei ole sama kuka tuota henkilökohtaisen psykologian välinettä hallitsee henkilö itse vai joku muu
Tästä tulemmekin siihen että oikeaan psykologiaan kuuluu aina ja erottamattomasti etiikka kuten se vahva psykologeilla onkin - väittäisin syväeettisimmäksi ammatiksi.
Mutta tullaan myöskin siihen että tiedettä pitäisi hallita kolmiyhteys filosofia ylinnä ja sitten etiikka ja psykologia rinnakkain seuraavina.
Miksi en aseta luonnontieteitä tuohon. Siksi että ihmisen elämänkaari on eettinen ja psykologinen kysymys ennenkaikkea ja siksi luonnontieteen on yhteiskunnan mitassa asetuttava filosofian, etiikan ja psykologian jälkeen kolmannelle tasolle rinnan estetiikan kanssa.
Jotenkin näin asettaen näkisin tulevaisuuden yhteiskuntakäsitysten asettuvan - tismalleen sen mallin mukaan jota itse olen ajanut jo 20 vuotta - eli ympäristösyistä, henkisen kasvun syistä ja ihmisen elämänkaariajattelun syistä maailman pitää siirtyä materialistisesta aineettomaan kasvuun.
Ja kun aineeton kasvu on ympäristösyistä pakko niin kun psykologia ja etiikka ovat supertieteitä filosofian jälkeen niin siitä seuraa heti että estetiikka eli siis kulttuuri asettuu etusijalle luonnontieteiden suhteen - siispä materialistisen kasvun teknokratia saa väistyä aineettoman kasvun kulttuurin tieltä.
Jussi Vaarala
Somerniemi
"Ihan lyhyesti nyt - jos on lähestymistapojen lähtökohdat erit ja ei siksi ymmärrä niin jos ei ymmärrä niin ei ole ihan viksua lähteä päättelemään että kun en ymmärrä niin tiedän ja kun tiedän niin voin sen jälkeen sanoa mitä tiedän. Se on semmoinen luulosta tiedon väärtiä -kaava. Joka on kyllä ihan kansallinen - pahe."
- Tee sitten niin kuin opetat äläkä ryhdy toivottamaan toisia tervemenneiksi forumilta poliitikkoina. Kun ryhdyt harjoittamaan kansallisia paheitasi, saan kansallisia paheitamme vastaukseksi: sitä niittää, mitä on kylvänyt.
Jussi Vaarala:"En ala ruotimaan lähtökohtiani tämän pitempään koska ne on tulleet selville monissa yhteyksissä ja blogistani löytyy kaikenlaista melkein 500 tekstin verran. Mutta sen verran sanon että en ole elänyt sosialidemokraattisessa hyvinvoinnissa vaan sosialidemokraattisessa pahoinvoinnissa sillä heidän käppyrälippalakkisen duunarin mulle-talo-auto-kesämökki-ja-moottorivene filsofia - hehe jotenkin outo sana tähän yhteyteen - on sellainen että minun henkinen lähestymistapani on ollut kaikkea muuta kuin meriitti tässä jengissä näkyen kaikessa mutta se on kovan luokan ansio - joku sanoi tässä kerran että näen asioiden läpi - koska niiltä jalansijoilta ponnistaessani taidan viedä tässä maassa lähes kaikkia mennen tullen sillä - sorry vaan - kaikessa on mukana sekä luiston voitelijana, havaitsemisen välineenä, ssisällön ytimenä että kaikenlaisena kuorrutuksena aina psyko-logiikka ja siinä minä olen työkokemuksineni näköjään loppumattoman luovuuteni kanssa aika kova luu. Ja sillähän minä vaan toisaalta huvittelen ja toisaalta taas kannan eettistä vastuutani - vaikka te tomppelit ette sitä oikeastaan ansaitsisi - että se mitä ymmärrän tulee jakoon ja lisäämään ymmärrystä. Siis pidän teille hyödyllisellä tavalla teidän kustannuksellanne hauskaa"
- Mitä oikein luulet itsestäsi? Syöt ja käytät WC-paperia aivan niin kuin kuka kaunainen Eero Heinäluomaa kannattava arkisosialidemokraatti, joka on huolissaan eläkekapitaalinsa jakamisesta köyhille.
