Jarmo Koponen

Diktaattori

Venäjän vaalien jälkeistä kehitystä arvuutellaan edelleen. Tunnusmerkit ovat olleet vuosia samat. Valta keskittyy. Henkilökohtainen lojaalisuus on tärkeää. Vallan mikrofysiikasta on tullut yhä kiinnostavampaa tarkkailtavaa.

RIA-Novostin taulukosta näkee, miten avustajakunta Kremlissä pysyy näennäisestä vallanvaihtumisesta huolimattta.

Kosmeettisista uudistuksista merkittävin taitaa olla valtionjohtajan kasvojen kohennus. Linjan säilyminen tehdään monin tavoin selväksi.

Yksi merkki ovat uudet mielenosoituksia rajoittavat lait. Toinen on se, että epäsuositut ministerit siirrettiin Kremliin suoraan presidentti Vladimir Putinin alaisuuteen. Tämän katsotaan paljastavan, että Putin ei aio muuttaa ankaraa asennettaan oppositiota kohtaan.

Historiallisesti itsevaltaista hallintoa on nimitetty diktatuuriksi. Kirjailija, toimittaja Masha Gessen katsoo Putinin vallan kasvaneen ääriinsä ja hänen tekevän oletettavasti vain tyhmiä ratkaisuja, kuten mielenosoitusten väkivaltaiset hajoittamiset osoittivat.

On totta, että ns. läntiset demokratiat kestävät luontevasti enemmän erimielisyyttä, mutta kyllä Venäjälläkin olisi varaa. Ihmisistä se ei ole kiinni. Oppositioaktivisti Aleksei Navalnyin pidätyksestä kertova Youtube-pätkä osoittaa, ettei oppositio toimi hetken mielijohteesta.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=RupZW2Zcfwg

 

Anarkistien ja kaduilla koulutuksensa saaneen "räyhäopposioition" lisäksi eräät tutkijat, kansanedustajat ja puoluejohtajat koettavat muistuttaa, että muutokset ovat jo alkaneet. Nykyhallinto voi vain jarruttaa kehitystä.

Jabloko-puolueen puheenjohtaja Sergei Mitrohin pidätettiin duuman edestä hänen selvittäessään, kuinka uusi kokoontumisoikeutta rajoittava laki toimii. Lain nojalla voidaan määrätä niin mittavat sakot, ettei tavallisilla ihmisillä ole varaa ilmaista mieltään kaduilla.

Putinista vastikään suomeksikin käännetyn kirjan tehneen Gessenin mielestä Putinia ei kutsuta diktaattoriksi vain siksi, etteivät läntiset poliitikot halua käsitellä tätä kuten Valko-Venäjän johtajaa Aljaksandr Lukashenkoa. Entinen Neuvostoliitto on aika lailla yksissä käsissä.

Moskovassa on hajoitettu lännessä yleisten occupy-mielenosoitusten serkkutapahtumia. Kuten Venäjää anarkistin silmin katsellut Veli Itäläinen eli Antti Rautiainen kirjoittaa Puheenvuorossa,  Moskovassa ei ole lopetettu mielenosoittamista vaan leiriä on vaihdettu edellisen paikan käydessä mahdottomaksi: ”Mielenosoittajat siirtyivät kuitenkin Arbatille Bulat Okudžavan patsaan luokse, ja jatkavat siellä protestia vielä tälläkin hetkellä,  huolimatta jatkuvista kiinniotoista ja poliisin häirinnästä. Osa mielenosoittajista on myös yrittänyt palata Kudrinskajan aukiolle.”

Venäjän tuntija Taneli Dobrovolski tekee koosteessaan selväksi, että hallitus on presidentin rukkanen, jonka pitäisi pystyä muotoutumaan väistämättömien muutosten tarpeeseen. Politologi Stanislav Belkovskin mielestä muutos on jo tapahtunut. Nyt on kyse siitä, milloin Putin huomaa asian.

Suomen Kuvalehdessä #venäjä Twitter-seurantaankin aktiivisesti osallistuva toimittaja Susanna Niinivaara arvioi, että Dmitri Medvedevin varovaiset uudistukset voivat jatkua ainakin sen mukaan, että ministerien joukossa on  Arkadi Dvorkovitsh, joka ampaisi julkisuuteen itsenäisesti esiintyvänä presidentin avustajana.

Suuri ja Mahtava -blogin pitäjä Mihail Kurvisen muokkaamasta grafiikasta löytyvät keskeisten ministereiden kasvot.

Nezavisimaja Gazetan haastattelema politiikan pelaaja Gleb Pavlovski arvioi hallituksen suhdetta presidentin hallintoon samanlaiseksi kuin Yhtenäisen Venäjän suhde on duumaan. Duumaa pidetään toisaalta kumileimasimena presidentin tahdolle, toisaalta se pitää yllä edes jonkinlaista yhteiskunnallista keskustelua. Päätökset ovat Venäjällä yleensä yllättäviä hallinnollisia ratkaisuja, eivät politiikkaa.