Jussi Vaarala:"Ja kieltämättä odottelen suurella huvittuneisuudella että muitakin asioista syvällisemmin ymmärtäviä humanisteja ilmaantuu näille tantereille vaikkapa nimimerkkien takaa harrastamaan asioiden analysointia - sitä olisi hauska katsella kieltämättä."
- Minkä olet ymmärtänyt syvällisesti tai edes ymmärtänyt?
Tieteen filosofiaa
Psykologiahan syntyi filosofiasta ja sen pitäisi palata asemaansa takaisin - ja syy on se että ainakin minusta psykologia on aistimisen, havaitsemisen, merkityksen antamisen, motivaation, oppimisen, muistamisen jne tiedettä - eli se on se joka on niinsanotun minän ja niinsanotun maailman välissä ja paikka jonka kautta havaitaan niin itseä kuin maailmaakin ja myös koetaan sitä.
* Psykologia on syntynyt sosiologian tarpeista: tykinruoka piti testata psykologisesti armeijassa, jossa kyettiin valikoimaan sopiva johtaja-aines alipäällystöksen ja nuoremmaksi päällystöksi. Tarve on sosiologinen: yhteiskunnan järjestäytymiseen liittyvä.
Siinä mielessä oleelliseksi kysymykseski nousee kaksi kysymystä:
.- kuinka hyvin ihminen tuntee oman psykologiansa eli itsensä ja kuinka hyvin tuo niinsanotun minän ja niinsanotun maailman välissä oleva havaitsemisen ja kokemisen välinen on kehittynyt sellaiseksi kuin sattui perimässä edellytyksiä tulemaan joista kasvaa
* Psykologia on epäeksanti tiede.
- toiseksi ei ole sama kuka tuota henkilökohtaisen psykologian välinettä hallitsee henkilö itse vai joku muu
* Työnantaja.
Tästä tulemmekin siihen että oikeaan psykologiaan kuuluu aina ja erottamattomasti etiikka kuten se vahva psykologeilla onkin - väittäisin syväeettisimmäksi ammatiksi.
* Syväeettisin ammatti on sotilas ja humanitaarisen työn tekijä: siinä antaa henkensä Jeesus Kristuksen tapaan toisten puolesta. Lääkärit tulevat toisella sijalla sairaanhoitajien kanssa.
Mutta tullaan myöskin siihen että tiedettä pitäisi hallita kolmiyhteys filosofia ylinnä ja sitten etiikka ja psykologia rinnakkain seuraavina.
* Miksi?
Miksi en aseta luonnontieteitä tuohon. Siksi että ihmisen elämänkaari on eettinen ja psykologinen kysymys ennenkaikkea ja siksi luonnontieteen on yhteiskunnan mitassa asetuttava filosofian, etiikan ja psykologian jälkeen kolmannelle tasolle rinnan estetiikan kanssa.
* Olet siis sitä mieltä, että asiat voidaan selittää ilman puutetta ja materiaa, markkinataloutta, kommunismia ja niukkuutta. Olemmeko immateriaalisia enkeleitä?
Jotenkin näin asettaen näkisin tulevaisuuden yhteiskuntakäsitysten asettuvan - tismalleen sen mallin mukaan jota itse olen ajanut jo 20 vuotta - eli ympäristösyistä, henkisen kasvun syistä ja ihmisen elämänkaariajattelun syistä maailman pitää siirtyä materialistisesta aineettomaan kasvuun.
* Meillähän on virtuaali täynnä höttöä, pornoa ja muuta aineetonta "kasvua".
Ja kun aineeton kasvu on ympäristösyistä pakko niin kun psykologia ja etiikka ovat supertieteitä filosofian jälkeen niin siitä seuraa heti että estetiikka eli siis kulttuuri asettuu etusijalle luonnontieteiden suhteen - siispä materialistisen kasvun teknokratia saa väistyä aineettoman kasvun kulttuurin tieltä.
* Irstas virtuaalitodellisuus on immateriaalisen kasvun tulos. Tuloksena on myös se, että Tanja Karpelan kaula-aukko on suuri jopa mannekiinikansanedustajaksi eikä yksilöllisiä ratkaisuja saa kritisoida julkuillakaan.
Toimittajia on monenlaisia opetti isäni, vanha lehtineekeri. Minustakin piti tuleman historian opettaja tai oikeammin hankkia lehtorin pätevyys . Sivuainekokonaisuus jossa opiskellaan yhteiskuntatieteitä ja kansantaloutta oli minusta hyvä pohja mihin tahansa, mutta lähinnä minua kiinnosti kokeilla toimittajan työtä. Ei tullut lehtoria vaan jätin vihdoin viime joulukuussa gradun ja sain tutkintotodistuksen. En siis ole vielä valmistunut toimittajaksi, niin kuin ei ole suuri osa ammatissa toimivista. Toimittajan ammattinimeä ei ole suojattu. Verkkolehdessä toimittaja voi toki olla aivan samalla tavalla filosofi kuin paperilehdessä, mutta välineiden välillä on niin suuret erot että puhuisin radiotoimittajista erikseen kuten työpsykologeistakin. Hyvä ystäväni on pappi, psykologi ja toimittaja. Hän sukkuloi kolmen työn välillä. Olen kateellinen, vaikka työpaikkaa hänkin vaihtaa varmaan muistakin syistä kuin vaihtelun vuoksi.
Nevalle aivan lyhykäisesti ja yhtä ytimekkäästi kuin tuopin siemaisu kerralla johon filosofiseen koulukuntaan Neva selvästikin kuuluu kuten muuten kuuluu Aki kaurismäki kuin Niklas Herlinkin ns kansan surkeuden - joka on itse asiassa nykyään tavallisten averiäiden duunareiden kulttuurista kuin humanististakin syväsivistymättömyyttä - romantisoinnin kautta tapahtuvine ihan suorina rahan ahnehtimisineen - oleellista on aina ollut - vaikka ne ei ole ollut aina ja etenkkään nyt pinnalla sen enempää politiikassa kuin Nevan tuopin pintavaahdossakaan - miten materia kääntyy hengeksi ja miksi ja miten realismi kääntyy etiikaksi ja miksi.
Kuvaavaa kansan syväsivistymättömyydelle institutionaalisella tasolla on että kun PAM:in jäseneltä katkeaa kynsi se on lisäkorvausken paikka mutta esimerkiksi opettajia saa kaikki kohdella just kuinka lystää.
Tyly totuus niin Kaurismäen kuin Herlininkin tapauksessa - kuvaten vain tässä tapauksessa pienenä esimerkkinä kokonaisuudesta - on että kuvaannollisesti sanoen ja nykyaikaa hyvin kuvaten romantisoidaan afro-amerikkalaisten orjien menneisyys, tehdään orjien nahasta merkkituotteeksi bootsit ja aletaan sillä joukkomitassa rahastamaan. Samaa esi-isien kurjuuden romantisoivaa selkänahkapolitiikkaa on ollut demarienkin touhu ja se on ollut esi-isiensä kurjuuden häpäisemistä.
Ja tuosta pohjimmiltaan laskelmoivasta kyynisestä ahneudesta johtuen jotkut kaurismäet tai herlinit ei puutu johonkin koulukiusaajiin tai koulujen karmeaan henksieen tilaan tai vanhempien sikamaiseen käyttäytymiseen opettajia kojhtaan kun taas kaupan kassaa pitää kohdella kuin prinsessaa koska kaurismäet ja herlinit eivät noita asioita näe - miksi - siksi koska heiltä puuttuu aito eläytyvyys ja aito etiikan taju. Sen sijaan heillä on hyvin kehittynyt raadollinen etiikalla rahastamisen kyky ja se näkyy niin että he eivät ole ajankohtaisia missään muussa mielessä kuin siinä missä trendi liikkuu ja miten sillä voisi rahastaa. Ja tätä myöten koko kansakunnan ja ylipäätään ihmisten tietoisuus on yhtä kuin kaurismäkien ja herlinien luoma kulttuurinen myyttikuorrutus jossa saa sentimentalisoida asioita jos haluaa tai ei jos ei halua - ihan samassa roolissa kuin että kahvilassa valitsee ottaako korvapuustin vai voisilmäpullan. Siis järjestettyjen halpaeettisten - todellisia eettisiä ongelmia häpäisevien - myyttien tavaratalo on kuulkaas nykykulttuurimme yhteiskunnallisena toimintana. Katsokaa kaurismäkeläisyyttä ja muuta vielä läpinäkyvämpää elokuviateollisuudenkin rahvaan massojen lipomista niin näette.
Ja aivan tuha yrittää leikellä ja pilotella tätä tekstiä. Se kopoituu nyt ja leviää joka puolelle.
Paljoa en tuosta tajunnanvirrasta, joka vastasi lähinnä Volter Kilven Alastalon salissa-teosta, ymmärtänyt muuta kuin sen, että opettajat, jotka varastavat äitiyslomillaan sijaisensa kesälomarahat tehden tästä kesätyöttömän veronmaksajien piikkiin, ovat ilmeisesti yhtä säälittäviä ja kateellisia kuin kulloinnenkin koulukiusaajapuheenjohtajansa, joka ei osaa muuta kuin kiristää ylioppilaskirjoituksilla.
Siwan kassalla on aina kiire, aidankorjaaja Herlininkin mielestä, mutta opettajalla on aikaa kesä-, heinä- ja elokuu kasvattaa kyntensä pitkiksi.
Opettajat ovat ammatikunta, joka opettaa epäreiluuden lapsille jo koulussa ryöstämällä sijaisensa kesälomarahat. Koulutoimenjohtajat ovat mulkeroita, jotka hyväksyvät kuntakapitalistisella omistajavallalla riiston ja ryöstön.
Lehtorit ja rehtorit ovat päälle päsmäreitä, jotka yhdessä kasvatustieteiden kandidaattien Vilén, Urpilainen ja Takkula tapaan uskovat, että maailma on kuin koulu, ja vaatii vain uudelleen kasvatusta ilman erikoistumista ja pätevyyttä: ei teollisuus, kauppa ja sota näin toimi.
Tapio O Neva - pubifilosofisuutesi tuli todistetuksi. Sääli - kun tiedät niin paljon mutta sovellat sitä kuin vasaralla posliinikaupassa pölyjä pyyhkien.
Ongelman ydin on tämä: olen tarjonnut uuden näkökulman tarkastella asioita ja olette ymmällänne siitä. Mutta psyko-logiikan hienon idean vesittävät sosiologian ja kasvatustieteiden runoilijat eivät ole ymmällä vaan tajuavat asemansa kyseenalalistamisensa hetken tulleen ja reagoivat näin - olen pahoillani että kommentti on pitkä mutta loppuun luettuna erittäin paljastava - avainsanana sosiologinen runonlausunta:
Ylessä esitetystä asiantuntijakolumnista näkee yhden asian - yle ei ymmärrä mistä näissä asioissa kirjoittaa ja mitä toimittaa - tuota - olikohan
tämä halpahintainen esitys kenties ihan tilaustyö ja kenen toimesta - mutta tuontasoinen ei otsikolla asinatuntijakolumni yleen kyllä sovi - joku
taso sentään...:
jussi vaarala kommentoi:
24.3.2009 11.12
Tässä tuore ylessä julkaistu näkemys joka selvästikin yrittää työntää psykologiaa syrjään saadakseen sosiologeille yms tilaa - aika halpahintaista sekä ko asiantuntijalta että yleltä:
Nuorisotutkijana joudun esitelmätilaisuuksissani usein kommentoimaan Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisia. Teema kiinnostaa kasvattajia ja kasvatuksen ammattilaisia. Teema näyttää usein myös polarisoivan keskustelijoita. Ei ole harvinainen reaktio kuulla monen jo aikoja sitten kyllästyneen vatvomiseen ja jauhantaan.
Yksi sosiaaliteknologi tuumasi, että koko yhteiskunnan tasolla pitää tällaisissa tapauksissa toimia kuten yksilötasolla lasten kanssa. Pitää puuttua heti kun lapsi tekee väärin. Nopea, perusteellinen ja tehokas debriefing vielä kun asia on tuore. Kun tällainen kommunikaatioketju on suoritettu, voidaan ja pitää siirtyä arkeen. Muuten ei elämä kuulemma jatku.
Sosiaaliteknologi tuumasi myös että meillä on kaikki välineet tällaiselle korjaavalle puuttumiselle. Hän tarkoitti kriisiapua.
Olen ollut aika äimistynyt, koska kuulun niihin joiden mielestä koulusurmat ilmentävät jotain suurempaa häiriötä kasvatuksen kuviossa. Sellaista ei selvitetä sinänsä tärkeällä kriisityön tekniikoilla. Sosiaaliteknologeille en voi vasta muuta kuin että tehokas debriefing –logiikka johtaa ongelmien maton alle lakaisemiseen ja tabun rakennukseen. Silmien ummistamiseen pahalta ja vaikealta.
Haistan sosiaaliteknologin reaktiossa myös ei kuulu mulle -asenteen. Ei kuulu mulle –asenne on sukua Not In My Back Yard –ilmiölle. Sellaisessa yksilöllistävän yhteiskunnan hyväosaiset vastustavat jyrkästi omalle asuinalueelle suunniteltavaa mitä tahansa julkisen palveluksen laitosta. Pelkäävät asuntojensa hintojen laskevan.
Tämä on vastenmielistä. Vastenmielinen on myös se medioiden sykli, joka ilmenee toistuvasti tällaisten tapausten yhteydessä. Tapaukset synnyttävät mielettömiä kohuja, eräänlaisia mediapsykooseja tai ahdistuneisuuspurkauksia, jotka kuluttavat energiansa noin viidessä päivässä. Muut asiat tulevat agendalle, kun kuluttaja on saanut tarpeekseen. Tällaista on uutisviihteen markkinataloudessa.
Tällä kertaa hallituskin on reagoinut lanseeraamalla sataviisitoistakohtaisen poikkihallinnollisen toimintaohjelman kouluväkivallan estämiseksi. Jää nähtäväksi, miten konstit purevat. Kaltaiseni tarkkailijan on vaikea niitä arvioida, koska ohjelmaa ei tunnu löytyvän mistään valtionhallinnon nettisivustolta. En siis saa selville esimerkiksi miten ruvetaan suitsimaan tapausten synnyttämiä mediaspektaakkeleita. Ei varmaan mitenkään, koska se olisi sananvapauteen kajoamista. Toimenpideohjelman uutisoinnissa iskun kierrätys oli jälleen voimissaan.
Komppaan Salli Hakalaa ja Johanna Sumialaa nuorisotutkijoiden nettijulkaisusta. He toteavat, ”että juuri iskun kierrätys ja toisto tuottavat siitä kuoleman spektaakkelin, joka tekee ampujista lopulta kuolemattomia.”
Koulu-uhkaukset eivät ainakaan vielä ole loppuneet.
Minulla ei ole mitään viisasten kiveä tyhjentämään tätä ahdistavaa teemaa. Mutta on ollut kiinnostavaa havaita miten suomalainen yhteiskunta ja hallinto toimivat tapauksissa, jotka ovat olleet kansallisia järkytyksiä.
Toimenpiteet näyttävät tiivistyvän turvallisuusohjelmaa kiteytyneemmin koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Kiusaamista vähentävään KiVa Koulu –hankkeeseen ilmoittautui yli 1800 [tuhat kahdeksansataa] peruskoulua. Alkuvuoden keskustelussa vilahti julkisuudessa tietoja, että potentiaalisten koulusurmaajien tunnistamiseen luodaan profilointiohjelmaa. Sellainen sopisi juttuni alussa mainitun sosiaaliteknologin repertuaariin. Epäilykseni on, että semmoinen tuottaisi omintakeisen terroristijahdin kouluihimme. Kouluampujilla kun ei ole yhteistä profiilia, josta voi ennakoida tulevaa.
Itse tulkitsen kouluampumiset suomalaisen kasvatus- ja sosialisaatiojärjestelmän patologisina repeäminä. Ne ovat purkauksia ja oireita kertomassa, että lasten ja nuorten kasvun kehät eivät ole tasapainossa. Pienestä kurjuudesta kumuloituu suurta ja traagista. Vauraan yhteiskuntamme kummallinen paradoksi on se, että suhteellinen hyvinvointi voi tuottaa patologioita.
Tämä on tietysti teoreetikon tulkinta.
Minusta olisi kuitenkin edelleen aihetta ottaa koko kasvatuksen ketju kriittiseen valoon. Se tarkoittaisi myös vanhemmuuden ja kotikasvatuksen kysymysten käsittelyä.
115 toimenpidettä kouluväkivaltaa vastaan, kiusaamisen ennaltaehkäisyä, mahdollisten ampujien ennakkoprofilointia sekä kriisiapua. Sekö on kaikki, johon tällä kertaa pystyttiin?
Tommi Hoikkala
Kirjoittaja on nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja
53
jussi vaarala kommentoi:
24.3.2009 11.20
Asiantuntijamme työntää alussa psykologiaa syrjään ja sitten ottaa sen kaunokirjalliseen tasoisen näkemyksensä ytimeen - niin vesitetyllä tavalla joka osoittaa millä syvällisyyden tasolla tämä asiantuntija ylipäätään asioita ymmärtää
”Itse tulkitsen kouluampumiset suomalaisen kasvatus- ja sosialisaatiojärjestelmän patologisina repeäminä. Ne ovat purkauksia ja oireita kertomassa, että lasten ja nuorten kasvun kehät eivät ole tasapainossa. Pienestä kurjuudesta kumuloituu suurta ja traagista. Vauraan yhteiskuntamme kummallinen paradoksi on se, että suhteellinen hyvinvointi voi tuottaa patologioita.
Tämä on tietysti teoreetikon tulkinta.”
”Nuoren ja lapsen kasvun kehät” - hehee - ”patologiset repeämät” - hehee - ”pienestä kurjuudesta kumuloituu suurta ja traagista” - aivan täyttä tyhjänpäiväistä skeidaa - sanoisinko että jonkinlaista sosiologista runonlausuntaa - josta ei ole apua sen enempää asioiden hahmottamisessa kuin ratkaisemisessakaan. Sarjassamme turhia asiantuntijoita tämä asiantuntija.
Miten edellisestä voi johtaa sen, millainen on rehellinen toimittaja?
No voi hemmetti - usein auttaa asioiden oikeaa tolaa ymmärtämään se kun niitä vertaa johonkin toiseen asiaan ja samalla katsoo asiaa jonkun ulopuolsien näkökulman varassa - kuten tein verratessani kaupan kassaa ja opettajia päästen näkemykseen että se kohtelu minkä opettaja saa ei tulis kuuloonkaan kaupan kassan kanssa.
Samaa voi soveltaa toimittajaan - rehellinen toimittaja on rinnastettavissa opettajaan joka avartaa ihmisten tietoa ja ymmärrystä ja etiikan tajua - eikä täsmälleen päinvastoin. Kun siis moni toimittaja oikein ahertaa sen eteen että oikea realistinen tieto ja etiikka ei tulisi ihmisten tietoon.
Sen takia kiehautin pannuani vähän tuolla Jäätteenmäen blogissa kun jos poliitikoilla ei ole juuri mitään abstraktin tason viisautta eikä kykyä vastata mihinkään konkreettiseen ongelmaan ja jos siihen vielä lisätään media joka hämärtää niin tietoa kuin etiikkaakin niin onhan kansalaiset parivaljakon media-poliitikot suhteen aika lailla huuli pyöreenä. Mutta ehkä se on tämä internetin vapaus - toistaiseksiko? - joka kaivaa asiat sille mallille että tuo median ja politikkojen paskanjauhaminen ei enää niin toimikaan. Ihan kauhulla odotan miten näille meppikanditaateille käy vaalien lähestyessä jos heitä täällä oikein kunnolla aletaan hiillostamaan.
No kysymysket on auki ja välineetkin joilla kysyä.
Tuosta kahden asian vertailusta jonkin kolmannen niistä riippumattoman näkökuoman tai arvon valossa voi kehittää suorastaan yhteiskuntakritiikin välineen. Esimerkiksi yleiseski riippumattomaksi näkökulmaksi voi ottaa vaikkapa arvoni hyvyys, kauneus, oikeus, totuus ja kohtuus ja sitten verrata kahta asiaa nidien suhteen.
Esimerkki: esitin jo vuosia sitten että rakennusalan julkissa hankkeissa on muista poikkeva menettely että sovitusta hinnasta poiketaan säännönmukaisesti ylöspäin - niin että se sotkee kunnan kokonaisbudjetointia välittömästi. Tuo esimerkiksi autoa ostaessa ei tulisi kuuloonkaan että jälkikäteen pitäisi autonmyyjän pyynnöstä ruveta maksamaan lisämaksua jne. Tämä havainto johti esittämästäni ajatuskesta vuoden päästä siihen että salon kaupvaltuuston silloinen kokoomuslainen puheenjiohtaja nosti näkökulman esiin ja muistaakseni Halikon kunnajohtaja vei siihen että tarjouksille asetettiin yläraja ja myös siihen että Helsingin musiikkitalon kanssa käytiin kovaa vääntöä.
Ja kaikki tuo vain seurauskena siitä että vertasin kahta asiaa samasta riippumattomasta näkökulmasta. Suosittelen sen käyttöä - löytyy vaikka mitä:)
- rehellinen toimittaja/kustantaja/poliitikko
- siveä prostituoitu
- herrasmieskansallissosialisti
- vapaamielinen kommunisti
- ateistipappi
- epäahne liikemies
"Propaganda ei maailmasta lopu". - Ei ainakaan venäläisiä puolustava propaganda. Sofi Oksanen tekee merkittävää työtä julkaistessaan Viron venäläisajan totuuksia tavallisen virolaiskansan olosuhteista vuosina 45-90. Joka väittää, että hän valehtelee on venäläismielinen propagandisti. - Taitaa vanha kunnon stalinismi taas nostaa päätään? Ja Mauno Koiviston "varovaisuus" ja "puolueettomuus" Viron itsenäistymisen vaiheessa on anteeksiantamatonta. Ja kehtaa eläkeläisukko jatkaa samaa linjaa edelleen, olisi anteeksipyynnön velkaa, mutta eihän seniililtä enää voi vaatia vuosikymmeniä luutuneiden aivojen uudelleenkäynnistämistä.
Tuskin kukaan on sitä mieltä, etteikö maailmaan sananvapautta mahdu kuin raikasta ilmaa.
Jos minun pitäisi nyt valita, mistä opinnoista olisi eniten hyötyä toimittajana, kehottaisin alalle hakevaa lukemaan dramaturgiaa mieluummin kuin sosiologiaa tai historiaa.
Historian tutkija elää tarinoista, mutta häntä rajoittaa lähdekritiikki. Sosiologia tutkii muun muassa ihmisten vuorovaikutusta; otsikkotasolla se on eräänlaista jaikuilua. Minun tiedonnälkäni on usein tyydytetty kassajonossa lööpit lukiessa.
Minäkin haluan tietoa muutamassa kymmenessä merkissä, vaikka tiedän, että lyhyessä muodossa on kiusaus oikoa ja vääristää sanomaa sopivaksi. Kaikki eivät ylitä joka päivä itseään nokkeluudessa.
Mihin ammattitoimittajaa tarvitaan?
Samasta asiasta on tietoa useassa paikassa. Siitä massasta, jonka minä päivittäin luen, pakko ei ole tietää juuri mitään. Tai toisin sanoen, se mikä on "kiinnostavaa", on jo juttuna jossain muuallakin.
Turhan tai väärän tai vääristelevän tiedon välittämistä rajoitetaan yhä vähemmän. Hämmästyttävän usein julkaisupäätös näyttää johtuvan siitä, että joku on jo tiedon julkaissut.
Netti ei korvaa minulle ystäviä. Ilman heitä olisin hukassa kuin entinen kollega. Ilman ystäviä saatan lähteä kulkemaan aivan väärään suuntaan; sinne minne minua johdatellaan.
http://news.yandex.ru/yandsearch?cl4url=www.historyfoundation.ru%2Fnews_item.php%3Fid%3D209В
Harvinaisen rehellistä tilitystä Koposelta. Niin - jos media menee tätä laukkaa internetissä niin eikö tilanne ole se että kansalaiset, poliitikot ja varmaan vielä mukaan tulevat virkamiehet ja tutkijatkin luovat median keskustelupalstoilla ja toimittaja syöttää alkubriefiejä ja editoi keskustelua siis lähinnä laillisuuden suhteen. Eikö tämä ole selvästikin tie. Kaikesta päätellen kun intohimot näihin blogikeskusteluihin näkyvät vaan kasvavan aina addiktisuuteen eli riippuvuuteen asti. Siis että tämä on se bensaaseman baari tai krouvi jossa heitetään läppää mutta nyt bittiläppää.
Jarmo Koponen 51:"Jos minun pitäisi nyt valita, mistä opinnoista olisi eniten hyötyä toimittajana, kehottaisin alalle hakevaa lukemaan dramaturgiaa mieluummin kuin sosiologiaa tai historiaa."
- Tuolla dramaturgialla päästään Yhdysvaltain presidentiksi, ja Suomessa ajoittain ministeriksi opetusministeriössä eli kulttuuriministeriksi. Usein ei tarvita muodollisia opintoja ollenkaan, vaan muotoja niin kuin Leif Fagernäsillä tai Tanja Karpelalla. Tämä johtuu huomiotalouden elämyksellisyydestä: ehkäpä analyyttisimmät toimittajat ja poliitikot ovat Kiinassa, joilla on vastuu yhteiskuntarauhasta ja maailman rauhasta. Siellä pidetään solmio tiukalla ja pukeudutaan siististi.
Jarmo Koponen 51:"Historian tutkija elää tarinoista, mutta häntä rajoittaa lähdekritiikki."
- Ei rajoita. Tunnen päätyökseen ulkopolitiikkaa harjoittavia ihmisiä, joilla on pikkutytön unelmia kertomuksessa hyvän taistelusta pahaa vastaan. Joskus ihmettelen, miten he ovat edes Suomessa voineet suorittaa muodollisesti rationaalisen ylemmän korkeakoulututkinnon: akateemisuus ei ole tarttunut luonteeseen.
Jarmo Koponen 51:" Sosiologia tutkii muun muassa ihmisten vuorovaikutusta; otsikkotasolla se on eräänlaista jaikuilua. Minun tiedonnälkäni on usein tyydytetty kassajonossa lööpit lukiessa."
- Sosiologia on historian vertailevaa uskontotiedettä: siinä yritetään löytää lainalaisuuksia yhteismitattomien historiallisten olosuhteiden välille. Sosiologit Marxista Toffleriin sekä Mauno Koivistoon ottavat haltuunsa ne tarinat, joita kansantaloustieteilijät eivät kykene ottamaan mitattavuuden ongelman vuoksi. Kansantaloustiede jaloimmillaan on arvon mittaamista rahan sijasta arvoina: moraalifilosofiana.
Jarmo Koponen 51:"Minäkin haluan tietoa muutamassa kymmenessä merkissä, vaikka tiedän, että lyhyessä muodossa on kiusaus oikoa ja vääristää sanomaa sopivaksi. Kaikki eivät ylitä joka päivä itseään nokkeluudessa."
- Vain Jumala kykenee tuottamaan tien, totuuden ja elämän alle 160 SMS-merkillä.
Jarmo Koponen 51:""Mihin ammattitoimittajaa tarvitaan?"
- Ei mihinkään. Siksi on keksitty verkko ja free lancerit.
Jarmo Koponen 51:”"Samasta asiasta on tietoa useassa paikassa. Siitä massasta, jonka minä päivittäin luen, pakko ei ole tietää juuri mitään. Tai toisin sanoen, se mikä on ”kiinnostavaa”, on jo juttuna jossain muuallakin."
http://www.topix.net ja http://www.gazeta.ru riittävät.
Jarmo Koponen 51:”"Turhan tai väärän tai vääristelevän tiedon välittämistä rajoitetaan yhä vähemmän. Hämmästyttävän usein julkaisupäätös näyttää johtuvan siitä, että joku on jo tiedon julkaissut."
- Uusi Suomikaan ei menestyisi ilman The Daily Telegraphista peistattuja pornouutisia. Mikään ei voi estää elämysten kauppaamista myös verkossa.
Jarmo Koponen 51:”"Netti ei korvaa minulle ystäviä. Ilman heitä olisin hukassa kuin entinen kollega. Ilman ystäviä saatan lähteä kulkemaan aivan väärään suuntaan; sinne minne minua johdatellaan."
- Minusta kommunistiset ja fasistiset ystävät ovat aarrearkku. Kun tietää oikean ja vasemman ojan, osaa kulkea itse tiellä. Maltilliset ja sitoutumattomat voivat johtaa harhaan väittämällä olevansa keskellä.
Sain lahjaksi Oksasen Finlandia-Viroruikutuksen, heitin sen roskiin. Vastenmielinen ämmä.
ei Oksanen, vaan Ek, otsikoksi tarkoitettu olikin nimen paikka, sorry
Haluaisin lisätä seuraavanlaiset kommentit:
1) NL kaatui, koska joku yritti ajatella ihmisten puolesta, mitä ihmiset ptarvitsevat. Tarvittaisko me sata vai satatuhatta museo-opasta... Öö heitetäänpä kolikkoa.
2)Oksanen todella kaunis nainen. Näin hänet Maltaisessa Monnissa viimeksi ja testosteroni alkoi välittyä välittömästi.
-Gallu
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 57 kommenttia