Täysin selvää ei ole se,  miten presidentin hallinto ja hallitus käyttäytyvät, jos ne ajautuvat toisiinsa nähden ristiriitoihin. NG:ssa taistelupareiksi nimetään henkilöitä, joiden linjaukset ovat olleet erilaisia: presidentin hallinnon johtaja Vjatseslav Volodin ja varapääministeri Vladislav Surkov; entinen aluekehitysministeri Elvira Naibiullina ja varapääministeri Dvorkovitsh.

Vaikuttaa siltä kuin talouden modernisointia ajavat ja tiukan kurin silovikit olisivat yhä enemmän erillään. Juuri tästä syystä akuutti kriisi voi olla koetinkivi.

Uuden kulttuuriministerin rooli on myös kysymysmerkki. Vladimir Medinski on googlaillut ainakin osan väitöskirjastaan. Teko on vähintään paheksuttava,  jos ei rikos. Toivottavasti huuhaa ei nouse ideologiseksi ohjenuoraksi. Varmaa näet on, että propagandaministeriöllä on kiusaus suoltaa viralliseen käyttöön kestämätöntä kansallista historiaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Juhani Putkinen

Nykyään Venäjällä syyksi pidätykseen riittää että kulkee yksin kadulla valkoinen nauha rinnassa. Se tulkitaan laittomaksi mielenosoitukseksi Venäjän hallintoa vastaan.

Käyttäjän suurijamahtava kuva
Mihail Kurvinen

Eilen mm. tuli ilmi että Setsin lähti Rosneftin johtoon. -http://www.kommersant.ru/doc/1940449

Nabiulina, Levitin, ja Golikova presidentin kansliaan neuvonantajiksi. Eli siis lähipiiri ei häviä minnekään, on vaan rotaatiota, samat ihmiset vaihtavat paikkoja.

Mutta toki on positiivisiakin asioita. Esim. mm. Opetus- ja terveysministerit. Kuulemma sopivia ja hyviä ammattilaisia. Toivottovasti
onnistuvat.

Nosik kehuu myös uutta viestintäministeriä Nikiforovia - http://slon.ru/world/nabrali_pravitelstvo_iz_khren...

Matias Gerlich

Venäjän suurin tragedia on juuri siinä ettei todellista tilintekoa menneisyyden kanssa ole tehty. Venäjä ei ole sujut Stalinin ajan katastrofin ja stalinistisen maailmankuvansa kanssa. Hetken aikaa Jetsinin ajanjaksona näytti siltä että avoimuus ja tilinteko voisi olla mahdollista. Sitten tuli Putinin aikakausi ja sama vanha ummehtunut stalinistisen "Suuren Isänmaallisen Sodan" jargonin toistelu ja pilvilinnojen rakentelu jatkui.

Venäjä elää houreessa että "suuri loistava menneisyys" olisi yhä saavutettavissa vaikka tosiasiassa koko "Suuri Isänmaallinen Sota" ja stanilismin aikakausi koitui lopulta koko imperiumin tuhoksi. Pelkkä vilkaisu demografiseen kehitykseen, provinssien rappioon, sekä yhä jatkuvaan korruptioon sekä menneisyyden valheissa elämiseen osoittaa vääjämättömän suunnan: kohti loivaa mutta varmaa alamäkeä.

Venäjän pitää irrottautua militarismin kahleestaan. Vain sitä kautta optio johonkin parempaan on mahdollista.

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Korkeatasoinen Neuvosto-Venäjän asiantuntija istuu Uuden Suomen toimituksessa. Venäjälle on välttämätöntä, että sillä on vahva johtaja. Sellainem Putin on. Edeltäjä eli täysin Putinin varjossa. Hän sentään oppi vasemman käden heilutuksen marssiessaan ilmeisesti Duuman ovesta sisään. Muuta hän ei sitten oppinutkaan? Oikea mies jatkaa Venäjän johdossa myös Suomen kannalta.
Putin myös vähät välittää kuuluuko Suomi Natoon vai ei. Homot yms.ovat hänen listallaan ei toivottuja henkilöitä.

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Olen ollut tilaisuudessa keskustella, noin yleisellä tasolla, venäläisten liikemiesten tms, kanssa maansa asioista. Ovat yllättävän pidättyväisiä, tyyliin on meillä aika paljon vitsejä hallituksesta. Muutama vuosi sitten oli aika avointa Putinin hehkutustakin, jos otti puheeksi, nyt lähinnä hieman vaivaantunutta naureskelua. Otanta ei tietenkään riitä väikkäriin, mutta kyllä hallinnon legitimiteetti on kokenut mielestäni selvän kolauksen.

Jouko Helenius

Venäjä tulee aiheuttamaan yhä lisääntyvää huolta ympäristölleen. On hyvin vaikeaa pystyä löytämään kovaa maata jalkojen alle. Maa ei ole kulkemassa kohti oikeusvaltiota vaan Kremlissä on kova ydin ja Medvedev hymyilee ulospäin kakkosministereineen. Vihollisia riittää sekä sisältä että ulkoa. Onneksi Serbien uusi presidentti ilmoitti, että Serbia pysyy Venäjän tukipilarina Euroopassa. Onhan sekin lohdutus, kun Syyriä taitaa liukua pois käsistä.
Voi Niinistön äskeistä haastattelua TV:ss:ä. Ollaan näköjään taas vanhassa hyssyttelysuossa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset